131. Harjuksia lapista

Ruusu hyppäsi autoon pilke silmäkulmassa, mihin me tällä kertaa menemme? Ajosää oli paahtava Ruusulle, mutta siedettävä meille. Musta turkki ei ole paras mahdollinen väri lämpimään autoon missä aurinko paistaa suoraan takapenkille ja hattuhyllylle missä neiti tykkää matkustaa. Pysähdyimme muutaman tunnin ajomatkan jälkeen käyttämään Ruusua pihalla sillä välin kun isäntä kävi hakemassa evästä ja vettä. Sitten jatkettiin taas auringon täytteistä matkaa. Onneksi loppumatkasta sää muuttui viileämmäksi ja muutamaan otteeseen saimme nauttia sateen ropinasta.

7 tunnin ajomatka on puuduttavaa, mutta pihaan kurvauttaessa odotus palkitaan. Olimme perillä ilta kymmenen aikaan ja siellä sitä taas oltiin, Sodankylän mökillä Jeesiöjoen rannalla. Ihanaa!
Kävimme vielä samaisena iltana saunassa ja Ruusu tuli mukaamme istumaan lauteille hetkeksi kunnes pyysi ulos.

Seuraavana aamuna ilma oli kolkko ja kostea. Neiti R nautti pihan poluista, myyrien jättämistä hajujäljistä sekä tietty vapaudesta. Kävimme kokeilemassa saisiko padon luota kalaa jonne ajoimme autolla mutta totesimme porukalla että siinä ei vaan ollut mitään. Ruusu tutki ympäristöä ja sateinen keli antoi mummeliinille virtaa.
Sateinen sää piti itseni melkein koko päivän sisätiloissa, mutta Ruusu pinkoi ulkona ja isäntä narraamassa kaloja. Illalla kävimme normaaliin tapaan saunassa ja R hyppäsi taas lauteille kuivattelemaan turkkiaan.

Seuraava päivä oli hyvin samantapainen kuin ensimmäinen, sateinen. Päätimme kuitenkin lähteä porukalla harjus purolle josta saimme seitsemän hyvän kokoista harjusta päivän ruoaksi jotka valmistimme kolmella eri tavalla. Kaksi harria savustimme, kolme paistettiin pannulla ja kaksi grillissä.
Iltapäivää kohden sää onneksi selkeni ja pääsimme vielä illalla veneellä joelle kalaan ihan vaan meidän perheen kesken. Ruusukin oli veneessä mukana ja ihmetteli isin samaa haukea joka päristeli veneen pohjalla.

''Sinne se uistin vaan tipahti! Tuleeko sieltä kala?''

''Väsyttävää hommaa tää kalastuksen valvojan työ''

Kolmantena päivänä ilma kirkastui sekä lämpeni. Mittari näytti yli 20 astetta auringossa, joten oli aika suunnata piha hommiin, eli kalaan!
Aamupäivän vietimme maltillisesti vielä mökkipihalla ja tutkimme kurnuttavia sammakoita Ruusun kanssa. Neiti oli hyvin kiivaasti yhden sammakon perässä joka yritti olla koiraa piilossa rannalta löytyvästä lätäköstä, mutta Ruusu kaiveli heinää ja työnsi kuonoansa vedenpinnan alle ja yritti haistella, missä sammakko onkaan piilossa ja samalla teki hassusti kuplia! Yhden kerran neiti vetäisi vahingossa vettä henkeen ja aivasteli seurauksena täysin ihmeissään, että miten tässä näin kävi.

''Meniköhän se sammakko takaisin jokeen?''

''Ei se kuitenkaan siellä ole''

''Tarkkaavaisena katselen kun isi kalastaa''

''Oi saku sammakko missä lienet?''

Iltapäivällä lähdimme käymään vielä harjus purolla kun sää oli mitä mukavin, tai ainakin meille. Ruusulla otti melko koville kuuma sää, mutta jaksoi hyvin mukana kun dippasimme sitä välillä viileässä joessa. Purolle tosiaan pääsee vain kävellen, auto on jätettävä hiekkatien levikkeelle ja patikoitava muutama sata metriä sammal metsän läpi.

Olimme purolla muutaman tunnin ja luovutimme kun harjus ei syönyt niin hyvin kuin olimme ajatelleet. Taisimme saapua juuri iltasyönnin loppuosille, sillä kalaa tuli vain ensimmäiseen tuntiin kolme joista kaksi laskimme takaisin kasvamaan. Isännällä oli perhossaan muutama kiinni, mutta ne pääsivät ennen rantaa irti. Päivän isoin harjus pääsi savustuspönttöön ja meidän iltaruoaksemme. Ruusu sai rapean pyrstön palkkioksi hyvästä valvonnasta.


Olimme lapissa 4.6.-8.6. eli neljä päivää joista kaksi meni tietty matkustamiseen.
Torstaina lähdimme ajamaan takaisin kotiin kahdentoista aikaan ja olimme kotona kymmeneltä kauppareissun jälkeen. paluumatka kesti pidempään kuin meno, koska pysähdyimme muutaman kerran enemmän sillä matka oli hyvin raskas auringon paistaessa suoraan autoon, koko matkan.
Jo Rovaniemen kohdilla koira näytti heikolta joten kastelimme pyyhkeen viileällä vedellä ja laitoimme sen loppumatkan ajaksi takapenkille missä neiti vietti suurimman osan ajasta.
Ikkunat olivat auki aina kun mahdollista. Meillekkin matka oli tajuton ja vaatevalinnat olivat huonoimmasta päästä, tummat farkut joihin aurinko porotti. Autossa lämpölukemat taisivat mennä yli 30 asteen ja sen huomasi koirasta.

Pääsimme kuitenkin kotiin ehjin nahoin ja olimme kaikki uupuneita. Ruusu on ollut matkan jälkeen todella väsynyt ja olemme antaneet sen nukkua, lenkit ovat olleet lyhyitä ja temppu treenit jääneet vähäiselle.

Seuraavaa reissua innolla odottaen!

117. Kaikki ei olekkaan aina niin kirkasta

Sellaista se elämä välillä on, potkii persiiseen ja urakalla. Ellillä on asiat hieman huonommin kuin osasi kuvitellakkaan, mutta nyt on saatu selkoa muutamiin arkisiin koiran askareisiin.
Elli on pennusta pitäen ollut huono hyppäämään sohville ja sängyille, mistä ajatteli silloin, että pieni koira joka ei ole kehittynyt tarpeeksi suorittaakseen moisia hyppyjä. Vanhemmiten kun neiti kasvoi ongelma hyppimisestä on kuitenkin jäänyt koiralle päälle. Mietimme Mamman kanssa jos Ellillä on huono hahmotuskyky jonka seurauksena se ei vaan uskalla hypätä sohvalle tai yöksi viereen nukkumaan.

Miksi ongelma olisi silmissä? Koska koira juoksee, kävelee ja liikkuu muuten todella hyvin. Jopa viimekesän agility kurssilla koira nautti hyppimisestä ja ohjaajakaan ei nähnyt koirassa mitään muuta kun innokkuuden harrastukseen. Ellin silmä refleksit ovat olleet sillointällöin hitaat, mutta muuten normaalit ja koira kuitenkin välillä hyppii sohvalle ja kömpii rullatun maton kautta sänkyyn.

Ongelma löytyi kuitenkin koiran polvista. Käytimme Ellin virallisissa polvi- ja silmätutkimuksissa kun Imatran eläinklinikalta saapui eläinlääkäri Vaajakosken Musti & Mirri myymälään tekemään joukkotarkastuksia 17. päivä.

Saavuimme myymälään vähän vaille viisi ja avustaja saapui laittamaan koiralle silmätipat silmätarkastusta varten jonka jälkeen odottelimme kymmenisen minuuttia ennen tarkas huoneeseen menemistä. Huone oli pieni ja pimeä, siellä mahtui juuri ja juuri kääntymään koira sylissä ympäri.
Elli nostettiin pöydälle lääkärin pyynnöstä joka nappasi koiran polvet käsiinsä heti sanoen

''Sehän pamahti.''

Ihmettelin, että mikä pamahti, mutta sain asian selville kun eläinlääkäri katsoi minua silmiin ja kertoi polvilumpion olevan luksaatiossa ulkosyrjällä, polvilumpion kuoppa oli olematon ja polvi naksahti heti paikoiltaan kun koiven nosti koukkuun. Kauhistuin ja en saanut sanaa suustani, tuijotin vain lääkäriä joka jatkoi puhumista avustajalleen jotta hän kirjaisi tietokoneelleen 3/3. Ei tämä voi olla totta.

Koira käännettiin ympäri silmätarkastusta varten ja minä seisoin ihan hiljaa koiraa kiinni pitäen kun lääkäri tutki Ellin silmät rauhallisissa merkeissä välillä jotain höpisten avustajalleen.

''Laitappa paperiin sitten mid kolometoista ja ei muuta.''

Siis mikä kolmetoista? Ihmettelin hiljaa paikallani katsoen kysyvästi lääkäriä vihdoin saaden suomenkielisen vastauksen. Oikeassa yläluomessa ylimääräinen karva eli diagnoosina lievä Distichiasis / Ektooppinen cilia. Huokaisin vähän helpotuksesta(yleisesti ylim. ripset eivät aiheuta ongelmia ja ovat melko yleisiä) heti iskien kysymyksiä koiran polvista. Miten, miksi, jne. Eläinlääkäri puhui hiljaa ja osa puheesta meni ohitse, mutta tämä selittäisi paljon ja toisi lisähuolta koiran ikääntyessä.

Kasvattajalle pamautin heti facebookissa viestiä tuloksista ja soitin tietty Mammalle. Muutaman tunnin olin pienessä shokissa ja mietin koiran tilaa melko vakavasti. Paino on pudonnut nyt hyvin puoli kiloa, mutta vielä täytyisi saada kaksinkertainen määrä putoamaan ja melko nopeasti ettei se rasita polvia. Elli on syönyt Ruusun kanssa MSM jauhetta, sillä ajattelin, ettei siitä haittaakaan olisi.

Hypyt ja agility jäävät historiaan, ei enää eikä varmaan ikinä. Elliä ei tulla käyttämään jalostukseen, mutta mietimme vielä hakevamme toisen lääkärin lausunnon polvista, oli siitä hyötyä tai ei. Viimeinen SERTi on hakusessa tälle kesälle kasvattajan pyynnöstä vaikka siitäkään ei kamalammin enää Ellille hyötyä ole, mutta olisipa neiti sentään valio.

Tulevaisuus näyttää harmaalle jos totta puhutaan, mutta autamme ja hoidamme Elliä miten parhaaksi näemme. Näyttelyharrastus ei tähän kuitenkaan kaadu, onhan minulla Ruusu jonka kanssa lähdemme veteraani luokkiin ja tietysti käymme mätsäreissä minkä kerkeämme. Ellin tilan ollessa tämä, on uuden perheenjäsenen hankkiminen kirkkaampana ajatuksena pääkopassa.

Postauksen kuvat on otettu Tampereen reissulta minne lähdimme heti Ellin tutkimusten jälkeen. Reissun tarkoituksena oli käydä juhlimassa appiukon syntymäpäiviä ja sukuloida rauhassa. Koirat olivat innoissaan kun saivat juosta vapaana omakotitalon pihalla järven rannalla. Vaikka paikan päällä oli taas kaksi isompaa whippettiä mitkä ärsyttivät Elliä ja pelottivat Ruusua, olivat koirat silti melko tyytyväisiä reissuun. Koirat kävivät kanssamme saunassakin lauantaina juhlien jälkeen.
Kotiin palasimme sunnuntai iltana ja kissat odottivat meitä heti oven takana. Elli syöksyi nuoremman kissan kimppuun ikäänkuin kertoen, että oli ikävä. Hetken ne siinä telmivät kunnes koko porukka hiljentyi unten maille iltapalan jälkeen.

116. Erityismaininta

Kuukausi vaihtui pienellä matkalla Helsinkiin koirien kanssa junalla kun itselläni oli joululahja avattavana sunnuntaina Apassionatan merkeissä. Koirat tulivat mukaani sillä isäntäkin lähti pienelle road tripille Kajaaniin serkkunsa valaa katsomaan.

Helsingissä viivyimme perjantaista maanantaihin eli 03.-06.02.2017. Tupsuhännillä tämä oli enemmänkin rentoutumis loma kun saivat vaan olla ja nukkua. Lauantai meni itsellänikin väysymyksen piikissä levoksi kun taas sunnuntaina lähdin aamulla laittamaan kaapeleita isän avuksi Wotkinssin toimistoon ja siitä suoraan hartwall areenalle tätini ja serkkutyttöjen kanssa katsomaan hevosia. Näin pitkästä aikaa serkkuni jota en ollut nähnyt peräti kahteen vuoteen. Nuo nuoremmat serkkutytöt olin nähnyt kesällä muutamaan otteeseen. Nautimme mahtavasta showsta ja siitä suuntasinkin isäni ja koirien luokse katsomaan miten pörröturkit pärjäsivät ilman minua.
Maanantaina oli tarkoitus käydä koirauimalassa, mutta se jäi kuitenkin toiseen kertaan ja lähdimme jo päivällä kohti Jyväskylää.

(linkki videoon)

Helmikuu on täynnä ystävänpäivään liittyviä tapahtumia ja kävimme kahdessa ystävänpäivä mätsärissä nyt viikonloppuna. Lauantaina Keski-Suomen kennelkerho oli järkännyt halli mätsärin minne menimme Ellin ja Ruusun kanssa, mutta vain Elli oli kehässä ja Ruusu oli turistina mukana jottei sen olisi tarvinnut olla kotona yksikseen. Tapahtuma oli hyvin järjestetty vaikka halli onkin aika pienikokoinen.

Enempää en kehistä ala sepittämään, mutta sen kerron, että hauskaa oli meillä kaikilla ja Elli menestyi todella hienolla asenteella. Kehät menivät nopeasti ja palkinnot olivat koirien mieleen, ruusuke oli eritoten todella nätti!


Sunnuntaina suuntasimme taas molempien koirien kanssa mätsäriin, tälläkertaa Palokkaan. Mätsärin järjestäjänä toimi Palokan Seudun Koiraharrastajat ry ja mätsäri oli Kodin Terran sisätiloissa.
Vaikka match-shown kerrottiin olevan sisätiloissa oli kyseinen paikka melko viileä minne olisi pitänyt pukeutua hieman lämpimämmin, toivonmukaan ensikerralla astelukemia kerrotaan vähän paremmin ettei tarvitse palella, muutamalta taholta oli tapahtumasivuille ilmoitettu asiasta. Muuten tapahtuma oli todella, todella mukava. Kehät menivät melko nopeasti ja jokaisessa luokassa jaettiin vielä erityismaininnat hyvästä yhteistyöstä.

Ellin kanssa kipitettiin taas punaisten toiseksi ja nappasimme tuon erityismaininnan mikä oli melko hupaisa juttu. En ole ajatellut että meillä niin hyvin homma pelaisi, mutta näemmä olemme hyvä pari.

Ruusukin pääsi tälläkertaa kehään näyttämään taitojansa. Neiti oli hyvin innoissaan kun tajusi pääsevänsä kehään, se hyppi ja pomppi ja häntä heilui hirmuisesti. Kehässä istuttiin muutaman kerran, mutta muuten mummeliini oli super hieno. Sinisen nauhan siitä saimme ja kuullemma hännänheilutus vei punaisen nauhan toiselle koiralle vaikka Ruusukin hirveästi yritti heiluttaa tupsuhäntäänsä. Mutta oli ehkä parempi saada sininen nauha kun Ellillä oli jo punainen, jottei tarvinnut kahden koiran kanssa mennä samaan aikaan kehään!

Palkinnot olivat huikeat, nätti pokaali, ruusuke ja pussi oli täynnä herkkuja, löytyi kuppia, hihnaa, heijastin liiviä, tassupyyhkeitä, näyttelyhihnaa ja esitteitä.

Ollaan me aika eteviä!

Nyt onkin odottelu tuonne 17. päivään kun Elli pääsee vihdoin virallisiin tutkimuksiin ja siitä suuntaamme käymään Tampereella appiukon syntymäpäivillä.