137. ERInomaiset

Pääsimme pitkästä aikaa nauttimaan viikonlopusta koko poppoomme voimin. Matkustimme Ruusun kanssa Leppävirralle Mamman, Ellin ja Puffen luokse. Naurahdin heti kun näin Ellin, Mamma oli varoitellut että neiti tiputtaa turkkiaan. Noh, pohjavillaton nakupelle sieltä ovesta sujahti ulos. Rinnuksessa, hännässä ja takapuolessa oli sentään vielä karvaa mistä ottaa kiinni, mutta muuten koira oli melko säälittävän näköinen.
Perjantai meni valmistautuessa lauantain näyttelyihin jonne lähdimme melko lyhyin yöunin, mutta hei, oltiin tälläkertaa oikeassa aikataulussa. Viimevuoden Joensuun näyttelyt menivät harakoille kun olimme peräti kaksi ja puolituntia myöhässä kleinien kehästä, koska olimme katsoneet Mamman kanssa väärän päivän aikatauluja. Nolottaa muuten vieläkin!

Näyttelypaikalle saavuttuamme etsimme oman kehämme ja sieltä kehän vierestä löytyi Piia(Magical Rose's), kuka on tosiaan Ellin kasvattaja ja Ruusun entinen omistaja jos joku uudempi lukija ei vielä sitä tiennyt. Ruusu hyppi innoissaan Piiaa vasten tervehdykseksi, Elli taas ei ollut kovin innoissaan jälleen näkemisestä. Neiti luikki muristen karkuun, jotta tuo on nyt se emäntä joka sörkkii ja tutkii. Koiran kanssa päästiin kuitenkin yhteisymmärrykseen.

Ruusu & Elli

Kehät alkoivat ja etenivät melko nopeasti. Pieni jännitys vatsanpohjalla täysin tuntemattoman tuomarin eteen menemisestä, mutta sinne sitä oli mentävä. Olimme Ruusun kanssa ennen Ellin vuoroa. Veteraaneja oli kolme kipaletta. Ruusulla oli joko huono päivä taikka voimme myös syyttää alustaa mikä oli pidempää ruohoa, neiti laukkasi, eikä millään halunnut ravata vaikka mitä teki. Hiekkaisilla kulkureiteillä kehän ulkopuolella se kuitenkin ravasi, muttei kehässä. Tästä taisi tulla miinuspisteitä tuomarin korvan taakse. Arvostelusta saimme kuitenkin ERIn josta olin jopa yllättynyt. Sijoituimme luokan kolmanneksi, eli viimeiseksi.

Ruusu & tyttönsä Elma

Ennen Ellin kehää oli hetki odottelua kunnes koitoksemme alkoi. Elli oli kokoajan näyttelypaikalla melko hermona, häntä alhaalla ja valppaana silmät kiertäen jokapaikan läpi. Kehäkäyttäytyminen oli kuitenkin hyvin normaali paitsi seisominen, mikä taisi olla hieman hukassa hermoilun takia. Tuomarin ei annettu ensin katsoa hampaita, mutta loppujenlopuksi purenta tuli katsottua. Pöydällä olon ajan jouduin pitämään kädellä Ellin häntää ylhäällä sillä se meinasi valahtaa kokoajan alas. Pidin häntää hyvin salamyhkäisesti pystyssä, tuomari joko tajusi tai ei, niin saimme arvosteluksi ERIn. Sijoituimme luokan toiseksi, sertiä ei tälläkertaa tippunut mukaan, mutta onhan se ymmärrettävää kun neidin turkki oli tipotiessään.
Alla video Ellin kehästä, koska Ruusun koitoksesta Mamma ei kerennyt videoida ja ne osat mitkä tuli videolle ovat vain sitä laukkaamista minkä jätin mielelläni pois. Videolla on myös tuomarin kommentit englanniksi.

(linkki videoon)

Ursula - Ruusu - Elli - Aimo - Elma

Postauksen kuvissa vierailevat Piian karvainen poppoo omien neitiemme kanssa. Nämä ovat niinkuin perhe/sukulais potretteja. Löytyy pariskunta Ruusu & Aimo ja heidän rakkauslapsensa Elli. Elma on Ruusun tyttö myös. Ursula menee sukulaisesta.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä neitien arvostelut jokseenkin hassun kuuloisella käännöksellä. Muutama omituinen sana mitä mietittiin jo paikan päällä, että mitä tarkoittaa.

VET-ERI VEK3
''Yksi hammas puuttuu. Hyvä tyyppi. hyvä ilme. Oikean väriset silmät. Korvat ja häntä hyvin asettuneet. Vahva ja sopivat mittainen kaula. Vahvat luut ja nivelet. Etu- ja takakulmaukset ovat hyvät. Turkin laatu on todella hyvä.''

AVO-ERI AVK2
''Hyvä kokonaisuus(?). Hyvä tyyppi. Vahva selkä/spitz(?). Oikea ylälinja. Kaula ei tarpeeksi pitkä mutta vahva. Oikea purenta. Karvan laatu on hyvä. Silmien väri on oikea. Etu- ja takalinjaukset ovat hyvät. Etuliike on hieman löysä.''

39. Iisalmi KV

Jos meidän nyt pitäisi jotain sanoa, niin se on aivan massiivista hyperventalointia, iloa, naurua ja kamalasti kirppuja ja pöllyävää karvaa Ellin rapsuttelusta. Ei olisi ikinä uskonut miten hyvin tuommoinen räähkä-pentu pyöräyttää ensimmäiset virallisensa...

''Mittee se höpöttee?''
Kaikkihan alkoi kamalasta jännityksestä mikä vei yöunet minulta, Jessieltä. Mammalta taisi olla aamuiseen etappiin ajaminen stressaavaa kun lähtö viivästyi ja kun hän soitteli mulle 10min päästä Suonenjoelta näin..
''No, mulla meni lähtö ajotus mönkään! Eniro näyttää että menisi tunti viiskyt ja siellä kun piti olla 09:30 ja ei myö nyt keretä. Ei samperin samperi! Äkkiä vaan ja kaasua pohjaan!!''

Kerkesimme vallan mainiosti paikanpäällä hifistelläkkin tilannetta joten, nou hätä mamma, kaikki hyvin. Harjailimme koiruutta, juttelimme kasvattajan kanssa ja katselimme kehän kulkua. Käytimme Elliä pöydällä ja sörkimme sitä minkä kerkesimme jotta se ei purisi arvon tuomariamme.

Taas nähtiin Ellin velipoika Huugo

Piia, Ellin kasvattaja kyseli minua ennen oman koitoksen alkua handlaamaan yhden kasvateistaan kasvattajakehässä ja mikäpä siinä, kunhan selität mitä täytyy tehdä! Olin hieman hakusessa kokopäivän ajan ja kyselin, että mitä, miksi ja missä. Saattoi johtua väsymyksestäkin ja sateesta miksi haku oli päällä joka-asiasta. Minä menin jopa möläyttämään jotain sellaista mistä saattaisin saada vihamiehiä niskaani, mutta ajattelemattomana kun möläytin niin saan kärsiä seuraukset. Onneksi kukaan ei tainnut edes kuulla kun kyselin, että onkos tuo nyt pomerania vai kleinspitz mikä kehässä heiluu. Jollakulla olisi saattanut kuullemma tulla ryppyjä takkiin tästä.

Jokusen aikaa meni ennenkuin pääsimme Ellin kanssa kehään ja sinne menimmekin yksin, ainoana junnukoirana(junior). Pyyntö tuli heti pöydälle ja yritin ottaa kaiken homman niin, että neiti olisi expertti ja käyttäytyisi niinkuin pitääkin ja niin se sitten tekikin. Ei mitään ongelmia missään vaiheessa, ei murinaa, istumista kun tuomari käsitteli pentua. Häntäkään ei mennyt kertaakaan koipien väliin. Mahtavaa, ellen sanoisi!
Pöydältä edes'takas ja sitten kehän ympäri ja tuomarin eteen näitsti seisomaan ja odottamaan, että he kirjurin kanssa saavat arvostelunsa kirjoitettua loppuun ja laadittua meille tuomiomme.

''Koira saa ERI, SA ja voittaa luokkansa ja on myös ROP-Juniori''

Ensimmäinen ruusuke tuli ja se oli niinsanottu 'tiketti' Royal Canin Junior kilpailuun joka järjestettiin näyttelyiden lopussa. Pääsimme myös paras narttu kehään. Ellille iski siinä kehässä kamala pyllykutina ja se jäi rapsuttamaan itseään kesken kaiken kun yritimme kävellä kehää ympäri, mutta asiasta selvittiin seisottamiseen asti kuitenkin ja kun toiset kuulivt saavutuksensa Elli lösähti takapuolelleen ja alkoi taas kirputtamaan ja sille piti sitten vain nauraa. Ja sitten iski se ihmeellinen tunne kun kuulin saavamme sertifikaatin.
Kehän, olikohan hän nyt sihteeri sekä kuuluttaja joka aina kertoi mitä koirat saavat ja sijoittuivat käveli meidän kohdallemme ja kertoi että tulimme kolmansiksi eli PN3 ja että saamme SERTin. Anteeksi mitä?

 ''9 months old. Good propotions. Correct bite. Well set eyes and ears. Strong back. Enough angulations in front and back. Good body. Well set tail. In movement, good drive, but narrow in front and back.''

Suomennos minun taidoillani..

''9kuukautta vanha. Hyvä asento. Oikea purenta. Hyvin asettuneet silmät ja korvat. Vahva selkä. Tarpeeksi kulmauksia edessä sekä takana. Hyvä kroppa. Hyvin istuva häntä. Liikkeessä lennokas(?), mutta kapea edestä ja takaa.''

Hetki meni Elliä kehuessa ja kuunnellessa kasvattajan suusta onnitteluja kunnes oikeasti tajusimme mamman kanssa että neiti nappasi ensimmäisissä näyttelyissään SERTin.
Jäimme mamman kanssa odottelemaan vielä sitä Royal Canin järjestämää Junior kisaa ja siihen olikin aikaa peräti kolme tuntia. Kävimme kahvilla, Ellin kanssa ranskalaisilla ja sensellaista, mutta jotenkin vain jouduimme takaisin näyttelykentälle tuntia aiemmin juuri kun kunnon rankkasade alkoi. Ennen Juniori kehää kerkesimme siis kastua täysin vaikka sateenvarjo olikin. Elli oli ihan uitettu rotta ja minun oli vaikea liikkua märissä romppeissa. Päivälle oli luvattu sadetta mitä ei näkynyt kuin pienenä ripellyksenä ennenkui nyt. Vettä tuli saavista kaatamalla, vaakatosssa. Onneksi sade kuitenkin hellitti ennen viimeistä koitosta ja pääsimme kuivaamaan hieman neitiä jotta se olisi edustavampi.
Pidemmälle emme kehänkiertoa päässeet mikä oli ihan hyvä sillä Elli on täysin naatti päivästä. Silmät puoliksi kiinni ja se meinasi nukahtaa seisaillensakkin kun odottelimme liikkeelle pääsyä. Hyvin urheasti neiti seisoi mitä, 10minuutin ajan?
Ei voi olla kuin ylpäe tuosta pienestä räähkästä!

Tästä siis alkaa neidin virallinen näyttely ura ja hyvin pääsi alkamaankin.

JUN ERI1 SA PN3 SERT ROP-juniori