70. What a dog's day

My Dayn tyylistä videon pätkästä tähän väliin vielä ennen agility postausta.
Varoituksena ilmoitan, että videon ajankohta keskittyy päivään 25. eli torstaihin. Plus värimaailma on kamala. Jospa ensikerralla osaan muokata myös niitäkin paremmin, kun tuo uusi ohjelma on hieman kinkkinen tuttuun ja turvalliseen premiere prohon verrattuna, mitä minulla ei enää ole.

But still, enjoy~!

(linkki videoon)

69. Pohdintaa uudesta jäsenestä

On tullut aika blogiinkin jo kirjoittaa haaveestamme vaikka se ei ole ajankohtainen vielä hetkeen. Olemme keskustelleet, harkinneet, laskeskelleet ja tuumineet uuden jäsenen liittämistä talouteemme. Mammalla kun on Puffe ja Elli toisillensa kavereina ja meillä vain Ruusu, josta on nyt huomattu, että kyllä neiti ystävän tarvitsee. Kissat eivät ole koiria ja ne eivät täytä vanhan neidin vaatimuksia.

Elli on tuonut kotiimme iloa ja uusia puolia Ruusussa. Pian on pikkuneidin kuitenkin palattava suorittamaan ystävän virkaansa omaan kotiin Puffen ja Mamman tykö.
Tässä olemme miettineet jo pidemmänkin aikaa hankkivamme uuden ystävän, tai siis minä olen ollut lähinnä se, joka ajattelee.
Itselläni on ollut pikkuisesta asti haaveena oma harrastekoira ja nimenomaan bordercollie. Taloudessani on kuitenkin toinen, hyvin vaikuttava mies henkilö jonka tunteet täytyy myös ottaa laskuihin mukaan. Hänen mielestään koiran ei tulisi olla liian iso eli yli polvitaipeen. Pöh, sanon minä, mutta olemme asiallisesti keskustelleet asiasta ja hän on hyvin suostuvainen näihin viimeisiin vaihtoehtoihin mitä meillä on mietinnässä. Vielä emme ole päätöstä tehneet, joten ajattelin tulla kysymään ihan teiltä koira ihmisiltä, että minkä te valitsisitte meidän tilanteessa.

Ajankohtaa ei vielä hankinnallemme ole ja sen kanssa otamme rauhallisesti. Olemme nyt muuttamassa Jyväskylään täältä Kuopiosta isännän opintojen takia. Itse kuljen tyhjänpanttina siis vielä mukana. Töihin olen menossa heti jos vain jonkun paikan saan. Ruusua unohtamatta jatkamme neidin kanssa kaikkea mieltä virkistävää. Muutamme nyt syrjemmäs kaupungista mikä piristää varmasti mummo koiraamme. Hankaloittamaan asiaa, uusi kotimme on kerrostalo ja kolmas kerros hissittömästä talosta, joten Ruusua joutuu nyt kantamaan rappusia ylös ja alas.(Polvien takia)
Uudelle tulokkaallemme tulisi sopia tämä tilanne ainakin hetken, riippuen milloinka hankinta on ajankohtainen. Meillä on vuoden sopimus uudesta asunnostamme 01.09.2016 alkaen.

Riippumatta ajankohdasta tulisi tietää mitä haluaa uuden koiran kanssa tehdä ja hakea rotua, mikä soveltuu juuri sinulle. Itse haluan harrastaa uuden ystäväni kanssa ainakin agilitya sekä tokoa. Plussaa olisi tietty näyttelyt, mutta mätsärit riittäisivät jos koiran ulkomuoto ei sopisi näyttelyihin, arvostelevan silmän alle. Koiran tulisi olla siis aktiivinen, mutta kuitenkin hyppysissä pysyvä. Tietysti koulutus on tässä suuri avain, että millainen tämä karvakorva tulee olemaan myöhemmin.

Olemme nyt isännän kanssa neljän rodun vaiheilla, jos kleinspitziä ei lasketa mukaan. Rotujen välimaasto on vaihteleva, mutta näihin finalisteihin olemme päätyneet. Muutamalle kasvattajallekkin olemme puhuneet alustavassa miettimis mietinnässä.

Tässä finalistimme ja hieman selitystä, että miksi juuri tämä rotu on listallamme;

Kuva lainattu netistä LINK

Welsh Corgi
Pieni ja söpö, isokorvainen sekä persoonallinen otus jonka kanssa voisi harrastaa melkeimpä mitä vain agilitysta näyttelyihin. Riippuen tietysti koiran terveyden tilasta vaikka corgi luokitellaankin pitkäikäiseksi roduksi on niilläkin terveysongelmia.
Corgia olen itse miettinyt Suonenjoella asuessani ja olin jo kasvattajien puheilla, mutta kävi mitä kävi. Ihanne corgi olisi pitkäkarvainen pembroke uros.
Isännän mielestä tämä olisi paras vaihtoehto, mutta häntä myös epäilyttää, että se ei riittäisi minulle pidemmällä kaavalla koska haluan isomman harrastekoiran.

Kuva lainattu netistä LINK

Shetlanninlammaskoira
Mukava, melkein yhtä ihana kuin kleinspitz, mutta hieman isompi ja kuitenkin hyvin erilainen. Yksi Suomen suosituimmista koiraroduista jotenkin vain päätyi listallemme. Pitkäikäinen ja suht. terve rotu joka on miellyttämishauinen. Harrastamis mielessä ei tältä koiralta potentiaalia loppuisi, lista on loputon.
Isännän mielipide tästä on ''Ihan kiva..''
Ihanne shelttiä ei sinäänsä ole, mutta unelmia löytyy. Blue merle uros olisi aivan täydellinen, mutta ei se koiran valinta ole karvoihin katsomista vaan siihen luonteeseen ja mistä yhdistelmistä se on jalostettu.

Kuva lainattu netistä LINK

Bordercollie
Voih, tämä ikiaikainen unelma. Innokas, valpas ja älykäs rotu. Isompi kuin aiemmin mainitut rodut ja ulkomuodoltaan omaan silmääni juuri nappi suoritus. Ei liian pieni eikä iso. Energiatasoltaan bc on kuitenkin hyvin vaativaa sorttia, se tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteettiä. Sopisi hyvin meille sillä pidämme liikunnasta ja minä haluan harrastaa.
Isännän mielestä se söisi meidät perikatoon, koska se on aivan liian iso. Sopivan kokoisia omasta mielestäni, mutta hieman Ruusun osuus mietityttää että jäisikö se jalkoihin lenkeillä tai jopa kotona. Mummo-koiralla riittää virtaa, mutta vanhuus astuu kuitenkin eteen.
Se ihanne bc olisi tietysti tässäkin rodussa uros. Karvoihin jos aletaan katsoa niin blue merle tai musta valkoinen. Päälajeina olisi agility, toko ja ehkä vetohiihto.

Kuva lainattu netistä LINK

Suomenlapinkoira
Se isännälle mieluinen. Minulla itselläni on positiivisia kokemuksia lapinkoirista sillä meillä oli perheessä lapinkoiria aina lapsesta asti. Puffen kaverina oli Nekku-neiti joka oli lapinkoiran ja pystykorvan sekoitus. Aivan ihana yksilö.
Lapinkoiran kanssa voi myös harrastaa kaikenlaista ja se soveltuu hyvin myös kotikoiraksi. Rohkea, älykäs ja rauhallinen rotu. Potentiaalia näillä riittää ja turkki on helppohoitoinen.






Jotain tietysti aina puuttuu. jostain puhun yli-innokkaasti ja toisesta en paljoakaan. Nämä ovat finalistimme. Vielä on elämä aikaa miettiä, mutta haluaisin Ruusulle mahdollisimman nopeasti kuitenkin ystävän sillä Elli ja Puffe tulevat olemaan muuton jälkeen kauempana ja täten harvemmin tavattavissa. Katsokaapa vain niin hommaan kuitenkin toisen kleinspitzin. Niitä ei vaan voi olla liikaa, mutta haluaisin kokemustenkin puolesta päästä toisen rodun saloihin.

Tässä on pähkäilymme. Tiivistettynä ja sekalaisena.

Nyt kysyn teiltä, mistä koirasta haaveilet ja miksi?

Mitä rotua suosittelisit meille?

68. Koirapuistossa

Me käymme hyvin harvoin koirapuistoissa, koska ne ovat aina niin kaukana. Kulkemiseen tarvitsee auton ja avopuolisoni, jolla on auto on aina väsynyt töidensä jälkeen joten tämä herkku homma jää aina hyvin vähäiselle.
Nyt kun Elli on meillä päätimme, että on pakko käydä edes kerran puistossa päästelemässä koirilta energioita jotteivat ne sekoa. Kaupunki on kuitenkin pelkkää remmissä ja kyljessä kulkemista eikä viheriöitä ole paljon. Sillointällöin on hyvä käydä virkistämässä koirien mieltä. Ruusun kanssa homma menee hieman varoen ja tihrustaen aina välillä ettei polvien kanssa ole ongelmia.
Olemme Ruusun kanssa käyneet tässä kyseisessä puistossa minne menimme Ellinkin kanssa joten mustalle tupsuhännälle paikka oli jo tuttu. Autosta ulos hypätessään neiti alkoi jo vetää puistoa kohti hyvinkin innoissaan.
Otin mukaan kamerani jotta saisimme blogiin uusi kuvia ja postausta. osa kuvista on hyvin huonolaatuisia, mutta kuitenkin kivoja joten päätin ne julkaista. Pahoittelen kuvien laadun laskua viime postauksissa. Kuvanmuokkaus ohjelma on tällähetkellä PicMonkey, koska photoshop katosi, ehkä pian saan sen taas hyppysiini.
Pikemmittä puheitta, tässä on kasa kuvia, toivottavasti pidätte niistä!

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13. Ensimmäinen yhteiskuva tyttöjen kanssa! :)

14.

15. Isäntäkin näyttäytyi

Löytyikö suosikkikuvia? Kuinka usein te käytte koirapuistossa?

67. En vois väittää, ettetkö onnellinen ois

Heti Sawo shown jälkeen pakkasimme laukkumme ja lähdimme automatkalle kohti Rantasalmea. Olimme menossa juhlimaan perheenjäsenen 40v juhlia heidän mökillensä erääseen saareen ja koirat olivat tervetulleita mukaan. Matka kävi leppoisissa merkeissä, Elli ja Ruusu torkkuivat koko matkan välillä katsellen hetken maisemia ja läähättäen kuumuudesta. Pysähdyimme hetkeksi Matkukseen hakemaan päivällistä subwaysta ja matkamme jatkui siitä ilman muita pysähdyksiä.
Kun olimme perillä järvenrannalla meitä odotti venematka saareen. Hakijamme oli saapunut juuri meitä vastaan joten heitimme kamppeemme veneeseen ja minä nostin koirat sylissäni mukaan. Molemmat koirat olivat ihmeissään veneestä, mutta matka taittui onneksi ongelmitta.

Saareen päästyämme veimme tavaramme mökkiin ja päästimme koirat irti. Ensin seurasi juoksuhepulit pitkin pihaa ja Ruusu ennätti ensimmäisenä kastelemaan tassujaan hiekkapohjaiseen rantaveteen. Elli ei uskaltanut mennä veteen kunnes minä hetkenpäästä nostin sen varovasti rantaan. Ihmeissään pentu tuijotti minua avelevasti. Se ei osannut liikuttaa niveltäkään. Järkyttynyt neiti sai Ruususta pian seuraa kun se hyppäsi Ellin viereen yrittäen rohkaista tätä liikkumaan, mutta ei hän vaan uskaltanut liikkua, ei sitten mihinkään päin. Minä kun napasin valjaista kiinni ja kannustin hyppäämään rantaan niin sitten se pinkaisi ja rivakasti kuivalle maalle josta seurasi hepuli. Elli juoksi Ruusu kannoillaan ympyrää muristen ja äristen pian kuitenkin rauhoittuen.

Ilta meni rattoisasti seuraten koiria pihalla ja välillä niiden kanssa peuhaten. Paikanpäällä oli muutama muukin karvakorva joiden kanssa Ruusu ja Elli tekivät tuttavuutta. Ruusulle nämä koirat olivat jo jokseenkin tuttuja ennestään, mutta Ellillä täysin uudia tuttavuuksia. Oli hassua katsoa kun Elli yritti pyytää 14vuotiasta jo kuuroa narttua leikkiin ja sai aikaiseksi vain murinaa ja hampaiden väläyttelyä. Näinkin innokkaalla koiralla pitäisi olla leikkikaveri, mutta kukaan ei innostunut leikkimään räähkän kanssa.

Seuraavana päivänä Nuusku niminen 11vuotias narttu hieman jo uskalsi yhtyä leikkimään Ellin kanssa kun päästimme koirat aamu tarpeilleen mikä oli hauskaa katsottavaa. Otimme Lauantaina myös Ellistä palkintokuvat saunan terassilla niin, että kaunis järvimaisema olisi takana.
Ruusu nautti sillävälin rannan antimista ja tassutteli innoissaan vedessä ja maisteli välillä viileää vettä. Mummokoiruus oli onnensa kukkuloilla ja minua harmitti ajatus viedä se takaisin kaupunkiin kun sillä oli niin mukavaa täällä, mutten sitä voinut tännekkään jättää. Koirat kuitenkin pääsivät nauttimaan vapaudesta hyvän ajan. Palasimme kaupunkiin jo lauantai-päivänä.

Venematka pois saaresta oli huvittava kun matkustimme eri veneellä ja koirat pääsivät keulaan tutkimaan matkan kulkua. Minun piti olla tarkkana jos koirat olisivat yrittäneet hypätä pois kyydistä, mutta onneksi näin ei käynyt. Tiedä miten paniikissa olisin ollut kun etenimme moottoriveneellä ja koira olisi jäänyt potkurin alle. Pelastusliivit olisivat olleet hyvät mutta sellaisia ei ole tullut hankittua kun emme ole paljoa koirien kanssa veneilleet.
Itse en ole varma koirien mielipiteestä veneilyyn. Oliko se mukavaa vai pahin juttu koko maailmassa. Ilmeistä voimme päätellä kaikenlaista. Hienosti matka kuitenkin meni ja heti rantaan hypättyään neidit ravistelivat tuulettuneet turkkinsa ja köpöttelivät tyytyväisinä perässämme autoon ja kotimatkamme alkoi.

Lyhyt mökkiloma oli mukavaa vaihtelua Ruusun kaupunkielämään. Kyllä koirasta aina huomaa milloin se nauttii. Elliä en osaa lukea niin hyvin että oliko se enempää tyytyväisempi kuin tullessaan maalta Mamman luota meidän tykö. Onnellinenhan tuo oli, muuta en väitä.
Meidän kaupunki elämä on alkanut hyvin, Mamma pelotteli meitä, että Elli pissii yöllä sisälle tai ulos lähtiessä alkaa jo kykkiä uko-ovella, mutta mitään ei ole tähänmennessä sattunut tai tapahtunut. Koira on ollut koira ja Ruusu ollut hyvin tyytyväisen oloinen saadessaan karvaisen ystävän.

66. Sawo Show 2016

Nyt on taas yhdet näyttelyt ja jännitykset ohitse. Kolme päiväisen Sawo Shown näyttelyistä olimme paikalla vain perjantaina minne Elli oli ilmoitettu kasvattajan johdosta. Paikanpäällä oli muutama muukin Magical Rose's kasvatti ja tuttuja ihmisiä joiden seurassa oli mukava viettää jokseenkin sateinen, mutta palkitseva päivä.
Kävimme noutamassa Ellin torstaina Leppävirralta koitostamme varten ja neitihän jäi nyt meille kuukaudeksi Kuopioon.
Me heräsimme perjantai aamuna puoli kahdeksalta koirien kanssa, hörppäsin aamukahvit rauhassa ja lykkäsin karvakuonoille aamuruoat eteen. Ylellinen mässytys kuului vain hetken aikaa kun kupit olivat jo tyhjät ja ruskeat nappisilmät katselivat ovelta pyytävästi, jotta ulos pitäisi lähteä. Vaatteet päälle, koirille valjaat ja eikun hissillä alas neljännestä kerroksesta kaupungin kaduille.

Aamulenkin jälkeen tulimme vielä hetkeksi levähtämään kämpille ja varmistamaan että kaikki tavaramme olisivat repussa mukana. Ruusu lähti mukaan turistikoirana joten sekin tarvitsi rokotuskortin mukaan mikä melkein meinasi jopa unohtua. Lähtiessä mietin, että pitää ottaa pyyhe sekä varmuudeksi ykis vara huppari mukaan jos alkaa satamaan, mutte ne jäivät kuitenkin ottamatta.

Bussimatka meni hyvin ja leppoisissa merkeissä. Lähdimme tarpomaan Sorsasalon P rampilta kohti rataa ja näyttelyitä. Onneksi bussissa oli muutama muukin menossa raviradalle koirien kanssa niin heitä seuraamalla pääsimme paikan päälle ehjin nahoin ja ajoissa. Sisäänkäynnin lähestyessä nappasin laukusta koirien rokotuskortit ja Ellin kisanumeron. Näytin lappusia yhdelle miehelle ja luulin, että se olisi siinä ja pakkasin laput takaisin laukkuun. Yritimme sitten mennä alueelle mutta meidät pysäytettiin näyttämään rannekettamme.

''Mitä ranneketta!?''

Sellainen olisi pitänyt saada lappujen näytön yhteydessä mutten kyllä saanut. Piti ottaa laput uudestaan laukusta ja käydä vilauttamassa toiselle miehelle jolta sitten sain rannekkeeni.

''Ja tämä vihkiminen kestää kolme päivää, sitten eroamme.''

..kuului miehen suusta joka teippasi ranneketta käteeni. Pienesti naurahdin tälle hassulle kommentille ja hyväksynnän saatuamme portsarilta lähdimme alueelle etsimään kehää 22, joka löytyi täysin toiselta puolelta aluetta. Paikanpäällä oli paljon myyntikojuja joita katselin jo sillä silmällä, että kun täältä lähdemme käymme ne kiertämässä.

Sitten alkoi odottelu kun pääsimme kehämme viereen. Etsin Piiaa, Ellin kasvattajaa joka ei ollut vielä saapunut paikalle. Ei kuitenkaan kauaa kestänyt kun näin ihmisjoukon takaa pari tuttua naamaa koirineen. Asetuimme 'taloksi' ja sitten alkoi koirien harjaus ja viimeistelyt. Pienenpolun kennelin Kirsikin saapui viereemme valmistautumaan koitokseen joka heti Ruusun huomattuaan tervehti neitiä ja kyseli, että muistaako tämä äitiä. Kyllähän sieltä sellaista hännän heilutusta tuli, että taisi muistaa.

Odotus ei käynyt pitkäksi sillä kokoajan oli jotain tekemistä. Rapsuttelin koiria ja kävimme Ellin kanssa kävelemässä ja tarpeilla vielä ennen meidän vuoroamme. Kuvailin myös kamerallani kehäämme mutta harmikseni huomasin etteivät ne olleet edes tarkkoja. Tarvitsen siis paremman putken jos haluan jatkossa kuvata myös kehiä omaa vuoroamme odotellessa.

Pian olimmekin jo kehässä tuomarin arvostelevien silmien alla. Tuomarimme oli tälläkertaa Israelilainen Shiboleth Myrna. Elli käyttäytyi todella nätisti ja liikkui hyvin. Seisomisen ja ensimmäisen kehäkierroksen jälkeen odottelimme jonkun aikaa kun päsimme pöydälle joten päätin pitää Ellin skarppina siihen asti, höpöttelin sille kaikenlaista, kehuin sitä ja teimme muutamia temppujakin siinä sivussa kuten istumista ja tassun antoa. Elli oli hyvin kiinnostunut ympäristöstä mutta jaksoi kuitenkin kiinnostua tekemisestä kanssani ja oli positiivisin mielin matkssa.
Pöydällä kaikki meni todella hyvin, se seisoi ja antoi tuomarin tutkia itseään kaikessa rauhassa, murisematta. Itse olin hieman jäässä kun tuomari kysyi Ellin ikää englanniksi. Tuli pieni ajatuskatkos ja vastasin sitten kuitenkin pienen aivojäätymisen jälkeen;

''Umm.. One year and nine months.''

Jess, hyvin meni. Tuomari oli todella mukava ja taisi tykätä Ellistä. Pöydältä pois, kehä ympäri ja sitten tuomari pyysi vielä suoraa viivaa jotta näkee taka- ja etuliikkeet. Hetkeksi seisomaan tuomarin teltan eteen kun hän kertoo kirjurilleen arvostelumme. Elliltä katosi häntä tässävaiheessa ja yritin taas innostaa sitä kehumalla ja pörröttämällä turkkia sekä antamalla nameja. Puhuin hyvin korkealta ja yritin kuulostaa innostuneelta koiran korviin. Se tepsi aina hetkeksi, mutta arvostelun kun jälkeenpäin luki niin kyllä tuomari hännästäkin tykkäsi vaikka se välillä tipahtikin alas seistessä. Lopuksi seisottiin ja odotettiin tuomiota. Siellä taas ei neidin häntä kadonnut. Hyvin omituinen juttu, liekkohän meidän neidillä ramppikuumetta?

Hauskintahan tässä on se, että kun tuomari vielä kierteli ja yritti päästä päätökseen taivas aukesi ja vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Päivän mittaan oli pilvistä, pientä tihkusadetta ja aurinkoakin tavattiin, mutta että meidän loppuminuuteilla iski rankkasade. Voi jukranpujut. Heti kun kuulimme tuomiomme, ERI ja SA niin juoksimme hoidopöydän luokse ja koira sateenvarjon alle piiloon. Itse vedin nahkatakkini niskaan ja suojasin koiraa.

Sateen ajaksi kehän toiminta tyssähti. Pieni tauko oli paikallaan. Odottelimme sateen loppumista ja välillä vain ripsi vettä mutta sitten taas pamahti uudelleen. Jonkun aikaa meni kun sadepilven reuna meni ohitse. Sitten alkoi koiran kuivaus ja harmittelimme kun ei kukaan miestä ottanut pyyhettä mukaan että olisi voinut neidin kuivata sillä olimme menossa vielä kehään. Onneksi vieressämme ollut nainen toi meille pyyhkeen;

''Onko teillä  pyyhettä kuivata koiraa? Tässä olisi lainaan.''

Taivaanlahja! Sen täytyi olla. Koira kuivemmaksi ja hieman harjausta. Elli ei kyllä yhtään arvostanut tätä hommaa. Ei sitten yhtään. Ilme oli kuin jostain piirretystä. Uitettu rotta. Onneksi meni jonkun aikaa kun seuraavankerran astelimme kehään. Ellin turkki kerkesi kuivua hyvin ja nyt se oli vielä oikein pöyheä ja kaunis.

Kun sitten viimeisen kerran menimme kehään alkoi taas rispiä vettä mikä harmitti, mutta koira liikkui kuitenkin hyvin vaikka raviradan pohjaan muodostuneita lätäkköjä pitikin väsitellä ja korvat katosivat sateen johdosta. Seisominen oli hieman 'onko pakko' rataa, mutta hyvin taisi kuitenkin mennä kun olimme viitosia ja saimme sen kaipaamamme SERTin. Jihuu! Hyvä Elli!

Arvostelun haettuamme jäimme vielä hetkeksi kehän viereen jutustelemaan ja ihmettelemään muita kleinejä. Ellillä oli myös lemmenleikkejä erään hyvinkin komena kleini pojan kanssa. Ei käynyt aika pitkäksi. Pian oli kuitenkin aika lähteä kun olin soittanut meille kyydin kotiin ettei tarvitsisi sateen pelossa lähteä odottelemaan bussia ja kiersimme tietysti myyntikojujen kautta mistä tarttui kiva spizin silhuetti kuvalla varustettu naulakko, juoksuhousut Ellille agilitykurssiamme varten, sillä neidillä on juoksut ja kurssin ehto on, että juoksuisella nartulla täytyy olla housut. Mukaan tarttui myös vihreä kasaan menevä matkavesikuppi.

Ellin alkuperäinen arvostelu :

''Good size and type. Well proportioned head with good expression. Good body proportions. Moderate angulations. Good topline. Good tailset and carriage. Well developed chest. Good coat and colour. A bit in at elbows while standing, but moves quite well.''

Suomeksi :

''Hyvä koko ja tyyppi. Hyvin sopusuhtainen pää hyvällä ilmeellä. Hyvät rungon mittasuhteet. Kohtuulliset kulmaukset. Hyvä ylälinja. Hyvä hännän kiinnitys ja kanto. Hyvin kehittynyt rinta. Hyvä turkki ja väri. Hieman sisäänpäin kääntyneet kyynärpäät seisoessa, mutta liikkuu melko hyvin.''

Suunnitelmissa lähteä ainakin JKL DogShowhun mikä järjestetään Marraskuussa. Kolmatta SERTiä vaan metsästämään. Huomista jännitetään täällä kotona jo. Siitä sitten postausta kirjoitellaan myöhemmin, en varmaan saa nyt vielä kuvaajaa ensimmäisiin treeneihin. Ehkäpä seuraaviin sitten.

65. Kuka kysyy ja mitä kysyy?

Olen tässä pohtinut, että mikä on se hyvä ja oikea ajankohta blogin ensimmäiselle kysymyspostaukselle. En ole löytänyt vastausta joten ajattelin vastata itselleni ja asettaa tuon postauksen juuri tähän ajankohtaan. Juuri sopivasti ennen koulujen ja opintojen alkua, että saisimme edes muutaman kysymyksen loppukesän kiireiltänne.

Kuka saa kysyä?
Kuka vaan, blogin lukija taikka ihan vaan ristiretkellään tänne eksynyt kulkija.

Mitä saa kysyä?
Sitä sun tätä summamutikassa. Mielikuvitus on rajana. Hävyttömyydet jos kuitenkin jätettäisiin jonnekkin muualle. Saatte kysyä myös koirilta itseltään jos haluatte, ne vastaavat mielellään!

Aikarajaa en tälle laita. Vastaamme kysymyksiinne erillisessä postauksessa.

Muistathan linkittää oman blogisi! Oli se sitten koira-, lifestyle- tai hevosblogi.

64. Viininmarjapensaan alla Ruusulla koti oli kultainen

Pikaiset kuulumiset ennen Sawo Showta. Ennen taas seuraavia näyttelyitä Ellin kanssa, on mielestäni hyvä tehdä pieni kuulumis postaus. Tietää itsekkin, että missä mennään ja mitenpäin.

Hellettä ja ukkosta on ollut nyt paljon liikkeellä ja sen huomaa jo seniori ikäisestä koirastakin, että on hankala olla. Lenkit ovat olleet Ruusun kanssa lyhyitä ja illan viileydessä taas hieman pidempiä. Viilennys manttelimmekaan ei kamalasti auta porottavassa auringossa ja hiostavassa ukkos säässä. Olemme saaneet myös kaatosateen niskaan kesken lenkin. En kuitenkaan valita sillä onhan tämä kesä aika mukava ollut tähän mennessä. Ruusulle se on ollut hieman erilainen. Leikkaus ja polvi episodi ovat kuluttaneet neidistä virrat pois.

Tyytyväinen neiti hän on kuitenkin ja varsinkin kun pääsi uimaan ja maalaismaisemiin taas viikonloppuna rentoutumaan ja hengittämään raikasta ilmaa. Paikanpäällä oli myös 9kk corgin pentu Sergei jonka kanssa neiti R hieman tutustui. Ensin meinasi pentu ottaa nenilleen kun ärsytti vanhaa rouvaa pyörimällä takapuolessa kiinni, mutta sitten alkoi löytyä yhteinen sävel ja Ruusu meinasi lähteä myös Sergein seurueen mukaan kun he lähtivät kotiin ennen meitä sunnuntaina.

Ruususta huomasi miten se nautti vapaudesta ja sai kulkea oman tahdon mukaan isolla pihalla hieman välillä kissoja ahdistellen ja pallolla leikkien. Uimassa neiti kävi kerran ja pariin otteeseen myös kahlailemassa. Viinimarjapensaan ala oksatkin hieman tyhjentyivät kun neiti pääsi vauhtiin. Piti olla jo komentamassa jottei maha mene sekaisin. Pensas antoi myös hyvin auringolta suojaa kuumana päivänä.

Nyt olemme taas kotona ja Ruusulta oli lirahtanut ykkös hätä olohuoneen lattialle yöllä. Tätä on jatkunut leikkauksen jälkeen melkein jokainen yö. Sohvalle oli myös pissitty kaksi kertaa melkein peräkkäin ennenkuin aloimme nostamaan sohvatyynyt kulkureitin eteen jottei laiskanlinnamme mene pilalle. Tapausta selvitellään yhä, että onko tämä pidätysvaikeutta mikä johtuu leikkauksesta vai onko neidillä virtsainfektio. Asia selvinee pian kun lähdemme eläinlääkärimme vastaanotolle.

Elli on tulossa Kuopioon torstaina ja jää meidän seuraksemme kokonaiseksi kuukaudeksi. Perjantaina on meillä Sawo Showssa näyttelypäivä ja sitten ensi maanantaina(8.8) alkaakin agilityn alkeiskurssi. Saas nähdä miten meillä alkaa yhteistyö räähkän kanssa sujua ja miten Elli piristää Ruusun elämää.

~Nähdään taas pian!