maanantai 30. toukokuuta 2016

59. Vaikka nolottaisikin

Nyt taas kuoppaan muutamia postauksia kun haluan kirjoittaa teille meidän viime näyttely reissusta mikä ei tosiaankaan mennyt putkeen.


Elikkä Joensuu KV, Suvi Karelia Show 2016. Kaikki oli valmista perjantai-iltana kun olin saapunut Ruusun kanssa Leppävirralle Mamman luokse missä odottivat poppoon loppuosa eli Elli ja Puffe. Harjasin Ellin seuraavaa päivää varten ja nappasin korviakin ohennussaksilla ja leikkasin kynnet. Pakkasimme Mamman kanssa laukkumme valmiiksi ja tarkistimme että kaikki on varmasti mukana. Sitten varmistimme vielä aikataulut, matkat ja paljonko menisi aikaa ajaa Leppävirralta Joensuun raviradalle missä näyttelyt olivat. Katsoimme molemmat moneen otteeseen, että joo-o, Spitzien mittaus alkaa klo: 12:00 ja siitä on ensin Keeshondit ja siitä Kleinspitzit. Kyllä, kaikki oli valmista ja nukuimme hyvät unet. Itse heräsin kahdeksan aikoihin ja pyörin narisevassa puusängyssä vielä tovin ennen nousemista.


Teimme eväät ja lähdimme matkaan n. 9:35. Joensuussa olimme juuri kahdentoista aikaan, ilmoittauduimme ja purimme tavaramme ja Ellin oman kehämme viereen. Katselimme Keeshondeja jotka pyörivät kehässä ja kun kello löi 12 odotimme ja ihmettelimme kun muita kleinejä, pommeja taikka mitteleitä ei vaan näkynyt missään. Katselimme kun kehässä alkoi pyöriä Cockerspanieleita ja ihmettelimme, että ei helkatti. Tuomarikin vaihtui ja menin sitten tiedustelemaan että mitäköhän kummaa. Noh, tajusimme sitten siinä, että olimme katsoneet sunnuntain aikatauluja kun kehän kirjuri(vai miksikä täät kutsutaan) sitten kertoi että mittaus on ollut klo; 9:30.
Menimme toimistolle kysymään että saisimmeko myöhästyneen arvostelun. Noloina Mamman kanssa seisoskelimme, ihmettelimme ja kyselimme. Aivan kamala olo! Mammakin tokaisi, että iski hermostunut hiki päälle tästä kaikesta. Harmitti aivan kamalasti kun yritimme etsiä tuomariamme Matti Tuomista jota ei vaan meinannut löytyä, kunnes kiertelimme ympäriinsä aluetta ja näimme sitten hänet ja ohimennen selitimme tilanteemme ja saimme kuitenkin kielteisen vastauksen arviointiin liittyen. Sääntöjen mukaan hän sai kieltäytyä arvioinnista kun oli jo kehästään poistunut, mutta oli hiukan tiukalla päällä kun hermostuneisena kelloansakkin katseli, mutta minkä sille voi.
Toimistossa kävimme sitten kysymässä vielä että saisimmeko sunnuntaina sitten tulla, mutta se olisi ollut se myöhästynyt laatuarvostelu ja siinä ei olisi ollut kyllä järkeä ajaa paria tuntia taas vaan pienen kehäpyörähdyksen takia mistä ei saisi yhtään muuta kun sen arvostelun. Onneksi toimistolla oli hyvin mukava nainen joka meitä hieman lohdutti kertomalla ettei tämä ole ensimmäinen kerta ja että pahempaakin on sattunut. Noh, pakkasimme kamppeemme, kiersimme myyntikojut joista ei tarttunut mitään rahattomana mukaan ja lähdimme sitten kotia kohti. Noloina ja väsyneinä. Elli pääsi tälläkertaa helpolla, mutta oli sentään totuttelua taas ihmismassaan ja koiralaumoihin.

''Lälläslää!!''
Olimme takaisin Leppävirralla myöhemmin iltapäivällä kun kävimme kaksi pyörää kyytiin Liperistä. Kun tulimme pihaan alkoivat Puffe ja Ruusu haukkua sisällä ja siitäpä alkoi hyppysirkus kun päästimme kaksikon pihalle. Tuhoja ei oltu tehty paitsi Ruusu herkkusuu oli löytänyt Mamman ystävän tuoman piparkakkutalon TV-tason alahyllyltä jonka pussia oltiin revitty ja talon kattoa nakerrettu hyvin pienestä, pään mentävästä rei'ästä. Piti vaan naurahtaa, että kyllä se mummo-koira vaan kaiken löytää. Onneksi taloa ei oltu syöty paljoa niin ei tarvinnut kamalasti huolehtia suoliston toiminnasta. Ruusulla on kyllä teräs maha kun se kaikkea mahdollista aina löytää ja syö, muttei kipeäksi tule. Ainahan täytyy tietty varovainen olla, ehdottomasti.


Nyt Heinäkuussa on Ruusulla sterilointi aika ja sitä jännitetään. Neidillähän on mahassaan myös tyra joka on tullut keisarileikkauksesta. Se hoidetaan samalla kuntoon strekkauksen kanssa. Mummeliini jäi nyt ainakin viikon ajaksi lomailemaan Mamman nurkille kun tämä kaupunki tosiaan vähän masentaa neitiä. Päätin, että vaikka kamala ikävä aina tulee jättää ystävä taakseen niin on hyvä kuitenkin antaa mielenvirkistystä ja hengittää maalla kavereiden kanssa kun masistella kaupungissa yksin. Aika menee nopeasti ja pian on mummeliini taas kotona.


Jotta sellaista! Jospa ensikerralla kävisi parempi tuuri. ''Kolmas kerta toden sanoo.'' ja tämähän oli nyt siis kolmannes näyttely missä oltiin ja mitäköhän tästä sitten saa miettiä. Seuraavaksi Karttulaan olemme menossa 18.kesäkuuta ja sinne on nyt kasvattaja Piia tulossa. Jospa tälläkertaa aikataulut ovat hanskassa ja ensikerralla muistetaan lukea suurennuslasilla joka ikinen kirjain jokaisesta esitteestä ja aikatauluista ettei näin enää tapahdu.

Onko teille joskus käynyt mitään samantapaista mokaa näyttelyissä taikka muissa harrastuksissanne?

torstai 12. toukokuuta 2016

58. Valokuvaus; Valkea tausta

Kyselitte valkotaustaisista kuvista, että, jotta, miten, kuinka? No tämä postaus käsittelee nyt valokuvausta taustojen kanssa. Hevosten studiokuvausten innoittamana on nähty oviaukkoihin vietyjä karvaturreja ja editoinnin kautta saatu hienoja tummataustaisia kuvia. No entäs miten saisin valkoisen taustan kuviini?

Tarvikkeina tarvitset valkean lakanan taikka kuvaustaustan mikä meillä oli käytössä. Itse tilasin Ebayn kautta taustakankaita ja sieltä tuli pienemmän kankaat mitä oikeasti tilasin, mutta mitäpä tuosta kun editointi on kuitenkin hallussa aika hyvin. Jos et osaa editoida 'häiritseviä' kohteita kuvista kuten taluttimia tms. niin ehdotan että otat taustalle silitetyn, pestyn ja ison lakanan sekä valitset kuvauspaikaksi hyvin valaistun huoneen. Meilläkään ei vielä kuvausvaloja ole niin menimme ikkunan eteen josta saimme hieman enemmän valoa, mutta valotusta jouduin loppujenlopuksi aika ronskisti editoimaan.


Ensinhän täytyy asetella se tausta. Minä laitoin meidän kankaan hyllyyn kiinni teipillä. Niinkuin näkyy meidän kangas on rypyssä säilytyksestä. Se olisikin hyvä silittää tai antaa oikiintua ennen kuvauksia. Me pärjäsimme tämän kanssa kuitenkin ja sain melkohyvin rypyt piiloon editointi vaiheessa.
Tausta paikallaan, entä kohde? Me pyysimme koirat kankaan päälle ja mamma toimi koirien mielenkiinnon kohteena kun minä yritin etsiä perspektiiviä ja oikeaa kohtaa jotta koirat sopisivat kankaalle. Huomaakin, että kangas on aivan liian kapea kolmelle koiralle taikka sitten isommalle yksilölle. Valkeaa lakanaa minulta ei tähän hätään löytynyt joten jouduin improvisoimaan paljon ja Puffe herran hännästä lähti komeimmat hapsukarvat pois koska ne olivat kankaan ulkopuolella enkä osannut niitä pelastaa. Tässä portettikuvassa kuitenkin kaikki sopi aika hyvin kankaalle juuri ja juuri niin saimme kaikki karvat mukaan lopulliseen versioon.

Ensin on tietty raakakuva. Itse otan vain .JPG kuvia koska tämänhetkinen läppärini ei vain jaksa pyörittää ohjelmaa raw tiedoston kanssa. Vien kuvan ensin aina Photoshop Lightroomiin ja asettelen valotuksia että valkea tausta on edes hieman lähelle valkeaa eikä harmaata. Sitten vien kuvan joko Gimppiin taikka netistä löytyvään PicMonkeyyn jossa otan kloonityökalun taikka nappaan valoisammasta kankaan nurkasta värin ja väritän taustan yksiväriseksi.


Anteeksi pikkuhyppy mutten tajunnut ottaa välivaihetta taaskaan. Hih. Tässä on siis tausta väritetty valkeaksi ja rypyt häivytetty siinä samalla. Aivan koirien vieressä käytin ryppyjen kohdalla blur/sumennus työkalua jotteivat rajat erottuisi. Varjot pyrin koirista jättämään mukaan jotta kuvaan jäisi hieman syvyyttä. Taustan värityksessä taisi mennä puolisentuntia kun yritin olla mahdollisimman tarkka jotta karvaturkit säilyisivät. Onhan tuossa paljon sanomista mutta olen tähän tyytyväinen joten seuraavaksi vein kuvan taas Lightroomiin ja leikin valojen ja varjojen kanssa niin pitkään että tausta olisi täysin/melkein valkea. Samalla koiratkin hieman piristyivät värien yltäkylläisyydestä ja jäivät hehkumaan nätisti, paitsi Ruusu joka ylivalottui ja pikselöityi, mutta laiskana pitkästä muokkaus sessiosta jätin neidin sellaiseksi. Voihan tuota vielä hioa jos ja kun jaksaa.
Näin muokkasin kaikki valkeataustaiset kuvat F.B.I postaukseen. En ole kovin hyvä kirjoittamaan neuvoja mutta jos jokus tästä jotain saa irti niin meille saa linkata omia tuotoksiaan ja kysyä apuja. Muokkaan myös kuvista häiritseviä tekijöitä pois ilmaiseksi.

Follow my blog with Bloglovin

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

57. Miniloma

Vielä kiusataan teitä lumisilla kuvilla ja muistellaan parin viikon takaista minilomaamme Ruusun kanssa maalla. Kävimme Leppävirran metsikössä Koivuniemenherran luona nauttimassa luonnon rauhasta. Ruusu oli hyvin masentuneen oloinen elämäänsä joten päätin piristää mummokoiraa järjestämällä matkan maalle missä neiti saisi juosta ulkona vapaana sekä pyöriä kissalauman johtajana ja komentaa Möröä, joka on siis rodultaan Norjanharmaa hirvikoira.

Paikanpäällä oli myös Etelän mies ja pikkuveljeni joka heitteli Ruusulle lumipalloja ja minä harjoittelin liikkeen kuvaamista samalla, hyvinkin hienosti epäonnistuen. Ruusu kuitenkin nautti viimeisistä lumikinoksista sekä pallohulluna lumipalloista tietysti.

Maalla olimme pari päivää kun kutsu kävi taas kaupunkiin, mutta kyllä huomasi heti että Ruusu oli pirteämpi. Harmittelin vain sitä, että Mamma oli toisaalla Ellin ja Puffen kanssa ja siksi poppoo ei tällöin tavannut, mutta meille riitti kyllä ihan pelkkä miniloma omassa rauhassa järven rannalla.





Ps. Hyvää nimipäivää kaikille Ruusuille! Sekä myös tietysti; May the Fourth be with you.