184. Tassujen Taikaa 3v

9.huhtikuuta 2015 tuli julkastua tämän blogin ensimmäinen postaus, mikä oli luonnollisesti esittely silloisesta kokoonpanostamme; Puffe, Elli, Mamma ja Jessie. Kun blogi perustettiin, oli nimemme ''Neljällä tassulla, yhdellä sydämellä'', joka pian kuitenkin vaihtui nykyiseen nimeensä.

Kolmessa vuodessa kerkesi tapahtua myös paljon muuta; Ruusu, Ellin äiti liittyi perheeseemme. Muutimme paikkakuntaa Kuopiosta Jyväskylään ja taas Kuopioon. Koimme pettymyksen Ellin polvista, parannuimme Ruusun kanssa steriloinnista ja muista eläinlääkäri käynneistä mitä ahne mummo meille aiheutti. Puffe siirtyi aikanaan enemmän ja enemmän taka-alalle blogissa, hänen kamera ujoutensa takia. Kun kamera ilmestyy laukusta, luikkii poika pakoon. Viimeaikaisin muutos on uusi poppoomme jäsen, Hippie.

Blogi on mielestäni kehittynyt ja ehkä ihan hyvä niin. Postaus tahti on aina heitellyt, mutta postausten sisältö ja kuvat ovat muuttuneet laadukkaammiksi ja teksti asiallisemmaksi mutta se on säilyttänyt kuitenkin sen omanlaisen tuntuman. Koirat ovat päässeet kirjoittamaan sekä välillä myös Mamma jonka takia hänetkin on lisätty ''kirjoittajat'' välisivulle.

Ulkoasut muuttuvat jokaisessa blogissa aika-ajoin, aivan kuin meilläkin ja jos laskisin kaikki blogimme ulkoasut yhteen, olisi niitä varmasti yli kymmenen. Kirjoittanut on opetellut koodaamaan paremmin ja täten ulkoasummekin ovat muuttuneet, ainakin omasta mielestäni parempaan, siistimpään suuntaan.

Blogimme kolme vuotis päivän kunniaksi ei ole arvontaa, kilpailuja tai muuta yhtään sen ihmeellisempää. Mamma tuli käymään Ellin ja Puffen kanssa yökylässä, sekä tapaamaan ensimmäistä kertaa Hippiä. Elli ja Hippi leikkivät keskenään, Puffe taisi jopa hieman rakastua pieneen palleroon ja kävimme yhdessä lenkillä.

Etsi pentu kuvasta!

168. Vuosi vaihtui

Vuosi 2017 on koettu, eletty, taputeltu ja mitä näitä nyt on. On aika tehdä pieni katsaus tuohon menneeseen vuoteen, josta löytyy mm. parhaat hetket, kuvat, muistot...

Vuoden neljä parasta kuvaa/hetkeä

Suosituin postaus 2017

Kaikki ei olekkaan aina niin kirkasta

''Saavuimme myymälään vähän vaille viisi ja avustaja saapui laittamaan koiralle silmätipat silmätarkastusta varten jonka jälkeen odottelimme kymmenisen minuuttia ennen tarkas huoneeseen menemistä. Huone oli pieni ja pimeä, siellä mahtui juuri ja juuri kääntymään koira sylissä ympäri.Elli nostettiin pöydälle lääkärin pyynnöstä joka nappasi koiran polvet käsiinsä heti''

Vuoden 2017 menot

Tammikuu	160€
Helmikuu	106,10€
Maaliskuu	74,81€
Huhtikuu	205,50€
Toukokuu	34,38€
Kesäkuu	54,75€
Heinäkuu	59,69€
Elokuu	34,05€
Syyskuu	38,81€
Lokakuu	10,47€
Marraskuu	53,96€
Joulukuu	215,69€
YHTEENSÄ	1048,21€

Kuluihin laskettu ruoat, herkut, match showt,
eläinlääkäri kulut jne.

Tavoitteet vuodelle 2018

En ole oikein koskaan miettinyt tavoitteita, sillä tykkään elää päivä kerrallaan tätä hassua elämää. Jokseenkin joskus tulee mietitteyä, mitä voisi tehdä, mitä tarvitsee ja mitä haluaa.

-Meille tulee uusi perheenjäsen jonka kassa harjoittelemme koiran elämää ja kasvamme pikkuhiljaa harrastusten pariin

-Ruusun kanssa käymme vähintään kerran virallisissa näyttelyissä

-Elli saa viimeisen sertinsä valioituakseen

-Lähdemme Ruusun kanssa kaverikoira koulutukseen

-Käymme Norjassa kalassa

-Aktivoidun Ruusun koulutuksessa ja opettelemme kolme uutta temppua

Sitten vielä..

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2018!

                                                                                     terv. Tassujen Taikaa poppoo

Luukku 24

Tassujen Taikaa poppoo toivottaa ihastuttavaa joulua ja toiveikasta uutta vuotta 2018!

Viimevuoden kalenterin kanssa meinasi tulla harmaita hiuksia, mutta voinen sanoa että tämän vuoden kalenteri teki ne harmaat hiukset.
Ensinnäkin, piparit ovat täysin kotitekoisia taikinasta lähtien ja niiden tekemiseen menee normaalisti kaksi päivää. Elli vieraili luonamme rajallisen ajan joten aika täytyi käyttää hyväksi kaikella mahdollisella tavalla.

Toisin kuitenkin kävi. Täytyi aina odottaa apukäsiä, taikka olit itse töissä. Sillointällöin koko homma unohtui. Jokunen kerta meni koiria kuivatellessa kokopäivän, kiitos kuuluu suomen sääolosuhteille. Heti kunnon, kauniin ensilumen tultua tuli nukuttua iltahämärään saakka kun vihdoin sai nukkua pitkään. Seuraavana päivänä lumi oli sulanut. Toisella lumisateella lähdettiin pihalle heti, joulukorttikuvat kasassa 27.pv, mutta itse kalenteri hukassa. O-ou!
Kalenteri kuvaukset aloitettiin vihdoin 28.pv ja siis marraskuuta. Kiirettä piti, mutta nyt se on tehty. Kiitos kaikille...

Tässä teille vielä lopuksi pieni, lyhyt, ytimekäs ''behind the scenes'' of joulukalenteri 2017;

 
Terävyys?
Mikä se sellainen on?

69. Pohdintaa uudesta jäsenestä

On tullut aika blogiinkin jo kirjoittaa haaveestamme vaikka se ei ole ajankohtainen vielä hetkeen. Olemme keskustelleet, harkinneet, laskeskelleet ja tuumineet uuden jäsenen liittämistä talouteemme. Mammalla kun on Puffe ja Elli toisillensa kavereina ja meillä vain Ruusu, josta on nyt huomattu, että kyllä neiti ystävän tarvitsee. Kissat eivät ole koiria ja ne eivät täytä vanhan neidin vaatimuksia.

Elli on tuonut kotiimme iloa ja uusia puolia Ruusussa. Pian on pikkuneidin kuitenkin palattava suorittamaan ystävän virkaansa omaan kotiin Puffen ja Mamman tykö.
Tässä olemme miettineet jo pidemmänkin aikaa hankkivamme uuden ystävän, tai siis minä olen ollut lähinnä se, joka ajattelee.
Itselläni on ollut pikkuisesta asti haaveena oma harrastekoira ja nimenomaan bordercollie. Taloudessani on kuitenkin toinen, hyvin vaikuttava mies henkilö jonka tunteet täytyy myös ottaa laskuihin mukaan. Hänen mielestään koiran ei tulisi olla liian iso eli yli polvitaipeen. Pöh, sanon minä, mutta olemme asiallisesti keskustelleet asiasta ja hän on hyvin suostuvainen näihin viimeisiin vaihtoehtoihin mitä meillä on mietinnässä. Vielä emme ole päätöstä tehneet, joten ajattelin tulla kysymään ihan teiltä koira ihmisiltä, että minkä te valitsisitte meidän tilanteessa.

Ajankohtaa ei vielä hankinnallemme ole ja sen kanssa otamme rauhallisesti. Olemme nyt muuttamassa Jyväskylään täältä Kuopiosta isännän opintojen takia. Itse kuljen tyhjänpanttina siis vielä mukana. Töihin olen menossa heti jos vain jonkun paikan saan. Ruusua unohtamatta jatkamme neidin kanssa kaikkea mieltä virkistävää. Muutamme nyt syrjemmäs kaupungista mikä piristää varmasti mummo koiraamme. Hankaloittamaan asiaa, uusi kotimme on kerrostalo ja kolmas kerros hissittömästä talosta, joten Ruusua joutuu nyt kantamaan rappusia ylös ja alas.(Polvien takia)
Uudelle tulokkaallemme tulisi sopia tämä tilanne ainakin hetken, riippuen milloinka hankinta on ajankohtainen. Meillä on vuoden sopimus uudesta asunnostamme 01.09.2016 alkaen.

Riippumatta ajankohdasta tulisi tietää mitä haluaa uuden koiran kanssa tehdä ja hakea rotua, mikä soveltuu juuri sinulle. Itse haluan harrastaa uuden ystäväni kanssa ainakin agilitya sekä tokoa. Plussaa olisi tietty näyttelyt, mutta mätsärit riittäisivät jos koiran ulkomuoto ei sopisi näyttelyihin, arvostelevan silmän alle. Koiran tulisi olla siis aktiivinen, mutta kuitenkin hyppysissä pysyvä. Tietysti koulutus on tässä suuri avain, että millainen tämä karvakorva tulee olemaan myöhemmin.

Olemme nyt isännän kanssa neljän rodun vaiheilla, jos kleinspitziä ei lasketa mukaan. Rotujen välimaasto on vaihteleva, mutta näihin finalisteihin olemme päätyneet. Muutamalle kasvattajallekkin olemme puhuneet alustavassa miettimis mietinnässä.

Tässä finalistimme ja hieman selitystä, että miksi juuri tämä rotu on listallamme;

Kuva lainattu netistä LINK

Welsh Corgi
Pieni ja söpö, isokorvainen sekä persoonallinen otus jonka kanssa voisi harrastaa melkeimpä mitä vain agilitysta näyttelyihin. Riippuen tietysti koiran terveyden tilasta vaikka corgi luokitellaankin pitkäikäiseksi roduksi on niilläkin terveysongelmia.
Corgia olen itse miettinyt Suonenjoella asuessani ja olin jo kasvattajien puheilla, mutta kävi mitä kävi. Ihanne corgi olisi pitkäkarvainen pembroke uros.
Isännän mielestä tämä olisi paras vaihtoehto, mutta häntä myös epäilyttää, että se ei riittäisi minulle pidemmällä kaavalla koska haluan isomman harrastekoiran.

Kuva lainattu netistä LINK

Shetlanninlammaskoira
Mukava, melkein yhtä ihana kuin kleinspitz, mutta hieman isompi ja kuitenkin hyvin erilainen. Yksi Suomen suosituimmista koiraroduista jotenkin vain päätyi listallemme. Pitkäikäinen ja suht. terve rotu joka on miellyttämishauinen. Harrastamis mielessä ei tältä koiralta potentiaalia loppuisi, lista on loputon.
Isännän mielipide tästä on ''Ihan kiva..''
Ihanne shelttiä ei sinäänsä ole, mutta unelmia löytyy. Blue merle uros olisi aivan täydellinen, mutta ei se koiran valinta ole karvoihin katsomista vaan siihen luonteeseen ja mistä yhdistelmistä se on jalostettu.

Kuva lainattu netistä LINK

Bordercollie
Voih, tämä ikiaikainen unelma. Innokas, valpas ja älykäs rotu. Isompi kuin aiemmin mainitut rodut ja ulkomuodoltaan omaan silmääni juuri nappi suoritus. Ei liian pieni eikä iso. Energiatasoltaan bc on kuitenkin hyvin vaativaa sorttia, se tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteettiä. Sopisi hyvin meille sillä pidämme liikunnasta ja minä haluan harrastaa.
Isännän mielestä se söisi meidät perikatoon, koska se on aivan liian iso. Sopivan kokoisia omasta mielestäni, mutta hieman Ruusun osuus mietityttää että jäisikö se jalkoihin lenkeillä tai jopa kotona. Mummo-koiralla riittää virtaa, mutta vanhuus astuu kuitenkin eteen.
Se ihanne bc olisi tietysti tässäkin rodussa uros. Karvoihin jos aletaan katsoa niin blue merle tai musta valkoinen. Päälajeina olisi agility, toko ja ehkä vetohiihto.

Kuva lainattu netistä LINK

Suomenlapinkoira
Se isännälle mieluinen. Minulla itselläni on positiivisia kokemuksia lapinkoirista sillä meillä oli perheessä lapinkoiria aina lapsesta asti. Puffen kaverina oli Nekku-neiti joka oli lapinkoiran ja pystykorvan sekoitus. Aivan ihana yksilö.
Lapinkoiran kanssa voi myös harrastaa kaikenlaista ja se soveltuu hyvin myös kotikoiraksi. Rohkea, älykäs ja rauhallinen rotu. Potentiaalia näillä riittää ja turkki on helppohoitoinen.






Jotain tietysti aina puuttuu. jostain puhun yli-innokkaasti ja toisesta en paljoakaan. Nämä ovat finalistimme. Vielä on elämä aikaa miettiä, mutta haluaisin Ruusulle mahdollisimman nopeasti kuitenkin ystävän sillä Elli ja Puffe tulevat olemaan muuton jälkeen kauempana ja täten harvemmin tavattavissa. Katsokaapa vain niin hommaan kuitenkin toisen kleinspitzin. Niitä ei vaan voi olla liikaa, mutta haluaisin kokemustenkin puolesta päästä toisen rodun saloihin.

Tässä on pähkäilymme. Tiivistettynä ja sekalaisena.

Nyt kysyn teiltä, mistä koirasta haaveilet ja miksi?

Mitä rotua suosittelisit meille?

63. Puheenvuorossa; Poppoo

''Hei kaikki, poppoo täällä! Tultiin kertomaan teille kuulumisia ja uutisia.''

Puffe; ''Ensinnäkin..''
Elli; ''Ei ei! Minä kerron! Saanko kertoa!?''
Puffe; ''Penikka pois jaloista!!''
Elli; ''Uik!''
Puffe; ''Pysytäämpäs suunnitelmissa. Minä kerron ensin, sitten sinä.''
Elli; ''Okei, okei..''
Puffe; ''Ensinnäkin, ollaan kuultu että olette halunneet saada kuulumisia minusta ja penikasta. Noh, meillä menee hyvin tuolla maalla, kotona Mamman kanssa. Mamma häärää entistä enemmän meidän turkkien kanssa mikä hieman ärsyttää mut kyllä sen kestää kun saahaan ruokaa!
Tuossa kun oltiin eilen koko konkkaronkka kasassa jossain tapahtumassa taas niin kuulin kun tyttö ja mamma keskusteli mun ruokinnasta. Kuullemma mulle pitäisi saada joku viljaton mun korvien takia. Korvissa on siis ollu vikaa, ne kutisee ja erittää likaa aivan kamalasti. Mulle käy kyllä jos se uusi ruoka on sit kans hyvää. Mähän en ihan mitä vaan syö!''
Elli; ''Niin niin! Oltiin taas sellasessa match showssa ja ajettiin tytön ja Ruusu äidin luokse mikä oli tosi kivaa! Mamma otti naapurinsa mukaan myös kuka on tosi kiva kaksijalkainen ja hän myös ajoi peltilehmän paikanpäälle niin meidän Mamma sai ottaa rauhassa. Siellä paikalla oli taas hirveesti uusi tuttavuuksia ja paljon hajuja ja ääniä. Ilmoittautuminen meni aika nopeesti tälläkertaa kun ei jonoja ollut niin päästiin sitten sivummalle odottelemaan. Mu kyllä vähän häiritsi kun Mamma oli Puffessa kiinni kokoajan ja lähti välillä sen kanssa jonnekkin ja mua ärsytti niin hirveesti, että haukuin ja rähisin että ne tulis takaisin. Lopulta ne aina tuli. En sit tiiä oliko mun ärinä pelottavaa vai tarpeeks uskottavaa.''
Ruusu: ''Olisit vaan ottanut ihan rauhassa. Ei missään tarvii stressata mistään. Mulla oli vaan tylsää odotella. Hieman ihmetytti kun tyttö ei minun kanssa mennyt kehään. Mikäköhän sen päässä oikein liikkuu?''
Elli: ''En tiiä mut mua vähän jännitti kun tyttö yritti mun kanssa lähtee liikkumaan pois Mamman luota. Istahdin ja en ois halunnu lähtee mut sit se otti ne hirmu hyvät namit taskusta ja en vaan malttanu olla menemättä niiden perässä! On ne vaan hyviä!''

Puffe; ''Joo mä katoin vähänaikaa että minne te hävisitte. Kyllähän te takasin tulitte ja sitten taas odoteltiin monen monta tuntia ja alko vähän väsyttämäänkin, kunnes vihdoin lähdettiin liikkelle, mutta me mentiinkin kehän viereen eli kohta oli se hetki kun sinne piti mennä tallustamaan ja sörkittäväksi. Mä niin en tykkää tästä hommasta. En.''
Ruusu: ''Hyvinhän se kuitenkin meni mitä minä katselin. Ei hätähousu istunut kertaakaan. Mamma ois saanu vähän ripeemmin sua juoksuttaa kun olit niin energiaa täynnä ja liikkees meni töpöttelyksi. Se oli kyllä naurahtamisen aihe kun hyppäsit alas sieltä pöydältä kun tuomari tuli siihen vierees. Olisit voinut tassusi satuttaa senkin pöhkö! Onneksi ei mitään kuitenkaan käynyt..''
Puffe: ''Joo nokun jännitti kun se nainen vaan tuli yhtäkkiä siihen viereen kopeloimaan. Mamma nosti mut kuitenkin uudelleen pöydälle ja kerto että ei hätää. Sit mä maltoin olla siinä hetken kunnolla ja sain nameja mikä oli parasta.''
Elli: ''Olit tosi hyvännäköinen kun seisoit ja menit Mamman kanssa. Oon ylpee et mulla on tommonen isoveli!''
Puffe: ''Kiitos kiitos. Ei sullakaan pahemmin mennyt kehässä. Kuljit hienosti ja olit paljon urheempi siellä pöydällä kun mä mikä mua vähän nolottaa.. Mutta molemmat saatiin se sininen nauha, mitäköhän lie tarkottaakaan.''

Elli: ''Sit me oltiin viimesen kerran kehässä yhdessä ja sä et tainnut edes tajuta että olin sun takanas! No oli siinä yksi koira välissä, mutta mä niin yritin tulla sun luokse kun liikuttiin ja yritin kattella Mammaa josko se huomais mut, mutta tyttö tyrkytti mulle nameja suuhun niin unohdin sit välillä teidät..''
Puffe: ''Joo en mä tajunnu sua ollenkaan kun keskityin Mamman höpötyksiin. Onneks ei oltu siinä kehässä kauaa ja lähettiin sitten pois. Ei Mamman mukaan voitettu mitään, mut mitkä ne siniset nauhat sitten oli hä!?''
Ruusu: ''Ne oli vaan nauhat, mutta onhan sekin hyvä ettei teitä vaan heitetty ulos. Hyvin teillä eskarilaisilla kuitenkin meni. Saatte olla ylpeitä itsestänne. Mulle tyttö tokasi tossa että en ilmottautunut kehään ton mun polven takia ja että oon vielä potilas lomalla näistä hommista.
En ymmärrä, mähän oon jo kunnossa! Ei koske yhtään kävellä ja haluaisin vaan juosta ja leikkiä palloillani, mutta aina tulee kieltoa hetken päästä, että riittää jo. Oon kyllä ilonen että se tötterö otettiin multa pois jo viikko sitten kun käytiin vielä eläinlääkärin luona nypläämässä mun mahaa. Kuullemma 'tikkien poisto' oli kyseessä, mutta sit ne vielä piikitti mulle jonkun rokotuksen mitä tyttö pyys lääkäriltä. Vähän sattu mut sit mentiin kotiin ja ilman tötteröä! Antibiootteja en sen käynnin jälkeen enää saanu ja tyttö on nykiny mun polvee päivittäin ennen lenkkiä ja lenkin jälkeen. Kuullemma löysä, mutta tiedä siitä sitten.''

Elli: ''Hei, hei ja vielä sitten pitää kertoa mitä tyttö sanoi mulle ja Mammalle! Mä lähden kuullemma parin viikon päästä, noiden Sawo Show näyttelyiden jälkeen tytön luo kyläilemään muutamaksi viikoksi kun se ilmotti mut jonnekkin agility kurssille? Mitäköhän se on? Tyttö sano, että meille tulee kivaa joten varmaan se sitten on kivaa. Jee! Agility, täältä tullaan!''

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Vielä loppuun, taas:

Koirat siis kertoivat että olimme eilen Ulkomuototuomarit Ry'n järjestämässä Match Showssa Kuopion Petosella. Puffe ja Elli olivat kehässä ja saivat hienosti siniset nauhat ja nämä tiedot on lisätty koirien omille välisivuille.

Ruusu lomaili tämän kerran ja oli turistina mukana. Vielä ei viitsi rasittaa juuri operoitua koiraa jonka polvestakaan ei olla 100% varmoja, että kestääkö se vai ei. Lenkillä neiti R on ravaillut ja liikkunut puhtaasti ja energiaa on kuin pienessä kylässä, mutta polvea käpälöidessä se on edelleen hyvin löysä. Tikkien poistossa 14.7. eläinlääkärimme Paavo totesi polven olevan paikoillaan ja hieman kireämpi kuin leikkauksen jälkeen. Lääkeaineiden vaikutuksesta kuullemma nivelsiteet joskus venyvät. Samalla neiti rokotettiin ja seuraava piikki onkin kolmen vuoden päästä.

Puffelle kehottelin korva eritteiden takia viljatonta ruokavaliota Mammalle. Puffella on siis ollut korva ongelmia jo pari vuotta eikä selkoa siihen olla vielä saatu. Ruusulla oli hieman eritettä korvissa kun tuli takaisin kotiin ja viljattoman ruokavalion aloituksesta korvat ovat olleet täysin puhtaat. Puffelle voisi kokeilla myös samaa, nämä syövät Ellin kanssa Nutron nappulaa tällähetkellä mitä Ruusukin söi ennen.

Ellin kanssa ollaan menossa ACE-Agilityn järjestämään agilityn alkeiskurssille 8.8.-29.8.2016 eli ensikuussa blogiin agility juttuja, toivonmukaan kuvilla sekä videoilla varustettuna nyt kun sain videon editointiohjelmankin ladattua, mitä tässä opettelen käyttämään.

Mitä mieltä olitte tälläisestä vuoropuhelu postauksesta?
Oliko liian pitkäveteinen, menitkö sekaisin, tuliko asiaa tarpeeksi ja selkeästi?

56. F.B.I

Pitkästäaikaa taas kuvia koko poppoosta, yhdessä sekä myös erikseen. Poppoon piti kokoontua viime viikonloppuna(16.04.2016) mätsäröimään, mutta suunnitelmat muuttuu ja taas yksi match show jäi välistä, mutta mitäpäs niistä, kyllä niihin aina kerkeää tulevaisuudessakin. Ruusun kanssa käytiin koirapuistossa tuona lauantaina piristymässä kun olin luvannut että Elli ja Puffe saapuvat kylään mutta niin ei sitten käynytkään. Tuntui että olin mummolle velkaa.

Mamma matkusti siis Puffen ja Ellin kanssa taas minun ja Ruusun tykö Kuopioon. Kahviteltiin, leikeltiin hiukset toisiltamme ja kuvattiin koirat mikä ei ollut helppoa. Saatiin nyt ainakin kuvia ja kuvaaja kokeilla valkoisen tausta käyttöä ja ai juku kun se oli hankalaa kun ei ole kunnon valoja, mutta kyllä nämä harjoituksesta kelpuutan. Paljon editointi nämä kuitenkin vaati ja tarkka silmäpari huomaa virheeni mitä en vain enää jaksanut alkaa hiomaan hienommaksi.

Elli on luontainen poseeraaja kun taas Puffea ei kiinnosta pätkääkään ja se otti hatkatkin pariin otteeseen tuosta taustakankaalta. Ruusu on vähän lapanen jos sitä alkaa asettelemaan tai pyytää esim. maahan. Korvat tippuvat taakse ja ilme on ''voi ei mitä ihmettä nyt apua'' meiningeissä mutta aika hyvin saatiin pari kuvaa kokoon mitkä sitten editoitiin koneella näihin tuloksiin mitä nyt näette. Ylin kuva on paras koko poppoosta mutta olisi ollut super jos koiruuksien katse olisi ollut alempana eikä taivaissa. Alempi kuva on otettu ylemmästä perspektiivistä mikä toi katseita kameraan mutta laatu meni huonoksi editointi vaiheessa koska valo karkasi.
Yksittäiskuvat koirista onnistuivat melko hyvin, jokaisesta otimme rakennekuvan mutta vain Puffen kuva pääsi tähän tälläkertaa. Ellin ja Ruusun makuukuviin olen melko tyytyväinen, Ruusun kuvaa olisi voinut kääntää vähän pois sinisestä minkä teen ehkä myöhemmin.

Sitten vielä vaihteluksi Elli esittelee teille FBI hupparinsa minkä tilasin Ruusulle, mutta se olikin aivan liian pieni! Ellillekkin nuttu on nafti joten nyt mietitään että mitä tällä tehdään. Joko räätälöidään kissalle taikka tämä voitaisiin vaikka arpoakkin. Tai jos poppoo kasvaakin yhdellä jäsenellä sen voisi säilyttää. Mikä nyt olisikaan paras vaihtoehto. Ehkä tämmöinen collari nuttu olisi parempi vähemmän karvattomalle koiralle, tämä kolmen kopla kun tarvitsisi vain viilennys takkeja tulevaan kesään.

Mitä tykkäsitte kuvista? Olisiko tämmöiset jatkossakin kivoja aina johonkin väliin. Taustakankaita löytyy valkoinen, musta sekä vaalea ja tumma tiiliseinä. Näin tarkemmin ajatellen Puffen olisi voinut kuvata mustaa taustaa vasten, mutta ehkä ensikerralla sitten.
Nyt vaan katsellaan ja kärsitään järjettömästä karvanlähdöstä. Meillä on Ruusulta jo pieni hedelmäpussillinen harjattu villaa pois ja lisää tippuu. Nyt on materiaalia uuteen harrastukseeni ainakin, nimittäin neula huovutukseen. Olen yhden harjoitustyönkin jo tehnyt mitä en kehtaa kuitenkaan näyttää. Uuden kokeilun tehtyäni taidan sitten vilautella mitä teen.

PS. Blogin uusi ulkoasu on tulossa pian. Pyrin pitämään sen simppelinä niinkuin tähänkin mennessä, mutta kuitenkin jos saisin toteutettua pari pikku niksiä mitä olen toivonut oppivani, olisi se aivan super.

50. Pop-pop-poppoo!

Mitäkö kuuluu?
Noh, kaikkea mahdollista. Poppoo on taas koossa mamman luona. Kuvaus sessioita uuteen ulkoasuun emme vielä voineet toteuttaa surkeiden sattumusten takia. Kyytini nukkui koko päivän!
Mutta tosiaan, minä olen nyt Ruusun ja kissojen kanssa muuttamassa Kuopioon ja Ruusu meni muuton ajaksi taas mamman hoiviin ja veimme sen sinne 23päivä. Neiti tulee takaisin kotiin kunhan tavarat ovat paikoillaan suurimmalta osin.
Puffen iki aikainen korvatulehdus on hellittämässä ja keskustelimme mamman kanssa, että aloitamme tosiaankin Puffelle ja Ruusulle jonkinmoisen nivelille hyvän lisän ruokintaan. Vielä emme ole päättäneet, että mitä mutta eiköhän sekin selviä pian kun laitamme päämme yhteen ja nappaamme mielestämme parhaimman vaihtoehdon tai sitten molemmille erilaista ja katsotaan tuloksia. Ruusulle listan kärjessä on vahvasti Chia De Gracian MSM jauhe. Pitänee mammalle ehdotella näitä erilaisia vaihtoehtoja jotta hän saa valita sen parhaan Puffelle, mutta pojullekkin suosittelen vahvasti samaa tuotetta.

Ruusun hoitoon vienti ei jäänyt pelkäksi koiran luovutukseksi taikka kahvitteluksi. Mamma pisti minut töihin ja puhdistin Ellin ja Puffen korvat sekä leikkasin Ellin kynnet kondikseen. Sekä harjasin kakkaisen takamuksen selväksi. Voi kiitos mamma! Koirille hoitojen jälkeen namipalaset ja itselle kahvia naamaan ja sittempä taas menoksi. Ruusu jäi katsomaan ovea kun lähdin pois ja kamala ikävä iski tuota ihanaa, hassua koiraa kohtaan. Kyllä se pärjää ja saa hyvää hoitoa. On se vaan kurjaa vaikka näin teen sentakia ettei neiti stressaantuisi tai olisi jaloissa muuttolaatikoita kantaessa.

Elli nakupetteri on alkanut kasvattaa taas turkkiaan pikkuhiljaa ja voimme alkaa miettiä näyttelyitä ja sertien metsästystä. Mammalle terkkuja, että neidiltä kaulapantaa pois että kauluskarva suapi kasvaa rauhassa.
Suunnitelmina sekä haaveina Koillis Sawo Show 2016 Tuusniemellä nyt helmikuussa ja maaliskuussa Lappeenranta Dog Show. Korvan takana myös Oulu KV, Kuopion ryhmänäyttely, Kuopio sawo show yms. Katsellaan minne päästään tulemaan!

Olen tässä miettinyt tehdä kysymyspostauksen jonnekkin väliin, mutta päätinkin jättää sen vähän myöhemmälle. Yritän saada koulutus postauksia valmiiksi tässä kunhan taas kerkeää niitä viimeistelemään ja lisäämään materiaalia. Agility postauksiakin alkaa toivonmukaan pian tulemaan kunhan liityn KPSH'hn eli Kuopion Palvelus- ja seurakoira harrastajiin ja Elli tulee kyläilemään reenien merkeissä.

48. Kurkimäellä varpaat jäässä

Vuosi on vaihtunut, ilotulitukset katseltu ja kellon tikittäessä seuraavaan vuoteen on huolet unohtuneet ja aloitamme vuoden 2016 hymyssä suin!
Me olemme kerenneet käydä poppoon kanssa jo vuoden ensimmäisissä mätsäreissä. Suuntasimme 2.päivä Lauantaina KPSH ry'n järjestämiin mätsäreihin Kurkimäkeen, Viiksi-Areenalle heti aamutuimaan. Päivää kaunisti kirpeä pakkanen ja kaunis, hento pakkaslumi joka leijaili tanssahdellen pienessä tuulessa maahan.

Me olimme olleet Ruusun kanssa Kuopiossa muutaman päivän ja äiti tuli hakemaan meidät matkaan juna-asemalta. Kun avasin auton takaoven hyppäsi syliini kaksi karvapalloa, Elli ja Puffe. Hännät heiluen, tuhisten ja hieman ulistenkin ne tervehtivät minua ja kun Ruusu hyppäsi takapenkille tervehtivät he toisiaan iloisina. Hyppäsin etupenkille ja äiti painoi kaasua, lähdimme koitokselle koko poppoon kanssa pitkästäaikaa. Oli mukavaa kun kaikki oli koossa, mamma, minä, Puffe, Ruusu ja Elli. Ei tämän parempaa poppoota olekkaan!

Viiksi-Areenalle saavuttaessamme kello tikitti ja suuntasimme ilmoittautumaan missä meitä sekoitti Ruusun ja Puffen iät. Ensin ilmoitimme Ellin pieniin aikuisiin ja kun aloin kertomaan Ruusun tietoja mamma tokaisi;

-''Siis tämä menee veteraaneihin''

--''No eihän kun Ruusu on vielä 6! Helmikuussa 7.''

-''Oliko niin että Puffe on vanhempi?''

--''Siis öö..''

Siinä sitten hetki sekoittelimme ajatuksia ja ilmoituspisteen kirjuritkin naurahtivat. Ilmoitimme Ruusun aikuisiin ja äiti laittoi Puffen veteraaneihin. Siinä jälkikäteen kävimme kuitenkin vaihtamassa Puffen pieniin aikuisiin koska sekin oli vielä 6v. sillä herra on syntynyt Syyskuussa 2009 ja on Ruusua nuorempi. Hölmö mamma!

Odottelu kävi areenalla aika inhottavaksi pakkasen takia joka tunki jopa areenan sisätiloihin. Hytisimme ja tärisimme kun odottelimme kehiemme alkua. Kävimme koirien kanssa reenikierroksilla vapaammalla alueella ja katselimme josko Puffekin vielä muistaisi homman. Katsoin myös oliko Ruusu neiti laukka tuulella taas niinkuin muutamana edellisenä mätsäri päivinä. Hieman laukkailua ja muuten se kulki hyvin kuitenkin. Elli muisti homman ja meni super hyvin. Puffea jänskätti ja istui aina kun piti seistä, juoksi ja ryntäili mutta malttoi hyvin, toistaiseksi.

Elli-Nonparelli oli ensimmäinen meidän poppoosta kehässä ja neiti veti super hyvin, antoi katsoa hampaat mukisematta, kulki hyvin ja ryhdikkäästi ja sai punaisen nauhan. Sitten äkkiä koiran vaihto Ruusuun joka oli harmillisesti Puffen kanssa samaan aikaan kehässä kun mamma kävi tosiaan vaihtamassa Puffen veteraaneista aikuisiin eikä ajatellut katsoa etteikö olla samaan aikaan kehän puolella. Noh, kaikki hyvin ja kehään!
Ruusu oli hyvin innoissaan taskussa olevista makupaloista ja hyppi minua vasten mutta malttoi seistä hienosti ja jopa ravata. Katselin kävellessämme Puffen suoritusta ja se oli aika lennokkaalla päällä, mammakin naurahti tuomarillemme, että on taas niin kiire pojalla. Tuomari antoi ihanalle Puhvelille punaisen nauhan ja Ruusulle täten sinisen. Super hienoin suorituksin etiäppäin ja kun olimme viimeinen pari jäin Ruusun kanssa vielä sinisten kehään suoraan mikä meni tosi hienosti. Tälläkertaa Ruusu ei vaan malttanut ravata tai seistä kunnolla. Mummo-koiran mielestä nämä hommat on jo käyty eikä jaksais enää keskittyä. Pääsimme kuitenkin hienosti sinisten toiselle sijalle. Niin hieno tyttö!

Sitten taas kehän loputtua koiran vaihto Elliin ja Ruusu koppaan siksi aikaa tuhisemaan. Elli neiti lennähti mukaani innoissaan ja loisti taas kehässä hienosti, Puffen rinnalla. Kehä järjestys oli sinäänsä huono kun Puffe meni mamman kanssa minun ja Ellin edessä niin Elli oli tietty juoksemassa Puffea kiinni, mutta hyvin se malttoi tipsutella vierelläni kun juttelin sille paljon ja kehuin hyvästä suorituksesta aina kun se malttoi. Seisomisessa ei taas ollut mitään ongelmia kun neiti tapitti kauniilla ruskeilla nappisilmillään minua ja tuhisi tyytyväisenä.
Tuomari tiputteli koiria taas pikkuhiljaa pois, myös Puffe ja mamma jättivät leikin kesken viidentenä. Minä ja Elli jäimme neljän parhaan joukkoon ja jännitimme viimeisellä kävelykierroksella hirmuisesti kun jäljellä olimme me ja ystävämme Heidi ja koiransa Jade. Kova kamppailu ja tuomari päätti meidät voittajiksi. Elli hyppi innoissaan minua vasten kun kehuin sitä hyvästä suorituksesta ja haimme palkintomme.

Sitten jouduimmekin neidin takia palelemaan vielä vähän lisää areenalla kun ihmiset tekivät lähtöä ja pakkanen kiri vielä alemmas kun ihmisten ja koirien tuottama lämpö katosi. Olisi tehnyt mieli jo lähteä ja jättää BIS kehä väliin, mutta onneksi ei jätetty. Vaikka odotus oli taas inhottavaa kylmissään ja varpaat jäässä sekä Elliäkin alkoi hieman jo väsyttämään, oli se sen arvoista.
Kehässä sattui ja tapahtui, kiertelimme seisoimme ja kaartelimme vähän lisää. Elli näytti niin väsyneeltä ja silmätkin luppasivat välillä kun juttelin sille paljon ja yritin saada neidin piristymään ja suurinpiirtein tungin neidille makupaloja suuhun että mielenkiinto ei katoaisi. Onneksi kehä ei kestänyt pitkään kuitenkaan, ihan Ellin puolesta olen kiitollinen tästä vaikka itsekkin kyllä olin väsynyt ja hytisin kylmästä.
Tuomarit pudottelivat koiria paljon ja sitten jäljelle jäi 6parasta. Kiersimme kehää vielä muutaman kierroksen taputuksien kera. Tuomarit supisivat ja tekivät päätöksensä, veivät tulokset kuuluttajalle ja sieltä kuulimme tulokset. Vierestämme lähti koiria palkintosijoillensa ja Ellikin tipahti jo istumaan ja annoin sen istua sillä se oli sen ansainnut hienosta koitoksesta. Sitten kuulin kuuluttajan sanovan että me tulimme neljännelle sijalle, tipahdin kyykkyyn ja rapsuttelin sekä kehuin hirmuisesti hienoa Elliä ja menimme palkintomme luokse. Näin sitten kun mamma riensi ottamaan kuvia ja tiputti puhelimensakkin areenan lattialle. Pyysin häntä sitten hakemaan minun puhelimeni ja nappaamaan kuvia, koska kamera ei ollut nyt mukana mitä harmittelen suuresti, mutta puhelinkuvatkin kelpaavat muistoksi ja mitä muistoihin tulee, mamma innostui tuosta koiran kokoisesta pokaalista!

Vuoden ensimmäiseksi Match Showksi tämä meni super hyvin. Tässä taas näitä päiviä jotka voivat venyä, mutta eipä se koskaan haittaa. Tämä harrastus on kyllä niin mukavaa touhua ja parhaimpien koirien kanssa tietty. Nämäkin leikkimieliset näyttelyt on kivoja vaihteluita ja saapahan Elli neiti kokemusta taas lisää seuraaviin virallisiin mitä tässä jo hikipäässä suunnitellaan. Ellin karvankasvua odotellessa.

Olen tässä tuumaillut jo jonkin aikaa, että Ruusulle ja Puffellekkin pitäisi aloittaa jokin nivelille soveltuva ravintolisän syöttö pikkuhiljaa. Ruusunmarjaa, Joint Buddya tai msm-jauhetta olen miettinyt, että tilaan Chia De Gracialta mistä meidän chian-siemenetkin ovat. Mitä teillä on koirillanne edesauttamaan niveliä?

47. Hyvää Joulua!

Hyvää joulua meidän poppoolta!

Merry Christmas everybody!
 

30. Mökkeilyä [Video- ja kuvamateriaalia kerrakseen]

Mökki, loma, helle, koirat ja tietysti hyttyset. Sellainen oli meidän melkein täyden viikon loma Ruusun kanssa mökillä johon kuului myös yhdet mätsärit, tassuhaaveri, uusi ostos sekä paljon muuta.

Mökille oli aina kiva mennä lapsena kun pääsi mummon, ukin ja äidin tykö.
Mökille oli aina kiva mennä kun näki Nekku koiran sekä muut eläimet mitä Helsingissä isäni luona asuessa ei ollut.
Mökille oli aina kiva mennä kun hevoseni oli viereisessä tallissa.
Onko mökille nyt kivaa mennä?
Siellä asustaa äitini sekä ihanat koirat Puffe ja Elli! Eno-keno-mono-vino on myös viikonloppuisin nähtävissä. Isoveljeni asustaa perheineen järvenrannalla lähellä mökkiä.
Joten, miksi sinne ei olisi kiva mennä?


Tukalasta kuumuudesta taikka loppupäivien sateista huolimatta kerkesimme tehdä yhdessä vaikkamitä. Istuimme kodassa, kävimme retkellä metsässä ja kävelimme pitkin hiekkateitä, koirien kanssa tietysti!
Ilmat olivat aamusta ja iltapäivästä suhteellisen sopivat kevyisiin treeneihin sekä pidempiin kävelylenkkeihin joten päätin etsiä meille yksi kaunis aamu vanhoja harjanvarsia liiteristä sekä kaksi kannatinta jotka olivat tässätapauksessa vanha sekä ruosteinen jakkara sekä pikkulapsille mieleinen potkulelu. Kovin kummoinen ja hieno este se ei ollut, mutta pääsipähän Elli hieman hyppimisen makuun.
Alla oleva video pienestä agitreenistä jossa este näyttää kamalan isolle muttei ole kuin 25cm korkea, korkeimmillaan:


linkki videoon 

Hyppimis-pomppimis treenien jälkeen lämpöasteet nousivat taas niin korkealle ettei voinut koirien kanssa tehdä mitään. Joten otimme iisisti varjossa kunnes ilta koitti ja lähdimme pienelle kävelylle josta on myös videon pätkiä tuossa alempana kuvan alla!

linkki videoon

Mihinkä nämä sekuntit, minuutit, tunnit ja päivät oikein katoavat? Äskettainhän me vasta ajoimme mökin pihaan äidin punaisella autolla ja sitten yks'kaks' pitikin jo lähteä. Ruusu nautti mökkielämästä täysin rinnoin kun sai olla vapaana ja tehdä mitä lystää, kalvaa vanhoja hirvenluita ja olla lajitovereiden seurassa. Minä nautin maalaismaisemista, mökin rauhasta sekä yhteisestä ajasta perheenjäsenten kesken.


''Onneksi pääsemme pian takaisin, vai mitä Ruusu?!''