lauantai 28. lokakuuta 2017

142. Karamelli täytti kolme


Tänään, 28.10.2017 meidän pieni Elli-karamelli täyttää 3 vuotta!
Aika juoksee siivillä ja pennusta on kasvanut aikuinen koira.
Nyrkillä tapettavasta on tullut vaahtosammuttimella kolkattava.
Pyöreät suloiset kasvot ovat muuttuneet siroksi.
Pennun pehmeä turkki on vaihtunut isojen tyttöjen takkiin.
Sisäsiisteys on lähinnä mielenosoitusten välissä tapahtuva erehdys.
Pilke silmäkulmassa eteenpäin, kotikoiran elämää eläen.


torstai 19. lokakuuta 2017

141. Vielä löytyy vihreää

Paistattelemme syksyn väreissä. Jotkut nauttivat pimenevistä illoista, jotkut taas sateesta. Me pidämme viilenevistä illoista, saamme laittaa ihanat, lämpimät, untuvaiset takit päällemme. 
Mummo-koira jaksaa tallustaa pidempiä retkiä. Nautimme luonnon väreistä, äänistä ja rauhasta. Toisistamme. 
Vielä löytyy metsästä pilkahdus vihreää, sammal ei malta luopua kauniista väristään mikä muistuttaa meitä kesän lämmöstä. 
Mustikat, puolukat sekä sienet on kerätty ja on aika vaipua uneen ja odottaasaapuvaa talvea. Pian jo lumi peittää maan. 
Hss, ollaan hiljaa, kuulemme sen jo saapuvan.. 

torstai 5. lokakuuta 2017

140. Anna äiti tota jooko lisää


Pääsimme Ruusun kanssa testaamaan Best Friend kotitilan naudanmahalastuja kun olin kommentoimassa heidän kuvaa ensimmäisten 200 joukossa. Best Friend on meille hyvin tuttu ja kaapista löytyy silloin tällöin jos jonkinlaista herkkua, mm. BF kotitilan possunkorvat menevät kuin kuumille kiville. Hetken niissä on ahertamista ja aivojumppaa joka on seniorin hampaille hyväksi, saada rousukuttaa jotain kiinteämpää.

Ruusu ei ole nirso ja sellaista siitä ei saisi tekemälläkään, joten neidille on helppo napata kaupasta mukaan herkkuja tietäen, että kaikki kelpaa. Yksi ainoa ainesosa mitä kartoitamme on vilja, jokaisen uudemman paketin kylki pitää lukea lävitse ettei sieltä löydy viljaa. Ruusulla ei ole todettu vilja-allergiaa, mutta se voi paljon paremmin ilman sitä ja silmät eivät vuoda jatkuvasti.

Kirjekuorta avatessa paketista lemahti lihaisa tuoksu ja Ruusu riensi hetken päästä katsomaan, mitä herkkuja sieltä saapuikaan. Häntä heilui ja kaikki osatut temput tehtiin peräjälkeen kunnes sieltä tipahti ensimmäinen maistiainen. Njam!
Kotitilan tuotteet ovat olleet kyllä huomattava ykkönen, ai mistäkö sen huomaa? Kuolan määrästä. Kleinspitz on kuullemma vähemmän kuolaava rotu, en usko.


Nämä super herkut valmistetaan Suomessa luonnollisista ja turvallisista suomalaisista raaka-aineista. Naudanmahalastu on siis tehty suomalaisesta naudanmahasta joka valmistetaan kylmäilmakuivauksella joka sitoo ravinto-arvot ja maun tuotteeseen.

Tuotteen valkuaisarvo on 50,6% ja sidosaineena on kasvikuitu. Lihansyöjän herkku missä on 100% lihaa, soveltuu kotikoiran herkkuhetkiin, treeninamiksi ja koulutukseen. Lastu pilkkoutuu kätevästi pienempiin osiin joten tutoe soveltuu myös pienemmille karvakorville.

Ruusu suosittelee herkkuja jokaiselle, myös nirsommallekkin kaverille. Kuullemma oli tosi, tosi, tosi hyvää ja hän haluaa nyt heti lisää. Testipussimme onkin jo tyhjä, joten täytyy käydä huomenna k-kaupan kautta.