20. Kun Ruusu tuli taloon

Ruusunen on ollut meillä jo kuukauden ja päivääkään en vaihtaisi pois. Tämä ihana dessukka on valloittanut meidän sydämet ihanalla luonteellaan ja olemuksellaan. Ruusu on hellyyttävä tapaus, rauhallinen, mutta samalla pirteä ja niin rakas jo nyt. En ihmettele josko naapuritkin ovat hymyilleet kun ollaan astuttu neidin kanssa ulos kun Ruusu on välillä haukahdellut terveiset.
Olemme kerenneet kuukaudessa tehdä Ruusun kanssa vaikka mitä! Tutustuimme todella nopeasti ja ensimmäiset päivät olivat tietty ihmettelyä ja kokeilemista mutta sitten pikkuhiljaa Ruusunen sopeutui ja on ollut hyvinkin tyytyväinen koiruus.

Tuntematonta koiraa ei voi tulkita täysin varmaksi, että mitä se ajattelee mistäkin, koska eihän se ole sama asia kuin pentuna hankittu ystävä johonka tutustuu sen elämänkaaren aikana. 6vuotias Ruusu on ollut meille kuin pentu, ensimmäisinä päivinä meillä oli sanomalehdet lattialla koska neiti oli tottunut pääsemään aamupissille jo neljältä aamulla, mutta lehdet unohdettiin neljäntenä päivänä kun Ruusu oli tottunut uuteen rytmiinsä joka on hieman vaihteleva, mutta koira käytetään ulkona heti herättyä ja kolmesti taikka neljästi päivässä.
Ruusu on nyt hevoseni muuton jäkeen päässyt kanssani tallille mukaan ja on nauttinut sielläkin kun saa olla vapaana ulkona. Neidistä on tullut siis aktiivinen tallikoira! Muotovaliosta tallivalioksi, niinkuin ihana ''talli-isäntämme'' Timppa sanoo.

Mitä tähän meidän ''kaikenlaiseen harrastamiseen'' tulee, teemme jokapäivästä hieman erilaisen, mutta rutiineja ovat ulkoilut, ruokailut, tallilla käymiset sekä pienet herkku hetket.
Herkulliset hetket ovat toisinaan aktiivipallon kanssa tuhisemista taikka klikkerin kanssa temppuilua. Erikoisemmat herkkusuu päivät ovat sitten näyttelyiden merkeissä ja joskus ulkoillessa olemme harjoitelleet myös hieman tokoilua.

Jos asuisin yksin ja Ruusu olisi vain minulla niin olisin ostanut sille kaikenmaailman ihanaa tavaraa varmasti kasoittain, mutta taloudessa mököttävä mies hieman on jarrutellut asian kanssa joten olen kerennyt kuukauden aikana ostaa Ruusulle yhden lelun joka on jo suolistettu eli rikottu/revitty/pureskeltu rikki. Parsinneula joutui töihin ja vinkuti viu viu lelu on ollut tikattavana ja Ruusu iloinen kun sai lelunsa takaisin käyttöön.
Olen myös muuttolaatikosta askarrellut neidille pienen pedin joka on aivan liian pieni, mutta hyvin se on neidille käynyt. Pieni askartelu vimma iski minuun keskellä yötä ja niin syntyi pieni väliaikainen peti neidille.

Linkki videoon

Olemme olleet hyvin iloisia kun Ruusu tuli perheeseemme vaikka välillä sitä epäilyttikin ottaa jo aikuinen koira kotiin, mutta ei se paljoa pennun adoptoimisesta eroa. Täytyy vain luottaa, että koira oppii uuden talouden tavoille sekä meidän omiin rytmeihimme joko nopeasti taikka hitaasti. Joidenkin koirien kohdalla sopeutuminen on hitaampaa ja minua ei olisi haitannut jos Ruusunkin kohdalla olisi näin käynyt. Meillä meni viikko ja Ruusu oli kuin kotonaan.
Nyt jos neiti jää keskenään kissojen kanssa kotiin kun minä ja mieheni lähdemme esim. kauppaan niin saamme iloisen vastaanoton heti ovella kun Ruusu hyökkää heiluttaen häntäänsä ja ilmoittaen, että on ihana nähdä. Nyt on mukava tulla kotiin kun tietää, että joku ihana, musta, pörröinen eläin odottaa innolla kotiinpaluuta. Ennen meitä odotti vain pöydällä maukuvat kissat jotka vaativat ruokaa maukuen ja tunkien päänsä ruokakassiin.

07. Tassujen Taikaa

Heissan taas! Kerrompa teille hieman mietteitä ja asiaa uudistuksista. Mietin ja pohdin tuossa viime viikon, että ehkä tämä blogin nimi ''Neljällä tassulla, yhdellä sydämellä'' on liiankin yksittäinen ja ehkä liian pitkä nimi tälle blogille. Blogissahan on tällähetkellä kaksi koiraa ja nimi viittaa yhteen turrikkaan, joten nimi tulee vaihtumaan erilaiseksi, lyhyemmäksi ja mielestäni paremmaksi kuin nykyinen. Mutta osoite pysyy samana eli ''http://neljatassuayksisydan.blogspot.fi/'' joten te jotka ette ole rekisteröityneitä lukijoita, löydätte meidät vielä tulevaisuudessakin.
Tuleva nimi kukoistaa tämän tekstin otsikkona, ''Tassujen taikaa''. Mietin myös muita nimiä, mutta mikään ei oikein loksahtanut paikoilleen ja suurinosa on jo käytettyjä ennestään.

Ehdolla olivat nämä nimet
-Huiskuhännät
-Hupsis
-Hiljainen salaisuus
-Karvapuustit
-Pömpiäiset
-Pölyhuiskan tarinaa
-Risut & Ruusut
-Tassutellen
-Team Spitz
-Värilläkö väliä

Tämä nimi tulee vaihtumaan varmaankin parin viikon sisään kunhan saan kuva materiaalia sekä idean uutta banneriamme varten. Koko blogin ulkomuotokin saattaa muuttua jos oikein innostumalla innostun tekemään kaikki koodaukset uuteen uskoon.

Tämän kirjoituksen kuvat ovat tiputeltu tänne muutaman päivän ajalta eli tämä ei ole vain yhden päivän kuvasaldo ja tietysti jätin kuvia poiskin ettei tämä ole täynnä kuvia. En tiedä onko postaukset paremman näköisiä muutamalla tosi hyvällä kuvalla vai monella hyvällä. Ehkä juuri muutamalla tosihyvällä?
Olin mökillä tässä taas muutaman päivän touhuamassa hevosten ja koirien kanssa. Tietysti tein koirien kanssa ne perus rutiinit eli kävin niiden kanssa retkellä ja harjoittelimme temppuja sun muuta mukavaa. Harjaus ja kynsien leikkaus jäivät unholaan, mutten onneksi ole ainoa koirista huolta pitävä ihminen ja äiti kyllä pitää huolta rakkaista ystävistään.
Koirien kanssa touhutessa pidin taas kameraa visusti mukana, että saan tänne blogiin kuvia ja ehkä tuota uutta banneria sekä ulkoasua varten materiaalia. Pakko sanoa että näistä Puffen tanssimis kuvista sain idean uuteen nimeen, sillä onhan se aika taianomaista ja mukaansa tempaavaa tassuttelua, eikö totta?

Meillä, niinkuin kaikilla muillakin jotka ovat ottaneet uuden ja karvaisen perheenjäsenen on kinastelua vanhemman ja pennun välillä. Puffe oli viisi vuotta sitten uusi tulokas ja leikki pyllykärpästä meidän perheessä jo asuvalle lapinkoira neidille. Nekkua otti aina pähän kun Puffe könysi sen hännässä, kuonossa ja tassuissa joten komennusta ilmaantui jokapäivä, mutta pikkuhiljaa kinastelu muuttui ystävyydeksi. Ystävilläkin on joskus nahistelua esim. luusta tai herkuista ja ehkä jopa huomiostakin, mutta päivän päätteeksi köllähdetään toistensa viereen nukkumaan.
Puffe ja Elli tulevat nykypäivänä todellahyvin toimeen keskenään, päivään kuuluu leikkiä, nahistelua ja pussailua. Suurimmat raivokohtaukset johtuvat yleisemmin pihalla lojuavista luista tai dentastix puruluista. Raivopää on yleisesti Puffe joka aina Elli ärsyttääkseen ottaa luun ja vie sen jonnekkin ja menee hieman kauemmaksi vahtimaan sitä herkkupalaansa ja kun Elli kävelee nuuhkien sen luokse Puffe räjähtää ja murahtaa komentaen pientä neitiä joka menee häntäkoipien välissä pois. Huomaa että Puffe tekee tätä ihan huvikseen ja omaksi viihteeksi koska ne ilmeet mitä se pitää yllään samalla kun vahtii jotain herkkua kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Blääh, tääpäs on mun luu

 Elli yleisesti syö heti herkkunsa tai piilottaa sen jonnekkin mistä Puffe ei sitä hänen mielestään tajua löytää ja harvemmin niin käykään että herra löytää Ellin piilopaikat. Herra on istten ottanut huomioon että Ellin syötyä herkkunsa se tulee kräkkymään Puffen eväitä ja siitäpä tämä nahistelu ja Puffen ylimielinen tempaus on saanut alkunsa. Se on enemmänkin hauskaa kun vakavaa paitsi sitten jos Puffe ottaakin kovemmat otteet ja näykkäisee Elliä tai käy sen päälle. Onneksi näin ei ole käynyt ja Puffe ehkä ymmärtää että kyseessä on vasta pentu. Tässä odotellaankin sitä kun Elli kasvaa ja valtataistelu alkaa.

Mullapas on risu

Tässä odotellaan myös, että kasvaako tämä terhakka neiti rotumäritelmästään ylitse eli samanlaiseksi jättiläiseksi kuin Puffe. Elli on nyt ihannekoossa mikä on 26cm, mutta vielä se näyttää kasvavan hirmuista vauhtia. Toivonmukaan karva vaan kasvaa pituutta ja säkäkorkeus pysyisi rotumääritelmien sisäpuolella ettei Elliäkin travitse kirjauttaa Mittelspitziksi niinkuin Puffe joka on korkeudeltaan hurjat 34,5cm. Neidin korvat ovat hirmuisen kokoiset ja jalat pitkät, mutta on se kyllä aika pulla, eli siis läski. Neiti on kauhea syöppö ja haluaisi kokoajan vaan syödä, mutta ymmärtäähän tuon ruokahalun tässä iässä, muttakun maha vaan meinaa kasvaa ja paino nousta. Ei tuo pyöreys vielä mitään haittaa, mutta kunhan siitä sitten myöhemmin tulee solakampi neiti ja äiti muistaa hillitä ruokamäriä ja mummo herkkujen antamista.

On hyvää marjapuskan keppiä, omnom!

Ruoasta tuli mieleen neidin hampaat ja niiden vaihtuminen rautahampaiksi. Olemme vielä muutamaa hammasta vailla valmiit jotka eivät meinaa tippua ei sitten millään. Kulmahampaiden vaihto on ainakin tälle rodulle yleinen asia jotka saattaa venähtää pitkäksi ja hampaat saattavat jäädä tököttämään rautahampaiden vierelle ja näin purenta menee vinoon. Puffen kanssa jouduttiin menemään eläinlääkäriin ottamaan jopa viisi hammasta pois että saataisiin torahampaat pois. Oli aika härskin näköistä kun koira läähätti ja maitohampaat tököttivät kuin syöksyhampaat! Puffen purenta ei ole täydellinen, mutta se ei ole koiraa haitannut ja vikoja ei ole kuin milleissä joten ei hätiämitiä.
Ellillä on tosiaan enää yläkulmahampaat vaihdossa ja mokomat maidokkaat eivät meinaa irrota millään. Joudumme viemään sen operointiin jos ne evät piakkoin lähde heilumaan. Ne ovat kasvaneet hyvin ulos mutta ovat jämäkästi kiinni. Vetoleikkejä ja muuta kivaa purtavaa neiti on saanut mutta ei ole vielä tapahtunut muutosta. Alahampaat lähtivät viime viikonloppuna kun olin koirien kanssa.

Sitten vielä haluan kerto teille tulevista tapahtumista, muusta kuin blogin nimen vaihdoksesta.
Seuraavat mätsärit ovat meidän kalenteriin merkitty ja ne ovat vappuna Suonenjoella jonne ilmoitamme molemmat koirat. Päivämäärä on 02.05 ja lisäteitoa voitte käydä lukemassa Suonenjoen Palvelus- ja seurakoiraharrastajien sivuilta.
Muita mätsäreitä minne saatamme ilmaantua ensikuussa on listattu tähän:
07.05 - Kuopio
09.05 - Kuopio
13.05 - Kuopio
14.05 - Vieremä / Varkaus / Kuopio

Ps. Nämä ovat vielä auki ja mitkään eivät ole varmoja. Aika Kuopio painoitteista, mutta saattaa tietysti muuttua vielä rutkasti että minne menemme ja milloin. Vieremä on listassa ihan sentakia kun Elli on sieltä kotoisin ja olisi kiva päästä kotikunnille näyttää neitiä.

Minulla on vielä yksi suurensuuri info, mutta taidan jättää sen vielä seuraavaan postaukseen ja pidän teidät jännityksessä! ;)