sunnuntai 29. tammikuuta 2017

113. Jäällä

Kävimme Ruusun ja Ellin kanssa jäällä ja nappasin kamerat matkaan. Mitään suurempia ei ollut tarkoitus tehdä mutta tuli väsättyä käynnistä pieni video ja sain muutaman aika kivan kuvankin talteen. Koirien hyvinvoinnin puolesta käymme jäällä ja pidemmillä lenkeillä aika-ajoin. Ellille tekee hyvää saada energiaa pois ja täten kun neiti liikkuu, se myös laihtuu ja Ruusu seniori pysyy hyvässä kunnossa.
Elli rakastaa yli kaiken pyöriä lumessa, oli se pakkas tai suojalunta. Hirveä pyöriminen aina kun mahdollista!

Kamerana minulla on tuttu Canon EOS M  ja 18-55mm objektiivi. Meiltä löytyy nyt siis myös Denver ACT-5002 action kamera joka oli paremmassa testikäytössä. Denveri ei ole ihan yhtä hyvä kuin esim. GoPro, mutta olen tyytyväinen sen laatuun, on kiva päästä kokeilemaan kuvailun puolesta jotain uutta!


IMG_6981
1.

IMG_6982
2.

IMG_6988
3.

IMG_6992
4.

IMG_6993
5.

IMG_7004
6.

IMG_7009
7.

IMG_7018
8.

IMG_7047
9.

10.

IMG_7071
11.

IMG_7089
12.

IMG_7091
13.

Kerro kommentteihin mielipiteesi videosta ja mikä oli lempikuvasi!

torstai 26. tammikuuta 2017

112. Tammikuun rakennekuvat +video


Vasemmanpuoleinen kuva on otettu 23.1.2016 eli noin vuosi sitten ja oikeanpuoleinen napsaistu tänään. On näköjään huumori hävinnyt naamalta vuoden mittaan molemmilta jos ei muuta. Ruusu ei ole niin vanhan näköinen ja Elli on taas vähän fiksumman oloinen ja turkkia löytyyy enemmän nykyään kuin tuolloin mutta sekin on mennyt vaaleampaan päin, mikä on kasvattajankin mielestä hassua. Soopelit tuppaavat tummentumaan iän myötä, mutta Elli tekee sen toisin ja vaalenee. Mokomakin räähkä.


Ellin rakenne on jotenkin hassu, suorat ja pitkät jalat toisin kuin äidillänsä Ruusulla ja se on myös korkeampi. Samantyyppinen naama, mutta kapeampi kuono ja pienemmät silmät. Kapea takaosa ja täysin suora linja etutassuista kuonoon. Onneksi kakara taitaa vielä rotevoitua ja kulmautua, onhan tuossa vuoden mittaan jotain tapahtunut.

Ruususta en osaa sanoa muuta, kun että strekatun nartun turkki pukkaa pintaan. Vaikka vasemman puoleinen kuva ei ole vuosi sitten otettu niinkuin Ellin, on siinäkin jotain osviittaa mitenkä turkki on muuttunut. Ruusun turkkia päivitellään nyt kuukausittain, eli rakennekuvia ja katsauksia luvassa. Pyrin myös ensikerralla harjaamaan koirat ennen kuvausta, nyt meni vähän väsymyksen piikkiin!


Tässä teille bloginkin puolelle vielä lyhyt testiajo video uudesta, joululahjaksi saamastani action kamerasta. Pätkät ovat ensimmäisiä ja kehnosti editoituja, jospa opettelisi käyttämään tätäkin vehjettä niin päästään tekemään kivoja videoita!


Otatteko te miten usein rakennekuvia koiristanne?

maanantai 23. tammikuuta 2017

111. No there ain't no worries


Ihanaa arkea, kahden tupsuhännän kanssa, tätä on ollut ikävä. Elli on ollut meillä kohta kaksi viikkoa ja on saanut huomata miten arki eroaa, kun on yksi koira lisää laumassa. Aamu on erilainen kuin Ruusun kanssa, Elli on heti pienen liikahduksen kautta nuolemassa naamaa tai käsiä, pyörimässä mahan päällä ja Ruusu vain tuhisee lattialla kunnes itse hyppää sängylle irvistelemään hampaidensa kanssa meitä ylös.

Herätessä pääsee täyttämään kahta kuppia sillävälin kun Elli hyörii jaloissa ja Ruusu istua nököttää jossain keittiön nurkassa harmaita huuliaan lipoen. Ulos lähtiessä puet kahdelle koiralle vehkeet ylle, taistelet jokapäivä kahden remmin kanssa, jotka sotkeutuvat toisiinsa. Jos päätät päästää koirat irti lenkillä, saat tuumata kumpaa kutsut että molemmat tulevat luoksesi, jommalta kummalta kun korvat häviävät ja aina et tiedä kumpi se on. Saat myös miettiä kumman koiran kanssa reenaat ensin. Molemmat kun ovat mustasukkaisia, siinä onkin miettimistä kumman suututat loppu päiväksi.




Mustasukkainen Ruusu kun kutsuin Elliä katsomaan kameraan
Matkustaminen kahden koidan kanssa ei kamalammin eroa yhdestä. Tavaraa tulee vain kaksinkertaisesti mukaan. Molemmat neidit osaavat matkustaa hienosti pidempiäkin matkoja autossa. Ruusu matkustaa joko auton hattuhyllyllä taikka apukuskin takana. Elli on melkein missä vaan, mutta yleisesti kuskin takaa se kuorsaus ja tuhina kuuluu.

Kävimme viime viikonloppuna Kuopiossa kun ystävällämme oli syntymäpäivä juhlat. Koirat jäivät anoppilaan hoitoon sillävälin kun me olimme keskustassa. Olivat pärjänneet hienosti tai niin ainakin meille kerrottiin, hieman ihmeteltiin ja Elli itki mutta muuten kaikki oli sujunut. Kun tulimme yöpymään anoppilaan saimme raikeat tervetulo laulut koirilta ja käytimme neidit vielä pihalla, siinä kuudelta aamulla. Loppu yö nukuttiin sikeästi koirat kainalossa ja aamulla heräsimme taas Ellin pyörimiseen ja Ruusun tuhinaan. Ylös, ulos ja lenkille ihanaan aurinkoiseen säähän vaikka vähän päätä särkikin. Koirat piristävät ihmeellisesti jokaista päivää, niistä saa vain olla kiitollinen.


On hassua kun Mamma käski meitä ottamaan matot pois lattialta, koska Elli kuullemma pissii yöllä lattialle ja varsinkin matolle. Pidimme matottomia päiviä tasan kolme ja laitoimme ne takaisin kun yöllä ei ollut tapahtunut koskaan mitään vahinkoa. Eikä ole vielä tähänkään päivään asti sattunut mitään. Taitaa olla joku toinen syypä öisiin vahinkoihin.

Elli on ollut mallikas ja toimiva koira koko tämän ajan. On ollut mukava päästä taas treenaamaan neidin kanssa vaikka Ruusu on hieman erimieltä, mokoma mustasukkainen tupsuhäntä! Elli on melko erilainen kouluttaa kuin Ruu-ruu. Elli ei ole niin kiinni ruoassa, vaan enemmänkin kädessä. Klikkeri on ollut aktiivisessa käytössä ja Elli on NIIN fiksu! Se mikä menee Ruusulla ohi monta kertaa, Elli tajuaa sen muutaman toiston jälkeen.
Elli on saanut opetella myös ''maahan'' käskyn ja leikkiä tassun annolla, siitä on kuoriutumassa jo ''high five''. Ruusun kanssa ollaan tahditettu ''istu-maahan-istu'' käskyjä ja nyt olemme lisänneet mukaan myös ''seiso'' käskyn. Aloitimme myös ryömimisen! Piakkoin treeni videota taas tulossa.


Ruu-ruu ja Pii-pii ovat niin hyvin erilaisia kuin samanlaisiakin. Ellistä huomaa tiettyjä samoja piirteitä mitä Ruusussa on, ovathan he äiti ja tytär, mutta jotenkin Elli on todella, todella erilainen tihulainen kuin äitinsä.
Pikkuhiljaa tulee taas Ellin toimet ja peroona esille kun se on saanut asettua elämään meidän kanssamme. Neiti on pienesti sulkeutunut, joten se on arka, miettii ja tuumaa ennenkuin päästää itsensä valloilleen.

-Ruusu tunkee takapuolensa rapsutettavaksi aina kun mahdollista
-Lenkille lähdetään tuhahtaen, venytellen ja syöksyen pää edellä pannasta läpi, että mennäänkö jo
-Ruoka häviää kupista sekunnin murto-osassa
-Lenkillä remmi löysänä, hienosti vierellä kulkeva musta tupsuhäntä
-Alku yöstä aina kainalossa nukkumassa, paitsi jos Elli tai kissa hyppää viereen silloin mennään omaan petiin
-Aina ruoassa kiinni
-Kissan lähestyessä Ruusun mielestä niitä ei ole olemassakaan

-Elli on varovainen ja ei välttämättä tule luokse kutsuttaessa
-Ensimmmäisenä ovella pyörimässä odotellen kun ihminen pukeutuu ja sitten ei halutakkaan valjaita päälle vaan astellaan taaksepäin
-Kuppi tyhjenee sekunnissa
-Vetohirmu ja itkupilli joka ei pidä paineesta rintakehässä
-Aina jaloissa nukkumassa ja aamulla kieli nenän kautta aivoissa
-Kouluttaessa kiinni kädessä
-Kissa rakastaja, ihania kissoja joka paikassa!

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

110. Pikku-pikku punkero

IMG_6545

Ruusun lääkehiili kuuri on ohitse ja koira on normalisoitunut. Ruokakupin sisältö muuttui normaaliksi nappulaksi ja tuskin tuo ahmatti sitä edes huomasi. Pompula viritystä ei tarvitse enää laittaa ulos ja koira kiittää.

Kävimme tiistaina päivän ajelulenkin uudella autollamme, ajoimme Jyväskylästä Laukaaseen ratsastamaan ja sieltä Leppävirralle Mamman tykö. Ruusu oli mukana, tietysti. Neiti sai juosta taas vapaasti tallilla sillävälin kun ratsastin ja isäntä nuoli näppejään vierestä kameran takana.
Tallilta lähdimme ajamaan kohti Leppävirtaa ja matka kesti parisen tuntia kun kiersimme Äänekosken ja Suonenjoen kautta. Oli jo pimeä kun saavuimme Mamman pihaan, koirat juoksivat ulos haukkuen, Ruusu vinkui auton takapenkillä kun tajusi missä oltiin ja ryntäsi heti Puffen ja Ellin luokse niitä tervehtien.

Mamman luota nappasimme Ellin matkaan ja kävimme vielä veljeni luona kun miehet halusivat tutkia uutta autoamme, jotta oliko ollut hyvät kaupat. Tunti siinä vierähti ja koirat pinkoivat isolla pihamaalla vapaana sen aikaa, kunnes lähdimme taas matkaan, kohti kotia.

Kotiin saavuimme kymmenen hujakoilla ja kävimme koirien kanssa vielä iltalenkin jonka jälkeen Elli pääsi pesulle, mitä se ei arvostanut tippaakaan, mutta se vain oli pestävä. Pesuhuoneesta päästyään Elli kieri, juoksi, ravisteli ja sai hepulin. Hassua oli katsoa kun se suti matottomilla lattioilla ja yritti hinkata itseään kuivaksi. Matot oli otettava pois, jotta neiti ei stresseissään pissi niitä näinä ensimmäisinä päivinä.

IMG_6792

Yö nukuttiin hyvin, mutta ennen unille nukahtamista Elli stressasi tolkuttomasti, ei löytänyt paikkaa ja mökötti siitä, kun ei saanut tulla sänkyyn kainaloomme nukkumaan, koska oli märkä. Isäntä sitten nosti Ruusun pedin makuuhuoneeseen, nosti koiran petiin istumaan ja heitti pienen pyyheen sen selän päälle johon se sitten jäi nakottamaan ja luultavasti nukahti siihen.
Aamulla alkoi taas kauhea häseltäminen, se ravaili ympäriinsä, inkui ja tuhisi, yritti herätellä meitä repimällä sängyn reunaa, mutta aamuruoan ja lenkin jälkeen se rauhoittui, onneksi.

Päivemmällä tartuin harjaan ja harjailin Elliä jonkun aikaa, pohjavilla kuoriutui tasoina pois. Mamma kertoi, että oli ahkerasti koiraa harjaillut, mutta karvaa vaan irtosi. Karstalla pohjavilla, joka on jumittunut ihon viereen kiinni ei lähde niin hyvin irti. Nappasin nyt alustavasti pahimmat tukot pois jotta iho saa hengittää, pohjavilla oli hieman vielä kosteahkoakin eilisestä pesusta niin se oli helppo saada pois. Koira näyttää nyt jo enemmän koiralta kuin kapiselta rakilta. Maalla saa näyttääkkin maalaiselta.

Nyt aloitellaan laihdutuskuuri tuon neidin kanssa, vaaka näytti 6kg joka saattaa johtua siitä kun se on saanut rasvaisempaa raakaruokaa nyt jonkun aikaa. Tasoitamme ruokavalion, käymme patikoimassa ja annamme rakkautta myös tälle pikku punkerolle, rakasta Ruusua unohtamatta!

maanantai 9. tammikuuta 2017

109. Onko tuo koira narkomaani

Pikakuulumiset, kun on vain olo että on pakko kirjoittaa. Ruusu järjesti meille super järkytyksen kun vetäisi purkillisen bafucinia nassuunsa, kyllä luit oikein. Mitäköhän koiran päässä oikeasti on liikkunut kun se on syönyt raikkaita ja suuta puuduttavia makupaloja. TVssä mainostetaan hyvinkin pirteästi kyseistä kurkun desifiointi tablettia niin Ruusu varmaan ajatteli, että kun olemme haukkuneet sen hengitystä, että jospa tuo sitten auttaisi. Kerrompa tästä nyt hieman enemmän ja tarkemmin mitä oikein tapahtui;

Oli kaunis sunnuntai aamu 8. tammikuuta kun nousimme kahdentoista hujakoilla perheen voimin ylös. Ruusu nuuskutteli naamaa ja kinusi ruokaa, kissa pomppi nenillä ja kahvinkeitin alkoi surisemaan. Isäntä oli lähdössä tekemään autokauppoja, olemme olleet autottomia muutamisen viikkoa ja nyt oli löytynyt mieluinen auto. Carina E muutti perheeseemme ja heti ruoan jälkeen lähdimme sitä kokeilemaan koko porukka. Ruusu ihmetteli uutta peltilehmää, mutta hyppäsi kyytiin rivakasti ja tutki takapenkit läpikotaisin.
Lähdimme ajelemaan kohti K-markettia mistä tarttui mukaan muutama piuha uutta autoamme varten sekä patterit Ruusun LED-vilkku valoon. Isäntä kävi myös apteekissa nappaamassa Bafuciniä, koska oli ollut muutaman päivän kuumeinen ja kurkku oli kipeänä. Miettimättä suurempia autoon palatessamme pillerit päätyivät auton etupenkkien välissä olevaan tavara lokeroon. Isäntä nappasi yhden suuhunsa ja jatkoimme matkaamme vielä Prismaan tekemään ruoka ostoksia seuraavalle päivälle. Ruusu jäi autoon normaaliin tapaan hattuhyllylle tapittamaan takaikkunasta lähtöämme.


Palatessamme autoon n. 20 minuutin kuluttua emme olleet huomanneet vielä mitään. Ruusu tapitti hattuhyllyltä meitä, nakkasimme ostokset takapenkille ja lähdimme ajamaan kohti kotia. Noustessamme autosta koti parkkipaikalla huomasin penkilläni jonkun valkean korkin kun nostin reppua jalkatilasta ulos. Enempää miettimättä nakkasin korkin jalkatilaan ja läimäisin oven kiinni. Isäntä avasi takaoven, jotta saisi ostokset matkaan kunnes kauhukseen huomasi bafucin purkin takapenkillä muutaman irto pillerin kanssa, korkki revittynä pois.

Kauhuissaan isäntä nosti purkin käteensä näyttääkseen sitä minulle sanoen huolissaan;
''Ei hitto..''
Menin paniikkiin ja pysähdyin, olin hetken hiljaa ja katsoin Ruusun suuntaan joka tepasteli vieressäni. Katsahdin isäntään;
''Ei perkele. Mitä? Ei. Onko se tyhjä? Ei.. Ei.. Nyt soitetaan lääkäriin..!''
Sitä paniikin määrää kun koira on vetänyt purkillisen jotain sille kuulumatonta ja itsekkään ei tiedä lääkkeen vaarallisuudesta koiralle. Yritimme soittaa Tuhatjalkaan, mutta jostain kumman syystä kumpikaan meistä ei voinut soittaa kys. numeroon. Estot eivät ole mukava asia, varsinkaan tälläisissä tilanteissa ja ne menivät heti poistoon molemmilta. Tuhatjalka oli onneksi päivystävä eläinlääkäri näin kolmen aikaan sunnuntaina ja ajoimme suoraan vastaanotolle kaasu pohjassa.


Vastaanotolle juoksin koira sylissäni ja purkki kädessäni hätää kärsien ja itku silmissä. Hoitajan tavoitettuani kysyin heti hädissäni;
''Onko tämä vaarallista koiralle? Koko purkin tämä piru veti!''
Hoitaja rauhoitteli meitä, nappasi purkin kädestäni ja käski minun punnita koiran sillävälin kun kävi juttelemassa lääkärille. Punnitsin Ruusun, joka oli yhtä shokissa kuin minäkin. Joutua nyt yks' kaks' vastaanotolle kun emäntä on paniikissa. Koko koira tärisi ja ei uskaltanut liikkua. Itse kun pikkuhiljaa odotellessa rauhoituin, niin koirakin rauhoittui.
Hoitaja palasi pian katsomaan meitä ja kertomaan, että kyseinen lääke ei ole kovin vaarallinen. Hän ihmetteli, että miten koira on voinut saada purkin ja kerroin sitten, että ajattelemattomana ne jäivät autoon koiran kanssa. Hoitaja oli hyvin pirteä ja mukava, hän jopa hoilasi bafucinin mainos tunnaria kun rapsutteli hetken Ruusua ja kertoi, että on mahdollista oksetuttaa koira jos lääkäri katsoo sen tarpeelliseksi. Hetken juttelimme hoitajan kanssa kunnes tämä meni taas lääkärin juttusille.

Isäntä tuli hetki meidän jälkeen vastaanotolle kun oli löytänyt autolle parkkipaikan ja suunnisti luoksemme huolestuneen näköisenä;
''Mikä tilanne?''
Kerroin, että tilanne ei ole vakava ja tästä selvitään. Pian hoitaja tulikin taas katsomaan meitä ja kertoi, että ei todellakaan ole hengenvaarallinen tapaus, mutta ripuli tästä voi tulla ja kysyi haluammeko, että koira oksetetaan, mistä ainakin tulee ripuli. Sovimme sitten että emme lähde koiraa oksettamaan jos tilanne ei vaarallinen ole. Saimme matkaamme Carbomix 50g pullon mikä on siis lääkehiiltä, sekä 3 purkkia Hill's a/d märkäruokaa minkä kanssa hiili sekoitetaan ja tarjoillaan pari kertaa päivässä.


Käynnin hinnaksi pamahti 56,60€ mitä ei tähän tilanteeseen tarvittu, mutta parempi kuitenkin, että saatiin selko tilanteesta sekä hoito-ohjeet. Olemme kiitollisia Tuhatjalan henkilökunnalle, onneksi on aina joku päivystävä klinikka tälläisiä tapauksia varten!

Illemmalla Ruusu oli hieman väsyneen ja hitaan oloinen, mutta hengitys oli ainakin raikas! Neiti sai yhden purkillisen a/d ruokaa kahdessa osassa, sekä tietysti myös hiiltä. Oli hassun näköistä kun niin pieni määrä hiiltä värjäsi ruoan täysin mustaksi.
Nukkumaan mennessä ajattelin, että saisin nousta yöllä pari kertaa koiraa ulkoiluttamaan jos ja kun sen maha menisi sekaisin, mutta ei ihme kyllä tarvinnut. Aamulla koira oli normaali iloinen itsensä, mutta lenkillä putkahti ulos ensimmäinen hiiliripuli, jos sitä siksi voi kutsua. Täysin pikimustaa liejua mitä oli huvittava mennä kotiin pesemään kun näytti siltä, että koirasta lähtee värit viemäriin.

Seuraavilla lenkeillä meillä oli peppu karvojen viritys seuraavanlainen:


Ruusu ei tätä ponnari sirkusta oikein arvostanut, mutta ei tarvitse pahemmin takapuolta pestä kun venkslaa hieman pompuloiden kanssa. Neidin tila ei ole muuttunut huonompaan suuntaan joten selvisimme säikähdyksellä. Normaali ja höpsön virtainen mummo koira napittaa suklaa silmillään minua tuolta pedistä, nyt on nukkumaanmeno aika.

perjantai 6. tammikuuta 2017

108. Virallisesti minun

IMG_6218

Ruusu astui taloomme 26.4.2015 päämääränä 3 kk koe aika. Toisin kävi vaikka suunnitelmat ja päätökset olivat selvät. Elelimme neidin kanssa rauhassa tutustuen toisiimme ja välillemme syntyi yhteys. Ruusu on helppo ja avoin koira, mutta se ei kyllä anna mitään ilmaiseksi, paitsi itsensä rapsutettavaksi. Olin yltä päältä rakastunut koiraan heti enismmäisen viikon jälkeen ja kun 3 kk oli kulunut oli koko omistajanvaihdos asia ikäänkuin unohtunut.

Harrastimme neidin kanssa ja elimme normaalia koira-arkea. Muutimmekin muutamaan otteeseen mistä Ruusu selviytyi hyvin, pienellä stressi määrällä. Suurin ongelmamme oli sisälle pissiminen sekä suuri eroahdistuneisuus. Eroahdistuneisuutta lievitettiin musiikilla, TVn päälle jättämisellä, aktiivileluilla sun muilla. Ahdistus hävisi pikkuhiljaa, muttei kokonaan. Ahdistus ilmeni sisälle pissimisenä aina kun koira oli yksin kotona. Kun aktiivilelut oli suoritettu tai ne eivät enää kiinnostaneet alettiin haukkumaan jokaiselle pienelle kopautukselle mitä käytävästä kuului. Asuimme siis kerrostalossa.


  IMG_6235

Ruusun 'hinta' oli sterkkaus, joka oli suullisen sopimuksen mukaan suoritettava 3 kk koeajan jälkeen, jos koira sopii perheeseemme. Strekkaus suoritettiin vasta kesällä 2016, eli yli vuosi senjälkeen kun neiti oli minulle tullut. Toiminnan viive oli valtava, mutta elämäntilanteeni muuttui jolloin rahatilannekkin huononi(ei koskaan siihen pisteeseen ettei koiraan olisi varaa). Ruusun strekkaus oli korvan takana, mutta se myös mietitytti negatiivisellä, että myös positiivisella tavalla.
Kävimme kuitenkin viimein viemässä Ruusun leikkuupöydälle ja tästä ilmestyi polven luksaatio, johtuen kaiketi lääkeaineista, jotka pehmennyttivät niveliä. Kontrolli tarkastuksessa tilanne oli parempi ja saimme luvan pidempiin lenkkeihin ja tilanne parani paranemistaan.

Muutimme taas, Ruusu ei näyttänyt stressiä millään lailla muutamaan viikkoon. Laitoimme matot lattialle ja sitten se taas alkoi. Sisälle ja sohvalle pissiminen. Käänsimme sohvatyynyt taas yöksi kiinni ja otimme matot pois. Muutama viikko eteenpäin ja pissiminen loppui taas. Sohvaa ei travinnut enää laittaa kiinni ja saimme matonkin olohuoneeseen. Käytävän äänille reagoiminen ei ole loppunut, mutta se ilmenee vain pienenä narinana ja satunnaisena haukuntana.

Muutimme kerrostalon 3. kerrokseen jonka seurauksena Ruusu alkoi nostella sekä ontua oikeaa etutassuansa, asia korjaantui pikkuhiljaa kun koiran lihaksisto kasvoi, kun pääsimme tekemään pidempiä, rauhallisempia lenkkejä ja satunnaisesti annoin koiran kiivetä rappusia ylös. Muuten polven takia koira on aina kannettu portaat molmepiin suuntiin.

IMG_6406

IMG_6423

Jyväskylään muuttamisen jälkeen pääsimme taas puhumaan koiran omistajanvaihdos asiasta. Kävimme tuumasta sitten toimeen ja lähetin paperit kennelliittoon. Meni muutama viikko ja paperit olivat meneet Piian(Ruusun edellinen omistaja & Ellin kasvattaja) tykö, joka ilmoitti että asia kunnossa, paperit olivat taas matkalla kennelliitolle. Sain laskun omistajanvaihdoksesta sitten tammikuussa jonka maksoin ja pääsin myös käyttämään omakoira järjestelmää, sillä olin liittynyt samalla kennelliittoon jäseneksi. Ruusu oli kirjattu nimiini jo 26.10.2016 mistä hämmästyin, koska paperi hommat olivat täten myöhässä muutamisen kuukautta.

En valita, olen ikionnellinen, sillä se on nyt virallisesti minun koirani.