Löysimme Ellin kanssa mökin pihasta pienen oranssin pallon kun olimme ulkoilemassa ja Elli rakastui palloon heti, tai ainakin hetkellisesti. Ylpeänä neiti kanteli palloa ympäriinsä ja toi sen välillä minun luokseni, että heittäisin sen uudestaan kauemmas. Oli huvittavan näköistä kun se könysi pallon kanssa ja ei aina saanut sitä suuhunsa vaikka kuinka yritti. Pallon mokoma vaan vieri karkuun ja tomera neiti sen perässä vähän muristen.
Onni oli, että minulle sattui kamera mukaan juuri tällähetkellä kun löysimme Ellin kanssa uuden ilon aiheen. Vaikka tuona hetkenä napsin kuvia yli 50kpl onnistui niistä vain nämä kaksi, kun neiti juoksi ympäriinsä ja kameran kanssa ei kerennyt mukaan touhuun.
Onneksi sitten tajusin ottaa videonpätkää touhusta ja videon näette alhaalta. Ja jos video ei jostainsyystä toimi löytyy siihen linkki sen alta joka vie teidät YouTubeen.
Kunnon mätsäri viikonloppu oli meillä kyllä pääsiäisenä, mutta eihän se meitä haitannut. Päätimme ottaa myöskin räyhän mukaan Juvalle ja viedä jopa kehään. Puffe on siis perheemme räyhä, jääräpää ja agressiivinen tapaus kun toiset koirat otetaan huomioon. On iso riski ottaa agressiivisesti käyttäytyvä koira mätsäreihin mukaan, sen tiesimme mutta tiesimme myös, että Puffe käyttäytyy kanssani hyvinkin mallikkaasti ja tiesin sisimmässäni, että Puffe osaa käyttäytyä vaikka alkuräyhäämistä saattaisikin ilmaantua ja niinhän siinä kävikin.
Juvalle saapuessamme Puffe riuhtaisi itsensä pannastaan irti ja kävi tutkimassa toisia koiria, äiti juoksi kauhuissaan sen perässä, mutta ei Puffe ole riitaisa joten asia oli kunnossa. Hieman meitä kyllä nolotti kun koira juoksee irti, mutta naarmuitta selvittiin ja menimme ilmoittautumaan vaihdettuamme räyhälle valjaat päälle.
Elliä ihmetytti, että joko taas ollaan näissä hommissa
Sää oli kolea ja tuulinen vaikka aurinkoa luvattiinkin. Jonottelimme ilmoittautumiseen ja kun se oli tehty menimme käyttämään koiria pissillä ja tutkimme aluetta. Kävimme molempien kassa tietty kehässä harjoittelemassa. Minä pidin ensin Elliä ja äiti Puffea, mutta kun Puffe räyhäsi muille koirille vaihdoimme ja räyhääminen väheni huomattavasti. Äidillä on jotenkin sellainen mielentila aina mikä saa Puffenkin häiriintymään, mutta kyllä asia korjaantuu. Jännittihän meitä kaikkia tämä tilanne, en itsekkään ollut puhdas pulmunen näissä tilanteissa.
Aloimme miettimään kehäjärjestystä sekä numeroitamme. Ellin numero oli 006 & Puffen 205 joten tuli pelko että onko kehät päällekkäin. Kävimme tiedustelemassa ja onneksi kehät eivät olleet päällekkäin sillä sitten olisimme joutuneet miettimään kumman koiran äiti esittelisi. Onneksi ei tarvinnut miettiä ja minä käytin molemmat kehän puolella. Äiti olisi varmasti ottanut Ellin sillä Puffe toimii minun kanssani valehtelematta paremmin toisten koirien seurassa.
Pikemmittä puheitta, Elli oli kehässä ennen Puffea ja ensimmäisten joukossa joten valmistauduimme neidin kanssa koitokseemme. Kaikki meni mallikkaasti ja Elli toimi aina vain paremmin ja paremmin vaikka pöydällä piti tuomarille vähän murista kun hampaita yritimme sörkkiä. Loppujenlopuksi hampaat nähtiin ja pääsimme kävelemään edes'takaisin josta hetkeksi seisomaan ja odottamaan tuomiota. Yllätykseksemme tuomiomme oli taas punainen nauha!
Kehän jälkeen sivummalle odottelemaan ja leikkimään taas Hugo veljen kanssa joka oli eksynyt omistajansa kanssa myös esittäytymään. Voi sitä sisarrakkautta mikä näistä hehkui. Hammasta näytettiin ja vähän leikittiin toinen toisensa jälkeen pomoa. Onneksi oli kamera mukana tilanteessa.
Leikkiä ja pomottelua jatkui monenmonta minuuttia aina sini- ja punanauhaisten kehiin asti kunnes sisarukset erkanivat eri kehiin peräjälkeen. Kun oli meidän vuoro taas astua kehään emme siellä kauaa olleet, mutta kävimmepä kuitenkin ja Elli käyttäytyi taas niin hienosti. Jaksoi seistä ja keskittyä hommaansa aina siihen asti kun lähdimme pois ja odottelemaan Puffen kehän alkamista.
Kun mitään en oo tehny
Punaisten kehässä kävi vilinä, mutta neiti jaksoi keskittyä
Kävimme viemässä Ellin autoon nukkumaan kun se oli aika väsy ja meinasi nukahtaa syliini. Kova koitos pienelle pennulle tämä harrastus ja jos viikonloppu sisältää kaksi pitkää automatkaa ja mätsäripäivää.
Istuimme äidinkin kanssa hetkeksi autoon odottelemaan kun välissä oli monenmonta koiraa ennen Puffen ja minun yhteistä koitosta. Lämmittelimme ja joimme kahvia. Harjasimme koiria ja kun oli aika, menimme räyhän kanssa odottelemaan omaa vuoroamme. Harjoittelimme kävelyä ja hieman temppujakin herran mielen virkistykseksi ja yritin keksiä miten saan sen keskittymään itseeni eikä takan kulkevaan koiraan jonka kanssa joutuisimme kehään. Puffe on haastava koira ja tietyssä mielentilassa koira toimii sekä herran kanssa on oltava määrätietoinen jotta se pysyy kontrollissa.
Saimme 'vastukseksemme' kleinspitzin ja kaikki meni Puffen osalta todella hyvin ja tuomarikaan ei uskonut että herra on ensimmäistä kertaa kehässä. Vaikka ensimmäisten kävelyiden jälkeen pysähdyksessä Puffe kääntyi ja yritti vähän murahtaa takana olevalle koiralle meni kaikki muuten hyvin. Pöydälle nostaessa herraa hieman jänskätti, korkeanpaikankammo sillä taitaa olla ja tietysti jännä tilanne vanhalle herralle. Tuomarille oltiin mukavia ja hampaat näytettiin hienosti, mutta kun tuomari kävi kouraisemassa ''se on uros'' tiedotteen jälkeen hieman takapuolta piti vähän murahtaa ja senjälkeen ei sitten kauheammin annettu koskea takapuoleen kun yritin herraa seisottaa. Hienosti se kuitenkin kehujen ohessa antoi seisottaa ja koskea takatassuun ja hieman massuun että ryhti pysyi yllä.
Sittempä tässä alla on kolmen kuvan sarja yli-innostumisesta kun taisin kehua herraa hieman liikaa. Puffe innostuu paljon kehuista ja alkaa pomppia ja haukkua ja tässä tilanteessa se pomppi minua vasten kerran tai pari ja malttoi kuitenkin sitten kävellä loppuun asti hienosti kun pidin äänensävyni hieman rauhallisempana kun kehuin poikaa. Saimme koitoksesta sinisen nauhan. Puffen eka kerta kuitenkin ja kaikki meni super hienosti.
Mitä? Olinko mä hieno?
Olinko? Oikeesti? Ihanaa!
Pöh, valehtelit!
Sitten jäimme odottamaan loppuja pieniä aikuisia jotka pyörähtivät toisensa jälkeen kehässä ja odotus oli pitkä. Me Puffen kanssa lepuuttelimme jalkojamme ja välillä teimme temppuja ja kontrollitarkastuksia. Sinisten kehässä Puffe osasi käyttäytyä hienosti aluksi, mutta kun lähdimme kiertämään kehää alkoi ne ongelmat kun äiti tuli liian näkösälle ja Puffe halusi mennä tietysti mamman luokse.
Kun menimme mamman ohitse Puffe yritti 'karata' kehästä mutta pystyin pitämään sen kuitenkin vierelläni vaikka se yrittikin livahtaa sieltä sun täältä, pieni kaaos sitä syntyi muttemme häirinneet muita kehässä olevia kun pysyimme kuitenkin liikkeessä ja loppujenlopuksi sain Puffen keskittymään itseeni ja sain sen seisomaankin aika hyvin namien avulla. Sijoitusta ei tullut ja sitä emme odottaneetkaan, harjoituskierros oli tämä herralle ja todella hyvä sellainen.
Päivän koitoksen jälkeen oli mahtava fiilis ja tästä on hyvä jatkaa molempien kanssa. Puffe kaipaa harjoitusta monessa asiassa ja onneksi käymme koirakoulussa tiistaisin jotta saisimme kontrollia tuohon lellittyyn räyhääjään. Elli on jo konkari ja toimii hienosti, mutta onhan silläkin vielä toki parannettavaa. Pikkuhiljaa hyvä tulee :)
Päivän saldo: Elli - Pun & Puffe - Sin
Tässä vielä loppuun videonpätkää päivän suorituksista.
Seuraavaa postausta saattekin odotella seuraavaan koirapataamiseen. Olen tällähetkellä nimittäin kotona Suonenjoella ja palaan koirien keskuuteen pian! :)
Seuraavat mätsärit on meillä korvan takana, mutta tässä välissäkin
saattaa tulla äkkilähtöjä jos jonkun mätsärin huomaamme ja se olisi
tässä lähipiirissämme. Mutta ainakin näillä puheilla meidät näkee (ainakin) Suonenjoen Match Showssa 2.5!
Kävimme äidin kanssa ostamassa koirille uudet pannat samalla kun kävimme Kiuruvedellä hakemassa kamppeitani koulun asuntolasta 25.Maaliskuuta.
Ellin söpö, punainen niitti panta on ostettu Lemmikki- ja hevostarvikeliike Har-Min Farmista joka sijaitsee Siilinjärvellä. Saimme Siilinjärven mätsäreistä palkinnoksi alekuponkeja kyseiseen paikkaan ja pakkohan siellä oli sitten käydä ja tutkia valikoima kun kerran se oli matkanvarrellamme. Ostin farmista myös itselleni Tattinin ratsastuskäsineet.
Puffen 'maskuliininen' niittipanta tarttui mukaan Kuopiosta ja tietty matkuksen Hööks hevosarvikeliikkeestä jossa kävimme katselemassa -15% alennuksia. Hööksistä tarttui matkaan myös aniliinin värinen treenilaukku. Molemmat Showmaster merkkiä jonka olen todennut hyväksi sekä kestäväksi merkiksi hevosten tarvikkeissa.
Heti kun saavuimme matkalta mökille laitoimme koiruuksille tietysti pannat kaulaan! Seuraavana päivänä oli satanut lunta ja koirat olivat hullaantuneita tuoreeseen lumikerrokseen ja näyttivät sen tietysti juosten ja leikkien. Minä sain iloisen vastaanoton aamutallin jälkeen kun riensin takaisin pihaan pellon poikki ottamaan koiruuksista kuvia. Nämä kuvat on otettu siis 26.maaliskuuta! :)
Jee sinä tulit takaisin!
Mulla oli kauhee ikävä!
Riemukkaan vastaanoton jälkeen johon kuului hyppimistä, pomppimista, haukkumista ja paljon pusuttelua päätin pyytää äitiä seisottamaan Puffea hetken jotta saataisiin siitäkin rakennekuvasia. Innokkaana uudesta kamerastani, joka oli kätösissäni pyysin josko äiti tanssittaisi Puffea hetken jotta saisin hyviä liikekuvia. Niimpä sitten tehtiin ja sain hyvää harjoitusta kameran käyttöön!
Näin nätisti mä seison kotona mutten kehässä, kjeh
okei mamma, mä tanssin
mä tanssin kun sä vaan pyydät
Anna jo se nami jos sulla sellanen ees on!
Namia! Anna namia!
Kato nyt mamma kun tanssin näin hienosti! Irtoisko sitä namia mitenkään?
Ähäkutti! Sulla ei ollut namia joten mä lähden karkuun, enkä muten varmasti enää tanssi!
Elli oli myöskin ulkona ja tuli tervehtimään minua. Heittelin tytölle keppiä hetken ja koitin saada hyviä lähestymis kuvia, mutta tässä ainut tarkka kuva, sillä neiti ei malttanut juosta kepin perään kamalan montaa kertaa kunnes se jatkoi möyrymistä lumessa ja leikki taas strutsia heittämällä päätään hankeen ja yritti ilmiselvästi moikata Kiinan väkeä.
Hyvää huomenta Kiina!
Tuossa on hyvä kohta..
kaivautua lumeen
ihana lumi!
Ai täh, kuvaax mua vielä?
Poseerataas sulle sit näin hienosti
Elli on kyllä mahdoton duracell-pupu, se juoksee ympäri pihaa häntä pitkänä ja touhottaa menemään. Mutta on se vaan niin iloinen näky!
Jee, täältä mä tuun!
Mitäs nyt tehdään?
Hetken Ellin kanssa touhuttuani ja monen kuvayrityksen jälkeen päätin kutsua Puffen paikalle josko heistä saisi yhteiskuvia nätissä auringonpaisteessa, mutta yrittämiseksi se jäi tälläkertaa. Niillä oli vain muut mielessä ja Elliä pelotti iso, muhkea Puffe joka tallusti paikalle päättäväisen näköisenä. Pian riitapukarit selvittivät välinsä ja lähtivät tupaan lämmittelemään ja kerjäämään kahvileivän palasia kunnes ne taas pyytäisivät ulos ja häviäisivät hetkeksi omille teilleen.
