Luukku 14

Kymmenen kuvan haaste; Ideana on lisätä blogiin kymmenen erilaista kuvaa, joissa esiintyy koira/koiria. Haasteessa on annettu kymmenen teemasanaa, joista kuhunkin yhden kuvan tulee jollain lailla liittyä.
Tämä haaste on kiertänyt pitkään ja hartaasti melko monessa blogissa, joskus olen tämän tehnytkin mutta hevosblogiin. Nyt on aika tehdä tämä tänne joulukalenterin kunniaksi.
Nappaa haaste omaan blogiisi ja näytä millaiset kuvat sinä valitset!

HARRASTUS

ILO

LUOTTAMUS

KOIRAKAVERI

TAIDE

VAUHTI

IHMINEN

MUSTAVALKOINEN

HAUSKUUS

LELU

136. Dinosauruksia

''Hei, tulethan mukaamme maailmaan kauniiseen, saniaisten sekä dinosaurusten retkeen ihmeelliseen?''

Tutkijat Kira Mittelspitz sekä Ruusu Kleinspitz olivat tavallisella päivä kävelyllään huomattuaan ihmeellisen maailman saniaisten seasta, ruohonjuuri tasolla. Tai ainakin dinosaurusten kokoon katsottuna. Pienet dinojen varvashikiöttiäiset; ihmettelijät, olivat hyvin kiinnostuneita kaikesta, varsinkin partion vanhempi leidi Ruusu, mutta Kira nuorimmaisena lähti komentelemaan nykypäiväisen vaistonsa kanssa ja kertoi, että ei missään mitään ihmeellistä ollut.

Pörröiset tutkijamme kävelivät sekä ihmettelivät polkujen pituutta sekä määrää. Niin monta tietä, mihin päin sitä lähtisi seuraavaksi? Ruusu veti partion peräköillä alkumatkasta ihmetellen ja filosofoiden, mutta puolivälissä hän pomppasi eteen kun haistoi jotain esihistoriallista.

Siis ihan oikeesti aito dinosaurusten uima-allas. Aivan varmasti. Kira ampaisi tutkimuskepin perässä veteen ollen ensimmäinen tuleva tunnettu nimi tässä historiallisessa tapahtumassa.

''Vesi on lämmintä sekä sumeaa, pohja hiekkaa..''

Kira kirjasi muistiinpanojaan ylös. Tässä oli hyvä vilvoitella kuumalla päivällä, otaksumme että dinosauruksetkin tekivät niin,
Kira alkoi jo ihmetellä, kun Ruusua ei kuulunut veteen, hän vain tutki rantaa ja maisteli heiniä, teki ilmeisesti lannoite tutkimusta. Pian vanhempikin osapuoli liittyi viileään veteen tehden omat muistiinpanonsa löydöksistään. Käpyjä. Niitä riitti ja kävyt olivat kimmoisia vedestä. Kaivoi Ruusu ehkä jonkun esihistoriallisenkin kävyn vesilätäkön pohjasta. Kira keskittyi keppi tutkimuksiin ja tutkimaan selustaa, jotta nykypäivän dinosaurukset eivät kävisi kimppuun.

Matka jatkui pian ja löytyi lisää ihmeellisiä asioita. Mutta hui! Kuka tuleekaan polulla vastaan;

Kira - ''Äkkiä piiloon Ruusu! Tuonne saniaisiin, onkohan ne dinosauruksia!?''  

Ruusu - ''Hss, ollaan hiljaa, ihan hiljaa.''

Kuva; Lotta @Kirputtaja

Matkan varrelle oli eksynyt kaksi karvaista norsua;

''Mammutteja!''

Kira höpisi innoissaan.

''Hss, ne kuulivat! Nyt ne tulevat tänne, ei takaa tulee T-Rex!''

Ruusu peloissaan haukkui, yritti uhmata petoeläimiä. Vaaleampi yksilö olikin lempeää sorttia, tai siltä hän vaikutti. Tummempi, ilmeisemmin sukulainen oli samaa linjaa, mutta hieman päällekäyvämpi. Ehkäpä tietämyksemme edellisestä ajasta onkin aivan väärää? Ken tietää. T-Rex oli neandertalilainen kaksijalkainen, ihmisten esi-isä. Hän tervehti meitä.
Kira, joukkiomme nuorempi epäröi tätä paksukalloista yksilöä joka tunki kätensä suoraan naamaan.

''Mäne siitä matkoihisi.''

Kira tuhisi ärtyneesti. Partio katseli Neanderthalilaisen perään joka paimensi ilmeisesti näitä kahta mammuttia. Kummaa porukkaa. Olimme matkanneet löydöksiemme sekä havaintojemme kanssa aikakaudesta toiseen.

Matka jatkui, partio alkoi jo väsyä, tai ainakin se vanhempi osapuoli. Mokomakin Ruusu hidasti matkaa kyyhöttämällä porukan perällä. Oli sitä välillä pakko hätyytellä eteenpäin. Kira jaksoi viedä letkaa eteenpäin rohkeana tutkien ympäristöä, kuin alfa susi konsanaan.

Ylemmät kuvat; Lotta @Kirputtaja

Retken suurin löytö tehtiin hieman jo väsyneenä. Meidän partio näki, koski sekä haisteli ihka oikeeta dinosauruksen kylkiluuta! Siis ihan oikeasti. Ette usko niin ette usko, luuta se on. Löysimme muutamankin kappaleen, luultavasti ihan oikeen brontosauruksen jäännöksiä. Aivan huikeeta. Tähän väliin oli pakko nappasta muutama retkikuva ja oikeesti poseerata, tuo Kira osaa nämä hommat niin hyvin. Sen pitäs alkaa malliksi, vai mitä?

Luut oli niin herkullisia että oli niitä pakko vähän maistellakkin, taisivat hävitä parempiin suihin. Turha käydä niitä etsimässä enää, ei ne siellä ole. Otettiimpahan kuvat muistoksi sekä todisteeksi teille, jotta tiedätte että ei me huijattu.
 Polut loppuivat ja saavuimme nykyajan, moderniin ympäristöön. Asfalttia, pyh. Peltilehmä kuljetti meidät kotiin todella tapahtumarikkaan ja ihmeellisen retken päätteeksi. On se hienoa kun on oma tutkimus partio.

Lähdethän uudestaankin meidän matkaan?

-Terkuin; Kira M. & Ruusu K.

50. Pop-pop-poppoo!

Mitäkö kuuluu?
Noh, kaikkea mahdollista. Poppoo on taas koossa mamman luona. Kuvaus sessioita uuteen ulkoasuun emme vielä voineet toteuttaa surkeiden sattumusten takia. Kyytini nukkui koko päivän!
Mutta tosiaan, minä olen nyt Ruusun ja kissojen kanssa muuttamassa Kuopioon ja Ruusu meni muuton ajaksi taas mamman hoiviin ja veimme sen sinne 23päivä. Neiti tulee takaisin kotiin kunhan tavarat ovat paikoillaan suurimmalta osin.
Puffen iki aikainen korvatulehdus on hellittämässä ja keskustelimme mamman kanssa, että aloitamme tosiaankin Puffelle ja Ruusulle jonkinmoisen nivelille hyvän lisän ruokintaan. Vielä emme ole päättäneet, että mitä mutta eiköhän sekin selviä pian kun laitamme päämme yhteen ja nappaamme mielestämme parhaimman vaihtoehdon tai sitten molemmille erilaista ja katsotaan tuloksia. Ruusulle listan kärjessä on vahvasti Chia De Gracian MSM jauhe. Pitänee mammalle ehdotella näitä erilaisia vaihtoehtoja jotta hän saa valita sen parhaan Puffelle, mutta pojullekkin suosittelen vahvasti samaa tuotetta.

Ruusun hoitoon vienti ei jäänyt pelkäksi koiran luovutukseksi taikka kahvitteluksi. Mamma pisti minut töihin ja puhdistin Ellin ja Puffen korvat sekä leikkasin Ellin kynnet kondikseen. Sekä harjasin kakkaisen takamuksen selväksi. Voi kiitos mamma! Koirille hoitojen jälkeen namipalaset ja itselle kahvia naamaan ja sittempä taas menoksi. Ruusu jäi katsomaan ovea kun lähdin pois ja kamala ikävä iski tuota ihanaa, hassua koiraa kohtaan. Kyllä se pärjää ja saa hyvää hoitoa. On se vaan kurjaa vaikka näin teen sentakia ettei neiti stressaantuisi tai olisi jaloissa muuttolaatikoita kantaessa.

Elli nakupetteri on alkanut kasvattaa taas turkkiaan pikkuhiljaa ja voimme alkaa miettiä näyttelyitä ja sertien metsästystä. Mammalle terkkuja, että neidiltä kaulapantaa pois että kauluskarva suapi kasvaa rauhassa.
Suunnitelmina sekä haaveina Koillis Sawo Show 2016 Tuusniemellä nyt helmikuussa ja maaliskuussa Lappeenranta Dog Show. Korvan takana myös Oulu KV, Kuopion ryhmänäyttely, Kuopio sawo show yms. Katsellaan minne päästään tulemaan!

Olen tässä miettinyt tehdä kysymyspostauksen jonnekkin väliin, mutta päätinkin jättää sen vähän myöhemmälle. Yritän saada koulutus postauksia valmiiksi tässä kunhan taas kerkeää niitä viimeistelemään ja lisäämään materiaalia. Agility postauksiakin alkaa toivonmukaan pian tulemaan kunhan liityn KPSH'hn eli Kuopion Palvelus- ja seurakoira harrastajiin ja Elli tulee kyläilemään reenien merkeissä.

30. Mökkeilyä [Video- ja kuvamateriaalia kerrakseen]

Mökki, loma, helle, koirat ja tietysti hyttyset. Sellainen oli meidän melkein täyden viikon loma Ruusun kanssa mökillä johon kuului myös yhdet mätsärit, tassuhaaveri, uusi ostos sekä paljon muuta.

Mökille oli aina kiva mennä lapsena kun pääsi mummon, ukin ja äidin tykö.
Mökille oli aina kiva mennä kun näki Nekku koiran sekä muut eläimet mitä Helsingissä isäni luona asuessa ei ollut.
Mökille oli aina kiva mennä kun hevoseni oli viereisessä tallissa.
Onko mökille nyt kivaa mennä?
Siellä asustaa äitini sekä ihanat koirat Puffe ja Elli! Eno-keno-mono-vino on myös viikonloppuisin nähtävissä. Isoveljeni asustaa perheineen järvenrannalla lähellä mökkiä.
Joten, miksi sinne ei olisi kiva mennä?


Tukalasta kuumuudesta taikka loppupäivien sateista huolimatta kerkesimme tehdä yhdessä vaikkamitä. Istuimme kodassa, kävimme retkellä metsässä ja kävelimme pitkin hiekkateitä, koirien kanssa tietysti!
Ilmat olivat aamusta ja iltapäivästä suhteellisen sopivat kevyisiin treeneihin sekä pidempiin kävelylenkkeihin joten päätin etsiä meille yksi kaunis aamu vanhoja harjanvarsia liiteristä sekä kaksi kannatinta jotka olivat tässätapauksessa vanha sekä ruosteinen jakkara sekä pikkulapsille mieleinen potkulelu. Kovin kummoinen ja hieno este se ei ollut, mutta pääsipähän Elli hieman hyppimisen makuun.
Alla oleva video pienestä agitreenistä jossa este näyttää kamalan isolle muttei ole kuin 25cm korkea, korkeimmillaan:


linkki videoon 

Hyppimis-pomppimis treenien jälkeen lämpöasteet nousivat taas niin korkealle ettei voinut koirien kanssa tehdä mitään. Joten otimme iisisti varjossa kunnes ilta koitti ja lähdimme pienelle kävelylle josta on myös videon pätkiä tuossa alempana kuvan alla!

linkki videoon

Mihinkä nämä sekuntit, minuutit, tunnit ja päivät oikein katoavat? Äskettainhän me vasta ajoimme mökin pihaan äidin punaisella autolla ja sitten yks'kaks' pitikin jo lähteä. Ruusu nautti mökkielämästä täysin rinnoin kun sai olla vapaana ja tehdä mitä lystää, kalvaa vanhoja hirvenluita ja olla lajitovereiden seurassa. Minä nautin maalaismaisemista, mökin rauhasta sekä yhteisestä ajasta perheenjäsenten kesken.


''Onneksi pääsemme pian takaisin, vai mitä Ruusu?!''

28. Kumpulantien koitos

Siilinjärvi-hoodeilla käytiin näyttämässä koiria Best-In Match Showssa Kumpulantiellä, josta tekstin otsikko.  Mätsärit olivat hyvin järjestetty ja mietitty, kehät kulkivat suht nopeaa. Plussaa oli hyvä kahvi ja hyvänkokoiset kehät sekä mukavat tuomarit!

Saapuessamme paikanpäälle melkein kello 12 oli pilvistä ja viileää. Auringosta ei tietoakaan, kun kävimme ilmoittamassa koirat kehiinsä ja jutustelimme Ellin kasvattajan Piian kanssa. Mutta kuinka ollakkaan, kun kehään päästiin ja Elli-Nonparelli päräytti punaisen nauhan, alkoi aurinko hieman jo näyttäytyä
Pöytää sekä tuomaria kammoksuva pieni 8kk ikäinen pentu tepsutteli vierelläni hihnassa uljaasti ja seisten hienosti paikallaan kun tuomari tuli morjestamaan ja antamaan vähän kädestään hajuja. Käveltiin kierrokset ympäri ja sitten käsky kävi, eli pöydälle mars! Epäilyttävästi lähestyimme pöytää, mutta käyttäydyimme hienosti. Elliä nostaessani pöydälle tokaisin tuomarille;

''Tällä on ollut vähän pöytäkammoa että jos otat ihan topakasti ettei pääse vedättämään ja murisemaan pahemmin''

Tuomarimme sitten vähän naurahti ja tarkasti koiran hampaat, rakennetta ja sitten vähän siliteltiin ja rapsuteltiin. Elli suoriutui todella hyvin pöydästä, ei murinaa tai muita mukinoita! Mahtava pentu oli voittanut pöytäkammonsa ja esiin kuoriutui se urhea pentu joka oli mukana ensimmäisissä mätsäreissään.

linkki videoon

Ellin kehän jälkeen iski pieni paniikin poikanen etteivät koirat menisi päällekkäin esiteltäviksi. Puffe & Ruusukin kun olivat mukana. Onneksi viereisessä kehässä alkoi isot aikuiset josta päättelimme, että pienten aikuisten oli tultava pentujen jälkeen samaan kehään.
Kun kutsu kävi sinisten nauhojen kehään katselimme vierestä tuomarin valintoja ja odotimme vuoroamme. Pian se aika koittikin ja pääsimme kehään muiden punaisten nauhojen saaneiden kanssa. Toiset koirat olivat polven korkuisia turrikoita ja me Ellin kanssa tipsuteltiin niiden kanssa kehässä.

Muutama kierros ympäri kun tuomari ensin asetteli koirat juoksujärjestykseen. Elli toimi hyvin tässäkin kehässä ja kuunteli minua eikä kertaakaan etsinyt äitiä joka kehän laidalla kuvasi koitosta.

Katselin taas välillä sivusilmällä kun koirakoita tiputettiin pois ja kehuin Elliä hienosta työstä kun se malttoi seistä. Välillä pylly kävi maassa mutta askel eteen ja asia korjaantui. Tuomari asetteli meidät sitten vielä viiden koiran kanssa juoksemaan muutaman kierroksen ympäri josta meidät napattiin toiselle sijalle. Huikea fiilis ja kamalasti kehuja pienen pienelle pennulle super hienosta työstä! Elli oli ensin hieman häkeltynyt kehuista, että mistäs nämä nyt tulikaan, mutta kun menimme seisomeen vielä hetkeksi palintomme eteen se taisi sitten tajuta missä oltiin kun se oikein pöyhisteli itseään ja oli ylpeän näköinen.

Keräsimme palkintomme ja sitten Ellille tuli kiire äidin luokse kun se bongasi hänet kehän laidalta.

Hetken aikaa odottelimme pienten aikuisten kehän alkua ja etenemistä jotta pääsisimme Ruusun kanssa kehään, mutta kuinka ollakkaan neiti ontui oikeaa etutassuansa aivan yht'äkkiä ja leikki loppui siihen. Sinisen nauhan tuomari meille kuitenkin antoi muistoksi ja pienen luun nauhan mukana. Tutki hän meidät vielä pöydälläkin ja etsimme tassusta jonkinsortin syytä ontumiselle mutta mitään ei löytynyt. Antura oli hieman lämmin ja myöhemmin hieman tuvonnut. Ihmeteltiin myös Piian kanssa ontumista että jospa se olisi vain ollut Ruusun mielipide kehässä olemisesta kun se ei aiemmin ontunut ollenkaan. Kehään mentäessä ontui yhden kerran ja sitten neiti alkoi laukata välillä tassu ylhäällä.

Haavereita sattuu ja ontuminen taisi johtua venähdyksestä taikka jonkun pistiäisen pistosta sillä neiti laski painoa tassulle ja pystyi kävelläkkin hyvin välillä sitä nostaen.

Puffe asteli kehään pian Ruusun jälkeen ja herra veteli todella hienosti koko homman vaikka olikin vähän häslä. Kehän jälkeen äiti naureskeli että häntä pelotti kamalasti, jos Puffe karkaa hihnasta kehässä ja sentakia Puffekin sitten oli hieman hätäinen. Hieno poika sai sinisen nauhan ja ei sijoittunut pidemmälle sinisten kehässä ja heidät tiputettiin kolmantena pois kehästä. Super hienot kehät koirilla oli, kaikki antoi tuomarin kopeloida ja astelivat koreasti, paitsi tietty pieni tassu-potilas Ruusu. Suurimmat pisteet kuitenkin Ellille joka ei murissut, purrut, jaksoi seistä ja käveli todella hienon suorituksen. Tänään oli Ellin päivä!

Palkinnoksi tuli ihana pinkki ruusuke, Hubert pusseja sekä kaulapanta joka on kyllä näille koirille aivan liian iso mutta sille löytyi onneksi käyttäjä. Elli-Nonparelli taitaa tietää mille poseeraa näissä kuvissa!

23. Konkkaronkka kasassa

Tassujen konkkaronkka oli taas pitkästäaikaa koossa vanhimmasta nuorimpaan ja iloinen jälleen näkeminen tapahtui 12. päivä eli viime perjantaina. Kun automme saapui mökkitien päähän kuului jo Puffen sekä Ellin kaikuvat tervehdykset joihin Ruusu vastasi kysyvällä murinalla.
Kun astuimme autosta ulos alkoi haistelu ja ihmetys:

''Äiti!? Tulix taas vierailulle? Ihanaa! Moi, moi, moi, moi!!'' Taisi Elli tokaista innoissaan kun se hääräsi Ruusun vierellä ja antoi pusuja toisen nenälle häntä hirveästi vipattaen ja hieman inahdellen ilosta.

''Jahas, keitäs tontille nyt tuli? Hei tyttö! Moi! Ihana nähdä'' Puffella oli taas maltillinen tarkastus, että ketkä autosta astuvatkaan ulos. Ensin moikattiin mamma ja istten se tajusikin että minä tulin autosta ja tuli morjestamaan hyvin asiallisesti hieman hyppien vasten ja häntäänsä heiluttaen.

Polku salaiseen maahan

 Tähän viikonloppuun mahtui huisketta ja vilinää. Lauantaina käytiin sukuloimassa ja kuulemassa isoveljeni pojan nimi joka on muuten aika söpö ilmestys! Koiruudet eivät päässeet mukaan juhliin, mutta ne juhlivat sitten myöhemmin ulkoilemalla ja saaden illalla kodassa paistettua makkaraa.

Päivät olivat sateisia ja hieman värittömiä auringon leikkiessä piilosta, mutta onneksi on tämmöinen ihana ja rakas koiralauma joka piristää niitä harmaitakin päiviä. Suunnitelmissamme oli suunnata Juankosken mätsäreihin 14.päivä sunnuntaina, mutta päätimme kuitenkin olla lähtemättä ajamaan parin tunnin matkaa per. suunta, kun tässä lähempänäkin on näitä tapahtumia ihan riittämiin kuitenkin ennen meidän ensimmäistä ''IIK'' koitosta!
Elli on nimittäin ilmoitettu Iisalmen KV'hen 02.08 jota jännitetään jo nyt kovasti sillä neiti on vieläkin arka pöydällä ja toivonmukaan ei sitten ala makaamaan tai murisemaan tuomarillemme.

Kun emme lähteneet mätsäilemään oli hyvin aikaa touhuta kolmikon kanssa ja napsia kuviakin siinä sivussa. Pakko myöntää, että minulla oli kamera kokoajan käsissäni eli kuvailu ei ollut niin vähäistä vaan oikeastaan aika aktiivista, mutta en kuitenkaan kokoaikaa keskittynyt käsittelemään kameraa vaan kävimme koirien kanssa kävelyillä, tehtiin temppuja ja harjoiteltiin vaikkapa mitä.
Jokainen koira sai myös 'kauneushoidon' harjan sekä kynsileikkurin kera vaikkei tämä operaatio kamalasti tuottanut tulosta, turkit menivät heti kikkuralle kostean sään takia, mutta lähtipä ainakin Puffelta pohjavillaa pois jos ei muuta!
Hoitojen jälkeen tassuttelijoilla oli sitten taas virtaa juosta ja riekkua, minä kameran kanssa perässä.

 

Pakko huomauttaa, että Ellille on kasvanut aivan ihana turkki. Pörröinen, runsas sekä erittäin miellyttävän hieno! Turkki on melkein kuin Puffella, mutta ei niin pehmoinen, Ellillä on nyt aika karkea turkki mutta sekin kyllä vielä muuttuu ja väri saattaa tummua vielä entisestään. Neidin otsaan on ilmestynyt söpö tumma merkki joka tekee pennusta aika veikeän katseltavan ja ei että kun tuo pää on niin pienen näköinen!

16. Koirajengi

Mökille. Mökille? Mökille!! Me lähdettiin 8.päivä käymään mökillä Ruusun kanssa, lauantaina meillä oli KPSH'n järkkäämät mätsärit edessä jo aamu 10 aikaan joten oli parempi lähteä mökille ettei äidin olisi tarvinnut herätä kamalan aikaisin ja lisäksi koukata meitä matkanvarrelta mukaan ja venyttää ajomatkaa jopa tunnin verran pidemmäksi. Äidin kyydillä siis mökille ja katsomaan mitä Ruusu miettii maisemanvaihdoksesta viikonlopuksi ja miten se kestää omaa riiviö lastaan, Elliä.

Mamii!

Ruusu oli mökillä ensin aluksi varovainen ja seurasi minua kokoajan. Pidin neitiä siis irti jotta se saisi juosta sekä tutkia paikkoja. Välillä se kävi nuuhkimassa ympäristöä mutta palasi jalkoihini ja kyttäsi jos menin sisään tai muualle. Elli härkki jatkuvasti Ruusua muristen ja hyökäten tätä kohti ja Ruusu vain 'chillasi' nurmella tai missä ikinä olikaan ja ei välittänyt asiasta paitsi joskus se aina vähän näytti hammasta ja murahti.
Kävimme Ruusun kanssa tallilla moikkaamassa hevostani Santtua ja lauantaina illalla kävimme näyttelyiden jälkeen lenkillä mökkitiellä.

Lauantai aamuna olimme nokka kohti Kurkimäkeä ja KPSH'n hallia sekä koirahoitola Viikseä. Paikanpäällä olimme hyvään aikaan ja kävimme ilmoittamassa koiruudet tietysti ensiksi ja sittempä alkoi odottaminen. Tälläkertaa minä esittelin Ellin sekä Ruusun ja äiti esitteli Puffen.
Elli tietysti ensin joka ei malttanut kamalasti keskittyä hommaan kun mamma oli taas kateissa. Todella hyvin neiti jaksoi kuitenkin seistä ja saimme harjoitella pöytähommia kun aiemmin emme ole pariin kertaan päässeet pöydälle ja ajteltiin kokeilla kun se tuomarin lähestyminen ottaa Ellille hermoromahduksen. Pöydällä seisottiin hienosti kunnes tuomari alkoi lähestyä ja Elliä alkoi pelottamaan, rohkaisin sitä ja tarjosin makupaloja sieltä sun täältä kun tuomarin kanssa juteltiin ja kerroin hampaiden poistosta sekä koiraa arveluttavasta kontaktista tuomariin. Saatiin tarkastettua hienosti rakennetta ja vilkaistiin hampaita ja sitten käveltiin edes' takaisin. Koitoksesta sininen nauha ja palautetta tuli tuomarin kohtaamisesta aiheutuvasta arkailusta jota treenattava. Tietysti, mutta pikkuhiljaa.

Pikainen koiran vaihdos ja Ruusun kanssa kehään jossa meitä jo odotettiinkin. Ruusu-neiti toimi taas hienosti, mutta tälläkertaa emme olleet niin hyvin yhteydessä toisiimme ja katsekontakti hävisi heti seisotuksen jälkeen ja neiti pyöritteli kävellen eteenpäin. Yritin kaapia hieman huomiota ja välillä sain katsekontaktin koiraan. Kaikki meni kuitenkin hienosti ja pääsimme Ruusun kanssa pöydälle jossa tutkittiin ja kopeoitiin, vanhana konkarina kaikki sujui vallanmainiosti ja saimme punaisen nauhan. Punaisten kehässä meidät pudotettiin heti ensimmäisenä pois mikä hieman ihmetytti, mutta ei sitä aina voita ja ollaan tyytyväisiä päivän ainoaan sijoittuneeseemme jonka koitos jäi minulle hieman arvoitukseksi sillä näin vain sinisten nuhojen kehästä loppuosan.

Puffe sijoittui sinisten neljänneksi(SIN4) ja pakko olla vaan pojasta ylpeä vaikka kaiken mitä näin kehästä oli aika koomista ja melkein tikahduin nauruun kun näin Puffen karkaavan pannastaan peräti kolme kertaa peräkkäin! Kun minulla oli Ellin kanssa sinisten nauhojen kehä Puffen päälle ei Puffe saanut näyttelyremmiä joten äiti esitteli pojan kaulapannassaan josta se helposti pääsee riuhtaisemaan itsensä irti ja niinhän siinä kävi. Puffe päätti viimeisellä kävely kierroksella lähteä kehästä.
''You guys can stay, imma go home''
Tuomareitakin hieman nauratti ja sijoittivat karkulaisen neljänneksi ja palkinnolle päästyään Puffe karkasi uudestaan ja äiti juoksi sen perässä kunnes se tuli takaisin ja parivaljakko meni hetkeksi seisomaan palkinnollensa sen keräten ja lähtien kehästä kunnes juuri kehästä päästyään  Puffe teki sen taas. Onneksi nyt kukaan ei tainnut edes tajuta kun Puffe juoksi suoraan majoittautumis nurkkaamme. Oli se vaan aika koomista!

Puffen mielestä komeus kuuluu vaan perheellensä

Kävimme iltalenkillä vielä lauantaina koko karvaköörin kanssa ja naapurin koiratkin tulivat navetalta moikkaamaan uutta tuttavuutta, Ruusua joka ei oikein pitänyt tervehdyksestä. Ruusu istui takapuolensa maahan ja aivankuin se olisi katseellaan pyytänyt minulta apua.
Ensin ilmaantui Rilla joka on kuvissa valkea neiti ruskein täplin ja se innoissaan juoksi heti Ruusun takapuoleen kiinni. Ruusu murahti ja istahti kunnes Rilla jätti sen hetkeksi rauhaan tervehtien Puffea sekä Elliä. Kuvissa näkyy myöskin vanhempi lapinkoira Pörrö joka ilmaantui paikalle hetki Rillan saapumisen jälkeen ja sekin syöksyi tervehtimään Ruusua. Haisteluiden jälkeen pääsimme jatkamaan kuitenkin matkaamme kolmen koplana ja pääsimme kotiin asti.

Auta, pliis. Tää ei oo kivaa

Mitä täällä tapahtuu!?

Onko teidän ystävänne karanneet näyttelyissä?