24. HYVÄÄ JOULUA

Mitäpä muuta siihen lisäämään.
Ihanaa Joulua jokaiseen mieleen, kotiin ja perheeseen.

-toivottaa Tassujen Taikaa poppoo!

23. luukku

Piparihaaste, joka suoritettiin yllättävin tuloksin. Ehkä viimevuonna tämä ei olisi onnistunut jos olisimme kokeilleet. Ruusu on niin ahne, että luulisi piparin häviävän salamana poskeen, mutta tuossa kun ollaan harjoiteltu malttamista, sekä odottelua niin ehkä siinä oli syynsä, että pipari jäikin vielä hetkeksi hampaiden väliin.

(linkki videoon)

22. luukku

Porkkanasta on moneksi

Riku halusi, että tehdään hänestä ja Ruususta yksi luukku. Ei aivan mitä hän halusi ja toivoi, mutta ainakin melkein.

''Tee video meistä ja laita sinne kivaa musiikkia! Se Tii dii dii dii tiidittitiididi~''

Tämä ensimmäinen on tuttu köydenveto / Tug of war, mutta pienellä porkkanamaisella twistillä. Te saatte päättää kumpi heistä voitti kisan!

(linkki videoon)

Toinen video on taas temppuilua ja hauskanpitoa mitä nuo harrastaa. Treenattiin porkkanalla jopa piparihaasteen tekemistä. Riku on ahkerasti myös opetellut klikkerin käyttöä Ruusun kanssa. Molemmat etenee hienosti opeissaan.

(linkki videoon)

Tälläiset videot tehtiin ja kyllä isäntä ne ainakin hyväksyi

21. luukku

Nyt on aika paljastaa linkkaamistanne blogeista, minun mielestäni parhaat. Nämä eivät ole missään paremmuus järjestyksessä. Hankala oli valita juuri viisi, mutta tässäpä ne tulevat:

Team Vallattomat

Tämä blogi on melko uusi tuttavuus minulle ja olen sitä välillä käynyt vilkuilemassa. Blogissa seikkailee kaksi super söpöä lapinkoiraa Lumes ja Mesta. Tällähetkellä blogissa menossa hauska joulukalenteri missä opetellaan temppu päivässä, jouluun asti. Blogi siirtyi lukulistalleni hyvän materiaalin sekä tietty mielenkiinnon kautta. Mukava seurata lapinkoirien arkea, sillä rotukin on minulle niin tuttu ja rakas. Blogiss hyvä sisältö ja kalenteri on ollut huippu hauska!

Pehkon Elämää

''Blogi, joka kertoo nuoren pitkäkarvaisen collien harrastuksista, hölmöilyistä ja kasvamisesta sekä koiranomistajuuden onnesta, riemuista ja välillä myös murheista.''

Todella ihana ja humoristinen blogi ellen sanoisi. Täältäkin löytyi joulukalenteri mitä on ollut kiva seurata. Blogi on sisällöltään todella mukava ja tasapainoinen. Kuvat ovat hyvälaatuisia sekä postausten aiheet ovat olleet kiinnostavia. Päähenkilöiden esittelysivut ovat siistit sekä sieltä löytyy tarvittavat tiedot. Jouluinen ulkoasu on super söpö ja ihana.

Koiria maalta

Ehkä se pisimpään lukulistallani ollut koirablogi. Täältä löytyy kaikki mitä hyvästä blogista tulisi löytyä. Treeinä, koulutusta, laadukkaat kuvat sekä videot ja tietty mahtavat koirat. Postaustahti on mielestäni juuri sopiva ja aina kun postauksia tipahtaa, niin sieltä löytyy juuri mielenkiinnon verran asiaa. Tekstit ovat aina asiallisia, täynnä informaatiota ja vaikka joskus itselleni on hankala lukea tämän tyyppistä tekstiä on se jotenkin aina helpompaa tässä blogissa ja syy löytyy Jennyn tavasta kirjoittaa. Tämä blogi inspiroi itseäni todella paljon.

Joutavaa

''Koiramaista elämää ja touhuilua. Pääosassa porokoira Riku ja taustalla joukko muita muuttujia. Aktiivista tokon harrastamista, uusien temppujen opettelua ja monien muiden koiraharrastusten testailua.''

Täältä löytyy taas niitä lempi rotuja, lapinkoiraa ja mitteleitä. Mutta miksi olen päätynyt seuraamaan juuri tätä blogia? Joutavaa blogi on siis jo vanha tuttu ja olen seurannut blogia useamman kuukauden julkisena lukijana. Super laatuiset ja kauniit kuvat koristavat blogin sisältöä ja mikä olisikaan blogi ilman hyvää tekstiä. Koirilta löytyy simppelit esittelyt, mutta sieltä löytyy mitä tarvitseekin tietää. Ulkoasut ovat aina olleet kauniita sekä sopivan hillittyjä.

Valonnäyttäjä

Tämäkin blogi on sellainen mitä olen seuraillut jo jonkin aikaa ja ollut tyytyväinen lisätessäni sen lukulistalleni. Hyvän postaus tahdin omaava blogi mistä löytyy kattavasti tekstiä ja hyvälaatuisia kuvia. Katson aina blogin hyvällä silmällä jos sieltä löytyy kuvia jotka ovat nimenomaan hyvälaatuisia. Tekstit ovat harrastus painotteisia mitä on todella kiva lukea ja haaveilla samalla harrastuksista tulevan koiran kanssa. Valonnäyttäjä blogin ulkoasut ovat aina ihastuttaneet erikoisuudellaan, mutta pysyvät silti sopivan yksinkertaisina.

20. luukku

TIIKERIN KESYTTÄJÄ

Sen piti olla ihan tuikitavallinen sunnuntai-ajelu. Vaan ihmeteltiin kovasti Puffen kanssa kun matka jatkui vain.

Eikös myö jo piästä juoksemaan?

Saavuimme ison maatilan pihhaan ja mamma sanoi että teille on yllätys!

Yllätys? Onko se hyvvee syötävee?

No Mamma tuli takasi autoon kopan kanssa ja kun haistoin sitä niin sieltä kuului sihinee ja suhinoo. Mittee ihmettä? Siellä oli joku omituinen mutta silti tuttu otus.

Mammamamma meille tuli kissa!Miiinäää niiin siis raakastan kiiissooja!

Mutta voi hyväinen aika kun tultiin kotia. Piästiin toki juoksulenkille ennen sitä. Mamma laittoi sen laatikon kammariin ja sanoi, että nyt ei saa häiritä. Minä nuuskin ovenraosta, kuaputin ja heilutin viputia.

Siellä on kissakissakissa...

Alakuun oli vähän hankaloo kun se mokoma suhisi ja sihisi vaikka minä kuinka yritin tutustua. Minä haluan leikkiä sinun kanssa sanoin sille. Se vaan nosti selkäänsä ja suhisi.

Voe mahoton paekka!

Kului sitä aekoo viikkoja usseempia, mutta sitten minä sen kesytin. Punaraitaisen tiikerin. Nyt myö juostaan ympäri ja sikinsokin. Pussaillaan ja halitaan. Kainaloonkin se tiikeri tulloo kun olen sen ensin väsyttänyt. Nähhäänkiin varmaan sammoo unta.
~Mamma

Elli & Toivo-Einari

19. luukku

Kysymyspostaus on ollut auki Elokuusta saakka ja se ei millään saanut haluamaani suosiota, mutta ei aina voi voittaa vai mitä? Kysymyksiä saatiin kuitenkin lisää kun laitoin kalenteriin muistutuksen siitä teille lukijoille, että sellainen on tosiaan olemassa. Tässä tulevat vastaukset kysymyksiinne:

Teetkö blogin ulkoasun ja bannerin itse?

Kyllä teen mielelläni ulkoasuni itse. Haaveilen kyllä jonkun toisen tekemästä ja ideoimasta ulkoasusta, joka olisi hieman parempi koodaamaan kuin minä. Tähänmennessä kaikki tässä blogissa on itse tekemää ja koodaamaa.

Millaiseksi olet kuvitellut vuoden 2017 kisojen ja treenien perusteella?

Näyttelyt: Ellille lähdemme metsästämään hyviä arvosteluita sekä sitä viimeistä SRETiä kovaa tahtia! Helmikuusta alkaen lähdemme myös Ruusun kanssa veteraani kehiin.

Treenit: Jos nyt saan haaveilla, että Ruusu oppisi seuraavan vuoden aikana tahdittamaan istu-maahan-seiso käskyjä, sekä jos vain se oppisi sivulle tulon niin olisin onnellinen.

Ellin kanssa voisin katsella agility rintamalta toista kurssia, ensin Mamma voisi käyttää sen tutkimuksissa kuitenkin, jotta tietää polvien sun muiden tilanteen.

Mikä on top 3 lempikoirarotua?

Tämänhetken häikäilemätön ykkönen on nämä spitzit, tietysti. Sitten takaraivossa haukkuu bordercollie sekä lapinkoira.

Miksi Puffe asuu äitisi luona eikä sinun jos se on sinun koirasi?

Puffe asuu Mamman luona, koska se kiintyi häneen nuorena pentuna. Kun muutin omilleni olivat he erottamattomat enkä halunnut kiistää kummaltakaan yhdessäoloa. Tämä on yksi kys. rodun piirteistä, että kiinnytään yhteen ihmiseen.

Millä muokkaat kuvasi?

PicMonkey & Gimp 2.8.

Vielä alkuvuonna muokkasin Lightroomilla mistä olin ikionnellinen, mutta kone kaatui ja ohjelma ei enää toiminut.

Onko jotain suosikkia koiratarvikemerkeissä? Esim. Hurtta, Rukka?

Ei meillä taida olla lempi merkkiä. Hirveä varuste harrastaja en ole muutenkaan koskaan ollut. Kestävimpiä varusteita mitä meillä on ollut ja on vieläkin, ovat Hurttaa taikka Rukkaa. En ole merkki rasisti, kaikki ovat hyviä mitä olemme päässeet testaamaan ja käyttämään. Huonoa merkkiä en ole vielä löytänyt ilmoitettavaksi asti.

Muuttuiko Ruusun luonne tms. steriloinnin myötä?

Ei ole muuttunut. Lenkeillä edelleen merkkaillaan ja haistellaan puoli tuntia samaa päivitystä naapurin koiralta. Koira ei ole rauhoittunut taikka villiintynyt. Se on vain Ruusu.

Millä kameralla kuvaat?

Kamerana on tällähetkellä Canon EOS M. En rakasta enkä hauku, mutta haluan paremman kameran tai sitten toisen objektiivin tähän, jotta kokemus voisi parantua tästä pikku kamerasta.

Panta vai valjaat?

Valjaat, vaikka Ruusulla onkin tällähetkellä panta käytössä.

Elli ja Puffe käyttävät valjaita.

Minkälaista ruokaa teillä syödään?

Ruusu syö Pure Naturalin senior nappulaa ja raakaa jauhelihaa(lehmää, lammasta, hevosta...)
Puffe ja Elli syövät Nutron nappulaa, sekä myös raakaa jauhelihaa. Sillointällöin myös Hau-Hau Championin raksut päätyvät ruokalistalle.

Mitä harrastat koiriesi kanssa, teetkö temppuja?

Näyttelyit Ruusun ja Ellin kanssa. Puffe harrastaa mätsäreistä aina silloin tällöin Ellin ja Ruusun kanssa. Voisin myös sanoa, että harrastamme agilitya Ellin kanssa.

Kaikki koirat osaavat istua sekä 'tanssia'.
Puffe osaa; seuraa, sivulle, odota, maahan, seiso
Elli; sivulle, odota, eteen, seiso
Ruusu: seiso, maahan, odota, aivasta, eteen, back eli 'päkki/päk'(peruuta), tässä(luokse tulo ja kontakti)

Harkitsetko lapinporokoiran ottamista?

En harkitse kyseisen rodun hankintaa vaikka hyvin mukavia koiria ovatkin.

18. luukku

Luukkuja kääntyy ja kahisee auki. Videään teidät hetkeksi taas hieman kesän lämpöön muistojen kautta. Tämä luukku keskittyy puhelinkuvien tihrusteluun tämän vuoden puolelta heti kun sain uuden puhelimeni käyttöön, mikä muuten on Samsung A5.

1. Koko poppoo makkaran kerjuussa Toukokuussa. 2. Ällöspöjä hetkiä herra Puffen kanssa! 3. Karrrrrvan lähtö, mutta mitäs ihmettä kun irtokarva onkin väärän väristä!? 4. Poppoo auton kyydissä menossa mökillä käymään.

 1. Sadekeleillä on hyvä olla suojaa, tuumaa Ruusu! 2. Kuralätäkköön ei ehkä olisikaan kannattanut hypätä. 3. Auto matkustaja! 4. Isin sylissä iltaa viettämässä.

 1. Kuopion mätsäreissä, neiti sijoittui silloin veteraanien sinisten neljänneksi. 2. Elli matkalla Joensuun näyttelyyn, mistä sitten loppujenlopuksi myöhästyttiinkin. 3. Puffe voikukka kedolla. 4. Ruusu oli kesällä hetken Mamman hoidossa ja heti kun neiti palasi kotiin, vietimme lettukesit!

 1. Lapinmökillä viettämässä aurinkoista päivää vesileikkien parissa. 2. & 3. Ruusu Haminassa Juhannuksena. 4. Kotimatkalla rankkojen juhlien jälkeen.

1. Se kesän raskaimpia päiviä, Ruusun strekkaus. 2. Neidin ulos pääsy episodi oli viikon verran tälläistä kun polvi meni sijoiltaan. 3. Haavan parantelua ja massun viilennystä. 4. Tikkien poisto ja polven tarkastuksessa.

1. Ruusu toipunut hienosti, päästiin jo tekemään pidempiä lenkkejä. 2. Puffe Kuopion Ulkomuototuomarit RYn järkkäämässä mätsärissä. 3. Leppävirralla lomalla Ruusun kanssa. 4. Elli Koillis Savo Showssa, ja märkää!

 1. Veneretki pikku gremlinien kanssa. 2. Yritäppä nyt saada onnistuneita kuvia näistä. 3. Ruusu oli mustasukkainen Ellistä, koko vierailun ajan. 4. Ruusu kiipesi kauppareissun aikana pöydälle ja söi kissanruoat, jotka olin juuri laittanut. Siis ihan KAIKKI. Miten se edes pääsi tuonne?

1. Aamutuimaan lenkillä ihanien neitien kanssa. 2. Tennistä käytiin useaan otteeseen pelaamassa, koirat mukana tietty! 3. Ellin agility kurssit menivät super hyvin. Kiitos Koirakoulu ACE. 4. Se Jyväskylään muutto oli hyvin raskas.

 1. Pieni nyytti pesupäivän jälkeen. 2. Lapin reissu oli taas NIIN rankka. 3. Nenäeläin 4. LUNTA!

1. Päivän viimeinen kuva, oikein ajoitettuna. 2. Luminaama 3. Herätys komppaniani 4. Se karmea viikko. Ripuli tauti, mutta onneksi selvittiin siitä.

 1. Lunta, lisää lunta! 2. Kohti koiramessuja! 3. Pallomeressä, siis ihan oikeesti! 4. Messupäivän jälkeen väsytti eikä messun hälinä haitannut yhtään kun neiti otti ja torkahti.

1. Messujen sunnuntain esityksen hurmaava lainakoira Jose 2. Ruu-Ruu ja tuomiset messuilta 3. PetBros ovi, sinne mentiin mielellämme! 4. Joskus huovuttamani Ruusu. Hieman kärsinyt ajan kanssa.

16. luukku

Koiramessut, toinen kerta minulle ja ties kuinka mones kerta Ruusulle. On hassua, että koira on kokeneempi tapahtumista kuin sinä itse omistajana, mutta tässä tilanteessa niin vaan pääsi käymään.

Lokakuussa näin Paikka ja Hyppy-blogin Instagran feedissäni kuvan, missä kysyttiin esiintyjiä koiramessuille agility viestiin sekä houkutusten highwayhin. Siitä se ajatus sitten lähti, pohdin asiaa muutaman tunnin ja päätin laittaa Anjalle viestiä ilmoittautumiseen liittyen. Sitten oltiinkin Ruusun kanssa nalkissa.

Alkoi suunnittelu kyydeistä ja nukkumapaikoista. Sain hyvän ystäväni mukaan kuvaamaan päiväämme ja tietysti itselleni seuralaiseksi, majoittuminenkaan ei ollut ongelma, sillä isäni asuu Vantaalla, n. 20 min päässä messukeskuksesta missä koiramessut pidettiin,

Lähdimme suunnistamaan kohti Helsinkiä perjantaina 9.12. jolloin oli tarkoitus hypätä bussiin klo: 13:30 ystäväni ja Ruusun kanssa, mutta harmiksemme Onnibussi yhtiö ei ota koiria matkaansa. Lähtö lykästyi onneksi vain puolisen tuntia kun nappasimme matkahuollon bussin allemme ja matka alkoi. Matka oli pitkä, mutta olin onneksi ladannut meille elokuvan katsottavasksi 3 h 30 min matkallemme. Lahdessa oli yksi pidempi pysähdys jolloin pääsimme Ruusun kanssa käymään pihalla.
Käppäilimme jonkun aikaa Helsingin Kampissa ja Rautatieasemalla ennen Messukeskukseen suuntaamista. Perjantaina pidettiin kenraali harjoitukset esityksiämme varten. Olimme siis Ruusun kanssa ilmoittautuneet vain agility viestiin, mutta näin myöhemmin ajatelleena olisimme voineet ilmoittautua myös houkutukseen. Treenieissä kävi ilmi, että Ruusu ei pitänyt putkesta. Saimme neidin menemään kuitenkin suorasta putkesta ja juttelin tuomarin, sekä Anjan kanssa vaihtoehdoista. Päätimme kokeilla lauantaina jos Ruusu menee esityksessä putkeen, jos ei niin sunnuntaille olisi saatava lainakoira.

Lauantaina oli herättävä puoli kahdeksalta, jotta kerkeäisi valmistautua messuilemaan sekä näytökseen. Messukeskuksella olimme vaille yhdeksän mikä oli sovittu aika agility porukan kokoontumiselle. Itse esitys alkoi vasta klo: 10:30 ja siihen asti oli aikaa kiertää myyntikojuja ja jännittää tulevaa koitosta.
Ruusu käyttäytyi messukeskuksessa todella hyvin vaikkakin stressi pukkasi päälle ja neiti laahusti eteenpäin, jolloin nostin sen syliini ja kannoin sitä melkein kokopäivän. Kerran kun erehdyt neidin ottamaan syliin, se haluaa syliin aina. En valita sillä oli meillä kivaa ja Ruusu ansaitsi näytöksen jälkeen kuninkaallisen kyydin käsivarsillani. Mummokoira käyttäytyi hienosti vaikkei putkeen loppujenlopuksi mennytkään. Sovimme sunnuntaille lainakoiran jotta Ruusua ei tarvitsisi äryttää tai patistella sen enempää. Kivaa meillä piti olla eikä stressaavaa viikonloppua. Vaikka loppujenlopuksi stressiä oli niin oli meillä kyllä todella mukavaa.

Mä pääsin PALLOMEREEN

10 sekuntia aikaa sanoa niin monta koira-aiheista sanaa kuin kerkeää. Mietintä myssy oli tiukasti päässä!

Sunnuntaina oli vuorossa sama kuvio, ensin messarille esiintymään ja sitten kiertelemään kojuja. Menimme keskukselle tuntia aikaisemmin mitä olisi tarvinnut, sillä kävimme katsomassa saksanpaimenkoirien kehää hetken verran. Kuvaajamme Usva on yltä päältä rakastunut tähän rotuun ja entisenä kys. rodun omistajana halusi käydä katsomassa kehää ja tietty lauantaina hän pääsi fiilistelemään saksanpaimenkoira esityksestä 1. hallissa.
Esitys meni tälläkertaa lainakoiralla ja sain tutustua ihanaan sheltti urokseen nimeltä Jose. Hassua oli katsoa ja toimia yhden unelmakoiran kanssa, tuollaisesta shelttiestä minä unelmoin; blue merle uros. Jose oli aktiivinen kaveri ja sus' siunatkoon mikä turbo koira. En minä pysynyt mokoman maantiekiitäjän perässä esityksessä ja viimeinen este jäi hyppäämättä josta koitui kierto ja lisää aikaa. Paremmin se meni kuitenkin kuin Ruusun kanssa ja hauskaa oli. Se oli kuitenkin pääasia! Koira meni putkeen ja oli nopea. Joskus on kyllä käytävä vaikka ystävän kanssa hallissa joka lainaisi minulle nopeampaa agility koiraa, jotta siihen tottuisi. Ruusu on niin hidas että sitä joutuu jopa odottamaankin, tämän takia meitä ei agility radoilla nähdä.

Esityksen jälkeen oli ostosten aika mitä oli edellisenä päivänä napannut korvan taaksen, että mistä sitä ottaisi ja mitä. Lähdimme kuitenkin melko aikaiseen pois mikä jäi harmittamaan, mutta kun on hieman jalka rampainen ihminen on silloin mentävä kun alkaa kipu olla niin kova, jotta pystyy kävelemään pois paikalta. Ruusu oli taas sylissä kierrosten ajan ja se jopa kuorsasi, hyvinkin kovaan ääneen. Pääsi se maistelemaan kojujen maistiaisia ja neiti sai hyvinkin paljon ihailua ja kehuja. Siitähän tämä koira nauttii, olla huomion keskipiste ja saada niitä herkkuja.

Tuomiset messuilta, kaikkea ei travinnut rahalla ostaa.

Yllä vasemmalla kuva ostetuista messu tuotteista. Hyödynsimme vain muutamia messutarjouksia koska ei vain yksinkertaisesti jaksanut enää kiertää kojuja samalla tarmolla kuin lauantaina. Messuilta olisi pitänyt tarttua mukaan uudet valjaat, mantteli, leluja ja lisää treeninameja sekä MSM-lisää, mutta ei. Tälläkertaa tassuun tarttui Sonarcin ständiltä Non stop tossut ja Hau-Hau Championin eduista lähti 3 pussia herkkuja, tuo yksi pussi taisi tulla esityksen kautta saamasta lahjapussista. Sitten tuo ihana piparkakkumuotti tarttui Desing Sir' Olan kojulta matkaan, meillä on heiltä jo yksi naulakkokin mikä tarttui kesällä Jyväskylä KVsta mukaan.

Tässä vielä messuvideomme jonka kuvasi ystäväni Usva:

(linkki videoon)

Ensivuonna nähdään taas!

15. luukku

Tästäpä luukusta löytyy pentu haaste. Tässä juuri harmittelen kun Ruusua en ole tuntenut pennusta asti, mutta haittaneeko tuo niin paljoa. Onhan minulla tähän haasteeseen vastat kahden koiran voimin.

SÄÄNNÖT

• Laita kuva koirastasi pentuna
• Kerro minkälainen koira oli pentuna, mitä hassuja tapoja sillä oli?
• Haasta 3 bloggaajaa

PUFFE

Puffe oli pentuna hyvin suloinen pieni hattara pallo, mutta eikös ne kaikki? Tämä herra tiesi jo heti pienestä pitäen kenen luokse se lähtee kasvattajaltaan ja niinhän siinä kävi, että herra pissi päälleni. Olin merkattu, omistettu. Niimpä yhdestä uros pennusta tuli nimeltään Puffe.
Päättäväinen ja tarmokas tapaus oli hän. Hihnassa kävely ei kiinnostanut, mutta se opittiin kuitenkin hyvin nopeasti. Ruoka ei aina maistunut, nirppanokka kun oli. Mammaan herra rakastui heti ensimmäisellä viikolla ja on siitä lähtien ollut erottamaton,
Rakkain ystävä oli jo seniori ikäinen sekä harmaantunut lapinkoira Nekku. Puffe oli kunnon pyllykärpänen, Nekku ei saanut rauhaa milloinkaan tämän ärisijän takia, mutta yöt ne aina nukkuivat vierekkäin.
Kun hormoonit alkoivat pikkuhiljaa jyllätä, löytyi oma kokoisesta leijona pehmolelusta rakkauden tunnustus kohde. Päivittäin jellona saikin kyytiä ja saisi vieläkin, ellei sitä olisi kulutettu puhki.
-Tyttö

ELLI

''Ei voi olla totta!'' Sanoivat mamma ja tyttö kun näkivät minut ensikerran. Melkein hämmennyin, mutta heilutin vipustani ja tepastelin ympäriinsä innokkaana. En ollut juuri voipakettia suurempi, mutta sitäkin enemmän olin rohkea ja utelias tutustumaan näihin nais'immeisiin.

Tuo mamma kuulema antaisi minulle kodin. Siinä ne puhuivat kasvattajani kanssa. Minusta. Pitkään ja pitkään! Köhöm..olinpa tärkeä!

Ei se haitannut jo tuolloin "kuulema" isoa egoani, mutta väsytti jo senverran, että otin tirsat tulevan mammani jalkaa vasten.

Nappasivat minut kainaloon ja matka alkoi suureen maailmaan. Tytön sylissä ensin pääsi itku kun autoksi sanoivat ja se liikkui melko lujaa. Vaan sitten nukkumatti vei voiton. Uudessa kodissani tutkin ensin joka nurkan ja kolon. Voi mahoton miten monta lymypaikkaa! Patterin vieressä oli kuitenkin paras paikka.

Ensimmäisenä aamuna herätin mammani järsimällä nenää ja johan tuo älysi antaa minulle aamupallaa. Sitten ulos pisulle.

Kiähnäsin jaloissa ja ihmettelin sitä valkeeta ja viileetä tassujeni alla. Oli minulla jo kaveri oottamassa. Puffeksi sanoivat. Riipuin ja roikuin jaloissa ja karvakauluksessa.

''Hei kaveri! Huomaatko että olen tässä. Enpä pelkää yhtään''

Kyllä minä sitten hurmasin kaikki siinä ohimennen, mutta parasta oli se ruoka! Eihän sitä muuten jaksa jos ei popsi.

Tulevina öinä nukuin mamman pään vieressä tyynyllä. Tuota enoani näykkäsin nenästä niin, että enolta pääsi vinku. Nojaa.. Haittaannooko tuo mittää ku se sitten vaan silitteli ja sanoi ettei ihan noin kirpakasti pittäis toimia. No, minkäs minä sille voin kun olen näin utelias ja kokeilunhaluinen. Ihmellinen uloke tuo nenä. Tuohon mamman nenänjärsimisen piälle annoin kyllä monta pusua. Enoltakkii pyysin anteeksi pussaamalla koko naaman ja näitä pusuja kyllä riittää.
Siellä ensikodissanikin olin laittanut kaikki ne isot turrit ojennukseen. Mut Hei! Olen Elli ja mulla on ison koiran luonne ja jos et minua huomaa niin pukkaan nenällä nilkkaan ja sanon rrrrr...Ja viputan vispilääni!
-Mamma

Haastamme seuraavat blogit mukaan:
Kaksi niin hehkuvaa
Team Whoops-a-Daisy
The Aussiet

14. luukku -DIY

Tässä luukussa päästään askartelemaan! Tehdäämpä koiralle joulun punainen fleece mantteli? Askartelu on hyvin mukavaa ja rentouttavaa puhaa, ainakin omasta mielestäni.

TARVIKKEET:

• Sakset
• Koirasi koon mukaan kangasta, itse pärjäsimme puolen metrin 'hukkapalalla' fleeceä
• Iso silmäinen neula
• Puuvilla- tai villalankaa
• Kuminauhaa, leveys ja pituus riippuu koirastasi(Me käytimme 2cm levyistä nauhaa n. 25cm)
• Pikalukko solki / muunlainen kiinnitys

Oman mielen mukaan tietysti valitsette värinne sekä teette omanlaisenne.
Ensimmäisenä mittaamme koiramme kenelle uusi mantteli tulee, ellei teillä ole jo valmiiksi kivan mallista manttelia josta otatte mallia.

Mantteli muodostuu neljästä mitasta jotka ovat Selkä, kaula, rinnus ja helma. Kun sinulla on mitat otettu siirrät ne paperille, oikeassa koossa jos haluat tehdä manttelille oman sabluunan eli kaavan, tai siirrät ne suoraan kankaalle. Aloitteleville kankaan käsittelijöille suosittelen kaavan tekoa. Kaava auttaa hahmottamaan millainen manttelista tulee ennen kankaalle siirtämistä.
Koko manttelin pituus määrittyy selkä sekä kaula mitan avulla. Rinnus ja helma mitat auttavat sommittelemaan manttelin korkeuden. Täytyy muistaa kaavaa tehdessä, että koiran pää on mahduttava jostain ulos, eli kaua-aukon alue on tehtävä kaarevaksi.
Eri muotoisia voi myös tehdä ja kokeilla omaa tyyliään. Mantteleita on vaikka minkämallisia, tässä muutama vaihtoehto:

Kun kaava on tehty(tai jos teiltä löytyi jo mallikappale niinkuin meiltä) voi sen viedä kankaan päälle. HUOM. käännä kangas keskeltä kaksin kerroin, vie kaava/malli selkä kohti käännettyä sivua ja helma kohti avonaista kangasta. Näin teemme leikkaamisesta helpompaa ja sivuista tulee identtiset.

Kun kaava/malli on paikoillaan haluamallasi kohtaa, piirrä kankaaseen liidulla merkit tai laita se nuppineuloilla kiinni kankaaseen. Leikkaa. Tähän ei tarvitse leikata saumavaraoja jotka ovat normaalisti 0,5-1cm ylimääräistä kangasta kaavan ulkopuolella. HUOM. Älä leikkaa selkä saumaa auki ettei sinun tarvitse ommella sitä kiinni.
Leikkaamisen jälkeen kannattaa ottaa koira viereen ja kokeilla miten mantteli istuu. Laita se koirasi päälle ja katso onko kaula-aukko sopivan kokoinen kun otat rinnus sivuista kiinni. Rinnus sivut ommellaan kiinni, joten jos kaula aukko on liian pieni, leikkaa niskan puolelta hieman lisää tilaa. Jos kaula-aukko on liian suuri, leikkaa rinnuksista hieman pois(Jos takapuoli jää paljaaksi, sinne voidaan lisätä kangas kaistale tai niskaan.).
Jos mantteli on sopiva, voimme aloittaa ompelemisen. Tässä on kaksi tapaa; joko ompelet rinnus reunat kiinni toisiinsa ensin tai aloitat somistus tikkauksen suoraan manttelin reunaan.

Leikkaus

Somistus tikkaus 

Somistus tikkauksia on erilaisia, en tiedä niitä oikeilla nimillään, mutta tämän minun käyttämäni lisäksi on ainakin ristipisto, joissa lanka tulee reunaan Xn muotoisina tikkauksina. Tikkaukseen suosittelen käytettävän villa- tai puuvilla lankaa ja se ommellaan isosilmäisellä neulalla. Tämä on manttelin aikaa vievin teko osuus. Itselläni meni lähes puolituntia.

Jos et vielä ommellut manttelin rinnusta kiinni, nyt on sen aika. Itse ompelin rinnuksen loppuvaiheessa kiinni samaisella langalla jolla tein koriste tikkauksen. Somisteena oleva nappi ei siis kiinnitä manttelia, mutta niinkin voi tietysti tehdä, että rinnukseen tekee erillisen kiinnityksen, napilla, pikalukolla tai vaikka tarranauhalla.
Kun rinnuksen sivut on ommeltu tai siihen on tehty kiinnitys, on aika taas kokeilla manttelia koiramme ylle. Sopiiko? Vai onko vielä paranneltavaa?

Viimeinen vaihe, ainakin tässä omassa manttelissamme oli mahalenkki, koska mantteli ei pysynyt Ruusun päällä kävellessään vaan se kierähti aina jommalle kummalle puolelle kylkeä. Maharemmi on 2cm levyistä mustaa kuminauhaa jonka ompelin manttelin helman reunaan kiinni ja soljen toiselle puolelle, samaan kohtaan. Tämä soli ei ole paras vaihtoehto ja siksi suosittelen pikalukkoa tai vastaavaa. Pujotus sojlen kanssa menee aikaa ja pitkäkarvaisen koiran karvat menevät ikävästi soljen ja nauhan väliin. Meillä tämä solki toimii, sillä Ruusulle voi pujottaa manttelin avaamatta maha remmiä.

Mantteliinhan voi keksiä vielä vaikka mitä, valkeaa karva- tai teddy kangasta reunoille somisteeksi, siihen voi ommella vaikka kangas paikkoja. Mielikuvitus on rajana näissä hommissa, siksi minäkin näistä ehkä niin paljon tykkään.
Sitten vain mantteli koiran päälle ja menoksi!

Toivottavasti tämä oli tarpeeksi selkeä, en ole kovin hyvä kertomaan ohjeita.

Jos toteutat manttelin näillä ohjeilla, linkkaathan meille kuvan omastasi!