125. Kahdeksan kuvaa keväästä

Muutama päivä eläinlääkäri käynnin jälkeen kävimme Ruusun ja Ellin kanssa vielä rämpimässä metsässä ennen viikonlopun matkaamme Kuopioon jolloin koukkasimme Ellin Leppävirralle kohti kotia. Tämä pieni kuvakokoelma on kyseiseltä päivältä, mihin mahtui jo melko paljon keväisiä tuntemuksia.

Mä kaivan kesän esiin just tästä näin!

Voisin vannoa, että tuo ilme tappaa.

Lennetään kevääseen

Kukkapellossa on näemmä rikkaruohoja.

Asioita suuria mietin tässä

Ja seksikkäin ilme kisan voittaa... ELLI!

123. Studiossa

Hyvää ja aurinkoista keskiviikkoa kaikille blogimme seuraajille. Tässä postauksessa pakitetaan viikolla taaksepäin, eli viime keskiviikkoon.

Päätin käyttää Elliä ja Ruusua kuvattavana koti studiossa eräällä paikallisella kuvaajalla. No miksipä päätit niin tehdä? Koska olen hieman kyllästynyt näihin blogin normi kuviin mitä täällä pyörii ja ajattelin piristää ilmapiiriä paremman kuvaajan kuvilla. Takaraivossa myös mielessä teettää parempilaatuinen taulu, jos sopiva kuva napsahtaa eteen kuvaajan otoksista.

Saavuimme paikanpäälle hieman myöhässä kun piti käydä rikkomassa kuvaajalle tasaraha matkanvarrella, mutta jouduimme ajamaan muutaman kurvin ylimääräistä kun alkuperäinen kauppa minne suunnittelimme menevämme oli kiinni. Onneksi pääsimme paikanpäälle melko hyvissä ajoin ja kuvauksessa ei vierähtänyt edes kokonaista tuntia.

Sain kuvaajaltamme 15 kuvaa, mutta nämä viisi olivat parhaat. Jälkikäsittely on todella erilaista kuin omani ja tuntuu että nämä ovat kesken, mutta itse kun olen hieman jopa ylimuokkaaja, niin saanen jättää muiden arvosteltavaksi, että ovatko nämä kuvat 30€ arvoisia mitä tästä kuvaus keikasta maksoin. Minä olen kyllä melko tyytyväinen näihin.

Rakennekuvat ovat mielestäni ok, mutta hirvittää tuo Ruusun turkki aivan kamalasti. Hyi kauhea mitä sterkkaus näille tekee. Mietinnässä lisätä sinkkiä ja muuta mukavaa neidin ruokintaan kunhan saisin remmin päästä kiinni, että mitä siihen sitten lisäämään.

Ellin tassun anto kuva on ehkä hieman liian tiivis jos minulta kysytään. Saan toki kuvaajalta kysellä muokkauksia jos tämä niihin suostuu ja korjata häiritsevä asia. Tähän ollaan kuitenkin aika tyytyväisiä.

Ensimmäinen postauksen kuva on keikan paras ja Ruusun makuu kuva on myös aika hauska vaikkakin kuvaaja taittoi taustan harmaaksi. Harmaa tuo kyllä tietyllä tapaa syvyyttä kuvaan vaikka toivoin valkea taustaisia kuvia.

Laitoin tähän vielä vertailun vuoksi vierekkäin kaksi kuvaa joista vas. puoleinen on minun itse ottamani kesällä 2016 omassa makuuhuoneessani oman taustakankaan kanssa ja jota editoin puoli tuntia saaden sen sen näköiseksi mikä se nyt on.Vieressä studio kuvaus päivän yksi otos.

Tämä studio visiitti oli lähinnä testiajo jonka kautta halusin katsoa onko minulla vielä jotain opittavaa. Kyseinen kuvaaja on ennen kuvannut enemmän maisemakuvia ja on alkanut harjoitella kys. kuvia sekä ihmiskuvausta niin tämä oli mielenkiintoista. Antti on minuakin kuvannut ihan ilman eläimiä ja on pakko kyllä sanoa että tämä on ehkä mukavin tähän mennessä tuntemani kuvaaja!

Ovatko nämä kuvat 30€(15€/koira) arvoisia?

72. Mietteet Jyväskylästä -Asuinympäristö

Hei vaan jengi! Ruusu täällä näpyttelee taas. Niinkuin varmaan tiedätte, että ollaan muutettu uuteen paikkaan ja nyt olisi kuullemma tuon tytön mukaan aika kirjoittaa hieman kuulumisia ja mielipiteitä uudesta paikasta.

Aloitetaan tästä meidän ympäristöstä joka on syrjemmässä kaupungista pienellä omakoti talo alueella. Emme kuitenkaan asu omakotitalossa vaan kolmi kerroksisessa kerrostalossa, ylimmässä kerroksessa. Rappuset ovat hieman hankalat, mutta kyllä minä niistä selviän, sylikyydillä nimittäin. Ei tarvitse itse niitä kävellä, hyppiä ja pomppia ylös ja alas. Ihaninta tässä on se, että emme asu enää asfaltti viidakossa, täällä on enemmän hajuja ja pissi paikkoja, jippii!

Etupihaltamme löytyy ala-aste ja siihen kuuluvat herkut eli iloiset lapset(lue; rapsuttajat) sekä jalkapallokenttä missä pääsemme treenaamaan temppuja ja minä saan juosta vapaana, kunhan pysyn tytön lähellä ja näköpiirissä. Isoimmat tiet ovat kauempana joten autoista ei tarvitse pahemmin huolehtia ja aivan talomme vierestä lähtee mukavat lenkkipolut metsään ja ympäri ämpäri aluetta. Siellä käymme aina lenkillä mikä on todella rentouttavaa kun ei tarvitse kävellä kovalla asfaltilla vaan pehmeällä hiekalla. Sillointällöin pääsen aina lenkkeilemään irti ja emännällä on herkkupussi taskussaan jos korvani karkaavat, koska se on kuullemma yleistä.

Nämä lenkkipolut ovat todella mukavissa maisemissa, ympärillä on metsää ja sillointällöin rivi- tai omakotitaloja. Polut haarautuvat hyvin usein ja välillä on mietittävä, että minne suuntaan täytyy kääntyä, mutta olemme yleisesti kyllä löytäneet kotiin. Isommista poluista kääntyy välillä pienempiä polkuja jotka vievät meidät aina uusiin seikkailuihin.
Lähellämme on myös järvi missä emme ole vielä käyneet, koska emäntä kertoo, että en jaksaisi kävellä sinne ja takaisin, mutta pian käymme sielläkin kuulemani mukaan tutkimassa rantaa ja ympäristöä. Saatan päästä jopa kastelemaan tassuni!

Takapihallamme on lasten leikkikenttä mistä löytyy hiekkalaatikot ja liukumäet. Aikuisille löytyy grillivehkeet ja vanhemmille ihmisille oma keinu. Vaikka piha ei ole pieni ja sitä saartaa kolme kerrostaloa on se kuitenkin viihtyisä. Siellä olemme käyneet yhdessä kissan kanssa ulkoilemassa.
Takapihalta lähtee myös pieniä polkuja metsikköön ja asfaltti tien ylittäessämme pääsemme suuntaamaan taas uusille poluille.


Äidin ja isin mielestä on myös mukavaa kun lähellämme on paljon harrastus paikkoja kuten jääkiekkokaukalo, skeittaus puisto ja se jalkapallo kenttä minkä jo mainitsinkin. Isi sanoi, että hän alkaa lenkkeilemään tai hankkii maastopyörän, toivottavasti minä pääsen lenkeille mukaan tai pyörän koriin matkustamaan, minä niin tykkään siitä.

Äiti alkoi käymään taas hevostallilla minne on matkaa puolisen tuntia. Minä tietty pääsen aina mukaan, mutta joudun olemaan isin kanssa autossa tai odottelemassa muualla sillävälin kun äiti käy ratsastamassa. Ihmettelen aina kun äiti vain häviää tai ei ota minua mukaansa. Isin kanssa on kyllä mukavaa, mutta iloitsen aina kun äiti palaa luoksemme ja siitä tietää, että lähdemme pian kotiin.

Tässä kivenheiton päässä on myös lähikauppa, tuossa koulun takana mistä isi ja äiti käyvät välillä illalla hakemassa jotain mitä unohtivat kauppareissullaan ostaa. Joskus minäkin saan sieltä herkkuja tuliaisiksi. Joudun kuitenkin jäämään aina kotiin kissojen kanssa jos he käyvät siellä, koska äiti ei halua jättää minua kaupan ulkopuolelle. Muille kauppareissuille pääsen joskus mukaan autoon odottamaan jos heillä ei mene kauaa tai jos käymme Musti & Mirri myymälässä minne saan mennä ihan sisälle liikkeeseen.

Sellainen on meidän uusi ympäristö ja minä viihdyn täällä tosi hyvin. Jaksan pidempiä lenkkejä ja olen onnellisempi äidinkin mielestä. Kuopiossa minua vaivannut virtsatulehdus on poissaan ja olen malttanut olla pissimättä laminaattilattioille yöllä tai jos jään yksin kotiin.

Ensikerralla voisin kertoa teille meidän asunnostamme. Pyydän vain äitiä ottamaan kuvia esittelykierroksesta. Saan ehkä senkin postauksen kirjoittaa itse.

Nyt sanon teille hyvää päivänjatkoa, minä lähden äidin kanssa ulos.
~Ruusu