143. Yhteisiä hetkiä

Ennen ensilunta, joka jo sulikin pois, kävimme maalla tervehtimässä Puffea sekä Elliä. Jälleennäkeminen oli iloinen tapahtuma josta koirat nauttivat ja vaihtoivat kuulumisia. Elli teki ilopissit samalla kun hyppi minua vasten ja juoksi Ruusun perässä kun vain tervehtimisiltään kerkesi. Puffe nautti pihamaalla tuoreesta hirven luusta mitä Ruusu oli edellis iltana napostellut.

Jutustelimme Mamman kanssa ja tulimme siihen päätökseen että Elli tulisi meille taas kyläilemään, piristämään Ruusun yksinäistä arkea. Rikulla on ollut Elliä aivan hirveä ikävä, niinkuin minullakin. Valloittava neiti kertakaikkiaan, Puffekin on aina meille tervetullut mutta herra on kuitenkin senverran Mamman perään, ettei se ehkä meillä pärjäisi. Piipiäinen saapuu Kuopioon piakkoin ja pääsemme kuvaamaan taas temppu postauksia hänenkin kanssaan. Tulossa muutama video, joskin toteutus on vielä puolivälissä ja muutama klippi kaipaa uusinta kuvauksia, kunhan tulisi taas lunta.

Koiramessut lähestyvät kovaa vauhtia ja olemme Ruusun kanssa treenanneet niihin vaivihkaa ärsyttämättä herkkähipiäistä ahmattiamme liikaa. Olemme esiintymässä houkutusten highway esityksessä ja jännityksellä odotan mummeliinin suoritusta.
Meillä on myös joulukalenteri taas suunnitteilla, pieni, kevyt ja simppeli, mutta ompahan sitten tekemistä. Minä olen saanut töitä(jipii) mikä ei kuitenkaan vaikuta enempää blogiin sillä postaustahti on viimeaikoina ollut muutenkin harvanaista, petraamme tulevaisuudessa tähän!

141. Vielä löytyy vihreää

Paistattelemme syksyn väreissä. Jotkut nauttivat pimenevistä illoista, jotkut taas sateesta. Me pidämme viilenevistä illoista, saamme laittaa ihanat, lämpimät, untuvaiset takit päällemme. 

Mummo-koira jaksaa tallustaa pidempiä retkiä. Nautimme luonnon väreistä, äänistä ja rauhasta. Toisistamme. 

Vielä löytyy metsästä pilkahdus vihreää, sammal ei malta luopua kauniista väristään mikä muistuttaa meitä kesän lämmöstä. 

Mustikat, puolukat sekä sienet on kerätty ja on aika vaipua uneen ja odottaasaapuvaa talvea. Pian jo lumi peittää maan. 

Hss, ollaan hiljaa, kuulemme sen jo saapuvan.. 

75. Saisinko hetkeksi vain hengähtää

Nää kauniit vuodenajat pysäyttää...

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

74. Pieniä sieviä sieniä - Hyvää Eläinten viikkoa

1.

Nyt kun Suomen luonto kylpee kauniissa punaisen ja keltaisen sävyissä on aika palata valokuvaamisen ääreen. Palaamisesta en ole varma, sillä kamera on ollut melkein jokapäivä kuitenkin kädessä. Tätä kuvaus sessiota olen kuitenkin miettinyt ja suunnitellut.

Kohde? RUUSU!

Mietin, pohdin ja pähkäilin. Tiesin millaisia kuvia haluan, mutta kuvauspaikkaa ei löytynyt. Ajelimme Ruusun ja isännän kanssa muutamat Jyväskylän kolkat läpi vähäisillä bensoillamme kunnes luovutimme ja palasimme kotiin. Auton parkkeerattuamme suuntasimme lenkkipolulle ja sitä pitkin saavuimme pienelle tekolammelle. Ilta alkoi jo hämärtää ja kun tänne oltimme kerrankin tulleet oli kuvia myös otettava. Kierin maassa rantamäkeä pitkin ja etsin kuvakulmia ja katselin Ruusua. Ryömin märässä maassa ja rypistelin nenääni.

Pian syttyi pieni inspiraatio ja kuvia räpsiessäni syttyi epätoivo, että mikään kuvista ei vain ole hyvä tai onnistu. Koiruus suoriutui mallihommista taas todella hyvin. Kuvaaja olisi voinut säädellä kameran asetuksia enemmän jotta kuvista saisi enemmän irti, mutta laiskuus iski epätoivon mylliessä pääkopassa. Kuvista tulee mitä tulee meiningillä jatkoimme ja kuvailimme puolisen tuntia siinä 10x10m alueella muutamista kuvakulmista erilaisia tarinoita. Lopputulokset taas hävettävät ja hirvittävät muokkauksen takia mitä en voi kunnolla suorittaa picmonkeyllä. Melko tyytyväinen näihin kuitenkin olen, ovathan nämä ihka ensimmäisiä syksykuvia koskaan mitä olen ottanut.

Suunnitelmissa kokeilla muualla Jyväskylää vielä uudelleen keksimiäni ideoita jos oikea miljöö löytyisi jostain maiden ja mantujen takaa.

2.

3.

4.

5.

6. turkki katsaus & rakennekuva 03.10.2016

Löytyykö suosikki kuvaa?

Mikä on lempi vuodenaikasi?