50. Pop-pop-poppoo!

Mitäkö kuuluu?
Noh, kaikkea mahdollista. Poppoo on taas koossa mamman luona. Kuvaus sessioita uuteen ulkoasuun emme vielä voineet toteuttaa surkeiden sattumusten takia. Kyytini nukkui koko päivän!
Mutta tosiaan, minä olen nyt Ruusun ja kissojen kanssa muuttamassa Kuopioon ja Ruusu meni muuton ajaksi taas mamman hoiviin ja veimme sen sinne 23päivä. Neiti tulee takaisin kotiin kunhan tavarat ovat paikoillaan suurimmalta osin.
Puffen iki aikainen korvatulehdus on hellittämässä ja keskustelimme mamman kanssa, että aloitamme tosiaankin Puffelle ja Ruusulle jonkinmoisen nivelille hyvän lisän ruokintaan. Vielä emme ole päättäneet, että mitä mutta eiköhän sekin selviä pian kun laitamme päämme yhteen ja nappaamme mielestämme parhaimman vaihtoehdon tai sitten molemmille erilaista ja katsotaan tuloksia. Ruusulle listan kärjessä on vahvasti Chia De Gracian MSM jauhe. Pitänee mammalle ehdotella näitä erilaisia vaihtoehtoja jotta hän saa valita sen parhaan Puffelle, mutta pojullekkin suosittelen vahvasti samaa tuotetta.

Ruusun hoitoon vienti ei jäänyt pelkäksi koiran luovutukseksi taikka kahvitteluksi. Mamma pisti minut töihin ja puhdistin Ellin ja Puffen korvat sekä leikkasin Ellin kynnet kondikseen. Sekä harjasin kakkaisen takamuksen selväksi. Voi kiitos mamma! Koirille hoitojen jälkeen namipalaset ja itselle kahvia naamaan ja sittempä taas menoksi. Ruusu jäi katsomaan ovea kun lähdin pois ja kamala ikävä iski tuota ihanaa, hassua koiraa kohtaan. Kyllä se pärjää ja saa hyvää hoitoa. On se vaan kurjaa vaikka näin teen sentakia ettei neiti stressaantuisi tai olisi jaloissa muuttolaatikoita kantaessa.

Elli nakupetteri on alkanut kasvattaa taas turkkiaan pikkuhiljaa ja voimme alkaa miettiä näyttelyitä ja sertien metsästystä. Mammalle terkkuja, että neidiltä kaulapantaa pois että kauluskarva suapi kasvaa rauhassa.
Suunnitelmina sekä haaveina Koillis Sawo Show 2016 Tuusniemellä nyt helmikuussa ja maaliskuussa Lappeenranta Dog Show. Korvan takana myös Oulu KV, Kuopion ryhmänäyttely, Kuopio sawo show yms. Katsellaan minne päästään tulemaan!

Olen tässä miettinyt tehdä kysymyspostauksen jonnekkin väliin, mutta päätinkin jättää sen vähän myöhemmälle. Yritän saada koulutus postauksia valmiiksi tässä kunhan taas kerkeää niitä viimeistelemään ja lisäämään materiaalia. Agility postauksiakin alkaa toivonmukaan pian tulemaan kunhan liityn KPSH'hn eli Kuopion Palvelus- ja seurakoira harrastajiin ja Elli tulee kyläilemään reenien merkeissä.

20. Kun Ruusu tuli taloon

Ruusunen on ollut meillä jo kuukauden ja päivääkään en vaihtaisi pois. Tämä ihana dessukka on valloittanut meidän sydämet ihanalla luonteellaan ja olemuksellaan. Ruusu on hellyyttävä tapaus, rauhallinen, mutta samalla pirteä ja niin rakas jo nyt. En ihmettele josko naapuritkin ovat hymyilleet kun ollaan astuttu neidin kanssa ulos kun Ruusu on välillä haukahdellut terveiset.
Olemme kerenneet kuukaudessa tehdä Ruusun kanssa vaikka mitä! Tutustuimme todella nopeasti ja ensimmäiset päivät olivat tietty ihmettelyä ja kokeilemista mutta sitten pikkuhiljaa Ruusunen sopeutui ja on ollut hyvinkin tyytyväinen koiruus.

Tuntematonta koiraa ei voi tulkita täysin varmaksi, että mitä se ajattelee mistäkin, koska eihän se ole sama asia kuin pentuna hankittu ystävä johonka tutustuu sen elämänkaaren aikana. 6vuotias Ruusu on ollut meille kuin pentu, ensimmäisinä päivinä meillä oli sanomalehdet lattialla koska neiti oli tottunut pääsemään aamupissille jo neljältä aamulla, mutta lehdet unohdettiin neljäntenä päivänä kun Ruusu oli tottunut uuteen rytmiinsä joka on hieman vaihteleva, mutta koira käytetään ulkona heti herättyä ja kolmesti taikka neljästi päivässä.
Ruusu on nyt hevoseni muuton jäkeen päässyt kanssani tallille mukaan ja on nauttinut sielläkin kun saa olla vapaana ulkona. Neidistä on tullut siis aktiivinen tallikoira! Muotovaliosta tallivalioksi, niinkuin ihana ''talli-isäntämme'' Timppa sanoo.

Mitä tähän meidän ''kaikenlaiseen harrastamiseen'' tulee, teemme jokapäivästä hieman erilaisen, mutta rutiineja ovat ulkoilut, ruokailut, tallilla käymiset sekä pienet herkku hetket.
Herkulliset hetket ovat toisinaan aktiivipallon kanssa tuhisemista taikka klikkerin kanssa temppuilua. Erikoisemmat herkkusuu päivät ovat sitten näyttelyiden merkeissä ja joskus ulkoillessa olemme harjoitelleet myös hieman tokoilua.

Jos asuisin yksin ja Ruusu olisi vain minulla niin olisin ostanut sille kaikenmaailman ihanaa tavaraa varmasti kasoittain, mutta taloudessa mököttävä mies hieman on jarrutellut asian kanssa joten olen kerennyt kuukauden aikana ostaa Ruusulle yhden lelun joka on jo suolistettu eli rikottu/revitty/pureskeltu rikki. Parsinneula joutui töihin ja vinkuti viu viu lelu on ollut tikattavana ja Ruusu iloinen kun sai lelunsa takaisin käyttöön.
Olen myös muuttolaatikosta askarrellut neidille pienen pedin joka on aivan liian pieni, mutta hyvin se on neidille käynyt. Pieni askartelu vimma iski minuun keskellä yötä ja niin syntyi pieni väliaikainen peti neidille.

Linkki videoon

Olemme olleet hyvin iloisia kun Ruusu tuli perheeseemme vaikka välillä sitä epäilyttikin ottaa jo aikuinen koira kotiin, mutta ei se paljoa pennun adoptoimisesta eroa. Täytyy vain luottaa, että koira oppii uuden talouden tavoille sekä meidän omiin rytmeihimme joko nopeasti taikka hitaasti. Joidenkin koirien kohdalla sopeutuminen on hitaampaa ja minua ei olisi haitannut jos Ruusunkin kohdalla olisi näin käynyt. Meillä meni viikko ja Ruusu oli kuin kotonaan.
Nyt jos neiti jää keskenään kissojen kanssa kotiin kun minä ja mieheni lähdemme esim. kauppaan niin saamme iloisen vastaanoton heti ovella kun Ruusu hyökkää heiluttaen häntäänsä ja ilmoittaen, että on ihana nähdä. Nyt on mukava tulla kotiin kun tietää, että joku ihana, musta, pörröinen eläin odottaa innolla kotiinpaluuta. Ennen meitä odotti vain pöydällä maukuvat kissat jotka vaativat ruokaa maukuen ja tunkien päänsä ruokakassiin.

15. Kun äiti astui kehään

Oltiin taas mätsäröimässä koko karvakorva porukalla, mutta tälläkertaa ei satanut joten saatiin kameralla kuviakin muistoksi. Äitikin päätti ryhtyä handlaajaksi ja esitteli hienosti Puffen & Ellin kehässä. Hieman jännitystä huomattavissa äidissä oli ennen kehää kun oli todella hiljainen ja mietteliään näköinen ja koirat pomppivat ympäriinsä jaloissa. Hyvin on äiti ottanut mallia muista ja varmaan minustakin kehässä kun osasi hyvin käsitellä ja ohjata koiria.
Hyvä aloitus oli äidille hieman pienemmät mätsärit kun paikalla oli ehkä maximissaan 50koirakkoa? Mätsärit olivat tiistaina Rautalammella vanhan koulun pihassa kahden kehän varoissa. Hyvin järkätyt ja hyvä vauhti kehien etenemisessä, ei tarvittu odotella kauaa missään vaiheessa mikä oli hyvä Ellinkin puolesta joka oli ihan rättiväsynyt kun lähdimme pois.

Luonnollisesti meidän koirista ensimmäisenä kuontaloaan pääsi esittelemään Elli joka sai sinisen nauhan koitoksestaan. Punaisen nauhan olisi saanut jos tuomarin tarkastus olisi mennyt paremmin, mutta jotenkin neiti on alkanut hirveästi jännittämään tuomarien kosketus ja lähellä olo. Häntä alhaalla ei meinattu mennä tuomarin luokse vaikka kuinka yritettiin olla mukavia. Varmaankin se hampaiden tarkastus ja vieraan ihmisen kosketus on syypäänä tähän kun Ellillä oli yläkulmurien poisto tosiaan ja senjälkeen on hampaita jumpattu päivittäin ja suuhun katsomisesta on tullut inhottava kokemus. Aiemmissa mätsäreissä ennen hampaidenpoistoa Elli käyttäytyi mallikkaasti ja antoi vilkaista rakennetta ja hampaita ehkä hieman murahtaen, mutta nyt siitä on tullut säikky ja epäluuloinen.

Jännitys iski

On mielestäni hyvä vain harjoitella tarmokkaasti vieraan ihmisen kosketusta sekä läsnäoloa positiivisin merkein eikä vain ainoastaan mätsäreissä, mutta äitikin saa mökilleen harvemmin vieraita jotka voisivat koiria näprätä. Näyttelyharjoituksiin tässä joudutaan pian jos neidin asenne ei muutu jos virallisiin näyttelyihin meinataan lähteä. Pentuhan se teitysti on ja siltä ei voi odottaa tai pyytää liikaa ettei neiti turhaudu ja siitä tulisi ilkeä vieraita kohtaan. Treeniä, treeniä & treeniä!

Ellin esityksien jälkeen olikin jännät paikat kun Puffe ja Ruusu olivat vastakkain kehässä. Nappasin kameran poikaystävälleni joka tuli mukaan marisemaan tylsyydestä ja kertomaan miten haluaa mäyräkoiran jostain kumman syystä kun ympärillä pyöri ainakin 5kyseistä rotua.
Puffe esittäytyi mallikkaasti äidin kanssa vaikka harjoitukset kehän ulkopuolella tuottivat paljon istuntaa ja turhautumista. Saa olla Puffesta erittäin ylpeä kun se on oppinut kolmen mätsäröinnin ohessa jo tavoille!
Ruusun kanssa me pidettiin vaan hauskaa ja tehtiin mitä pyydettiin. Pidin katsekontakia kokoajan neidin kanssa ja kehuin sitä äänellä paljon ja jätin makupalat vasta loppuun vaikka Ruusu ei makupaloja tarvitsisi kehässä ollenkaan, onhan se senverran kokenut yksilö. Tuomarin annettiin koskea ja tutkia hienosti ja sitten käveltiin ympyrää hetken kunnes mentiin odottamaan sivummalle seisomaan kun oli Puffen vuoro olla tuomaroitavana.

Pölyhuiskat

Puffe osasi kyllä seistä hienosti ja kulkea äidin vieressä ilman hätäilyjä. Tuomarin kosketus hieman jänskätti mutta annettiin tutkia hyvin ja katsoa hampaat sun muut jonkajälkeen kaksikko lähti kävelemään ja taas huomasi miten hyvin äidillä ja Puffella homma toimii yhdessä. Minun kanssa Puffe etsii vain äitiä ja on hätähousu, mutta ymmärtäähän tuon kun herralla sattuu olemaan aika paha eroahdistus.
Tuomari lykkäsi minulle ja Ruusulle punaisen nauhan ja Puffelle sinisen, mutta täällä mätsäreissä sillä ei ollut suurempaa merkitystä koska punaiset ja siniset olivat loppujenlopuksi samassa kehässä vielä kertaalleen josta valittiin parhaat. Koirakkoja ei ollut niin paljon niin tämä ratkaisu oli sinäänsä hyvä ja palkintojakaan ei tainnut olla tarpeeksi palkita erikseen punaisia ja sinisiä.

Nauhakehässä meitä seisotettiin aluksi siihen asti että kaikki olivat saapuneet kehään ja sitten vain kierrettiin ympyrää josta meidän nakattiin Ruusun kanssa ensin seisotukseen ja siitä sitten meidän taakse kolme muuta ja sittempä vasta tajusin, että me olimmekin ykkösiä kun saimme ruusukkeen käteen, meitä kehuttiin ja onniteltiin ykkössijasta sekä käskettiin vielä BIS kehään.
BIS kehä alkoi sitten heti kun isot aikuiset olivat valmiita ja tälläkertaa kehässä ei ollut kuin kolme koiraa koska yksi koira oli ykkönen JH(Junior handler) sekä isoissa aikuisissa. Minua & Ruusua ''vastassa'' oli siis kaksi ykköspalkintoa saanut Suomenpystykorva sekä Shetlanninlammaskoiran pentu.

Best In Show

 Normaaliin tapaan seisottiin ja kierrettiin kehää ympäri kerran josta sitten taas seisottiin ja odotettiin mitä tuomarit päättävät. Yllätykseksi olimme oikeassa järjestyksessä ilmestyneet kehään eli suomenpystykorva tuli ykköseksi, me toiseksi ja pentu kolmanneksi.
Tuomarit perustelivat valintansa näin:
Hyvä nuoret käsittelijät ja hyvin käyttäytyvät koirat joista oli vaikea valita. Kriteereinä ensimmäiselle sijalle oli kaksi ykkössijaa joka vei voiton Ruusu kleinistä.
Tämänpäivän 'saalis' oli hyvä kaikinpuolin ja tulokset on lisätty taas koirien omille välisivuille. Puffe on kehittynyt huimasti sekä tietysti Elli, mutta neidin kanssa täytyy harjoitella käsittelyä ja Puffen kanssa hieman vielä malttia jotta homma olisi niinsanotusti täydellistä.

Ruusu PUN1 - BIS2

Seuraavaksi suuntaamme Kuopioon kevät mätsäreihin ensi lauantaina(09.05)

09. Uusia ruusuja

Kirjaimellisesti uusia juttuja pukkaa. Ulkoasu on siis vauhtunut ja on mielestäni paljon tyylikkäämpi ja kivemman näköinen. Tuo ensimmäinen blogin ulkoasu oli ensin mieleen, mutta ehkä se oli liian 'täynnä' ja liian syksyinen ja nythän on kevät jumaleissön!
Nimikin vaihtui siinä hujauksessa ja tähän on siis kaksi syytä ja toisesta teille jo piipittelin aiemmin. Toinen syy on se, että laumaamme liittyi uusi karvakorva.

Vanha ulkoasu

Laumaamme liittyi Ellin äityli joka on musta kleinspitz narttu ''Ruusu'' ja virallisemmin Pienenpolun Lady Black Rose. Ruusunen ei ole pentu vaan jo 6vuotias koiruus jonka otimme nyt aluksi ''testiajoon'' 1-2kuukaudeksi ja jos kaikki sujuu hyvin saattaa siitä tulla meidän ihan oma dessukka. Neiti tuli siis minun ja avopuolisoni talouteen kolmen kissan seuraksi ja on asettunut jo aika hyvin taloksi, vielä ei ole varmaankaan koko luonne tullut esille kun on tietysti omituinen tilanne.
Me olemme iloisia ja Ruusukuin on tyytyväisen oloinen ja tulee toimeen meidän kanssa. Olemme antaneet neidin asettua rauhassa aloilleen ja kun se on tullut pytämään huomiota olemme sitä antaneet ja olemmekin jo saaneet mieheni kanssa paljon pusuja sekä hännän heilutuksia.

Neiti on hyvin rauhallinen tapaus, tai ainakin vielä! Saas tosiaan nähdä minkälainen siitä tulee kun se asettuu kunnolla meidän arkeen ja tottuu meihin. Kissat olivat kauhean ihmeissään uudesta tulokkaasta, mutta kynttä ei vilautettu ja Ruusu vain väisteli ja ei ollut huomaavinaankaan niitä.
Perso ruoalle tämä neiti on kuulemamme mukaan ja sen myös huomasi kyllä heti. Jos jossakin rapisi niin Ruusu tuli paikalle salaman lailla ja kun syöt omaa murkinaasi saat nopeasti kaverin vierellesi joka tapittaa mahdottoman suloisella katseellaan, anoen murusia.

Ruusustakin tuli nyt siis yksi blogin päätähdistä jota tulette näkemään hyvinkin paljon. Neidin kanssa aloitamme kotiutumisen jälkeen tempputreenit ja muuta mukavaa mielenvirkistystä. Saatamme kokeilla tokoa ja agilityä harraste mielessä jos yhteistyö alkaa sujua. Mätsäreissä kierretään ja korvan takana on tietysti Suonenjoen vappu-mätsärit 02.05 jonne äiti tuo Puffen & Ellin ja mietin että jos Ruusun kanssa sinne ilmoittautuisi. En liikaa suunnittele vielä mitään vaikka olenkin ihan tohkeissani, olen kinunnut avopuolisoltani koiraa pidemmän aikaa ja nyt sellainen meillä vihdoin on! Ihanaa :)