torstai 24. maaliskuuta 2016

54. Oli kesä-kesä-kesä ja pesä-pesä-pesä


Ei ehkä vielä ihan kesässä olla, mutta sinnepäin mennään. Lumi sulaa, ilma lämpenee ja linnut laulaa. Ainakin täällä kaupungissa lumi on alkanut sulamaan vaikka sitä välillä vielä sateleekin. Ilma on tuulinen mutta voi jo ajatella hupparin jättämistä narikkaan taikka kevyemmän ulkotakin vaihtamista.
Koirat ovat olleet vilkkaita, Puffe kuullemma on alkanut hyppiä mamman piha-aidan ylitse yhden lumikinoksen kautta joten se on nyt ollut kiinni remmissä pihalla. Ruusu ja Elli eivät ole tätä vielä tajunneet onneksi, muuten mamma varmaan soittelisi hätäpäissään että nyt ne kaikki hävis.
Ruusu on tosiaan olut nyt mamman tykönä hoidossa jonkun aikaa ihan vaan senkin takia kun ei ole ollut rahaa neitiä kuskata takaisin kotiin. Tämä on yksi syy miksei postauksiakaan ole tullut esim. arki elämästä taikka koulutusten muodossa. Mammalta olen saanut materiaalia koirien kepposista mutta mielummin antaisin hänen itse niistä sitten kirjoittaa kun eksyy koneen ääreen pidemmäksi aikaa. Olen myös miettinyt monesti kirjoittaa FCI rotuhaasteen, mutten kuitenkaan ole vielä sitä jaksanut tehdä. Postauksia on kertynyt puolipisteeseen arkistoon mitä pitäisi pikkuhiljaa valmistella ja julkaista.
Uusi ulkoasummekin on jäänyt puolitiehen kuvien puutteessa. On ollut tarkoitus käydä kuvaamassa kaikki kolme tupsuhäntää mutta taas ne raha-asiat on tulleet eteen. Nyt onkin suunnitelmissa lähteä mamman luokse maalle, napsia kuvat ja tulla Ruusun kanssa kotiin. Kaikki yhdellä iskulla!
Koiraton elämä on ollut aivan kamalaa. Ei ole se käh-käh siinä vieressä tapittamassa ja läähättämässä korvaan taikka pyytämässä ulos. Olen aina sanonut että olen koira ihminen ja vihaan kissoja. Silti kämpästäni löytyy kaksi ihanaa kissaa ja onneksi ne sentään on seuranani kun Ruusu lomailee landella Ellin ja Puffen kanssa.

Kaamosmasennus ilman koiraa teetti inspiraatiota ja väsäsin tuossa yksi ilta Ruusulle kauan kaipaaman pesän. Olen selaillut nettivalikoimaa sekä käynyt eläinkaupoissa katsomassa neidille petiä, kivan punaista mutten ikinä löytänyt sellaista kivaa joten kävin ostamassa punaista fleeceä eurokankaasta. Ompelukoneeni pamahti joten tästäkään ei tullut sen kivempi mutta ompahan nyt edes jotain ja jos tämä neidille kelpaa teen vielä toisen ja juuri sellaisen kun haluan.
Tässä on tosiaan käytetty fleeceä, vaahtomuovia ja kuumaliimaa. Pystyin ommella tyynyn koneella kunnes se pamahti ja loput nypläsin käsillä. Pedin runko kangas onkin kuumaliimalla pistetty paikoilleen, mutta kuitenkin niin ettei liimaa ole paikoissa minne koira pääsee päänsä tunkemaan. Pohjassa on palanen tummaa farkkukangasta mutten siitä kehdannut ottaa kuvaa koska kädenjälki on kamalaa. Ompelijana osaa arvostella omia töitään ja tämä on aivan kamala, mutta meille kuitenkin sopiva.



Muutoksena kuviin on pedissä ''Le Dog'' kirjailu edessä pienellä kangaspalalla jonka ompelin nopeasti isoilla tikkauksilla kiinni että sen saa joskus vielä irti jos pedille tulee toinen tarkoitus.
Jos Ruusu ei innostu tästä kun se tulee takaisin kotiin muokkaan tästä vaikka iglun kissoille sillä nuorempi kissimirri näytti kiinnostuvan siitä. Mutta jos neiti tykästyy niin teen varmasti toisen version ja siitä meinasin tässä tehdä vaikka DIY postauksen. Siitä tulee sitten hieman parempi, näin lupasin itselleni. Ehkäpä brodeerauksine päivineen jos saan ompelukoneeni kuntoon siihen mennessä.

Niin ja HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ! :)

tiistai 15. maaliskuuta 2016

53. Vuosi sitten


Muistellaampa hieman menneitä. Facebookin muisto toiminto ilmoitti, että siitä on täsmälleen vuosi kun aloitimme näyttely harrastuksen Ellin kanssa tämän täytettyä 5kk. Muistan sen päivän kun se olisi eilinen. Sen kamalan jännityksen ja härdellin sekä pikku pikku Ellin! Voi mikä ruipelo se oli silloin. Täynnä tarmoa, päättäväisyyttä ja energiaa, mitä on kyllä vieläkin jäljellä.


Mikä on muuttunut?
Neiti on tietty kasvanut ja kaunistunut. Meistä on tullut itsevarmempia yksin sekä yhdessä ja olemme kehittyneet mätsäreiden sekä näyttelyiden myötä paremmaksi pariksi. Yhteistyö sujuu paremmin, handlaaja ei enää häslää tai jännitä. Luottamus on kasvanut vaikka emme paljoa näekkään. Elli pääsi yli tuomari pelostaankin, mikä oli kesällä pieni ongelman poikanen.

Miten tästä eteenpäin?
Pyrin toimimaan Ellin kanssa nyt hieman täsmällisemmin liikkeessä ja seisomisessa, sillä neiti välillä lähtee laukkailemaan liikkeelle lähdettäessä mikä ei toisaalta haittaa, mutta jos laukka-askelia syntyy useampi ja kehä on pieni ei tuomari näe liikkeitä kunnolla.
Seisomisessa on taas ongelma paikallaan pysyminen. Heti kun yritän hieman kallistaa itseäni jotta näkisin miten Elli seisoo, lähtee tämä tepastelemaan aina sinne suuntaan minne kallistun. Etutassuista ja ryhdistä näkee hyvin, seisooko koira suorassa, mutta välillä on hyvä tarkistaa kuitenkin ryhtiä ja tassujen asentoja vaikka Elli osaakin asettua todella hyvin ja ryhdikkäästi seisomaan.
Paljon paljon mätsäreitä, aina kun vaan päästään niin lähdetään matkaan.