33. Voihan juoksut!

Hmm, tämä postaus on jotenkin hankala aloittaa, olen tehnyt ja yrittänyt keksiä jotain että saisin tekstin kulkemaan ja kakistettua asiani ulos. Mutta aloitukset ovat olleet tönkköjä ja liikaa ns. käytettyjä.
Mutta kuitenkin, Elli on ollut meillä hoidossa nyt jo yli viikon ja kaikki on sujunut hyvin. Ensummäisenä iltana neiti ei malttanut syödä kun oli kiireinen tapittaessaan ovea, että kyllä se mamma tulee vielä hänet hakemaan. Aktiviteettiä piti siis keksiä ja teimme muutamia tempputreenejä herkkujen avuilla ja kävimme pitkällä lenkillä ennen nukkumaanmenoa. Aamulla Elli oli pirteämpi ja ei kytännyt ovea, hieman maisteli ruokaakin muttei syönyt sen enempää.
Pari päivää meni että Elli oli normaali, energinen gremlin mikä se on aina ollut ja söi taas normaalisti.
Viidennen päivän kohdalla neiti teki yllätyksen ja täräytti ensimmäiset juoksunsa käyntiin mitä ollaan seurailtu ja tutkailtu käyttäytymistä.



Huomaa täysin, että Ellin vaistot ovat nyt heränneet. Kaikki hajun kiinnostaa, merkkailu on jatkuvaa sekä toiset koirat kiinnostavat ja vievät huomion. Kävimme torstaina SPSHn järkkäämässä jokaviikkoisessa näyttelyharjoituksissa Ellin kanssa ja neiti kuunteli, muttei pysynyt kontaktissa, ei ravannut koiraringin sisäpuolella ja hirveästi halusi tutustua toisiin. Ymmärtäähän sen kun juuri hormonit heräsivät ja kiinnostus toisista on kova. Treenien loppupäässä neiti ravasi nätisti vierellä ja kuunteli, seisoi sekä oli kontaktissa hyvin mikä oli hyvä saavutus päivälle. Neiti on jo rauhoittunutkin juoksuhölmöilyistään ja siitä huomaa, että ei olla enää pahimmassa vaiheessa.
Sunnuntaina koittaa päivä jona neiti lähtee takaisin kotiin Puffen ja mamman luokse ja me jäämme Ruusun kanssa taas kahdestaan. Olen äidiltä kuullut että Puffe herra on ollut syömälakossa muutaman päivän, ehkä ruoka ei maistu jos on pientä neitiä ikävä.

Supikoiranpentu jonka näimme iltalenkillä

Kuvaterveisiä mammalta! Olemme saaneet koirien 'mökin' tuunauksesta ja se on aika hieno vai mitä?
Ellin- sekä blogimme nimi on painatettu kopin kankaaseen. Tälle brodeeraukselle tuli hintaa 16,10€ eli todella hyvään hintaan saatiin.

20. Kun Ruusu tuli taloon

Ruusunen on ollut meillä jo kuukauden ja päivääkään en vaihtaisi pois. Tämä ihana dessukka on valloittanut meidän sydämet ihanalla luonteellaan ja olemuksellaan. Ruusu on hellyyttävä tapaus, rauhallinen, mutta samalla pirteä ja niin rakas jo nyt. En ihmettele josko naapuritkin ovat hymyilleet kun ollaan astuttu neidin kanssa ulos kun Ruusu on välillä haukahdellut terveiset.
Olemme kerenneet kuukaudessa tehdä Ruusun kanssa vaikka mitä! Tutustuimme todella nopeasti ja ensimmäiset päivät olivat tietty ihmettelyä ja kokeilemista mutta sitten pikkuhiljaa Ruusunen sopeutui ja on ollut hyvinkin tyytyväinen koiruus.

Tuntematonta koiraa ei voi tulkita täysin varmaksi, että mitä se ajattelee mistäkin, koska eihän se ole sama asia kuin pentuna hankittu ystävä johonka tutustuu sen elämänkaaren aikana. 6vuotias Ruusu on ollut meille kuin pentu, ensimmäisinä päivinä meillä oli sanomalehdet lattialla koska neiti oli tottunut pääsemään aamupissille jo neljältä aamulla, mutta lehdet unohdettiin neljäntenä päivänä kun Ruusu oli tottunut uuteen rytmiinsä joka on hieman vaihteleva, mutta koira käytetään ulkona heti herättyä ja kolmesti taikka neljästi päivässä.
Ruusu on nyt hevoseni muuton jäkeen päässyt kanssani tallille mukaan ja on nauttinut sielläkin kun saa olla vapaana ulkona. Neidistä on tullut siis aktiivinen tallikoira! Muotovaliosta tallivalioksi, niinkuin ihana ''talli-isäntämme'' Timppa sanoo.

Mitä tähän meidän ''kaikenlaiseen harrastamiseen'' tulee, teemme jokapäivästä hieman erilaisen, mutta rutiineja ovat ulkoilut, ruokailut, tallilla käymiset sekä pienet herkku hetket.
Herkulliset hetket ovat toisinaan aktiivipallon kanssa tuhisemista taikka klikkerin kanssa temppuilua. Erikoisemmat herkkusuu päivät ovat sitten näyttelyiden merkeissä ja joskus ulkoillessa olemme harjoitelleet myös hieman tokoilua.

Jos asuisin yksin ja Ruusu olisi vain minulla niin olisin ostanut sille kaikenmaailman ihanaa tavaraa varmasti kasoittain, mutta taloudessa mököttävä mies hieman on jarrutellut asian kanssa joten olen kerennyt kuukauden aikana ostaa Ruusulle yhden lelun joka on jo suolistettu eli rikottu/revitty/pureskeltu rikki. Parsinneula joutui töihin ja vinkuti viu viu lelu on ollut tikattavana ja Ruusu iloinen kun sai lelunsa takaisin käyttöön.
Olen myös muuttolaatikosta askarrellut neidille pienen pedin joka on aivan liian pieni, mutta hyvin se on neidille käynyt. Pieni askartelu vimma iski minuun keskellä yötä ja niin syntyi pieni väliaikainen peti neidille.

Linkki videoon

Olemme olleet hyvin iloisia kun Ruusu tuli perheeseemme vaikka välillä sitä epäilyttikin ottaa jo aikuinen koira kotiin, mutta ei se paljoa pennun adoptoimisesta eroa. Täytyy vain luottaa, että koira oppii uuden talouden tavoille sekä meidän omiin rytmeihimme joko nopeasti taikka hitaasti. Joidenkin koirien kohdalla sopeutuminen on hitaampaa ja minua ei olisi haitannut jos Ruusunkin kohdalla olisi näin käynyt. Meillä meni viikko ja Ruusu oli kuin kotonaan.
Nyt jos neiti jää keskenään kissojen kanssa kotiin kun minä ja mieheni lähdemme esim. kauppaan niin saamme iloisen vastaanoton heti ovella kun Ruusu hyökkää heiluttaen häntäänsä ja ilmoittaen, että on ihana nähdä. Nyt on mukava tulla kotiin kun tietää, että joku ihana, musta, pörröinen eläin odottaa innolla kotiinpaluuta. Ennen meitä odotti vain pöydällä maukuvat kissat jotka vaativat ruokaa maukuen ja tunkien päänsä ruokakassiin.