59. Vaikka nolottaisikin

Nyt taas kuoppaan muutamia postauksia kun haluan kirjoittaa teille meidän viime näyttely reissusta mikä ei tosiaankaan mennyt putkeen.

Elikkä Joensuu KV, Suvi Karelia Show 2016. Kaikki oli valmista perjantai-iltana kun olin saapunut Ruusun kanssa Leppävirralle Mamman luokse missä odottivat poppoon loppuosa eli Elli ja Puffe. Harjasin Ellin seuraavaa päivää varten ja nappasin korviakin ohennussaksilla ja leikkasin kynnet. Pakkasimme Mamman kanssa laukkumme valmiiksi ja tarkistimme että kaikki on varmasti mukana. Sitten varmistimme vielä aikataulut, matkat ja paljonko menisi aikaa ajaa Leppävirralta Joensuun raviradalle missä näyttelyt olivat. Katsoimme molemmat moneen otteeseen, että joo-o, Spitzien mittaus alkaa klo: 12:00 ja siitä on ensin Keeshondit ja siitä Kleinspitzit. Kyllä, kaikki oli valmista ja nukuimme hyvät unet. Itse heräsin kahdeksan aikoihin ja pyörin narisevassa puusängyssä vielä tovin ennen nousemista.

Teimme eväät ja lähdimme matkaan n. 9:35. Joensuussa olimme juuri kahdentoista aikaan, ilmoittauduimme ja purimme tavaramme ja Ellin oman kehämme viereen. Katselimme Keeshondeja jotka pyörivät kehässä ja kun kello löi 12 odotimme ja ihmettelimme kun muita kleinejä, pommeja taikka mitteleitä ei vaan näkynyt missään. Katselimme kun kehässä alkoi pyöriä Cockerspanieleita ja ihmettelimme, että ei helkatti. Tuomarikin vaihtui ja menin sitten tiedustelemaan että mitäköhän kummaa. Noh, tajusimme sitten siinä, että olimme katsoneet sunnuntain aikatauluja kun kehän kirjuri(vai miksikä täät kutsutaan) sitten kertoi että mittaus on ollut klo; 9:30.
Menimme toimistolle kysymään että saisimmeko myöhästyneen arvostelun. Noloina Mamman kanssa seisoskelimme, ihmettelimme ja kyselimme. Aivan kamala olo! Mammakin tokaisi, että iski hermostunut hiki päälle tästä kaikesta. Harmitti aivan kamalasti kun yritimme etsiä tuomariamme Matti Tuomista jota ei vaan meinannut löytyä, kunnes kiertelimme ympäriinsä aluetta ja näimme sitten hänet ja ohimennen selitimme tilanteemme ja saimme kuitenkin kielteisen vastauksen arviointiin liittyen. Sääntöjen mukaan hän sai kieltäytyä arvioinnista kun oli jo kehästään poistunut, mutta oli hiukan tiukalla päällä kun hermostuneisena kelloansakkin katseli, mutta minkä sille voi.
Toimistossa kävimme sitten kysymässä vielä että saisimmeko sunnuntaina sitten tulla, mutta se olisi ollut se myöhästynyt laatuarvostelu ja siinä ei olisi ollut kyllä järkeä ajaa paria tuntia taas vaan pienen kehäpyörähdyksen takia mistä ei saisi yhtään muuta kun sen arvostelun. Onneksi toimistolla oli hyvin mukava nainen joka meitä hieman lohdutti kertomalla ettei tämä ole ensimmäinen kerta ja että pahempaakin on sattunut. Noh, pakkasimme kamppeemme, kiersimme myyntikojut joista ei tarttunut mitään rahattomana mukaan ja lähdimme sitten kotia kohti. Noloina ja väsyneinä. Elli pääsi tälläkertaa helpolla, mutta oli sentään totuttelua taas ihmismassaan ja koiralaumoihin.

''Lälläslää!!''

Olimme takaisin Leppävirralla myöhemmin iltapäivällä kun kävimme kaksi pyörää kyytiin Liperistä. Kun tulimme pihaan alkoivat Puffe ja Ruusu haukkua sisällä ja siitäpä alkoi hyppysirkus kun päästimme kaksikon pihalle. Tuhoja ei oltu tehty paitsi Ruusu herkkusuu oli löytänyt Mamman ystävän tuoman piparkakkutalon TV-tason alahyllyltä jonka pussia oltiin revitty ja talon kattoa nakerrettu hyvin pienestä, pään mentävästä rei'ästä. Piti vaan naurahtaa, että kyllä se mummo-koira vaan kaiken löytää. Onneksi taloa ei oltu syöty paljoa niin ei tarvinnut kamalasti huolehtia suoliston toiminnasta. Ruusulla on kyllä teräs maha kun se kaikkea mahdollista aina löytää ja syö, muttei kipeäksi tule. Ainahan täytyy tietty varovainen olla, ehdottomasti.

Nyt Heinäkuussa on Ruusulla sterilointi aika ja sitä jännitetään. Neidillähän on mahassaan myös tyra joka on tullut keisarileikkauksesta. Se hoidetaan samalla kuntoon strekkauksen kanssa. Mummeliini jäi nyt ainakin viikon ajaksi lomailemaan Mamman nurkille kun tämä kaupunki tosiaan vähän masentaa neitiä. Päätin, että vaikka kamala ikävä aina tulee jättää ystävä taakseen niin on hyvä kuitenkin antaa mielenvirkistystä ja hengittää maalla kavereiden kanssa kun masistella kaupungissa yksin. Aika menee nopeasti ja pian on mummeliini taas kotona.

Jotta sellaista! Jospa ensikerralla kävisi parempi tuuri. ''Kolmas kerta toden sanoo.'' ja tämähän oli nyt siis kolmannes näyttely missä oltiin ja mitäköhän tästä sitten saa miettiä. Seuraavaksi Karttulaan olemme menossa 18.kesäkuuta ja sinne on nyt kasvattaja Piia tulossa. Jospa tälläkertaa aikataulut ovat hanskassa ja ensikerralla muistetaan lukea suurennuslasilla joka ikinen kirjain jokaisesta esitteestä ja aikatauluista ettei näin enää tapahdu.

Onko teille joskus käynyt mitään samantapaista mokaa näyttelyissä taikka muissa harrastuksissanne?

20. Kun Ruusu tuli taloon

Ruusunen on ollut meillä jo kuukauden ja päivääkään en vaihtaisi pois. Tämä ihana dessukka on valloittanut meidän sydämet ihanalla luonteellaan ja olemuksellaan. Ruusu on hellyyttävä tapaus, rauhallinen, mutta samalla pirteä ja niin rakas jo nyt. En ihmettele josko naapuritkin ovat hymyilleet kun ollaan astuttu neidin kanssa ulos kun Ruusu on välillä haukahdellut terveiset.
Olemme kerenneet kuukaudessa tehdä Ruusun kanssa vaikka mitä! Tutustuimme todella nopeasti ja ensimmäiset päivät olivat tietty ihmettelyä ja kokeilemista mutta sitten pikkuhiljaa Ruusunen sopeutui ja on ollut hyvinkin tyytyväinen koiruus.

Tuntematonta koiraa ei voi tulkita täysin varmaksi, että mitä se ajattelee mistäkin, koska eihän se ole sama asia kuin pentuna hankittu ystävä johonka tutustuu sen elämänkaaren aikana. 6vuotias Ruusu on ollut meille kuin pentu, ensimmäisinä päivinä meillä oli sanomalehdet lattialla koska neiti oli tottunut pääsemään aamupissille jo neljältä aamulla, mutta lehdet unohdettiin neljäntenä päivänä kun Ruusu oli tottunut uuteen rytmiinsä joka on hieman vaihteleva, mutta koira käytetään ulkona heti herättyä ja kolmesti taikka neljästi päivässä.
Ruusu on nyt hevoseni muuton jäkeen päässyt kanssani tallille mukaan ja on nauttinut sielläkin kun saa olla vapaana ulkona. Neidistä on tullut siis aktiivinen tallikoira! Muotovaliosta tallivalioksi, niinkuin ihana ''talli-isäntämme'' Timppa sanoo.

Mitä tähän meidän ''kaikenlaiseen harrastamiseen'' tulee, teemme jokapäivästä hieman erilaisen, mutta rutiineja ovat ulkoilut, ruokailut, tallilla käymiset sekä pienet herkku hetket.
Herkulliset hetket ovat toisinaan aktiivipallon kanssa tuhisemista taikka klikkerin kanssa temppuilua. Erikoisemmat herkkusuu päivät ovat sitten näyttelyiden merkeissä ja joskus ulkoillessa olemme harjoitelleet myös hieman tokoilua.

Jos asuisin yksin ja Ruusu olisi vain minulla niin olisin ostanut sille kaikenmaailman ihanaa tavaraa varmasti kasoittain, mutta taloudessa mököttävä mies hieman on jarrutellut asian kanssa joten olen kerennyt kuukauden aikana ostaa Ruusulle yhden lelun joka on jo suolistettu eli rikottu/revitty/pureskeltu rikki. Parsinneula joutui töihin ja vinkuti viu viu lelu on ollut tikattavana ja Ruusu iloinen kun sai lelunsa takaisin käyttöön.
Olen myös muuttolaatikosta askarrellut neidille pienen pedin joka on aivan liian pieni, mutta hyvin se on neidille käynyt. Pieni askartelu vimma iski minuun keskellä yötä ja niin syntyi pieni väliaikainen peti neidille.

Linkki videoon

Olemme olleet hyvin iloisia kun Ruusu tuli perheeseemme vaikka välillä sitä epäilyttikin ottaa jo aikuinen koira kotiin, mutta ei se paljoa pennun adoptoimisesta eroa. Täytyy vain luottaa, että koira oppii uuden talouden tavoille sekä meidän omiin rytmeihimme joko nopeasti taikka hitaasti. Joidenkin koirien kohdalla sopeutuminen on hitaampaa ja minua ei olisi haitannut jos Ruusunkin kohdalla olisi näin käynyt. Meillä meni viikko ja Ruusu oli kuin kotonaan.
Nyt jos neiti jää keskenään kissojen kanssa kotiin kun minä ja mieheni lähdemme esim. kauppaan niin saamme iloisen vastaanoton heti ovella kun Ruusu hyökkää heiluttaen häntäänsä ja ilmoittaen, että on ihana nähdä. Nyt on mukava tulla kotiin kun tietää, että joku ihana, musta, pörröinen eläin odottaa innolla kotiinpaluuta. Ennen meitä odotti vain pöydällä maukuvat kissat jotka vaativat ruokaa maukuen ja tunkien päänsä ruokakassiin.