56. F.B.I

Pitkästäaikaa taas kuvia koko poppoosta, yhdessä sekä myös erikseen. Poppoon piti kokoontua viime viikonloppuna(16.04.2016) mätsäröimään, mutta suunnitelmat muuttuu ja taas yksi match show jäi välistä, mutta mitäpäs niistä, kyllä niihin aina kerkeää tulevaisuudessakin. Ruusun kanssa käytiin koirapuistossa tuona lauantaina piristymässä kun olin luvannut että Elli ja Puffe saapuvat kylään mutta niin ei sitten käynytkään. Tuntui että olin mummolle velkaa.

Mamma matkusti siis Puffen ja Ellin kanssa taas minun ja Ruusun tykö Kuopioon. Kahviteltiin, leikeltiin hiukset toisiltamme ja kuvattiin koirat mikä ei ollut helppoa. Saatiin nyt ainakin kuvia ja kuvaaja kokeilla valkoisen tausta käyttöä ja ai juku kun se oli hankalaa kun ei ole kunnon valoja, mutta kyllä nämä harjoituksesta kelpuutan. Paljon editointi nämä kuitenkin vaati ja tarkka silmäpari huomaa virheeni mitä en vain enää jaksanut alkaa hiomaan hienommaksi.

Elli on luontainen poseeraaja kun taas Puffea ei kiinnosta pätkääkään ja se otti hatkatkin pariin otteeseen tuosta taustakankaalta. Ruusu on vähän lapanen jos sitä alkaa asettelemaan tai pyytää esim. maahan. Korvat tippuvat taakse ja ilme on ''voi ei mitä ihmettä nyt apua'' meiningeissä mutta aika hyvin saatiin pari kuvaa kokoon mitkä sitten editoitiin koneella näihin tuloksiin mitä nyt näette. Ylin kuva on paras koko poppoosta mutta olisi ollut super jos koiruuksien katse olisi ollut alempana eikä taivaissa. Alempi kuva on otettu ylemmästä perspektiivistä mikä toi katseita kameraan mutta laatu meni huonoksi editointi vaiheessa koska valo karkasi.
Yksittäiskuvat koirista onnistuivat melko hyvin, jokaisesta otimme rakennekuvan mutta vain Puffen kuva pääsi tähän tälläkertaa. Ellin ja Ruusun makuukuviin olen melko tyytyväinen, Ruusun kuvaa olisi voinut kääntää vähän pois sinisestä minkä teen ehkä myöhemmin.

Sitten vielä vaihteluksi Elli esittelee teille FBI hupparinsa minkä tilasin Ruusulle, mutta se olikin aivan liian pieni! Ellillekkin nuttu on nafti joten nyt mietitään että mitä tällä tehdään. Joko räätälöidään kissalle taikka tämä voitaisiin vaikka arpoakkin. Tai jos poppoo kasvaakin yhdellä jäsenellä sen voisi säilyttää. Mikä nyt olisikaan paras vaihtoehto. Ehkä tämmöinen collari nuttu olisi parempi vähemmän karvattomalle koiralle, tämä kolmen kopla kun tarvitsisi vain viilennys takkeja tulevaan kesään.

Mitä tykkäsitte kuvista? Olisiko tämmöiset jatkossakin kivoja aina johonkin väliin. Taustakankaita löytyy valkoinen, musta sekä vaalea ja tumma tiiliseinä. Näin tarkemmin ajatellen Puffen olisi voinut kuvata mustaa taustaa vasten, mutta ehkä ensikerralla sitten.
Nyt vaan katsellaan ja kärsitään järjettömästä karvanlähdöstä. Meillä on Ruusulta jo pieni hedelmäpussillinen harjattu villaa pois ja lisää tippuu. Nyt on materiaalia uuteen harrastukseeni ainakin, nimittäin neula huovutukseen. Olen yhden harjoitustyönkin jo tehnyt mitä en kehtaa kuitenkaan näyttää. Uuden kokeilun tehtyäni taidan sitten vilautella mitä teen.

PS. Blogin uusi ulkoasu on tulossa pian. Pyrin pitämään sen simppelinä niinkuin tähänkin mennessä, mutta kuitenkin jos saisin toteutettua pari pikku niksiä mitä olen toivonut oppivani, olisi se aivan super.

51. Hyvää ystävänpäivää

Hyvä on ymmärtää pienintäkin ystävää. Rohkaista ja opastaa taipaleella kulkijaa.

30. Mökkeilyä [Video- ja kuvamateriaalia kerrakseen]

Mökki, loma, helle, koirat ja tietysti hyttyset. Sellainen oli meidän melkein täyden viikon loma Ruusun kanssa mökillä johon kuului myös yhdet mätsärit, tassuhaaveri, uusi ostos sekä paljon muuta.

Mökille oli aina kiva mennä lapsena kun pääsi mummon, ukin ja äidin tykö.
Mökille oli aina kiva mennä kun näki Nekku koiran sekä muut eläimet mitä Helsingissä isäni luona asuessa ei ollut.
Mökille oli aina kiva mennä kun hevoseni oli viereisessä tallissa.
Onko mökille nyt kivaa mennä?
Siellä asustaa äitini sekä ihanat koirat Puffe ja Elli! Eno-keno-mono-vino on myös viikonloppuisin nähtävissä. Isoveljeni asustaa perheineen järvenrannalla lähellä mökkiä.
Joten, miksi sinne ei olisi kiva mennä?


Tukalasta kuumuudesta taikka loppupäivien sateista huolimatta kerkesimme tehdä yhdessä vaikkamitä. Istuimme kodassa, kävimme retkellä metsässä ja kävelimme pitkin hiekkateitä, koirien kanssa tietysti!
Ilmat olivat aamusta ja iltapäivästä suhteellisen sopivat kevyisiin treeneihin sekä pidempiin kävelylenkkeihin joten päätin etsiä meille yksi kaunis aamu vanhoja harjanvarsia liiteristä sekä kaksi kannatinta jotka olivat tässätapauksessa vanha sekä ruosteinen jakkara sekä pikkulapsille mieleinen potkulelu. Kovin kummoinen ja hieno este se ei ollut, mutta pääsipähän Elli hieman hyppimisen makuun.
Alla oleva video pienestä agitreenistä jossa este näyttää kamalan isolle muttei ole kuin 25cm korkea, korkeimmillaan:


linkki videoon 

Hyppimis-pomppimis treenien jälkeen lämpöasteet nousivat taas niin korkealle ettei voinut koirien kanssa tehdä mitään. Joten otimme iisisti varjossa kunnes ilta koitti ja lähdimme pienelle kävelylle josta on myös videon pätkiä tuossa alempana kuvan alla!

linkki videoon

Mihinkä nämä sekuntit, minuutit, tunnit ja päivät oikein katoavat? Äskettainhän me vasta ajoimme mökin pihaan äidin punaisella autolla ja sitten yks'kaks' pitikin jo lähteä. Ruusu nautti mökkielämästä täysin rinnoin kun sai olla vapaana ja tehdä mitä lystää, kalvaa vanhoja hirvenluita ja olla lajitovereiden seurassa. Minä nautin maalaismaisemista, mökin rauhasta sekä yhteisestä ajasta perheenjäsenten kesken.


''Onneksi pääsemme pian takaisin, vai mitä Ruusu?!''

16. Koirajengi

Mökille. Mökille? Mökille!! Me lähdettiin 8.päivä käymään mökillä Ruusun kanssa, lauantaina meillä oli KPSH'n järkkäämät mätsärit edessä jo aamu 10 aikaan joten oli parempi lähteä mökille ettei äidin olisi tarvinnut herätä kamalan aikaisin ja lisäksi koukata meitä matkanvarrelta mukaan ja venyttää ajomatkaa jopa tunnin verran pidemmäksi. Äidin kyydillä siis mökille ja katsomaan mitä Ruusu miettii maisemanvaihdoksesta viikonlopuksi ja miten se kestää omaa riiviö lastaan, Elliä.

Mamii!

Ruusu oli mökillä ensin aluksi varovainen ja seurasi minua kokoajan. Pidin neitiä siis irti jotta se saisi juosta sekä tutkia paikkoja. Välillä se kävi nuuhkimassa ympäristöä mutta palasi jalkoihini ja kyttäsi jos menin sisään tai muualle. Elli härkki jatkuvasti Ruusua muristen ja hyökäten tätä kohti ja Ruusu vain 'chillasi' nurmella tai missä ikinä olikaan ja ei välittänyt asiasta paitsi joskus se aina vähän näytti hammasta ja murahti.
Kävimme Ruusun kanssa tallilla moikkaamassa hevostani Santtua ja lauantaina illalla kävimme näyttelyiden jälkeen lenkillä mökkitiellä.

Lauantai aamuna olimme nokka kohti Kurkimäkeä ja KPSH'n hallia sekä koirahoitola Viikseä. Paikanpäällä olimme hyvään aikaan ja kävimme ilmoittamassa koiruudet tietysti ensiksi ja sittempä alkoi odottaminen. Tälläkertaa minä esittelin Ellin sekä Ruusun ja äiti esitteli Puffen.
Elli tietysti ensin joka ei malttanut kamalasti keskittyä hommaan kun mamma oli taas kateissa. Todella hyvin neiti jaksoi kuitenkin seistä ja saimme harjoitella pöytähommia kun aiemmin emme ole pariin kertaan päässeet pöydälle ja ajteltiin kokeilla kun se tuomarin lähestyminen ottaa Ellille hermoromahduksen. Pöydällä seisottiin hienosti kunnes tuomari alkoi lähestyä ja Elliä alkoi pelottamaan, rohkaisin sitä ja tarjosin makupaloja sieltä sun täältä kun tuomarin kanssa juteltiin ja kerroin hampaiden poistosta sekä koiraa arveluttavasta kontaktista tuomariin. Saatiin tarkastettua hienosti rakennetta ja vilkaistiin hampaita ja sitten käveltiin edes' takaisin. Koitoksesta sininen nauha ja palautetta tuli tuomarin kohtaamisesta aiheutuvasta arkailusta jota treenattava. Tietysti, mutta pikkuhiljaa.

Pikainen koiran vaihdos ja Ruusun kanssa kehään jossa meitä jo odotettiinkin. Ruusu-neiti toimi taas hienosti, mutta tälläkertaa emme olleet niin hyvin yhteydessä toisiimme ja katsekontakti hävisi heti seisotuksen jälkeen ja neiti pyöritteli kävellen eteenpäin. Yritin kaapia hieman huomiota ja välillä sain katsekontaktin koiraan. Kaikki meni kuitenkin hienosti ja pääsimme Ruusun kanssa pöydälle jossa tutkittiin ja kopeoitiin, vanhana konkarina kaikki sujui vallanmainiosti ja saimme punaisen nauhan. Punaisten kehässä meidät pudotettiin heti ensimmäisenä pois mikä hieman ihmetytti, mutta ei sitä aina voita ja ollaan tyytyväisiä päivän ainoaan sijoittuneeseemme jonka koitos jäi minulle hieman arvoitukseksi sillä näin vain sinisten nuhojen kehästä loppuosan.

Puffe sijoittui sinisten neljänneksi(SIN4) ja pakko olla vaan pojasta ylpeä vaikka kaiken mitä näin kehästä oli aika koomista ja melkein tikahduin nauruun kun näin Puffen karkaavan pannastaan peräti kolme kertaa peräkkäin! Kun minulla oli Ellin kanssa sinisten nauhojen kehä Puffen päälle ei Puffe saanut näyttelyremmiä joten äiti esitteli pojan kaulapannassaan josta se helposti pääsee riuhtaisemaan itsensä irti ja niinhän siinä kävi. Puffe päätti viimeisellä kävely kierroksella lähteä kehästä.
''You guys can stay, imma go home''
Tuomareitakin hieman nauratti ja sijoittivat karkulaisen neljänneksi ja palkinnolle päästyään Puffe karkasi uudestaan ja äiti juoksi sen perässä kunnes se tuli takaisin ja parivaljakko meni hetkeksi seisomaan palkinnollensa sen keräten ja lähtien kehästä kunnes juuri kehästä päästyään  Puffe teki sen taas. Onneksi nyt kukaan ei tainnut edes tajuta kun Puffe juoksi suoraan majoittautumis nurkkaamme. Oli se vaan aika koomista!

Puffen mielestä komeus kuuluu vaan perheellensä

Kävimme iltalenkillä vielä lauantaina koko karvaköörin kanssa ja naapurin koiratkin tulivat navetalta moikkaamaan uutta tuttavuutta, Ruusua joka ei oikein pitänyt tervehdyksestä. Ruusu istui takapuolensa maahan ja aivankuin se olisi katseellaan pyytänyt minulta apua.
Ensin ilmaantui Rilla joka on kuvissa valkea neiti ruskein täplin ja se innoissaan juoksi heti Ruusun takapuoleen kiinni. Ruusu murahti ja istahti kunnes Rilla jätti sen hetkeksi rauhaan tervehtien Puffea sekä Elliä. Kuvissa näkyy myöskin vanhempi lapinkoira Pörrö joka ilmaantui paikalle hetki Rillan saapumisen jälkeen ja sekin syöksyi tervehtimään Ruusua. Haisteluiden jälkeen pääsimme jatkamaan kuitenkin matkaamme kolmen koplana ja pääsimme kotiin asti.

Auta, pliis. Tää ei oo kivaa

Mitä täällä tapahtuu!?

Onko teidän ystävänne karanneet näyttelyissä?