perjantai 21. heinäkuuta 2017

135. Supercool


Se on taas yksi mökki vierailu takana. Mukaan mahtui uimista, veneilyä, puuhommia ja sensellaisia koiruuksia. Mitä nyt mökkeilyyn yleisesti kuuluukin, mää en vaan tiedä että miksei noi omistajat uinu mun kanssa, tai äippä kävi koipensa kastamassa mutta ei muuta.
Mulla oli ainakin melkeen työpäiviä nää niin kutsutut lomapäivät. Tarkasti vahdin ja olin työnjohtajana puuhommille ja paimensin saaren muita koiria. Isin pikkusiskoo paimensin myös, nimittäin hoitamaan mua. Pääsin trampoliinillekkin!

Ai mitennii on kylymää vettä? Hahah, ei oo, kuvittelet vaan!
Se veneily oli muuten tosi kivaa. Oltiin vetten yllä ainakin kolme tuntia, isi kalasteli serkkunsa kanssa ja mä äipän kanssa oltiin turvassa veneen hytissä. Sille päivälle luvattiin saetta, mutta eipä sitä näkynyt. Aurinko vaan paisto ja oli kuuma, mut onneks vähän tuuli siellä veneessä niin ei tukehtuna.
Käytiin laavulla paistaa makkaraakin ja kivaa oli. Äippä alko hassuttelee isin kanssa ja ne laitto mulle aurinkolasit päähän. Noh, mitäpä siitä oli aurinkoinen keli niin sopiihan se. En vaan ymmärrä miks mulle piti nauraa.



SUPERCOOL


Illat alkaa pimenemään ja viilenemään mikä tietää tietty sitä, että mää jaksan turboilla enemmän ja siitähän äippä tykkäs. Mutta ai että mökillä oli ihanaa ja kaunista illan sumussa auringon laskiessa. Käytiin isin ja äipän kanssa ihastelemassa maisemia vaikka itikoita oli, mä yritin parhaani niitä napsia mutten kaikkia kyllä saanut kiinni. Jokseenkin ne hyviä kuitenkin on.
Pari päivää ja piti sit lähtee kotiin. Piti vähän inistä ihanniinko se robotti siinä elisan mainoksessa. Mutta niin, vastahan me lähdettiin. Onneksi pian päästään taas uudestaan!

IMG_1943-copy

Ps. Muutamme takaisin Kuopioon 16.08.-17 alkaen, mutta virallisesti 01.09.-17!

maanantai 10. heinäkuuta 2017

134. Toispuoleinen koira

Olen huomioinut Ruusun liikkeissä hitautta, tipsuttelua sekä peitsaamista viimeaikoina. Oli aika sopia paikallisen hierojan kanssa tapaaminen. Naamakirjaa selaillessani näin taas, muutamaan otteeseen näkemäni ilmoituksen hierojasta johon minun on ollut tarkoitus ottaa aiemmin yhteyttä, joten vihdoin latoin idean poikimaan ja laitoin viestiä eteenpäin.

Vastaus tuli nopeasti ja saimme ajan jo muutaman päivän päähän. Koirahieroja Josefiina Hukari valmistui koirahierojaksi vuoden vaihtuessa 2017 ja opiskelee nyt jäsenkorjaajaksi. Josefiina tekee kotikäyntejä ja ottaa vastaan koiria myös kotonaan. Me sovimme hänen kanssaan kotikäynnin ja tapasimme ulkona, että hän pääsi näkemään koiran liikkeet ja suunnittelemaan hieronnan paremmin.

Miksi hierojalle?
Hierontaa käyetään ennaltaehkäisevänä hoitona, kun lihakset ovat hyvässä kunnossa, vammojen todennäköisyys pienentyy.
Pienikin kaatuminen tai liukastuminen saattaa aiheuttaa revähdyksen, revähdyksiä ei välttämättä näe suorilta tein mutta se saattaa alkaa vaivata myöhemmin.
Seniori ikäisillä koirilla on hitaampi aineenvaihdunta jota hieronta taas edesauttaa.
Hierontaa käyetään myös stressitilanteissa sekä valmistautuessa kilpailuihin/näyttelyihin.


Aikaa hierontaan kului yli tunti ja Ruusu jaksoi urheasti loppuun saakka vaikka välissä täytyi tervehtiä isiä joka saapui töistä kotiin. Hieronta tapahtui makuuhuoneen pehmeällä matolla jotta koiran olisi mukavampi olla ja rentoutua. Omille polville sekä istuinluillekkin se oli hyvä vaihtoehto, itse vähän rampaisena ihmisenä osasin arvostaa paikkaa.

Ruusu reagoi tiettyihin alueisiin pelkällä silmän väräyttämisellä, mutta vasemmalla puolella koiralta löytyi lihaskireyttä mikä saattaisi luoda askeleeseen toispuoleisuutta sekä aiheuttaa peitsaamista. Myös vasemman puoleinen polvi oli heikompi, mutta tämän osasin arvata, johtuen tasan vuosi sitten tapahtuneesta steriloinnista jolloin koiran molemmat polvet sanoivat itsensä irti lääkeaineiden haurastuttaessa nivelsiteitä.

Olin itse hieman hunningolla tapahtumista, mutta huomasin heti Ruususta jos jossain oli kipeämpi kohta. Etujalkojen venytyksessä neiti meinasi aivan nukahtaa kun tuntui niin mukavalle joten Josefiina näytti minulle, miten koiraa venytellään. Itse osaan vain hieroa ja venytellä hevosta, joten tämä oli uutta asiaa jonka otin avosylin vastaan.


Ruusun takapään alueella taisi olla eniten kireyttä sillä silloin neiti yritti hyvinkin useasti pomppia pystyyn. Josefiina teki myös jäsenkorjausta ja suurin reaktio tästä tuli lapaluiden kohdalla, tai sen tilanteen minä ainakin muistan selvästi. Suurimman osan ajasta Ruusu näytti kuitenkin melko tyytyväiseltä vaikka loppuakohden meinattiin jo lähteä karkuun. Oli helpotus kun nypliminen oli ohi, mutta hyvin tyytyväinen haukotus koiralta kuitenkin pääsi. Sitten pitikin mennä päivystämään ovelle, että milloin vieraamme lähtee.

Senverran kireyttä ja toispuoleisuutta Ruusussa oli, että puhuimme Josefiinan kanssa myös toisesta käynnistä mikä olisi ollut mahdollista jo nyt viikonloppuna, muttemme sopineet vielä mitään tietämättä olisimmeko itse kotona. Mutta kunhan loma loppuu voi hän olla varma että otan taas yhteyttä ja katsotaan miten hieronta vaikutti koiraan.

Ruusu sai hieronnan ja Josefiinan lähdettyä vielä Bemer hoidon, joka parantaa mikroverenkiertoa. Tämä parantaa kehon solujen suorituskykyä, joka puolestaan auttaa kivun helpottumisessa sekä tukee kehon omia itseään korjaavia prosesseja. Säännöllisesti käytettynä fysikaalinen verisuoniterapia tukee kehoa tehokkaasti taistelussa sairauksia ja kehon toimintahäiriöitä vastaan sekä tukee kehon omia parantumis- ja uudistumisprosesseja.

Jos hieronta ja jäsenkorjaus auttoi kireyteen sekä koiran liikkeisiin, alan kallistumaan säännölliseen hierontaan neidin kanssa. Tuloksista tietää paremmin seuraavalla kerralla.

Super iso kiitos Koirahieroja Josefiina Hukari!

tiistai 4. heinäkuuta 2017

133. Sotakoira Ruusu




Viime lapinreissulla tuli ajeltua eräs päivä isän kanssa mökiltä Sodankylän keskustaan eri reittiä kuin normaalisti. Matkanvarrelta löytyi T-54 taistelupanssarivaunu jonka halusin heti hyödyntää valokuvaukseen rekvisiitaksi. Reitillä oli myös mahtava hiekkamonttu, mutta niitä löytyy täältä etelämpääkin.
Kun lähdimme lapista kotia kohti poikkesimme Ruusun kanssa panssarivaunun luona ja neiti oli tietysti pääkohde, mutta otimme muutamat yhteiskuvat myös isin ja minun kanssa. Vaikka Kuvista ei kummoisia ja mieluisia tullut niin päätin, että julkaisen edes muutaman muistoksi. Kuvat ovat överiksi muokattuja melkein ehkä tarkoituksella. Onneksi tallessa on vielä alkuperäiset versiot.