24. HYVÄÄ JOULUA

Mitäpä muuta siihen lisäämään.
Ihanaa Joulua jokaiseen mieleen, kotiin ja perheeseen.

-toivottaa Tassujen Taikaa poppoo!

21. luukku

Nyt on aika paljastaa linkkaamistanne blogeista, minun mielestäni parhaat. Nämä eivät ole missään paremmuus järjestyksessä. Hankala oli valita juuri viisi, mutta tässäpä ne tulevat:

Team Vallattomat

Tämä blogi on melko uusi tuttavuus minulle ja olen sitä välillä käynyt vilkuilemassa. Blogissa seikkailee kaksi super söpöä lapinkoiraa Lumes ja Mesta. Tällähetkellä blogissa menossa hauska joulukalenteri missä opetellaan temppu päivässä, jouluun asti. Blogi siirtyi lukulistalleni hyvän materiaalin sekä tietty mielenkiinnon kautta. Mukava seurata lapinkoirien arkea, sillä rotukin on minulle niin tuttu ja rakas. Blogiss hyvä sisältö ja kalenteri on ollut huippu hauska!

Pehkon Elämää

''Blogi, joka kertoo nuoren pitkäkarvaisen collien harrastuksista, hölmöilyistä ja kasvamisesta sekä koiranomistajuuden onnesta, riemuista ja välillä myös murheista.''

Todella ihana ja humoristinen blogi ellen sanoisi. Täältäkin löytyi joulukalenteri mitä on ollut kiva seurata. Blogi on sisällöltään todella mukava ja tasapainoinen. Kuvat ovat hyvälaatuisia sekä postausten aiheet ovat olleet kiinnostavia. Päähenkilöiden esittelysivut ovat siistit sekä sieltä löytyy tarvittavat tiedot. Jouluinen ulkoasu on super söpö ja ihana.

Koiria maalta

Ehkä se pisimpään lukulistallani ollut koirablogi. Täältä löytyy kaikki mitä hyvästä blogista tulisi löytyä. Treeinä, koulutusta, laadukkaat kuvat sekä videot ja tietty mahtavat koirat. Postaustahti on mielestäni juuri sopiva ja aina kun postauksia tipahtaa, niin sieltä löytyy juuri mielenkiinnon verran asiaa. Tekstit ovat aina asiallisia, täynnä informaatiota ja vaikka joskus itselleni on hankala lukea tämän tyyppistä tekstiä on se jotenkin aina helpompaa tässä blogissa ja syy löytyy Jennyn tavasta kirjoittaa. Tämä blogi inspiroi itseäni todella paljon.

Joutavaa

''Koiramaista elämää ja touhuilua. Pääosassa porokoira Riku ja taustalla joukko muita muuttujia. Aktiivista tokon harrastamista, uusien temppujen opettelua ja monien muiden koiraharrastusten testailua.''

Täältä löytyy taas niitä lempi rotuja, lapinkoiraa ja mitteleitä. Mutta miksi olen päätynyt seuraamaan juuri tätä blogia? Joutavaa blogi on siis jo vanha tuttu ja olen seurannut blogia useamman kuukauden julkisena lukijana. Super laatuiset ja kauniit kuvat koristavat blogin sisältöä ja mikä olisikaan blogi ilman hyvää tekstiä. Koirilta löytyy simppelit esittelyt, mutta sieltä löytyy mitä tarvitseekin tietää. Ulkoasut ovat aina olleet kauniita sekä sopivan hillittyjä.

Valonnäyttäjä

Tämäkin blogi on sellainen mitä olen seuraillut jo jonkin aikaa ja ollut tyytyväinen lisätessäni sen lukulistalleni. Hyvän postaus tahdin omaava blogi mistä löytyy kattavasti tekstiä ja hyvälaatuisia kuvia. Katson aina blogin hyvällä silmällä jos sieltä löytyy kuvia jotka ovat nimenomaan hyvälaatuisia. Tekstit ovat harrastus painotteisia mitä on todella kiva lukea ja haaveilla samalla harrastuksista tulevan koiran kanssa. Valonnäyttäjä blogin ulkoasut ovat aina ihastuttaneet erikoisuudellaan, mutta pysyvät silti sopivan yksinkertaisina.

18. luukku

Luukkuja kääntyy ja kahisee auki. Videään teidät hetkeksi taas hieman kesän lämpöön muistojen kautta. Tämä luukku keskittyy puhelinkuvien tihrusteluun tämän vuoden puolelta heti kun sain uuden puhelimeni käyttöön, mikä muuten on Samsung A5.

1. Koko poppoo makkaran kerjuussa Toukokuussa. 2. Ällöspöjä hetkiä herra Puffen kanssa! 3. Karrrrrvan lähtö, mutta mitäs ihmettä kun irtokarva onkin väärän väristä!? 4. Poppoo auton kyydissä menossa mökillä käymään.

 1. Sadekeleillä on hyvä olla suojaa, tuumaa Ruusu! 2. Kuralätäkköön ei ehkä olisikaan kannattanut hypätä. 3. Auto matkustaja! 4. Isin sylissä iltaa viettämässä.

 1. Kuopion mätsäreissä, neiti sijoittui silloin veteraanien sinisten neljänneksi. 2. Elli matkalla Joensuun näyttelyyn, mistä sitten loppujenlopuksi myöhästyttiinkin. 3. Puffe voikukka kedolla. 4. Ruusu oli kesällä hetken Mamman hoidossa ja heti kun neiti palasi kotiin, vietimme lettukesit!

 1. Lapinmökillä viettämässä aurinkoista päivää vesileikkien parissa. 2. & 3. Ruusu Haminassa Juhannuksena. 4. Kotimatkalla rankkojen juhlien jälkeen.

1. Se kesän raskaimpia päiviä, Ruusun strekkaus. 2. Neidin ulos pääsy episodi oli viikon verran tälläistä kun polvi meni sijoiltaan. 3. Haavan parantelua ja massun viilennystä. 4. Tikkien poisto ja polven tarkastuksessa.

1. Ruusu toipunut hienosti, päästiin jo tekemään pidempiä lenkkejä. 2. Puffe Kuopion Ulkomuototuomarit RYn järkkäämässä mätsärissä. 3. Leppävirralla lomalla Ruusun kanssa. 4. Elli Koillis Savo Showssa, ja märkää!

 1. Veneretki pikku gremlinien kanssa. 2. Yritäppä nyt saada onnistuneita kuvia näistä. 3. Ruusu oli mustasukkainen Ellistä, koko vierailun ajan. 4. Ruusu kiipesi kauppareissun aikana pöydälle ja söi kissanruoat, jotka olin juuri laittanut. Siis ihan KAIKKI. Miten se edes pääsi tuonne?

1. Aamutuimaan lenkillä ihanien neitien kanssa. 2. Tennistä käytiin useaan otteeseen pelaamassa, koirat mukana tietty! 3. Ellin agility kurssit menivät super hyvin. Kiitos Koirakoulu ACE. 4. Se Jyväskylään muutto oli hyvin raskas.

 1. Pieni nyytti pesupäivän jälkeen. 2. Lapin reissu oli taas NIIN rankka. 3. Nenäeläin 4. LUNTA!

1. Päivän viimeinen kuva, oikein ajoitettuna. 2. Luminaama 3. Herätys komppaniani 4. Se karmea viikko. Ripuli tauti, mutta onneksi selvittiin siitä.

 1. Lunta, lisää lunta! 2. Kohti koiramessuja! 3. Pallomeressä, siis ihan oikeesti! 4. Messupäivän jälkeen väsytti eikä messun hälinä haitannut yhtään kun neiti otti ja torkahti.

1. Messujen sunnuntain esityksen hurmaava lainakoira Jose 2. Ruu-Ruu ja tuomiset messuilta 3. PetBros ovi, sinne mentiin mielellämme! 4. Joskus huovuttamani Ruusu. Hieman kärsinyt ajan kanssa.

16. luukku

Koiramessut, toinen kerta minulle ja ties kuinka mones kerta Ruusulle. On hassua, että koira on kokeneempi tapahtumista kuin sinä itse omistajana, mutta tässä tilanteessa niin vaan pääsi käymään.

Lokakuussa näin Paikka ja Hyppy-blogin Instagran feedissäni kuvan, missä kysyttiin esiintyjiä koiramessuille agility viestiin sekä houkutusten highwayhin. Siitä se ajatus sitten lähti, pohdin asiaa muutaman tunnin ja päätin laittaa Anjalle viestiä ilmoittautumiseen liittyen. Sitten oltiinkin Ruusun kanssa nalkissa.

Alkoi suunnittelu kyydeistä ja nukkumapaikoista. Sain hyvän ystäväni mukaan kuvaamaan päiväämme ja tietysti itselleni seuralaiseksi, majoittuminenkaan ei ollut ongelma, sillä isäni asuu Vantaalla, n. 20 min päässä messukeskuksesta missä koiramessut pidettiin,

Lähdimme suunnistamaan kohti Helsinkiä perjantaina 9.12. jolloin oli tarkoitus hypätä bussiin klo: 13:30 ystäväni ja Ruusun kanssa, mutta harmiksemme Onnibussi yhtiö ei ota koiria matkaansa. Lähtö lykästyi onneksi vain puolisen tuntia kun nappasimme matkahuollon bussin allemme ja matka alkoi. Matka oli pitkä, mutta olin onneksi ladannut meille elokuvan katsottavasksi 3 h 30 min matkallemme. Lahdessa oli yksi pidempi pysähdys jolloin pääsimme Ruusun kanssa käymään pihalla.
Käppäilimme jonkun aikaa Helsingin Kampissa ja Rautatieasemalla ennen Messukeskukseen suuntaamista. Perjantaina pidettiin kenraali harjoitukset esityksiämme varten. Olimme siis Ruusun kanssa ilmoittautuneet vain agility viestiin, mutta näin myöhemmin ajatelleena olisimme voineet ilmoittautua myös houkutukseen. Treenieissä kävi ilmi, että Ruusu ei pitänyt putkesta. Saimme neidin menemään kuitenkin suorasta putkesta ja juttelin tuomarin, sekä Anjan kanssa vaihtoehdoista. Päätimme kokeilla lauantaina jos Ruusu menee esityksessä putkeen, jos ei niin sunnuntaille olisi saatava lainakoira.

Lauantaina oli herättävä puoli kahdeksalta, jotta kerkeäisi valmistautua messuilemaan sekä näytökseen. Messukeskuksella olimme vaille yhdeksän mikä oli sovittu aika agility porukan kokoontumiselle. Itse esitys alkoi vasta klo: 10:30 ja siihen asti oli aikaa kiertää myyntikojuja ja jännittää tulevaa koitosta.
Ruusu käyttäytyi messukeskuksessa todella hyvin vaikkakin stressi pukkasi päälle ja neiti laahusti eteenpäin, jolloin nostin sen syliini ja kannoin sitä melkein kokopäivän. Kerran kun erehdyt neidin ottamaan syliin, se haluaa syliin aina. En valita sillä oli meillä kivaa ja Ruusu ansaitsi näytöksen jälkeen kuninkaallisen kyydin käsivarsillani. Mummokoira käyttäytyi hienosti vaikkei putkeen loppujenlopuksi mennytkään. Sovimme sunnuntaille lainakoiran jotta Ruusua ei tarvitsisi äryttää tai patistella sen enempää. Kivaa meillä piti olla eikä stressaavaa viikonloppua. Vaikka loppujenlopuksi stressiä oli niin oli meillä kyllä todella mukavaa.

Mä pääsin PALLOMEREEN

10 sekuntia aikaa sanoa niin monta koira-aiheista sanaa kuin kerkeää. Mietintä myssy oli tiukasti päässä!

Sunnuntaina oli vuorossa sama kuvio, ensin messarille esiintymään ja sitten kiertelemään kojuja. Menimme keskukselle tuntia aikaisemmin mitä olisi tarvinnut, sillä kävimme katsomassa saksanpaimenkoirien kehää hetken verran. Kuvaajamme Usva on yltä päältä rakastunut tähän rotuun ja entisenä kys. rodun omistajana halusi käydä katsomassa kehää ja tietty lauantaina hän pääsi fiilistelemään saksanpaimenkoira esityksestä 1. hallissa.
Esitys meni tälläkertaa lainakoiralla ja sain tutustua ihanaan sheltti urokseen nimeltä Jose. Hassua oli katsoa ja toimia yhden unelmakoiran kanssa, tuollaisesta shelttiestä minä unelmoin; blue merle uros. Jose oli aktiivinen kaveri ja sus' siunatkoon mikä turbo koira. En minä pysynyt mokoman maantiekiitäjän perässä esityksessä ja viimeinen este jäi hyppäämättä josta koitui kierto ja lisää aikaa. Paremmin se meni kuitenkin kuin Ruusun kanssa ja hauskaa oli. Se oli kuitenkin pääasia! Koira meni putkeen ja oli nopea. Joskus on kyllä käytävä vaikka ystävän kanssa hallissa joka lainaisi minulle nopeampaa agility koiraa, jotta siihen tottuisi. Ruusu on niin hidas että sitä joutuu jopa odottamaankin, tämän takia meitä ei agility radoilla nähdä.

Esityksen jälkeen oli ostosten aika mitä oli edellisenä päivänä napannut korvan taaksen, että mistä sitä ottaisi ja mitä. Lähdimme kuitenkin melko aikaiseen pois mikä jäi harmittamaan, mutta kun on hieman jalka rampainen ihminen on silloin mentävä kun alkaa kipu olla niin kova, jotta pystyy kävelemään pois paikalta. Ruusu oli taas sylissä kierrosten ajan ja se jopa kuorsasi, hyvinkin kovaan ääneen. Pääsi se maistelemaan kojujen maistiaisia ja neiti sai hyvinkin paljon ihailua ja kehuja. Siitähän tämä koira nauttii, olla huomion keskipiste ja saada niitä herkkuja.

Tuomiset messuilta, kaikkea ei travinnut rahalla ostaa.

Yllä vasemmalla kuva ostetuista messu tuotteista. Hyödynsimme vain muutamia messutarjouksia koska ei vain yksinkertaisesti jaksanut enää kiertää kojuja samalla tarmolla kuin lauantaina. Messuilta olisi pitänyt tarttua mukaan uudet valjaat, mantteli, leluja ja lisää treeninameja sekä MSM-lisää, mutta ei. Tälläkertaa tassuun tarttui Sonarcin ständiltä Non stop tossut ja Hau-Hau Championin eduista lähti 3 pussia herkkuja, tuo yksi pussi taisi tulla esityksen kautta saamasta lahjapussista. Sitten tuo ihana piparkakkumuotti tarttui Desing Sir' Olan kojulta matkaan, meillä on heiltä jo yksi naulakkokin mikä tarttui kesällä Jyväskylä KVsta mukaan.

Tässä vielä messuvideomme jonka kuvasi ystäväni Usva:

(linkki videoon)

Ensivuonna nähdään taas!

15. luukku

Tästäpä luukusta löytyy pentu haaste. Tässä juuri harmittelen kun Ruusua en ole tuntenut pennusta asti, mutta haittaneeko tuo niin paljoa. Onhan minulla tähän haasteeseen vastat kahden koiran voimin.

SÄÄNNÖT

• Laita kuva koirastasi pentuna
• Kerro minkälainen koira oli pentuna, mitä hassuja tapoja sillä oli?
• Haasta 3 bloggaajaa

PUFFE

Puffe oli pentuna hyvin suloinen pieni hattara pallo, mutta eikös ne kaikki? Tämä herra tiesi jo heti pienestä pitäen kenen luokse se lähtee kasvattajaltaan ja niinhän siinä kävi, että herra pissi päälleni. Olin merkattu, omistettu. Niimpä yhdestä uros pennusta tuli nimeltään Puffe.
Päättäväinen ja tarmokas tapaus oli hän. Hihnassa kävely ei kiinnostanut, mutta se opittiin kuitenkin hyvin nopeasti. Ruoka ei aina maistunut, nirppanokka kun oli. Mammaan herra rakastui heti ensimmäisellä viikolla ja on siitä lähtien ollut erottamaton,
Rakkain ystävä oli jo seniori ikäinen sekä harmaantunut lapinkoira Nekku. Puffe oli kunnon pyllykärpänen, Nekku ei saanut rauhaa milloinkaan tämän ärisijän takia, mutta yöt ne aina nukkuivat vierekkäin.
Kun hormoonit alkoivat pikkuhiljaa jyllätä, löytyi oma kokoisesta leijona pehmolelusta rakkauden tunnustus kohde. Päivittäin jellona saikin kyytiä ja saisi vieläkin, ellei sitä olisi kulutettu puhki.
-Tyttö

ELLI

''Ei voi olla totta!'' Sanoivat mamma ja tyttö kun näkivät minut ensikerran. Melkein hämmennyin, mutta heilutin vipustani ja tepastelin ympäriinsä innokkaana. En ollut juuri voipakettia suurempi, mutta sitäkin enemmän olin rohkea ja utelias tutustumaan näihin nais'immeisiin.

Tuo mamma kuulema antaisi minulle kodin. Siinä ne puhuivat kasvattajani kanssa. Minusta. Pitkään ja pitkään! Köhöm..olinpa tärkeä!

Ei se haitannut jo tuolloin "kuulema" isoa egoani, mutta väsytti jo senverran, että otin tirsat tulevan mammani jalkaa vasten.

Nappasivat minut kainaloon ja matka alkoi suureen maailmaan. Tytön sylissä ensin pääsi itku kun autoksi sanoivat ja se liikkui melko lujaa. Vaan sitten nukkumatti vei voiton. Uudessa kodissani tutkin ensin joka nurkan ja kolon. Voi mahoton miten monta lymypaikkaa! Patterin vieressä oli kuitenkin paras paikka.

Ensimmäisenä aamuna herätin mammani järsimällä nenää ja johan tuo älysi antaa minulle aamupallaa. Sitten ulos pisulle.

Kiähnäsin jaloissa ja ihmettelin sitä valkeeta ja viileetä tassujeni alla. Oli minulla jo kaveri oottamassa. Puffeksi sanoivat. Riipuin ja roikuin jaloissa ja karvakauluksessa.

''Hei kaveri! Huomaatko että olen tässä. Enpä pelkää yhtään''

Kyllä minä sitten hurmasin kaikki siinä ohimennen, mutta parasta oli se ruoka! Eihän sitä muuten jaksa jos ei popsi.

Tulevina öinä nukuin mamman pään vieressä tyynyllä. Tuota enoani näykkäsin nenästä niin, että enolta pääsi vinku. Nojaa.. Haittaannooko tuo mittää ku se sitten vaan silitteli ja sanoi ettei ihan noin kirpakasti pittäis toimia. No, minkäs minä sille voin kun olen näin utelias ja kokeilunhaluinen. Ihmellinen uloke tuo nenä. Tuohon mamman nenänjärsimisen piälle annoin kyllä monta pusua. Enoltakkii pyysin anteeksi pussaamalla koko naaman ja näitä pusuja kyllä riittää.
Siellä ensikodissanikin olin laittanut kaikki ne isot turrit ojennukseen. Mut Hei! Olen Elli ja mulla on ison koiran luonne ja jos et minua huomaa niin pukkaan nenällä nilkkaan ja sanon rrrrr...Ja viputan vispilääni!
-Mamma

Haastamme seuraavat blogit mukaan:
Kaksi niin hehkuvaa
Team Whoops-a-Daisy
The Aussiet

13. luukku

13. Se epäonnen numero ja pahuuden keskittymä, mutta ei jäädä synkistelemään vaan katsellaan hassun hauskoja kuvia vai mitä! Tässä hauskoja, suloisia ja epäonnistuneita kuvia kautta aikojen;