116. Erityismaininta

Kuukausi vaihtui pienellä matkalla Helsinkiin koirien kanssa junalla kun itselläni oli joululahja avattavana sunnuntaina Apassionatan merkeissä. Koirat tulivat mukaani sillä isäntäkin lähti pienelle road tripille Kajaaniin serkkunsa valaa katsomaan.

Helsingissä viivyimme perjantaista maanantaihin eli 03.-06.02.2017. Tupsuhännillä tämä oli enemmänkin rentoutumis loma kun saivat vaan olla ja nukkua. Lauantai meni itsellänikin väysymyksen piikissä levoksi kun taas sunnuntaina lähdin aamulla laittamaan kaapeleita isän avuksi Wotkinssin toimistoon ja siitä suoraan hartwall areenalle tätini ja serkkutyttöjen kanssa katsomaan hevosia. Näin pitkästä aikaa serkkuni jota en ollut nähnyt peräti kahteen vuoteen. Nuo nuoremmat serkkutytöt olin nähnyt kesällä muutamaan otteeseen. Nautimme mahtavasta showsta ja siitä suuntasinkin isäni ja koirien luokse katsomaan miten pörröturkit pärjäsivät ilman minua.
Maanantaina oli tarkoitus käydä koirauimalassa, mutta se jäi kuitenkin toiseen kertaan ja lähdimme jo päivällä kohti Jyväskylää.

(linkki videoon)

Helmikuu on täynnä ystävänpäivään liittyviä tapahtumia ja kävimme kahdessa ystävänpäivä mätsärissä nyt viikonloppuna. Lauantaina Keski-Suomen kennelkerho oli järkännyt halli mätsärin minne menimme Ellin ja Ruusun kanssa, mutta vain Elli oli kehässä ja Ruusu oli turistina mukana jottei sen olisi tarvinnut olla kotona yksikseen. Tapahtuma oli hyvin järjestetty vaikka halli onkin aika pienikokoinen.

Enempää en kehistä ala sepittämään, mutta sen kerron, että hauskaa oli meillä kaikilla ja Elli menestyi todella hienolla asenteella. Kehät menivät nopeasti ja palkinnot olivat koirien mieleen, ruusuke oli eritoten todella nätti!


Sunnuntaina suuntasimme taas molempien koirien kanssa mätsäriin, tälläkertaa Palokkaan. Mätsärin järjestäjänä toimi Palokan Seudun Koiraharrastajat ry ja mätsäri oli Kodin Terran sisätiloissa.
Vaikka match-shown kerrottiin olevan sisätiloissa oli kyseinen paikka melko viileä minne olisi pitänyt pukeutua hieman lämpimämmin, toivonmukaan ensikerralla astelukemia kerrotaan vähän paremmin ettei tarvitse palella, muutamalta taholta oli tapahtumasivuille ilmoitettu asiasta. Muuten tapahtuma oli todella, todella mukava. Kehät menivät melko nopeasti ja jokaisessa luokassa jaettiin vielä erityismaininnat hyvästä yhteistyöstä.

Ellin kanssa kipitettiin taas punaisten toiseksi ja nappasimme tuon erityismaininnan mikä oli melko hupaisa juttu. En ole ajatellut että meillä niin hyvin homma pelaisi, mutta näemmä olemme hyvä pari.

Ruusukin pääsi tälläkertaa kehään näyttämään taitojansa. Neiti oli hyvin innoissaan kun tajusi pääsevänsä kehään, se hyppi ja pomppi ja häntä heilui hirmuisesti. Kehässä istuttiin muutaman kerran, mutta muuten mummeliini oli super hieno. Sinisen nauhan siitä saimme ja kuullemma hännänheilutus vei punaisen nauhan toiselle koiralle vaikka Ruusukin hirveästi yritti heiluttaa tupsuhäntäänsä. Mutta oli ehkä parempi saada sininen nauha kun Ellillä oli jo punainen, jottei tarvinnut kahden koiran kanssa mennä samaan aikaan kehään!

Palkinnot olivat huikeat, nätti pokaali, ruusuke ja pussi oli täynnä herkkuja, löytyi kuppia, hihnaa, heijastin liiviä, tassupyyhkeitä, näyttelyhihnaa ja esitteitä.

Ollaan me aika eteviä!

Nyt onkin odottelu tuonne 17. päivään kun Elli pääsee vihdoin virallisiin tutkimuksiin ja siitä suuntaamme käymään Tampereella appiukon syntymäpäivillä.

13. Märkäkorvista kakkosiksi

Vappuisten mätsäreiden merkeissä oltiin tälläkertaa liikkeessä Suonenjoella 02.05.2015 ja kolmen koiran voimin ekaa kertaa. Sää oli kaukaa sademetsästä kaivettu ja märkä koira haisi jokapuolella. Hulinaa, vilinää siellä sun' täällä ja hihnat aina solmussa. Alussa perus rutiinit eli ilmoittautumiset, Puffen räyhät muille korille, pissitys ja odotus autossa.

Mätsärit alkoivat klo: 12:00 ja ensin oli lapsi & koira jonka jälkeen alkoi ''oikeat'' kehät. Isot sekä pienet pennut olivat samassa kasassa ja saimme vastaamme Elli neidin kanssa kultaisennoutajan ja vaikeahan siitä on tietty tuomarin valita, mutta ei meidän tapauksessa tälläkertaa sillä Elliä pelotti meidän tuomari joka oli iso mies. Ensin meni hyvin seisotus ja kierros, mutta kun tuomari tuli lähemmäs meitä niin Elli veti hännän koipien väliin, istui ja meinasi lähteä karkuun. Tapauksen jälkeen ei maltettu sitten kävelläkäänn enää nätisti hetkeen, mutta loppujenlopuksi kaikki meni hyvin, saimme sinisen nauhan joka oli odotettavissa kun neiti stressasi jostainsyystä niin paljon. Hirveästi kehuja se sai, minä pidän suoritusta hyvänä vaikka koira ei toiminutkaan toivotusti, mutta kuunteli kuitenkin minua ja rohkaistui loppua kohden. Koirillakin on huonompia päiviä!

Märät turrikat autossa odottelemassa

Seuraavaksi jouduimme odottelemaan jonkin aikaa kunnes oli minun ja Ruusun vuoro astua kehään numerolla 57. Ruusu on vanhatekijä ja sen kyllä huomasi sillä se toimi todellahyvin vaikka välillä eksyttiinkin nuuhkimaan hajuja nurmelta. Saimme suorituksesta punaisen nauhan ja perusteluja olivat mm. Hyvä käytös, kuuliaisuus ja askel.
Ruusun jälkeen numerolla 61 oli Puffen vuoro ja herralle jäi valjaat päälle koska tuli hieman kiire, mutta eipä tuo kamalasti haitannut. Puffe yllätti minut todenteolla kun se käveli valtavan hyvin ja muutaman istahduksen jälkeen seisoi hyvin ja pitkään. Hirveästi ärsytti kun sää oli sateinen ja äiti ei voinut ottaa kameralla kuvia, olisittepa nähneet miten se matsoili! Vastassamme oli jo veteraani ikäinen tiibetin spanieli joka vei punaisen nauhan hyvällä käytöksellä ja me saimme sinisen nauhan ja saimme palautetta hätäisydestä. Puffe oli aika hätäinen kävellessä toisella kävely kierroksella ja meinasi hypätä tuomarin syliin tämän tullessa tarkistamaan hampaat. Herran käytös on parantunut todellapaljon edellisestä mätsäreistä vaikka mamman luokse on aina kiire ja meinataan välillä karata kehästä pois, tälläkertaa pysyin topakkana ja pidin koiran huomion minussa ja se toimi hyvin.

Ruusu PUN 2 - Puffe SIN 2

Pienten aikuisten sinisten nauha rinki alkoi pian ja menimme Puffen kanssa näytille muiden sinisten kanssa ja herra käyttäytyi nyt vieläkin paremmin vaikka se vähän hätäilikin ja etsi mammaa katsellaan, päätin seisottaa Puffen pää äitiin(joka oli kauempana piilossa) päin sillä se tiesi missä suunnassa mamma oli. Rauhoituttiin ja sitten käveltiin kierros ja taas seisomaan, katselin kun vierestä tiputettiin koirakoita pois ja ihmettelin hyvinkin ihmeissäni kun olimme Puffen kanssa kärkipäässä ja pääsimme kakkossijalle.. WAU!

Nopeasti koirien vaihto, annoin Puffen äitille ja juoksimme Ruusun kanssa punaisten kehään joka meni hienosti. Katsekontakti pysyi meillä nyt paremmin hallussa neidin kanssa kun ensimmäisen kerran ja se ei pysähtynyt haistelemaankaan vaan tepsutteli hienosti vierelläni. Tuntui jotenkin helpolle olla Ruusun kanssa kehässä kun Elli & Puffe ovat vielä niin kokemattomia ja Ruusu on vanha tekijä. Tuomari mietti hyvin pitkään meidän ja Minkki, borberterrierin välillä, että kumpi pääseekään ykköseksi tänään ja hienosti seisonut Minkki pääsi ykköseksi ja saimme hienon kakkossijan. Ruusu loisti kun vein sen palkintonsa viereen ja siitä huomasi, että se tiesi tehneensä hyvää työtä.

Kotiin päästyämme alkoi kuvaussessio ja palkintokahvin ryystäminen. Minä kehittelin sohvallemme viltin ja asettelin koirat siihen, äiti tuli pitelemään herkkupussia minun taakseni jotta koirat katsoisivat kaikki samaan suuntaan. Hankalaa hommaa, pakko sanoa ja sarjatulella oli pakko olla liikenteessä että edes joku kuva onnistuisi! Ensin otettiin koko konkkaronkasta yhteinen kuva pokaalien kanssa ja sitten yhteiskuva meidän pokalisteista. Puffen & Ruusun yksittäiskuvat onnistuivat helpoiten, mutta jäi harmittamaan Puffen kuvaan jäänyttä tummuutta jota en saanut muokattuakaan pois, pahuksen ikkuna siellä takavasemmalla!

Mätsärit järjesti SPSH ry eli Suonenjoen palvelus- ja seurakoiraharrastajat. Mätsärit oli hyvin järjestetty, buffetti oli hyvä kun sieltä sai makkaraa ja kotileivonnaisia mm. moccapaloja sun muuta. Tälläkertaa tuli kuitenkin vain kuolattua niiden perään. Paikalla oli kaksi tuomaria ja täten myös kaksi kehää. Kehät menivät melko nopeasti eteenpäin ja oli mukavaa kun BIS kehässä kehät yhdistettiin jotta saatiin isompi tila. Hyvä ratkaisu!

Seuraavat mätsärit ovat sitten ehkäpä Kuopiossa ja toivonmukaan Ellilläkin olisi parempi päivä ja se jaksaisi keskittyä.

Ihanat sekä rakkaat pölyhuiskat

07. Tassujen Taikaa

Heissan taas! Kerrompa teille hieman mietteitä ja asiaa uudistuksista. Mietin ja pohdin tuossa viime viikon, että ehkä tämä blogin nimi ''Neljällä tassulla, yhdellä sydämellä'' on liiankin yksittäinen ja ehkä liian pitkä nimi tälle blogille. Blogissahan on tällähetkellä kaksi koiraa ja nimi viittaa yhteen turrikkaan, joten nimi tulee vaihtumaan erilaiseksi, lyhyemmäksi ja mielestäni paremmaksi kuin nykyinen. Mutta osoite pysyy samana eli ''http://neljatassuayksisydan.blogspot.fi/'' joten te jotka ette ole rekisteröityneitä lukijoita, löydätte meidät vielä tulevaisuudessakin.
Tuleva nimi kukoistaa tämän tekstin otsikkona, ''Tassujen taikaa''. Mietin myös muita nimiä, mutta mikään ei oikein loksahtanut paikoilleen ja suurinosa on jo käytettyjä ennestään.

Ehdolla olivat nämä nimet
-Huiskuhännät
-Hupsis
-Hiljainen salaisuus
-Karvapuustit
-Pömpiäiset
-Pölyhuiskan tarinaa
-Risut & Ruusut
-Tassutellen
-Team Spitz
-Värilläkö väliä

Tämä nimi tulee vaihtumaan varmaankin parin viikon sisään kunhan saan kuva materiaalia sekä idean uutta banneriamme varten. Koko blogin ulkomuotokin saattaa muuttua jos oikein innostumalla innostun tekemään kaikki koodaukset uuteen uskoon.

Tämän kirjoituksen kuvat ovat tiputeltu tänne muutaman päivän ajalta eli tämä ei ole vain yhden päivän kuvasaldo ja tietysti jätin kuvia poiskin ettei tämä ole täynnä kuvia. En tiedä onko postaukset paremman näköisiä muutamalla tosi hyvällä kuvalla vai monella hyvällä. Ehkä juuri muutamalla tosihyvällä?
Olin mökillä tässä taas muutaman päivän touhuamassa hevosten ja koirien kanssa. Tietysti tein koirien kanssa ne perus rutiinit eli kävin niiden kanssa retkellä ja harjoittelimme temppuja sun muuta mukavaa. Harjaus ja kynsien leikkaus jäivät unholaan, mutten onneksi ole ainoa koirista huolta pitävä ihminen ja äiti kyllä pitää huolta rakkaista ystävistään.
Koirien kanssa touhutessa pidin taas kameraa visusti mukana, että saan tänne blogiin kuvia ja ehkä tuota uutta banneria sekä ulkoasua varten materiaalia. Pakko sanoa että näistä Puffen tanssimis kuvista sain idean uuteen nimeen, sillä onhan se aika taianomaista ja mukaansa tempaavaa tassuttelua, eikö totta?

Meillä, niinkuin kaikilla muillakin jotka ovat ottaneet uuden ja karvaisen perheenjäsenen on kinastelua vanhemman ja pennun välillä. Puffe oli viisi vuotta sitten uusi tulokas ja leikki pyllykärpästä meidän perheessä jo asuvalle lapinkoira neidille. Nekkua otti aina pähän kun Puffe könysi sen hännässä, kuonossa ja tassuissa joten komennusta ilmaantui jokapäivä, mutta pikkuhiljaa kinastelu muuttui ystävyydeksi. Ystävilläkin on joskus nahistelua esim. luusta tai herkuista ja ehkä jopa huomiostakin, mutta päivän päätteeksi köllähdetään toistensa viereen nukkumaan.
Puffe ja Elli tulevat nykypäivänä todellahyvin toimeen keskenään, päivään kuuluu leikkiä, nahistelua ja pussailua. Suurimmat raivokohtaukset johtuvat yleisemmin pihalla lojuavista luista tai dentastix puruluista. Raivopää on yleisesti Puffe joka aina Elli ärsyttääkseen ottaa luun ja vie sen jonnekkin ja menee hieman kauemmaksi vahtimaan sitä herkkupalaansa ja kun Elli kävelee nuuhkien sen luokse Puffe räjähtää ja murahtaa komentaen pientä neitiä joka menee häntäkoipien välissä pois. Huomaa että Puffe tekee tätä ihan huvikseen ja omaksi viihteeksi koska ne ilmeet mitä se pitää yllään samalla kun vahtii jotain herkkua kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Blääh, tääpäs on mun luu

 Elli yleisesti syö heti herkkunsa tai piilottaa sen jonnekkin mistä Puffe ei sitä hänen mielestään tajua löytää ja harvemmin niin käykään että herra löytää Ellin piilopaikat. Herra on istten ottanut huomioon että Ellin syötyä herkkunsa se tulee kräkkymään Puffen eväitä ja siitäpä tämä nahistelu ja Puffen ylimielinen tempaus on saanut alkunsa. Se on enemmänkin hauskaa kun vakavaa paitsi sitten jos Puffe ottaakin kovemmat otteet ja näykkäisee Elliä tai käy sen päälle. Onneksi näin ei ole käynyt ja Puffe ehkä ymmärtää että kyseessä on vasta pentu. Tässä odotellaankin sitä kun Elli kasvaa ja valtataistelu alkaa.

Mullapas on risu

Tässä odotellaan myös, että kasvaako tämä terhakka neiti rotumäritelmästään ylitse eli samanlaiseksi jättiläiseksi kuin Puffe. Elli on nyt ihannekoossa mikä on 26cm, mutta vielä se näyttää kasvavan hirmuista vauhtia. Toivonmukaan karva vaan kasvaa pituutta ja säkäkorkeus pysyisi rotumääritelmien sisäpuolella ettei Elliäkin travitse kirjauttaa Mittelspitziksi niinkuin Puffe joka on korkeudeltaan hurjat 34,5cm. Neidin korvat ovat hirmuisen kokoiset ja jalat pitkät, mutta on se kyllä aika pulla, eli siis läski. Neiti on kauhea syöppö ja haluaisi kokoajan vaan syödä, mutta ymmärtäähän tuon ruokahalun tässä iässä, muttakun maha vaan meinaa kasvaa ja paino nousta. Ei tuo pyöreys vielä mitään haittaa, mutta kunhan siitä sitten myöhemmin tulee solakampi neiti ja äiti muistaa hillitä ruokamäriä ja mummo herkkujen antamista.

On hyvää marjapuskan keppiä, omnom!

Ruoasta tuli mieleen neidin hampaat ja niiden vaihtuminen rautahampaiksi. Olemme vielä muutamaa hammasta vailla valmiit jotka eivät meinaa tippua ei sitten millään. Kulmahampaiden vaihto on ainakin tälle rodulle yleinen asia jotka saattaa venähtää pitkäksi ja hampaat saattavat jäädä tököttämään rautahampaiden vierelle ja näin purenta menee vinoon. Puffen kanssa jouduttiin menemään eläinlääkäriin ottamaan jopa viisi hammasta pois että saataisiin torahampaat pois. Oli aika härskin näköistä kun koira läähätti ja maitohampaat tököttivät kuin syöksyhampaat! Puffen purenta ei ole täydellinen, mutta se ei ole koiraa haitannut ja vikoja ei ole kuin milleissä joten ei hätiämitiä.
Ellillä on tosiaan enää yläkulmahampaat vaihdossa ja mokomat maidokkaat eivät meinaa irrota millään. Joudumme viemään sen operointiin jos ne evät piakkoin lähde heilumaan. Ne ovat kasvaneet hyvin ulos mutta ovat jämäkästi kiinni. Vetoleikkejä ja muuta kivaa purtavaa neiti on saanut mutta ei ole vielä tapahtunut muutosta. Alahampaat lähtivät viime viikonloppuna kun olin koirien kanssa.

Sitten vielä haluan kerto teille tulevista tapahtumista, muusta kuin blogin nimen vaihdoksesta.
Seuraavat mätsärit ovat meidän kalenteriin merkitty ja ne ovat vappuna Suonenjoella jonne ilmoitamme molemmat koirat. Päivämäärä on 02.05 ja lisäteitoa voitte käydä lukemassa Suonenjoen Palvelus- ja seurakoiraharrastajien sivuilta.
Muita mätsäreitä minne saatamme ilmaantua ensikuussa on listattu tähän:
07.05 - Kuopio
09.05 - Kuopio
13.05 - Kuopio
14.05 - Vieremä / Varkaus / Kuopio

Ps. Nämä ovat vielä auki ja mitkään eivät ole varmoja. Aika Kuopio painoitteista, mutta saattaa tietysti muuttua vielä rutkasti että minne menemme ja milloin. Vieremä on listassa ihan sentakia kun Elli on sieltä kotoisin ja olisi kiva päästä kotikunnille näyttää neitiä.

Minulla on vielä yksi suurensuuri info, mutta taidan jättää sen vielä seuraavaan postaukseen ja pidän teidät jännityksessä! ;)

04. Mikkeli 3.4.2015

''Aamuinen kevään peipponen sirkutteli aamuhämärässä pienessä metikössä kahden punaisen rakennuksen lähettyvillä ja sai aikaan dominoefektin jolloin kaikki tämän tontin elävät sielut heräsivät pikkuhiljaa taas uuteen, jännittävään päivään.
Päivä oli jo etukäteen suunniteltu joten perheen pää, keitteli aamuiset kahvit ja päästi tassuväen ulos. Tassuväkeen kuuluva oranssi, leijonaharjainen ystävä herätteli kumeilla haukahduksillaan aittarakennuksesta punahiuksisen tytön alkavaan päivään.''

Väsynyt matkalainen

Aamu alkoi sutjakkaasti aamukahvien jälkeen ja pian olimmekin jo kolmen porukalla lähdössä ajamaan punaisella Astralla kohti Mikkeli hoodia. Päivä oli aika hyvin suunniteltu paitsi liian aikainen lähtö hieman kärsitytti paikanpäällä kun odottelimme paikalle saapuvia koirakkoja sekä alkavaa pääsiäis Match Showta.
Olimme Mikkelissä tuntia ennen jo ilmoittautumisen avausta joten oli aikaa vaikka ottaa nokoset autossa ja hörppiä mukaan ottamaamme kahvia termospullosta. Käytimme tietysti Pikku-Piipiäistä pissillä ennen kehää ja mammaa taas hermostutti hieman päivän koitos. Eihän se sitä ääneen sanonut, mutta kyllä sen huomasi ja hermostutti hieman minuakin vaikka mätsärithän ovat vain harjoittelua ja ns. leikkimielistä kisailua.

Jännittävä päivä taas edessä pienellä Piikkisialla kun joutuisi taas esittelemään itseään kehässä. Se ei tätä typykkää haitannut kun se viiletti menemään paikanpäällä ja haukkui kaikille terveisensä. Hienosti totteli kaikkia komentoja ja käveli nätisti vieressä kun ilmoittautumisen jälkeen harjoittelimme hieman kävelyä ja seisomista. Tutustuimme tietysti paikkaan ja kävimme harjoituskierroksia kehässä muutamaan otteeseen joka oli Ellistä hankalaa kun mamma seisoi kehän vieressä ja oli aina kova ikävä, mutta herkkunamin avulla sain sen huomion kuitenkin itseeni ja neiti käveli tarmokkaasti eteenpäin silmät kiinni omissani.
Jännää oli nähdä Ellin veli paikanpäällä ensimmäistä kertaa ja Ellistäkin oli heiman ihmetystä ensin kun veli oli puolet pienempi ja hieman oudon hajuinenkin.
''Hei! Sähän oot mun sisarus! Viimeksi nähtiin pieninä!''
Näin ne varmaan moikkasivat toisiaan vaikka ensin oli hirmuisen outoa nähdä toisensa, mutta sitten alkoi leikki. Hugo on Ellin veljen nimi ja voi että kun se oli suloinen!

Hetkisen saivat sisarukset tutustua ja leikkiä keskenään kunnes paikalle tuli Aimo, pentujen isä sekä ukkikin kävi tuhisemassa terveisensä natiaisille. Elli tunnisti heti isänsä, mutta ukkia piti vähän jo ihmetellä mutta sylissä kun tutustuttiin taisi Elli antaa pusunkin ukilleen jos oikein muistan tai sitten se pusutteli vain tuota veljeään Hugoa.
Pian perhetapaamisen jälkeen käytimme Elliä vielä kehässä ja pissillä kunnes meidät kutsuttiin jo kehään. Olimme ensimmäisiä ilmoittautumassa ja tietysti ensimmäisen parin kanssa kehässä pyörimässä.
Elli kuunteli hyvin minua kokoajan kehässä ollessamme ja seisoi todella tarmokkaasti. 10kertaa paremmin kuin edellisessä mätsärissä kun se hokasi että tämähän oli tämä kiva homma. Paljoa ei tavinnut Elliä korjata, mutta se pöytä olikin hieman eri homma kun ilkeä tuomari tuli taas koskemaan hampaisiin josta Elli hieman murahti, mutta oli urheasti loppuun saakka ja antoi loppujenlopuksi katsoa hampaansa kunnolla kunnes taas käveltiin edes' takaisin ja mentiin seisomaan.

Ylläpirylläri kun saatiin Ellin kanssa punainen nauha! Hirmuisella onnenjuoksulla sitten Elli pinkoi mamman luokse ja sai paljon rapsutuksia ja kehuja. Oltiin tosi iloisia ja katseltiin sitten Ellin veljen kehä ja hekin saivat punaisen nauhan. Tämä tiesti sitä, että olimme samassa kehässä seuraavalla koitoksella.
''Hirmuisen jännää, vai mitä Elli?''
Ennen sinisten ja punaisten nauhojen kehää oli välissä monen monta pentua joten kerkesimme käydä autossa levähtämässä ja antamassa Ellille vettä sekä vähän harjausta johon neiti protestoi murisemalla. On se hassua kun se harjaus on niin kamala asia, mutta loppujenlopuksi harjaa pitä vähän nuolaista ja tuhahtaa, että tässäkö se olikin.

Kun sinisten nauhojen saaneiden kehä oli alkamassa, menimme seuraamaan sitä kehän laidalle ja odottelemaan omaa vuoroamme. Elli meinasi nukahtaa syliini ja välillä etsi äitiä joka odotteli kauempana kehää, ihmisjoukon takan ettei Elli ottaisi kehästä sitten lähtöjä kun mamma vilahtaisi jossain ja koko homma menisi pialle, eihän sitä pentua voi siitä syttää kun omistaja on aina se tärkein ja lauman pitää pysyä koossa.
Hienosti kehä kuitenkin meni vaikkei sjoituksille tälläkertaa päästykkään. Neiti seoisoi todella hienosti ja jaksoi odottaa tuomareiden valintaa, siitä me olemme ylpeitä että mätsärit menevät jo neidinkin päähän hienosti ja maltti kasvaa.

Hienon koitoksen jälkeen oli matkamme kotia kohti aluillaan pienen rupatteluhetken jälkeen kasvattajan Piian kanssa sekä Hugon omistajan Katin kanssa kun velipoika vetäisi PUN2!
Autossa Elli sai mataevääksi pienen luun jota se innoissaan nakersi kotimatkan ajan.

''Tästä se lähtee!''

02. Siilinjärvi 15.3.2015

Olimme Siilinjärven Match Show'ssa 15.3.2015 äitini kanssa ja olin esittelemässä hänen pentukoiraansa kehässä. Nämä olivat itsellenikin täysin ensimmäiset näyttelyt joissa olin mukana ja vieläpä koiraa esittelemässä. En sentään täysin tietämättömänä siellä ollut, sillä joskus kaivoin tietoja match show'sta ja agilitysta omaa koiraani Puffea varten joka leimaantui äitiini ja asuu nyt hänen kanssaan. Onneksi paikanpäällä oli kuitenkin Ellin kasvattaja Piia, joka oli omien koiriensa kanssa kehässä pyörimässä. Häneltä sain vinkkejä ja apuja pieneen hermostuneisuuteen ja kysymyksiin.

Olimme paikanpäällä n. 10:30 ja kävimme ilmoittautumassa itsemme mukaan ja saimme lappusen missä luki PP 10 joka oli meidän numeromme ja PP(Pienet pennut) kertoi missä luokassa olimme. Show oli Siilinjärven tokmannin parkkihallissa minne oli rakennettu kolme kehää. Paikalla oli jo paljon koiria ja ihmisiä ja Elliä ihmetytti hirveästi, että missäs me nyt ollaan. Ihme kyllä neitiä ei pelottanut ollenkaan, ryhdikkäästi se tipsutteli ja katseli ympärilleen häntä pystyssä kun odottelimme kehään pääsyä. Kävimme teitysti harjoittelukierroksia kehässä sekä katselimme mitä Elli sanoo pöydällä olemisesta ja käpälöinnistä. Otimme myös yhteiskuvan Ellistä ja tämän isästä Aimosta, hoitopöydällä.

Ekaa kertaa pöydällä

Isäpappa & Elli

 Harjoittelukierrosten sekä sörkkimisten jälkeen olikin pitkä odotus ja hienosti tuo pieni, ehkä jopa paikan nuorin pentuliini jaksoi odotella ja katsella kun ensimmäiseksi kehään asteli lapsia koirien kanssa ja sitten olikin junnuluokka jonka jälkeen me pääsimme vasta kehään. Pareittain kävimme seisomassa, pyörimässä ja näyttämässä pentuja pöydällä. Elli oli hyvin mukana jokatilanteessa ja jaksoi seisoa hyvin vaikkakin välillä istahti namua pyytäessä joten laitoin käteni neidin takajalkojen viereen ja välillä muistutin että nyt seisotaan.

Odotellaan pöydälle pääsyä ja seisotaan näin hienosti

Pöydällä olikin jännät paikat kun tuntematon täti tuli hieman sörkkimään ja katselemaan purukalustoa, hienosti Elli jaksoi olla vaikka seisomisessa piti auttaa hieman ettei homma mene ihan istumiseksi. Lopuksi tuomaria odotti pusumyrsky ja siitä taas neiti pääsi ruohonjuuritasolle jossa piti tipsutella edestakaisin että nähdään taka- sekä etuliikkeet. Hieman Elli herpaantui kun pitkin mennä takaisin seisomaan eikä päästä mamman luokse joka olisi ollut ihan siinä liikeradan vieressä. Pantahan siltä irtosi siinä rytäkässä, mutta sain pennun kiinni ja pantaan juuri oikeaan aikaan eikä se pitkälle päässyt, onneksi. Seisoakkin siinä kerettiin hetki ja saatiin sitten sininen nauha ja kehuja.

 

Näin hienosti mää eskarilaiseks kävelen!

Mennään jo! Mamma on tuolla ja se hihkuu ilosta kun mä oon niin ihana

Eipä ollut Ellillä aikomustakaan jäädä siihen seisomaan kun se jo säntäsi emäntänsä jalkoihin hirveällä kyydillä ja minä tulin tietty perässä. Kamalasti hännän heilutusta ja äipältä kehuja kunnes oli taas hetken odottelu, että meidät kutsutaan muiden sinisten nauhojen saajien kanssa kehään ja sieltä valittaisiin 4parasta. Onneksi tässä ei mennyt kauhean kauaa vaikka eipä siitä mitään haittaakaan olisi ollut kun pentu oli täynnä virtaa. Hyvin kerettiin siinä välissä harjoitella seisomista ja kävelyä hetken kunnes kaikki pienet pennut olivat käyneet ringissä.
Ja niin siinä vaan sitten kävi, että seisoessamme siinä katselin sivusilmällä kun tuomari napsi muita kehästä pois ja sitten pikkuhiljaa sijoituksiin. Samalla kehuin Elliä kokoajan ja se seisoi nyt 100kertaa paremmin kun aiemmin ja malttoi hyvin pitää ryhtiä yllä. Asentoa ei tarvinnut korjailla paitsi hännän puolta hieman ja tökkiä välillä sitä takapuolta ettei istuta kun joku kävelee ohitse. Nameja se sai varmaan kourallisen.
Tuskanhiki siinä tuli kun tuomari napsi vain ympäriltä koiria ja sitten oli pakko vilkaista äitini ja Piian puoleen, että hei mitä me tässä vielä tehdään! Ei tää oo totta! Melkein itku isinä tuli kun me pääsimme Ellin kanssa kukoistamaan ykköspaikalle hienon punaisen ruusukkeen kera.

Ihailkaa mua, mä oon ELLI maailmanvaltias

Punaisen ruusukkeen saaminen vaati sitten vielä BIS rinkiin menemistä eli, Best In Show. Mutta nyt oli ansaitun tauon paikka ihan ulkoilmassa ja menimme paistattelemaan päivää, sillä odotus oli pitkä. Kävimme kiertelemässä tokmannin ympäristöä ja nappaamassa uusia hajuja Ellin nenä varastoon. Taisimme olla ulkona melkein puolisen tuntia josta menimme takaisin parkkihalliin jossa jouduimme odottamaan vielä seuraavat puolisen tuntia, tai siltä se ainakin tuntui.

 

 

Paikka oli hiljentynyt ja väkeä lähtenyt, joten Ellikin malttoi käydä hetkeksi maate ja tutkia vielä ympärillä pyöriviä koiria ja omistajia jotka odottelivat omaa vuoroansa. Pikkuhiljaa Elliäkin alkoi väsyttämään ja silmä luppasemaan. Neiti meinasi nukahtaa joten Piia ehdotti että laitetaas se isäpapan kanssa koppaan missä ei tarvitse maata kylmällä lattialla ja niimpä sitten tehtiin. Kovin urheasti se siellä yritti pysyä hereillä, mutta kaipa se hetken kerkesi levätä ja ehkä nukkuakkin ennen meidän viimeistä koitosta BIS ringissä.

 

Kun meidät kutsuttiin rinkiin oli Elli erimieltä ja sitä ujostutti hirveästi eikä se meinannut tulla mukanani, mutta sain sen kehumalla ja namin avulla mukaan jonka jälkeen kaikki meni tosi hienosti.
Siinä taas seisottiin monen monta minuuttia, mutta todella hienosti ja urheasti. Paljon en tässä sille edes nameja antanut ja silti jaksettiin törröttää ja odottaa kunnes puolet pyydettiin pois ringistä kun toinen puolikas kävelytti koiriaan ja me odottelimme ensimmäisen puolikkaan juoksut jonnka jälkeen mekin pääsimme hieman kävelemään ja siitä taas hetkeksi seisomaan.
Me pääsimme sitten 10. sijalle ja olo oli aivan huikee. Ekat mätsärit molemmilla mittarissa ja näin hyvin pärjättiin. Elli on kyllä ihan mahtava pentu.

sin.1    BIS-10

Näinki hieno punainen VSKK'n ruusuke sieltä mukaan tuli ja herkkuja tietysti, mukanlukien myös puruluita ja lelu.
Nyt täytyy äidin ostaa ruusuketaulu Ellille johon laitetaan sitten saavutukset. Seuraava Match Show oli meillä jo korvan takana jonne on matkaa hieman enemmän ja ne ovat ulkona järjestettävät joten siinä taas uusi haaste, mutta tässä välissä oli aikaa treenailla Ellin kanssa vielä tätä kävelyä ja seisomista sillä nämä mätsärit olivat 3.4.2015 Mikkelissä jossa minä olin taas neitiä esittelemässä. Seuraavassa postauksessa niistä sitten lisää.




ps. VSKK = Varpaisjärven Seura- ja käyttökoira Klubi ry