187. Ollaan ystäviä jookos?

Niin kuin ananas ja kookos!

Hippie tapasi hurmaavan pienen kleini pojan perjantaina 20. päivä huhtikuuta ja ensi ujouden jälkeen he tulivat hyvin juttuun. Coco on viikkoa Hippiä nuorempi ja melko paljon pienempi vaikka onkin uros. Asia aiheutti hilpeyttä meidän omistajien kesken kun katselimme pentujen menoa.
Ihmettelin suuresti, että hyvin sosiaalinen Hippie oli se, jota ujostutti ja joka käveli varovasti häntä alhaalla ehkä jopa pikku poikaa karkuun. Coco oli heti innoissaan kaverista ja häntä heiluen kyseli, että joko leikitään!

Hippi tarvitsi hieman alkulämmittelyä mitä ei tosiaan kestänyt kuin onneksi muutaman minuutin ja sitten menoksi. Rallia ympäri ja ämpäri, välillä piti tulla äiskän jalkoihin turvaan ja lepäämään, kuvaappa siinä nyt sitten jalkoihin parkkeerannutta pentua.

Tapasimme urheilukentällä ja pohja oli melko loskainen, mutta kannatteli tietyin paikoin, myös meitä ihmisiä. Leikkien välissä oli lepohetkiä jolloin tuli hieman jo vilu kun telmi märällä ja kylmällä pohjalla. Pienellä innostuksella leikki jatkui ja kamera pysyi melkein aina menossa mukana. Paras juttu, se päivän aarre oli kentältä löytynyt kankaan palanen jota vedettiin, revittiin, varasteltiin ja kanneltiin ylpeinä.

Välipala tauko!

Jätti Hippie ja pikku Coco

Pentujen kanssa on niin helppoa tutustua uusiin ystäviin kun kaikki käy leikkien, opetellen koiran elämää. Yli tunnin sitä jaksettiin leikkiä ja riekkua kunnes oli aika päästä lämmittelemään kotiin. Viimeiseen asti kuitenkin vielä jaksettiin leikkiä kunnes oli noustava autoon ja kotimatkalle.
Tapaamme Coco herraa toivottavasti vielä jatkossakin sillä heistä taisi tulla ystäviä ja Hipillä ei tällähetkellä muita kavereita oikein ole ollut ja se kaipaa koira kontakteja.

Meillä on suunnitelmissa jo ensimmäiset mätsärit, tai ainakin tutustumis käynti turistina kehien laidalla katsomassa, millaista hommaa sitä pitäisi lähteä tekemään.
Toista rokotusta odottaen!

Löysitkö lempi kuvaa?

Kerro se kommenteissa!

186. Pyllyeläin

Sen nimi olisi pitänyt olla urpo, apina tai töhö. Hippi ei kuvasta sitä millään muulla lailla, mutta onhan se vähän hippiäinen, mutta ei todellakaan rauhallinen luonnon lapsi. Kauhu kakara se on joka puree kädet ja repii kaiken mitä ei saisi. Tälläkertaa mini kävyt saivat kyytiä, vai mitälie ovatkaan. Huvittava tyyppi ja silti rakas, vaikka onkin vähän uuno. Veikeä viikari.

Pyllyeläin normaalissa elinympäristössään, taustalla voit nähdä myös kleinspitzin

185. Lätäkön päällä

Lämpöasteita + 2 ja aurinko paistoi puoli pilviseltä taivaalta, oli aika lähteä viimeisiä kertoja jäälle. Pakkasimme mukaan herkkuja, kameran ja iloisen mielen. Asumme alueella mistä löytyy muutama pikkuruinen lätäkkö mitä voi kutsua jopa lammiksi.
Ehkä 50 metriä halkaisijaltaan oleva, lätäkkö, oli vielä kantavaa, mutta jos erehdyit omine elopainojesi kanssa hyppäämään polulta pois, upposit loskaan. Onneksi koirat eivät paina kun muutaman kilon, joten lumi kantoi niitä välillä hieman upottaen.

Saavuttuamme tälle ''lammelle'' pyysin Ruusun vierelleni ja napsaisin remmin pois. Ruusun valtasi ilo, kun se pääsi taas irti, mutta hetkinen. Pentu on myös irti. P a k o o n !

''Juosse pois mummo mää tuun ja nappaan peräviuhkasta kii!''

''Tylmäyss!! Mää voitin!''

''Ei pakosti jossei sul käy!''

''Mä maistan sua vähä tästä näääin...''

''Oho, sehän kävi iha niskan piälle!''

''Onneks mä oon salaman nopee''

Tytöt jaksoivat touhuta jäällä jopa tunnin verran, Hippiä alkoi kuitenkin paleltamaan jatkuva lumen syönti, joten vaikka virtaa olisi ollut kuin pienessä kylässä, oli aika lähteä kotiin päin.
Kyselin isäntää vielä tarttumaan kameraan hetkeksi, jotta saisimme pönöttää ihan tyttöjen kesken kuvassa. Yksi oli ylitse muiden, Hippi nautti auringosta ja vaikka tarkennus osuikin hieman ohi oli tämä paras. Ruusu on oman itsensä näköinen, kaikessa mukana, vaikkei aina just nyt kiinnosta. Keväinen ilma toi hymyn myös minunkin huulilleni, vaikka kyllä ne nuo ihanat tyttöset minua enemmän hymyilyttivätkin.

184. Tassujen Taikaa 3v

9.huhtikuuta 2015 tuli julkastua tämän blogin ensimmäinen postaus, mikä oli luonnollisesti esittely silloisesta kokoonpanostamme; Puffe, Elli, Mamma ja Jessie. Kun blogi perustettiin, oli nimemme ''Neljällä tassulla, yhdellä sydämellä'', joka pian kuitenkin vaihtui nykyiseen nimeensä.

Kolmessa vuodessa kerkesi tapahtua myös paljon muuta; Ruusu, Ellin äiti liittyi perheeseemme. Muutimme paikkakuntaa Kuopiosta Jyväskylään ja taas Kuopioon. Koimme pettymyksen Ellin polvista, parannuimme Ruusun kanssa steriloinnista ja muista eläinlääkäri käynneistä mitä ahne mummo meille aiheutti. Puffe siirtyi aikanaan enemmän ja enemmän taka-alalle blogissa, hänen kamera ujoutensa takia. Kun kamera ilmestyy laukusta, luikkii poika pakoon. Viimeaikaisin muutos on uusi poppoomme jäsen, Hippie.

Blogi on mielestäni kehittynyt ja ehkä ihan hyvä niin. Postaus tahti on aina heitellyt, mutta postausten sisältö ja kuvat ovat muuttuneet laadukkaammiksi ja teksti asiallisemmaksi mutta se on säilyttänyt kuitenkin sen omanlaisen tuntuman. Koirat ovat päässeet kirjoittamaan sekä välillä myös Mamma jonka takia hänetkin on lisätty ''kirjoittajat'' välisivulle.

Ulkoasut muuttuvat jokaisessa blogissa aika-ajoin, aivan kuin meilläkin ja jos laskisin kaikki blogimme ulkoasut yhteen, olisi niitä varmasti yli kymmenen. Kirjoittanut on opetellut koodaamaan paremmin ja täten ulkoasummekin ovat muuttuneet, ainakin omasta mielestäni parempaan, siistimpään suuntaan.

Blogimme kolme vuotis päivän kunniaksi ei ole arvontaa, kilpailuja tai muuta yhtään sen ihmeellisempää. Mamma tuli käymään Ellin ja Puffen kanssa yökylässä, sekä tapaamaan ensimmäistä kertaa Hippiä. Elli ja Hippi leikkivät keskenään, Puffe taisi jopa hieman rakastua pieneen palleroon ja kävimme yhdessä lenkillä.

Etsi pentu kuvasta!

183. Kevättä rinnassa

Aurinko ja lämpö saapuivat. Kevät on täällä! Kävimme Ruusun ja Hipin kanssa ensimmäistä kertaa metsän poluilla juoksentelemassa perjantaina 23. maaliskuuta kun lämpöasteita oli muutama, aurinko paistoi ja pääsin aikaisin töistä.

Hippiäisen on aika tutustua paikallisiin metsiin ja polkuihin ja täten kiipeämisellä sekä juurien seassa rymyämisellä kehittää lihaksistoaan. Ruusu oli aivan innoissaan kun sekään ei ole hetkeen päässyt metsään. Käymme mummeliinin kanssa myös yksin lenkillä, aivan kuin Hipinkin, mutta metsään emme ole hetkeen menneet.

Napsaisin Ruusun remmin pois ja heti kysyvä katse valtasi tämän pienen mustan koiran naaman, ''saako jo mennä?''.
Annoin luvan; ''vapaa.'' ja sinne se hävisi kinosten väliin polkuja pitkin juoksemaan, innoissaan haukkuen. Hippi ihmetteli menoa ja meinasi pinkaista Ruusun perään, mutta pidin sitä vielä hetken lähelläni.

Päästin Hipin taluttimesta irti, en uskaltanut päästä sitä vielä kokonaan vapaaksi, vaikka namit taskussa houkuttelisivat sen varmasti luokseni. Harjoittelimme tänään kuitenkin luokse tulemista sekä lähellä pysymistä, odottamista. Hippi osasi hienosti kävellä polulla eteen, pyydettäessä jättäytyä taakseni ja tulla myös luokseni. Odottaminen oli hankalaa kun Ruusu pomppi eteenpäin hurjaa vauhtia. Keksin sitten pyytää Ruusun odottamaan ja Hippi luonnollisesti jäi sen viereen tai juoksi luokseni.

Hippie käyttäytyi lenkillä todella hyvin ja väsyi nopeasti. Olimme yli puolitoista tuntia pihalla ja pian viereisellä ladulla hiihtävät hiihtäjät alkoivat hieman jännittämään, oli aika päästä hetkeksi syliin turvaan ja vähän murisemaan paremmasta paikasta.

Olemme käyneet nyt muutamia kertoja metsässä ja pidemmillä lenkeillä. Huomaa heti jos olemme tehneet enemmän kuin normaalisti, Hippi tietysti väsyy ja nukkuu täten enemmän. Kerran, hyvin pienen hetken pikku neiti pääsi jo vapaasti juoksemaan Ruusun kanssa jäälle kun isäntäkin oli matkassa. En ole ottanut sen enempää riskejä tämän kanssa, heti kun se varmasti osaa tulla luokse ja pysyä vierellä, se on ansainnut vapautensa niin kuin Ruusu.

Kävimme ensirokotuksessa ja en yllättynyt yhtään siitä, ettei Hippi huomannut piikkiä laisinkaan, sensijaan suuren huomion vei makupalat pöydällä ja sinne pöydälle haluttiin uudestaan kun sieltä sai niitä herkkuja. Hipin rokotti luotto eläinlääkärimme Paavo, Rakki & Katti pieneläinvastaanotolta.
Seuraava pistos onkin Vapun aikaan ja siitä alkaa se koiran elämä, pääsemme varoajan jälkeen tutustumaan uusiin ystäviin!

182. Hippie 11 vko

Pikku neiti kasvaa töröttää hurjaa vauhtia, säkäkorkeus on jo 21,5 cm ja painoa about 1.8 kiloa. Varmaksi emme painoa voi sanoa huonon vaa'an takia, mutta rokotusta hakiessamme mittaamme tarkan painon.
Nämä kuvat on otettu muutama päivä sitten, vielä maaliskuun puolella 30.03.2018 jolloin Hippi oli 11 viikkoinen. 07.04. neiti on 12 viikkoinen eli kolme(3) kuukautta.
Pyrimme napsimaan väihintään parin viikon välein rakennekuvia niin näemme miten Hippiäinen kasvaa aikuiseksi.
Tällä hetkellä Hippi näyttää hyvälle, tappikaulaa lukuunottamatta. Ajan kuluessa se kulmautuu ja rotevoituu. Lihasmassaa kerätään koko ajan lenkkeilemällä ja leikkimällä. Tästä tulee vielä hyvä!