191. Hyväntekeväisyys Match Show

Pitkästä aikaa Mamman kanssa yhdessä harrastusten parissa, ihanaa yhteistä aikaa! Olen viimeaikoina käynyt yksin mätsäreissä koirien kanssa, mutta nyt pääsimme Mamman kanssa yhdessä tien päälle, mukanamme ensikertalainen Hippie.
Suuntasimme Varkauteen Mekaanisen musiiki museon järjestämään match showhun 10.05.-18 helatorstaina. Mamma oli hakenut minut, Ruusun ja Hippien edellisenä päivänä Leppävirralle ja pääsimme aikaisin paikanpäälle. Hippie oli ihmeissään moisesta autoilusta, mutta käyttäytyi todella mallikkaasti takapenkillä Ruusun ja Ellin kanssa. Räyhä herra Puffe jäi tälläkertaa kotiin.

Mekaanisen musiikin museon pihan parkkialueelle oli laitettu kaksi kehää jotka olivat sopivan kokoisia, eivät liian isoja taikka liian pieniäkään, ainakaan meille, pienempien koirien pyörittäjille. Hippie käyttäytyi hienosti myös paikanpäällä vaikka autosta ulos tullessa pääsi pari haukahdusta ja ihmetys tönötys jäätymistä. Se tuli niin hienosti vierellä ja uskalsi tehdä jopa tarpeensa sivummalle aluetta.
Ruusu ja Elli käyttäytyivät normaaliin tapaansa, hyvin ja Elli meni mököttämään kevythäkkiin heti kun se oli pystyssä. Kehien alkuun jäi vartti aikaa kun olimme ilmoittautuneet sekä asettautuneet varjoon. Ensin oli tietysti lapsi ja JH kehät kunnes oli pentujen vuoro, eli olimme Hipin kanssa ensimmäisenä menossa kehään meidän porukasta. Jännitys iski heti ilmoittautumis luukulla ja oli huipussaan kun astuimme kehään mutta helpotti hieman kehässä kun päästiin tekemään yhdessä.
Hippien kehä käyttäytyminen oli ihailtavaa vaikka hölmö pennun retale ei tietysti vielä malta seistä paikallaan sekuntiakaan. Kehuin sitä jatkuvasti ja nakkasin namia suuhun kun se malttoi edes hetken olla neljän jalan.

Liikkuminen sujui todella hyvin, ei vedetty eikä kiskottu vaan kuljettiin niin hienosti vierellä suurimman osan ajasta, jopa kontaktissa vaikka muuta hälinää löytyikin ympäriltä.
Pöydällä olimme hieman pidättäytyneitä, tuomari oli jännittävä juttu, mutta annettiin nätisti katsoa hampaat ja muutenkin kopeloida ilman mutinoita koko pieni koira läpi. Saimme enismmäisestä kehä pyörähdyksestämme punasen nauhan ja punaisten kehässä pääsimme kolmannelle sijalle. Eikä! Super pentu!
Alla Hipin suorituksesta video;

(linkki videoon)

Palkintokuvat olivat ''hieman'' haastavia ottaa tämän duracellin kanssa. Sain sieltä kuitenkin pari hyvää ja laitoin myös huumori mielessä pari epäonnistunuttakin!

Mamma päätti esittää Ellin tälläkertaa aivan itse. Vaikka Mammaa jännittikin ja jopa vapisi hieman ennen kehään menoa se meni paremmin kuin hyvin! Elli & Mamma nappasivat pienten aikuisten punaisten kehän ykkössijan! Elli käyttäytyy kehässä niin nätisti ja malttaa seistä todella hienosti, asettaen aivan itse itsensä. Ihana oli katsoa pitkästä aikaa Mamman ja Ellin yhteistyötä, viimeksi taisin nähdä heidät kehässä kun Elli oli puolen vuoden ikäinen. Suuri jännitys palkittiin ja Mamma sanoikin päivän päätteeksi, että nyt tuli taas himo lähteä uudestaan.

Me olimme Ruusun kanssa veteraaneissa sitten viimeisenä kehässä jota odotimme innolla. Hellelukemat kurkottelivat kahtakymmentä ja varjossa oli sopivan viileää, koirilla oli kyllä hieman lämmin mutta pärjäsivät hienosti kun oli vettä tarjolla.
Ruusu oli innoissaan taas menossa kanssani mistä saan olla iloinen, häntäkin heilui välillä mitä ihastelen. Vaikka neiti laukkasi ensimmäisellä kehä kierroksella hetken, se jaksoi ravata todella hienosti loppuun asti. Veteraaneja oli vain muutama, joten olimme kaikki samaan aikaan kehässä. Ruusu ei siis saanut puntaista taikka sinistä nauhaa vaan sijoituimme suoraan. Tuomari taisi tykätä meidän tytöistä kun Ruusu pääsi ykkössijalle! Kova kilpailu, mutta eikä, nyt oltiin Ellin kanssa best in show kehässä vastakkain!

Best In Show kehä alkoi välittömästi veteraani kehän jälkeen ja koirat olivat kuumissaan ja väsyneitä. Hippie joutui odottamaan yksin varjossa kevythäkissä joka aiheutti vikinää ja raapimista. Onneksi sain apuja vieressä olevalta tytöltä jolle nopsaan sanoin että ''jos se vikisee niin tökkää vähän verkkoa''.
Kuulin kehään Hipin vikinän, mutta yritin keskittyä Ruusuun joka oli taas todella hienosti kehässä vaikka olikin pakahduttavan kuuma suoraan auringossa. Onneksi pieni tuulenvire helpotti suoritusta. Elli ja Mamma nappasivat todella hienolla suorituksella neljännen sijan ja me pääsimme Ruusun kanssa toiseksi! Niin hieno päivä, koirat ja fiilis!

Viisi pussia palkintoja, viisi ruusuketta sekä pokaalia. Super tyttöjä ja pätevä Hippie 4kk ekoissa mätsäreissä! Jokainen käyttäytyi todella hienosti ja liikkuivat hyvin. Päivän päätteeksi kaikille iski väsy ja minulla oli jalat kipeät. Hippie nukkui pitkät päiväunet kun pääsi lepäämään. Kävimme vielä mätsäreiden jälkeen mummolassa varkaudessa ja siitä ajoimme Leppävirralle mökille pika käynnille jonka jälkeen pääsimme rauhoittumaan. Kannatti lähteä ja yritämme Mamman kanssa päästä yhdessä taas enemmän harrastamaan koirien kanssa.

Osan postauksen kuvista ovat ottaneet Ape Karjalainen sekä Nora Paloma ja niistä löytyy kuvaajien oma vesileima ja ne ovat kopioitu blogiin kuvaajan luvalla. Kiitos hielle ihanista kuvista!

184. Tassujen Taikaa 3v

9.huhtikuuta 2015 tuli julkastua tämän blogin ensimmäinen postaus, mikä oli luonnollisesti esittely silloisesta kokoonpanostamme; Puffe, Elli, Mamma ja Jessie. Kun blogi perustettiin, oli nimemme ''Neljällä tassulla, yhdellä sydämellä'', joka pian kuitenkin vaihtui nykyiseen nimeensä.

Kolmessa vuodessa kerkesi tapahtua myös paljon muuta; Ruusu, Ellin äiti liittyi perheeseemme. Muutimme paikkakuntaa Kuopiosta Jyväskylään ja taas Kuopioon. Koimme pettymyksen Ellin polvista, parannuimme Ruusun kanssa steriloinnista ja muista eläinlääkäri käynneistä mitä ahne mummo meille aiheutti. Puffe siirtyi aikanaan enemmän ja enemmän taka-alalle blogissa, hänen kamera ujoutensa takia. Kun kamera ilmestyy laukusta, luikkii poika pakoon. Viimeaikaisin muutos on uusi poppoomme jäsen, Hippie.

Blogi on mielestäni kehittynyt ja ehkä ihan hyvä niin. Postaus tahti on aina heitellyt, mutta postausten sisältö ja kuvat ovat muuttuneet laadukkaammiksi ja teksti asiallisemmaksi mutta se on säilyttänyt kuitenkin sen omanlaisen tuntuman. Koirat ovat päässeet kirjoittamaan sekä välillä myös Mamma jonka takia hänetkin on lisätty ''kirjoittajat'' välisivulle.

Ulkoasut muuttuvat jokaisessa blogissa aika-ajoin, aivan kuin meilläkin ja jos laskisin kaikki blogimme ulkoasut yhteen, olisi niitä varmasti yli kymmenen. Kirjoittanut on opetellut koodaamaan paremmin ja täten ulkoasummekin ovat muuttuneet, ainakin omasta mielestäni parempaan, siistimpään suuntaan.

Blogimme kolme vuotis päivän kunniaksi ei ole arvontaa, kilpailuja tai muuta yhtään sen ihmeellisempää. Mamma tuli käymään Ellin ja Puffen kanssa yökylässä, sekä tapaamaan ensimmäistä kertaa Hippiä. Elli ja Hippi leikkivät keskenään, Puffe taisi jopa hieman rakastua pieneen palleroon ja kävimme yhdessä lenkillä.

Etsi pentu kuvasta!

176. Ruusuke kuvia

Hei vaan taas! Olemme tällä hetkellä Levillä lomalla koirien kanssa viikon verran ja kun muut laskettelevat, minä työstän blogia ja yritän maltilla olla kertomatta salaisuuksia tulevasta.
Olen ollut hidas ja huono ottamaan palkintokuvia vaikka niitä ei tällähetkellä paljoa ole ollut. Edellisestä mätsäristä missä kävimme marraskuussa en tainnut edes minnekkään kirjoittaa. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja laittaa ruusuke kuvat kerralla tähän!

12.11.2017
Match Show Kuopiossa Ruusun ja Ellin voimin. Ruusu pärjäsi todella hyvin pitkästä aikaa josta yllätyin, vaikka neiti laukkasi ja askel oli ajoittain epäpuhdas, mutta mielenkiinto oli super. Elli toimi todella hyvin, niinkuin aina mutta mamma oli taas ruokkinut neitiä liikaa ja noh, olihan se lihava pakko myöntää.
Ruusu pääsi veteraani kehässä sinisten ykköseksi ja sieltä tietty best in show kehään jossa sijoituimme yhdeksänneksi. Elli oli pienten aikuisten sinisen nauhan saaneista neljäs. Mukaan hyvä mieli, kaksi ruusuketta ja pokaalia + muuta pientä kivaa.

Ruusu VET SIN 1 BIS 9

Elli PA SIN 4

Seuraavat palkinto kuvat ovat vuoden 2018 ensimmäisistä mätsäreistä mistä löytyy videopostaus.

Elli PA PUN 1 BIS 9

Ruusu VET SIN 4

Ja loppuun todelliset edustus kuvat meistä. Ruusun kanssa meillä synkkaa, olemme samalla aaltopituudella. Elli on aina niin hieno ja joskus jopa maltillinen kun remmistä päästetään irti pönötys kuvaa ottaessa.

175. Kaulahuivi

Pehmeä, karvainen, värikäs, kutittava, monenlainen, kuviollinen, erilainen, täplikäs, raitainen, juovikas, tupsullinen, neulottu, virkattu, lämmin, mukava, ihana puettava!

 Yksin tai yhdessä!

174. Vuoden ensimmäinen match show

Kuopiossa järjestettiin taas match show ja tiedettävästi olimme touhussa mukana. Osallistuimme jopa kolmeen eri kehään nimittäin näissä mätsäreissä oli parikehä missä esitetään kaksi koiraa samaan aikaan. Mielestäni idea oli hauska ja olihan se pakko mennä kokeilemaan! Sovimme mamman kanssa että hakisimme Ellin taas lainaan, eihän parikehään voinut ilman toista koiraa mennä.

Päivä alkoi ihanasti auringon paisteessa pikku pakkasella. Tavoitteena oli kuvata kokonainen my day, mutta idea lensi harakoille jo heti aamusta kun unohdin kuvata ja olo oli viikonlopun mukainen töiden jälkeen, väsynyt, mutta pakko oli mätsäriin lähdettävä keikkumaan.
Suuntasimme Musti & Mirri areenalle vaille yksitoista, puoli tuntia ennen ensimmäisten kehien alkua jotta kerkesimme rauhoittua, ilmoittautua sekä käydä koirien kanssa pissalla. Paikanpäältä löytyi paljon tuttuja ja koira-armeijamme oli valtava. Ruusun edellinen omistaja ja Ellin, Magical Rose's kasvattaja oli myös kahden koiran voimin paikalla joista toinen oli Ellin isä Aimo. Aimo yritti tehdä kehien välissä tuttavuutta taas Ruusun kanssa, mutta arvattavasti Ruusua ei kiinnostanut pätkän vertaa ja antoi mielipiteensä hyvin selväksi innokkaalle sulhaselle.

Parikehä oli ensimmäinen koitoksemme ja mielestäni se meni hyvin ilman minkäänlaista harjoittelua. Olisi ehkä pitänyt harjoitella jo kotona vierekkäin kulkemista, Ellin kannalta. Ruusu ei piitannut kaverista vierellään, mutta Elli vaikutti olevan hieman hämillään. Seisominen oli hankalaa, Elli mokoma oli vinossa ja Ruusu meinasi istua. Pieniä askellaji virheitä tuli mummokoiralle mutta muuten koitos meni mallikkaasti vaikka emme sijoittuneetkaan. Tuomarin kommentti ''Ihastuttava ja iloinen yhdistelmä.''.
Ruusun kanssa kävimme veteraanikehässä ja Ellin kanssa tietty pienissä aikuisissa. Ruusun kehä meni super hyvin, neiti jopa heilutti häntäänsä mitä se ei ole koskaan tehnyt kanssani, ei ikinä. Meinasin turskahtaa itkuun kun se oli niin innoissaan. Tuomarikin sanoi ''Hänellä oli hauskaa!'' ja niin sillä oli. Pilke silmäkulmassa ja ihana, ihana häntä heilui vienosti. Sinisen nauhan kehässä pääsimme neljänsiksi ja olin ymmälläni. Meinasimpa taas itkeä, niin hieno mummokoira!

Ruusu lähti isin kanssa kotiin hetkeksi kun jäimme Ellin kanssa odottamaan pienten aikuisten kehää. Isi kuvasi nämä videot joten saamme häntä kiittää kun jaksoi näihin ''kissan ristiäisiin'' tulla mukaan, tosin hyvin vastenmielisen näköisenä, hah.
Pieniä aikuisia oli huima määrä, 32 kappaletta ja me olimme 14. joten odottelu oli pitkä ennen sekä jälkeen. Onneksi Elli osasi rauhoittua makaamaan välillä vaikka ihmettelikin kaikkea ja oli selvästi hieman stressaantunut.
Videota ei ole Ellin ensimmäisestä kehä kierroksesta kun isi oli Ruusun kanssa myöhässä, mutta ompahan loppu osa tallessa. Ellin stressi ja huoli katoavat aina kehään astuessa, se ikään kuin herää eloon, nauttii ja esittelee itseään ylväästi tassut koreasti liitäen. Saimme punaisen nauhan ja punaisten kehässä tapahtui se mitä en osannut odottaa, voitto. Siitä sitten liidimme best in show kehään missä sijoituimme yhdeksänneksi.

(linkki videoon)
Ihan mahtava päivä ja koirat huipussa vireessä. Tästä on taas hyvä jatkaa sekä mietiskellä mihin näyttelyihin neidit ilmoitetaan sillä Ellillä on järkyttävä karvanlähtö. Mietimme ja tuumailemme Mamman kanssa jos lähtisimme valloittamaan etelä-suomen näyttelyitä, mahdollisuus on levittää reviiri Haminaan asti. Ruusun kanssa pidän matalampaa profiilia ja en välttämättä sitä ilmoita kuin yhteen näyttelyyn ennen helteitä taikka viimeistään syksyllä ellei sen turkki katoa. Neidin häntä on nimittäin mieletön. Seisottaessa hännän saa nenän päähän asti! Palkinto kuvat tulevat myöhemmin.

Oletteko te jo käyneet tänä vuonna Match Showssa?

170. Video kollaasi

Olen tässä hetken yrittänyt luoda jotain kivaa sekä iloista, nimittäin vuoden 2017 video kollaasia. Projekti aiheutti tuumailua musiikin puolelta, mikä on sopiva, tarpeeksi iloinen muttei niin vauhdikas. Yks kaks idea iski vessassa istuessa Ruusun tuijottaessa minua suoraan silmiin.

Video kollaasi ei ole paras, mutta olen suhteellisen tyytyväinen siihen. Olisin halunnut tehdä super hyper hyvän täynnä kaikkea kivaa efektiä sekä muuta, mutta läppärini ei tällähetkellä kykene överimpään tekeleeseen. Kunhan se on korjattu, taas, saan ehkä tehdä parempia videoita sillä tykkään tehdä näitä todella paljon ja harmittaa, että video klippejä ei ole toivotusti taikka toivotuista hetkistä.

Mutta, olkaatte hyvät!

[linkki videoon]

Mitä mieltä olit vuoden 2017 kollaasista?

169. Lumiaurat

 Ihan oikea talvi, vihdoin. Lunta sekä pakkasta, lumisia koiria ja jäätä. Koirat ovat nauttineet pakkaslumesta auraten sitä nenällään ja naamat ovat aina sen mukaiset. Pakkasta on ollut viime päivinä rapiat -15. Omasta mielestäni pakkanen voisi pysytellä siellä -10 asteessa, mutta koirat ovat tuskin samaa mieltä.
Ruusun pakkas raja täytyy olla juuri tässä -15, sillä jos ulkona ollaan pidempään ja se pömpii lumessa, alkaa tärinä. Meillä on onneksi neidille tossut sekä villapaita, mutta ne jäivät matkasta kun neidit lähtivät lomailemaan Mamman luokse. Elli oli meillä taas hoidossa muutaman viikon ajan ja kun veimme sen takaisin kotiin viime perjantaina, jäi Ruusukin maalais lomalle.

Kun Elli oli meillä hoidossa kävimme pidemmillä lenkeillä, mutta kameran ulkoilutus jäi todella vähäiselle huonompien säiden takia. Joko tuli räntää taikka lunta taivaan täydeltä jolloin ei miellytä napata kameraa ulos kastumaan. Vihdoin kun saapui paremmat kelit, en aamupäivällä töiden jälkeen jaksanut ottaa kameraa matkaan vaan kävimme lenkin ja menin päiväunille. Blogikin on ollut hiljainen jaksamisen takia, työviikot ovat olleet rankempia mitä olin ajatellut ja vaikka kuinka yritän aloittaa postausta, en vain mitenkään jaksa avata edes konetta.

Olen pikkuhiljaa tottunut työtahtiin ja jaksan taas panostaa tähän osaan elämästäni. Kuvia sekä videoita on muokattavana läjäpäin. Olen suunnitellut että tekisin jonkinmoisen kooste videon taas johonkin väliin, mutta musiikin valinta on se suurin ongelma. Jospa joku kipale osuisi korviin oikealla tavalla ja saisin videon pätkät yhteen.

Kävimme viime torstaina(18.1.) hallilla hieman tokoilemassa neitien kanssa ja päivällä ennen sitä kävimme myös jäällä, vihdoin kameran kanssa ulkona mistä postauksen kuvatkin ovat peräisin. Nikon kamera on vielä hakusessa joten kuvat eivät ole parhaimmasta päästä, mutta ovatpahan kumminkin ja olen niistä ehkä jopa ylpeäkin. Alan pikkuhiljaa tajuamaan tuota mörkö kameraa ja nappuloita, mutta olen vielä keltanokka.

Hallilla käynnistä tulee toivottavasti oma postauksensa, jos saan videon pätkät toimimaan yhteen hiileen editointi ohjelmani kanssa sekä läppärin, joka toimii viikon viiveellä. Tämä kirjoittaminenkin käy muutaman sekuntin viiveellä ja auta armias kun täytyy avata jokin raskaampi ohjelma. Jospa saan läppärinikin kuntoon tässä lähipäivinä niin saan loput postaukset pihalle vähemmällä vaivalla.

Ruusu palaa viikonloppuna kotiin ja onhan sitä jo kova ikävä vaikka lauantaina sen Mammalle jätimme. Olen huokaissut onnestakin kun Ruusu jäi lomalle, tulin nimittäin sunnuntaina kipeäksi ja maanantaina kuume lukemat olivat 37.8, joten koiran hoito olisi ollut erittäin epämukavaa ja lenkillä olisin luultavimmin kuukahtanut hankeen. Olisi tuo isäntä sitä toki hoitanut jos neiti olisi kotona.

Seuraavia suunnitelmia koira rintamalla on Ystävänpäivä mätsärit 18. päivä helmikuuta täällä Kuopiossa. Jos Mamma antaa Ellin meille hieman ennen sitä hoitoon, käymme taas hallilla. Ruusulle olen varaamassa seniori tarkastusta, tai vähintään verikokeet. Ellin polvet kummittelevat vielä, mutta kunhan lähistöllä on joukkutarkkia, suuntaamme neidin kanssa sinne.

Koiranpentu suunnitelmat siirtyivät taas, mutta vain sentakia ettei emä tullut kantavaksi edellisestä astutuksesta joten syksyllä uudestaan. Saattaa tietty olla, että löydän samanlaisen yhdistelmän jostain muualta ja nappaan sieltä uuden ystävän kotiin. Silmät ja korvat tarkkana tarkastelen pentusuunnitelmia.

Luukku 24

Tassujen Taikaa poppoo toivottaa ihastuttavaa joulua ja toiveikasta uutta vuotta 2018!

Viimevuoden kalenterin kanssa meinasi tulla harmaita hiuksia, mutta voinen sanoa että tämän vuoden kalenteri teki ne harmaat hiukset.
Ensinnäkin, piparit ovat täysin kotitekoisia taikinasta lähtien ja niiden tekemiseen menee normaalisti kaksi päivää. Elli vieraili luonamme rajallisen ajan joten aika täytyi käyttää hyväksi kaikella mahdollisella tavalla.

Toisin kuitenkin kävi. Täytyi aina odottaa apukäsiä, taikka olit itse töissä. Sillointällöin koko homma unohtui. Jokunen kerta meni koiria kuivatellessa kokopäivän, kiitos kuuluu suomen sääolosuhteille. Heti kunnon, kauniin ensilumen tultua tuli nukuttua iltahämärään saakka kun vihdoin sai nukkua pitkään. Seuraavana päivänä lumi oli sulanut. Toisella lumisateella lähdettiin pihalle heti, joulukorttikuvat kasassa 27.pv, mutta itse kalenteri hukassa. O-ou!
Kalenteri kuvaukset aloitettiin vihdoin 28.pv ja siis marraskuuta. Kiirettä piti, mutta nyt se on tehty. Kiitos kaikille...

Tässä teille vielä lopuksi pieni, lyhyt, ytimekäs ''behind the scenes'' of joulukalenteri 2017;

 
Terävyys?
Mikä se sellainen on?

Luukku 22

''Tallikoiran elämää''
by Ruusu                                       

Ruusu maneesissa, kakkaa metsästämässä

Emäntäni harrastaa isoja neljijalkaisia meidän lisäksi, siis hevosia. Hevoset ovat isoja, kiinnostavia mutta melko pelottavia otuksia, mutta minä rakastan niiden kakkaa! Äiskä ottaa minut joskus tallille mukaan. Silloin kun hänellä oli oma hevonen, pääsin aina mukaan, ihan aina. Sain kesällä kulkea pyörän korissa tallille, juosta siellä vapaana, jahdata tallin kanoja ja syödä kakka kikkareita, niitä on kiva metsästää ruohikosta sillä välin kun emäntä hoitelee hevosia. Olen hyvin tarkkaavainen ratsastuksen ohjaaja, katson aina mitä tyttö tekee hevosen kanssa, joskus jahtaan niitä, että menisivät kovempaa. Joskus taas tarkastelen kauempaa, jos he menevät liian kovaa. Komennan myös välillä, että minuakin täytyy helliä.

Kyllä minäkin olen hevosella ratsastanut. Aivan kuten äiskäkin, todisteena kuvat kahdesta ratsustani. Ollaan kävelty, ravattu, mutten kuullemma saa vielä laukata kun en ole harjoitellut tarpeeksi. Olen tuon ruskean hevosen kydissä ollut kärryissäkin pienen lenkin.
Ei, ei minua pelottanut vaikka korkeat paikat aiheuttavatkin täristystä ja väristystä. Hevosten kanssa on minulla sopimus; Minä saan enemmän porkkanaa!

porkkanaa porkkanaa porkkanaaporkkanaaporkkanaaaaa

Tyttäreni Elli on myös päässyt hevoshommiin. Alku vuodesta hän oli päivystämässä äiskän tallipäivää ja on tuo ruskea hevonenkin hälle tuttu pentuudestaan. Mokomakin ärinäpussi kun piti sillekkin murista, äristä ja haukkua heti ensi tapaamisella. Kyllä nyt täytyy toiseen tutustua ennen tuomitsemista! Hän kyllä välillä kävi päälle jos äiskä ei ollut välissä...
Mökkimme naapurissa asustelee ravihevosia ja ne kyllä ovat tuttuja kakkakikkareita myöten. Niillä voi herkutella ja niissä voi kylpeä. Emme ymmärrä miksi aina pitää huutaa ja kieltää, ettekö ymmärrä mitä kaikkea niillä voi tehdä?

Muistoja tallilta

Olen AINA kanssasi, äiskä