Koiramessut 2017

Luukku 17
Oli taas se aika vuodesta kun koirakansa on puunattu viimeisen päälle ja kaikki suuntaavat kohti Helsingin messukeskusta. Niin myös mekin Ruusun kanssa! Ruusu välttyi suuremmilta trimmaus operaatioilta, sillä kehään emme tälläkertaa astuneet, vaan olimme esiintymässä.

Olimme viimevuonna agility näytöksessä, mutta paikanpäällä tajusin, että neidin aksa päivät ovat ohitse, ainakin suuremman väkijoukon edessä, sillä putkeen meno ei maitannut. Tänävuonna olimme houkutusten highway esityksessä mikä osoittautui positiiviseksi yllätykseksi. Kotitreeneissä R oli hidas ja epäluuloinen, mutta torstain treeneissä Ruusu yllätti juoksemalla suoraan luokseni houkutus kujan päähän.

Ensimmäiset harjoitus kerrat olivat hitaita, ''Onko pakko, olenko minä hyvä?''
Kun kaivoin vinkulelun sijaan namipussin neidin eteen ja rapistelin sitä, niin johan löytyi neidin elämässä uusi vaihde. Turbona perään! Hyvillä fiiliksillä joukkueen kanssa esitystä kohti.
Emme käyneet perjantaina messuilla, sillä teki mieli nukkua työviikon pölyt kehosta pois, jotta olisi lauantaina skarppina. Ruusu oli samaa mieltä ja kuorsasi pitkälle puoleen päivään.

Lauantaina suuntasimme messukeskukselle kahdentoista aikaan jotta kerkeisimme kierrellä, totutella paikkaan, meluun ja vilskeeseen mummeliinin kanssa. Kun esitys koitti, itselleni iski pieni jännitys, mutta onneksi Ruusu piristi iloisella asenteellaan sekä tuhinallaan.
Esityksessä oli kaksi kierrosta, ensin karsinta, sitten finaali. Me pääsimme finaali kierrokselle joukkueemme kanssa ja fiilis oli huipussaan. Vaikka hävisimmekin mittlön, ei hopee oo häpee! Varsinkaan kun taistelimme kahdesta sekuntista.
Yritin tässä messujen jälkeen kaivaa internetin syövereistä josko joku olisi kuvannut esitystämme mutta harmikseni en löytänyt vielä mitään kuin yhden kuvan mikä ei sopinut postaukseeni(pyh pah).
Esityksen jälkeen suljin Ruusun ronskisti koiraparkkiin häkkiin ja kävin tekemässä ostokset. Ostos kierroksella meni parikymmentä minuuttia ja Ruusun mielestä olin poissa taas pari vuotta. Heti kun menin koiraparkkiin, kuulin vinkunaa ja neiti yritti murtautua kopista ulos.
Kävimme katsomassa vielä koirakeilauksen ennen kuin lähdimme keskukselta isäni tykö lepäämään kolmen hujakoilla, Ruusu aivan rättiväsyneenä. Isäni pihaan päästyämme siinä heräsi taas normaali into, pömpiminen, tuhina sekä hyppiminen.

Sunnuntai, viimeinen messupäivä ja haikea fiilis. Olimme messukeskuksella valle yksitoista ja kiertelimme kuvailemassa ympäristöä hieman idea rikkaampana kamerasta. Kuvia tuli otettua enemmän mutta kuitenkin suurinosa oli omaan makuun todella tavallisia.
Kävimme katsomassa ennen esitystämme pallopaimennuksen mikä oli mukavaa katsottavaa ja mietin, että tulevan pennun kanssa lähdemme ehkä harrastamaan tätä itsekkin. Senverran hauskaa menoa oli esiintyjillä sekä koirilla.

Kun esityksemme taas koitti oli aika suunnata tapahtumakehään. Aktivoin Ruusua ennen omaa suoritustamme innostamalla sitä puhumalla kirkkaammalla äänellä ja tekemällä sen kanssa temppuja. Olimme viimeisenä lähdössä vastus joukkueemme kanssa ja jännitys tiivistyi. Olimme tosiaan aina toisena lähdössä joukkueessamme.
Ruusu päätti jäädä herkuttelemaan kujan alkupäähän herkulliselta tuoksuvalla luulla. En ilmeisesti 'ärsyttänyt' sitä tarpeeksi namipussilla jotta mielenkiinto olisi vain minussa. Joukkueemme sai aikasakkoa peinestä virheestä, mutta olimme silti taas toiseksi nopein joukkue. Finaali kierroksella ryhmämme ensimmäinen koira jäi herkuttelemaan samanlaisella luulla kuin Ruusu aiemmin. Johtaen meidät tappioon, mutta hei, tämähän onkin vain leikkiä ja yleisön viihdyttämistä. Itseäni ei harmittanut yhtään! Oli todella mukava joukkue, kokemus ja opin koirastani taas jotain uutta, ihanaa.

OSTOKSET:

• 3 pss Hau Hau Champion herkkuja 5€ (Hau Hau Champion)
• MSM Balans 10€ (Vitabalans Oy)
• TopCanis talutin 10€ (Sonarc ry)
• 2 pss Natures:menu 5€ (Musti & Mirri)
                                              YHT: 30€

Messutarjoukset pettivät tänä vuonna. Ei sinäänsä mitään erityistä tai huimia alennuksia, mutta kyllähän messuilta aina jotain tarttuu matkaan. Ostoslistalla oli mm. heijastinliivit/tms Ellille sekä Puffelle, uusi ruokakuppi Ruusulle, uusia treeninameja testiin.
Nameja tuli ostettua ja saatua houkutuksesta, mutta ei oikeastaan mitään 'uutta' mikä oli hakusessa. Kaikkea kivaa löytyi mutta hinnat olivat suolaisia tai ne jotkut kivat herkut sisälsivät viljoja. Harmi kun heijastinliivejä ei oikein löydy pitkäkarvaisille koirille mitkä oikeasti näkyisivät jonnekkin. Tarjolla oli todella kivan näköiset vilkkuvat ja ladattavat valjaat mutta ledi sattui juuri kauluskarvan alle joten siitä ei olisi mitään hyötyä.

Messupuolella oli aivan ihana kuvaus piste missä oli reki, joulukuusi ja tonttulakkeja. Ruusun kanssa päätimme vain kokeilla nopsaan tätä asetelmaa ennen kotimatkaa. Minulla oli isännän siskon kamera lainassa ja olin vielä ihan pihalla koko laitteesta, mutta ihan kiva tästäkin tuli.
Harmiksi objektiivi ei oikein sopinut messukeskukselle joten kuvia on vähän, mutta muistot elävät. Tämä reki kuvakin on tiivis vain sentakia kun en pystynyt peruuttamaan tarpeeksi, jotta koko kokonaisuus tulisi kuvaan. Mutta hei, tarkennus on kohdilaan!


Ensivuoden messuja odotellen!

16. luukku

Koiramessut, toinen kerta minulle ja ties kuinka mones kerta Ruusulle. On hassua, että koira on kokeneempi tapahtumista kuin sinä itse omistajana, mutta tässä tilanteessa niin vaan pääsi käymään.

Lokakuussa näin Paikka ja Hyppy-blogin Instagran feedissäni kuvan, missä kysyttiin esiintyjiä koiramessuille agility viestiin sekä houkutusten highwayhin. Siitä se ajatus sitten lähti, pohdin asiaa muutaman tunnin ja päätin laittaa Anjalle viestiä ilmoittautumiseen liittyen. Sitten oltiinkin Ruusun kanssa nalkissa.

Alkoi suunnittelu kyydeistä ja nukkumapaikoista. Sain hyvän ystäväni mukaan kuvaamaan päiväämme ja tietysti itselleni seuralaiseksi, majoittuminenkaan ei ollut ongelma, sillä isäni asuu Vantaalla, n. 20 min päässä messukeskuksesta missä koiramessut pidettiin,

Lähdimme suunnistamaan kohti Helsinkiä perjantaina 9.12. jolloin oli tarkoitus hypätä bussiin klo: 13:30 ystäväni ja Ruusun kanssa, mutta harmiksemme Onnibussi yhtiö ei ota koiria matkaansa. Lähtö lykästyi onneksi vain puolisen tuntia kun nappasimme matkahuollon bussin allemme ja matka alkoi. Matka oli pitkä, mutta olin onneksi ladannut meille elokuvan katsottavasksi 3 h 30 min matkallemme. Lahdessa oli yksi pidempi pysähdys jolloin pääsimme Ruusun kanssa käymään pihalla.
Käppäilimme jonkun aikaa Helsingin Kampissa ja Rautatieasemalla ennen Messukeskukseen suuntaamista. Perjantaina pidettiin kenraali harjoitukset esityksiämme varten. Olimme siis Ruusun kanssa ilmoittautuneet vain agility viestiin, mutta näin myöhemmin ajatelleena olisimme voineet ilmoittautua myös houkutukseen. Treenieissä kävi ilmi, että Ruusu ei pitänyt putkesta. Saimme neidin menemään kuitenkin suorasta putkesta ja juttelin tuomarin, sekä Anjan kanssa vaihtoehdoista. Päätimme kokeilla lauantaina jos Ruusu menee esityksessä putkeen, jos ei niin sunnuntaille olisi saatava lainakoira.

Lauantaina oli herättävä puoli kahdeksalta, jotta kerkeäisi valmistautua messuilemaan sekä näytökseen. Messukeskuksella olimme vaille yhdeksän mikä oli sovittu aika agility porukan kokoontumiselle. Itse esitys alkoi vasta klo: 10:30 ja siihen asti oli aikaa kiertää myyntikojuja ja jännittää tulevaa koitosta.
Ruusu käyttäytyi messukeskuksessa todella hyvin vaikkakin stressi pukkasi päälle ja neiti laahusti eteenpäin, jolloin nostin sen syliini ja kannoin sitä melkein kokopäivän. Kerran kun erehdyt neidin ottamaan syliin, se haluaa syliin aina. En valita sillä oli meillä kivaa ja Ruusu ansaitsi näytöksen jälkeen kuninkaallisen kyydin käsivarsillani. Mummokoira käyttäytyi hienosti vaikkei putkeen loppujenlopuksi mennytkään. Sovimme sunnuntaille lainakoiran jotta Ruusua ei tarvitsisi äryttää tai patistella sen enempää. Kivaa meillä piti olla eikä stressaavaa viikonloppua. Vaikka loppujenlopuksi stressiä oli niin oli meillä kyllä todella mukavaa.

Mä pääsin PALLOMEREEN

10 sekuntia aikaa sanoa niin monta koira-aiheista sanaa kuin kerkeää. Mietintä myssy oli tiukasti päässä!

Sunnuntaina oli vuorossa sama kuvio, ensin messarille esiintymään ja sitten kiertelemään kojuja. Menimme keskukselle tuntia aikaisemmin mitä olisi tarvinnut, sillä kävimme katsomassa saksanpaimenkoirien kehää hetken verran. Kuvaajamme Usva on yltä päältä rakastunut tähän rotuun ja entisenä kys. rodun omistajana halusi käydä katsomassa kehää ja tietty lauantaina hän pääsi fiilistelemään saksanpaimenkoira esityksestä 1. hallissa.
Esitys meni tälläkertaa lainakoiralla ja sain tutustua ihanaan sheltti urokseen nimeltä Jose. Hassua oli katsoa ja toimia yhden unelmakoiran kanssa, tuollaisesta shelttiestä minä unelmoin; blue merle uros. Jose oli aktiivinen kaveri ja sus' siunatkoon mikä turbo koira. En minä pysynyt mokoman maantiekiitäjän perässä esityksessä ja viimeinen este jäi hyppäämättä josta koitui kierto ja lisää aikaa. Paremmin se meni kuitenkin kuin Ruusun kanssa ja hauskaa oli. Se oli kuitenkin pääasia! Koira meni putkeen ja oli nopea. Joskus on kyllä käytävä vaikka ystävän kanssa hallissa joka lainaisi minulle nopeampaa agility koiraa, jotta siihen tottuisi. Ruusu on niin hidas että sitä joutuu jopa odottamaankin, tämän takia meitä ei agility radoilla nähdä.

Esityksen jälkeen oli ostosten aika mitä oli edellisenä päivänä napannut korvan taaksen, että mistä sitä ottaisi ja mitä. Lähdimme kuitenkin melko aikaiseen pois mikä jäi harmittamaan, mutta kun on hieman jalka rampainen ihminen on silloin mentävä kun alkaa kipu olla niin kova, jotta pystyy kävelemään pois paikalta. Ruusu oli taas sylissä kierrosten ajan ja se jopa kuorsasi, hyvinkin kovaan ääneen. Pääsi se maistelemaan kojujen maistiaisia ja neiti sai hyvinkin paljon ihailua ja kehuja. Siitähän tämä koira nauttii, olla huomion keskipiste ja saada niitä herkkuja.

Tuomiset messuilta, kaikkea ei travinnut rahalla ostaa.

Yllä vasemmalla kuva ostetuista messu tuotteista. Hyödynsimme vain muutamia messutarjouksia koska ei vain yksinkertaisesti jaksanut enää kiertää kojuja samalla tarmolla kuin lauantaina. Messuilta olisi pitänyt tarttua mukaan uudet valjaat, mantteli, leluja ja lisää treeninameja sekä MSM-lisää, mutta ei. Tälläkertaa tassuun tarttui Sonarcin ständiltä Non stop tossut ja Hau-Hau Championin eduista lähti 3 pussia herkkuja, tuo yksi pussi taisi tulla esityksen kautta saamasta lahjapussista. Sitten tuo ihana piparkakkumuotti tarttui Desing Sir' Olan kojulta matkaan, meillä on heiltä jo yksi naulakkokin mikä tarttui kesällä Jyväskylä KVsta mukaan.

Tässä vielä messuvideomme jonka kuvasi ystäväni Usva:

(linkki videoon)

Ensivuonna nähdään taas!

46. Nakupetteri EH3

Nyt on käyty Helsingin reissussa ja hyvin mielin kotiuduttu.
Perjantaina 04.12 alkoi matka kohti Helsinkiä mutta välietappina oli Mikkeli jossa yövyimme Elli-koiran ja näyttelyporukan kanssa, eli Ellin kasvattajan ja hänen siskonsa. Paikanpäällä oli yhteensä kuusi koiraa ja voitte vaan arvata mikä ihana häly siellä oli.
Matka meni sutjakkaasti ja yöllä ei sitten saatu kunnolla unta kun aamulla oli jännät paikat edessä. Näyttelyhin lähdimme lauantaina neljältä aamulla ja olimme messukeskuksella 7-8aikaan ja saimme kehämme vierestä hyvän leiriytymis paikan. Aloitimme päivän itsemme puunaamisella ja sitten käytimme koiria kehässä ja ulkona ennen koitosta.

Elli ei arvostanut turkin puunausta, kamalasti sitä ei viitsinyt nykiäkkään, että karvaa jäisi kehään asti päälle. Kehässä neiti käyttäytyi todella hyvin ja ilmiselvästi muisti homman kulun vaikka välissä on useampi kuukausi edelliseen, nimenomaan Iisalmi KV oli edellinen missä neiti oli näytillä ja mätsäreissäkään ei kierretty tässä välissä paitsi Ruusun kanssa.

Junnuja oli kehässä kaksi Ellin lisäksi ja saimme EHn sekä sijoituimme kolmanneksi. Kaikinpuolin mahtava päivä ja saatiin vielä super hyvä arvostelu neidille mistä on hyvä jatkaa. Tuomarinamme toimi Esa Ruotsalainen joka oli reilu ja ymmärsi junnujen karvattomuuden. Kertoi todella hyvin mitä ja miksi, kun meille väläytettiin EH.

''Erittän hyväntyyppinen narttu, jolla ihastuttavat mittasuhteet. Vähän lyhyt kaula. Hyvä runko ja hännänkiinnitys. Hyvä luusto mutta saisi kulmautua voimakkaammin sekä edestä että takaa. Karva ei parhaimmillaan. Tasapainoiset liikkeet. Reipas esiintyjä.''

Oli todella mielenkiintoista seurata neidin mielipiteitä isosta näyttelystä. Iisalmi KV ei ollut näin iso näyttely ja hieman mietitytti että meneekö neiti lukkoon ihmismäärästä ja hälinästä, mutta erittäin mallikkaasti neiti käyttäytyi alusta loppuun. Tästä pennusta ollaan niin ylpeitä!

Näyttelyiden jälkeen, tai siis kun meidän poppoo oli saanut koiransa käännytettyä kehässä kävimme viemässä koirat autoon ja lähdimme itse syömään ja pyörähtämään messualueella ja sielläpä taisi mennä rahaa vähän päälle 30€. Mukaan tarttui messutarjouksesta puruluita(Hau-Hau Champion Grain free dental sticks), Nutron Natural Choice raksuja Ruusulle ja light muodossa tietty. Sitten Chia De Gracian kojulta nappasin mukaani uuden pussin chian-siemeniä niin päästään Ruusun kanssa taas yhdessä pitämään chia kuuria, jes! Sitten mukaan nappasin ihanan vihreän maton Ruusulle makuualustaksi kotiin kun sillä ei ole vieläkään omaa petiä hankittu. Mutta nyt on! Sitten saimme 'joululahjaksi' Pienpystykorvat ry'n yhdistyksen numeron pito nipsukan mitä aletaankin tässä varmasti käyttämään. Onhan se hienompi kun muovitasku!

Nyt näillänäkymin yritämme käydä mätsäreissä vaikka Elliltä tippuukin turkki mutta onhan meillä harrastuksen kannalta myös tietty Ruusu & Puffe kehässä pyörimässä. Seuraavaksi yritämme siis matkata 2.tammikuuta Viiksi-Areenalle mätsäröimään jos hyvin käy.

45. Helsinki Winner 2015

Hiljaisuutta, hiljaisuuden perään. Jospa se pian muuttuisi. Nyt vuorossa kuitenkin pikainen ilmoitus. Olemme tulossa Ellin kanssa Helsinkiin koiramessujen ja näyttelyiden merkeissä! Ruusu ja Puffe jäävät mamman luokse hoiviin siksi aikaa kun me matkaamme jo 1v neidin kanssa Helsinki cityyn.

Helsinki Winner 2015 | Koiramessut

Tässä on vaan sellainen hassunhauska asia, että Elli alkoi juuri pudottamaan turkkiansa mikä on siis rotuominaisuus, että noin vuosikkaana pudotetaan se ylväs turkki ja sitten se taas kasvatetaan uudestaan. Juuri sopivasti osui näyttelyiden eteen, neti olisi ollut niin teräksessä jos tiputus ei olisi alkanut. Toivottavasti kaikki karvat eivät putoa että se olisi edes hieman rotunsa näköinen otus eikä nakupetteri, kysymysmerkki otsassa.
Meidät löytää kuitenkin kehän 73 läheisyydestä oli koira minkänäköinen tahansa.