7. luukku

Unelmieni koira. Aiemmin tänä vuonna blogissa julkaisin postauksen, missä pohdittiin uuden jäsenen liittämistä laumaamme. Postauksessa kerroin neljä harkittua rotua mitä mietimme yhdessä avopuolisoni kanssa. Tämä postaus koskee nyt yhtä niistä roduista, nimittäin bordercollieta.

Tuhannen ilmeen Jack
Kuvaaja Laura Hanni joka antoi kuvansa
lainaan, kiitos!

Olen pikkutytöstä asti ihaillut bordercollien ulkomuotoa sekä olemusta. Nyt vanhemmiten olen saanut käsiini paljon tietoa tästä rodusta ja olen vain ihastunut entisestään, eikä tätä helpota rotu yksilöiden tapaaminenkaan. Tämä rotu on se minun unelmani.

Haluan koiran joka on älykäs, nopea oppimaan, mutta olisi myös haasteellinen tietyllä tapaa jotta voisin itsekkin kehittyä koiran omistajana. Masokistiksi en ala, mutta jokin juuri tässä jokseenkin haasteellisessa rodussa kiehtoo. Tietysti on yksilökohtaista minkälainen koira on kyseessä. Vilkas ja paljon aktiviteettiä, sekä liikuntaa tarvitseva koira olisi mieleinen.
BC on monipuolinen harrastuskoira jonka kanssa ei tulisi tylsää. Se haluaa tehdä, mutta osaa ottaa myös rennosti. Yksilöt joita olen tavannut ovat kaikki olleet erilaisia. 2.5 vuotias bc on ollut nyt nuorin minkä olen tavannut ja vanhin taas seitsemän. Haarukka on pieni, mutta itselleni kuitenkin tarpeeksi laaja, jotta osaan arvioida, että tämä olisi minulle se oikea rotu.

Olen myös kuullut, että ensimmäinen bcn vuosi on hankalin. Elossa pitäminen on kuullemma hankalaa ja koira on myös tuolloin eniten rahaa vievä. Koira tuplaa tai jopa triplaa hintansa ensimmäisenä vuotena, mutta yli puolella koirista tätäkään ei ole käynyt.
Kauhutarinoihin kuuluu myös puuta päin juokseminen tai auton alle jääminen sitä paimentaessa. Uskon kuitenkin, että pärjäisin kys. rodun kanssa. Olen avoin, pehmeä, mutta tarvittaessa kova ja päättäväinen kouluttaja/omistaja.
Koirasta tulee omistajansa peilikuva tai pahin painajainen, mutta sekin on koulutusperäinen seikka.

Kiitos kuvan lainasta Nina-Erica, facebookin BC ryhmästä!

Parasta bc,ssä on sen luonne. Tyyppi tekee töitä täysillä, ratkoo ongelmia itse, "suojelee", oppii helposti hyvät ja huonot tavat, lahnaa sohvan kulmassa, seurustelee ja menee ihan sylikoirasta.
Huonoa meidän bc,ssä on pelokkuus.. Pelko esim, lehmiä kohtaan muuttuu agressiiviseksi käytökseksi (ei osaa käyttää vielä sitä "silmää"?) ja paimentaa autoja auton sisällä.
Käytösongelmia nuo joita pyritty parhaan mukaan kitkemään pois. Muuta "pahaa" sanottavaa kyseisestä rodusta ja koirasta ei ole. :)
-Maura

Hyvää: ihmisrakkaus, ohjaajaherkkä, on-off- nappi eli tekee täysillä kun on aika mutta rauhoittuu heti kun hommat loppuu, vaivattomuus laumassa eli ei kiusaa mun mummagööttiä, heppohoitoisuus eli turkkis ei tartte puunata ku on lyhytkarvainen, pesu riittää. Mulla ei oo arka, sen kaa on helppo reissata. Oppii nopsaan, monipuolinen harrastuskoira.
Huono puoli: ohjaajaherkkyys, vaatii multa enemmän. Älytön nopeus kts. edellä. Loisto pakkaus. En vaihtais. Göötin jälkeen paras rotu.
-Outi

No, olisiko bordercollie kuitenkin sitten Ruusun kannalta hyvä vaihtoehto?
Tämä on kysymys mikä mietityttää, mutta siihenkin olen saanut erittäin positiivisiä kuvia. Taannoin Suomen Bordercollien facebook ryhmässä joku kyseli, miten bc tulee toimeen pienempien koirien kanssa ja vastaukset olivat tähän hyvinkin positiivisiä. ''Kuin paita ja peppu!''
Joidenkin koirien kohdalla pienempi ystävä ei ole ollut hyvä asia, mutta suurimmalta osalta tämä on kääntynyt negatiiviseksi kun pieni koira on tullut vasta bordercollien jälkeen perheeseen.
Voisin jopa sanoa, että kaikki tapaukset missä bc on tullut uuteen kotiin, jossa on jo ollut aikaisemmin pieni kokoinen koira on niistä tulleet ystävät. Tai sitten pienempi koira on alkanut hyppiä bcn nenille.

Toinen suuri kysymys ja pulma onkin se, että jääkö Ruusu huomioimatta tai tulisiko siitä agressiivinen bctä kohtaan ja mitä jos näin kävisi.
Ei, Ruusu mummeliini ei jäisi huomioimatta tai meidän yhteinen aika ei vähenisi. Jos Ruusu alkaisi agressiiviseksi tai jostain syystä kaksikko ei tulisi toimeen, pyyhkisin tämän unelman pois toistaiseksi kalenterista ja pitäisin Ruususta kiinni. Itselläni on vielä elinvuosia toisen koiran elinkaaren vahtimiseen. Ruusu on ollut minulla vasta vähän ja meillä on vielä monta vuotta edessä, oli se sitten yksin, yhdessä tai kolmin isomman koiran kanssa.

Kiitos kuvan lainasta Emmi, facebookin BC ryhmästä!

Kiitän Suomen Bordercolliet facebook ryhmää mistä kyselin tähän postaukseen kuvia, sekä kokemuksia. Mahtava ryhmä mistä olen saanut kattavasti lisätietoa kys. rodusta sekä myös kannustusta oman hankintaa. Jotta vielä joskus se bc pentu tosta ovesta putkahtaa!