Elikkä Joensuu KV, Suvi Karelia Show 2016. Kaikki oli valmista perjantai-iltana kun olin saapunut Ruusun kanssa Leppävirralle Mamman luokse missä odottivat poppoon loppuosa eli Elli ja Puffe. Harjasin Ellin seuraavaa päivää varten ja nappasin korviakin ohennussaksilla ja leikkasin kynnet. Pakkasimme Mamman kanssa laukkumme valmiiksi ja tarkistimme että kaikki on varmasti mukana. Sitten varmistimme vielä aikataulut, matkat ja paljonko menisi aikaa ajaa Leppävirralta Joensuun raviradalle missä näyttelyt olivat. Katsoimme molemmat moneen otteeseen, että joo-o, Spitzien mittaus alkaa klo: 12:00 ja siitä on ensin Keeshondit ja siitä Kleinspitzit. Kyllä, kaikki oli valmista ja nukuimme hyvät unet. Itse heräsin kahdeksan aikoihin ja pyörin narisevassa puusängyssä vielä tovin ennen nousemista.
Teimme eväät ja lähdimme matkaan n. 9:35. Joensuussa olimme juuri kahdentoista aikaan, ilmoittauduimme ja purimme tavaramme ja Ellin oman kehämme viereen. Katselimme Keeshondeja jotka pyörivät kehässä ja kun kello löi 12 odotimme ja ihmettelimme kun muita kleinejä, pommeja taikka mitteleitä ei vaan näkynyt missään. Katselimme kun kehässä alkoi pyöriä Cockerspanieleita ja ihmettelimme, että ei helkatti. Tuomarikin vaihtui ja menin sitten tiedustelemaan että mitäköhän kummaa. Noh, tajusimme sitten siinä, että olimme katsoneet sunnuntain aikatauluja kun kehän kirjuri(vai miksikä täät kutsutaan) sitten kertoi että mittaus on ollut klo; 9:30.
Menimme toimistolle kysymään että saisimmeko myöhästyneen arvostelun. Noloina Mamman kanssa seisoskelimme, ihmettelimme ja kyselimme. Aivan kamala olo! Mammakin tokaisi, että iski hermostunut hiki päälle tästä kaikesta. Harmitti aivan kamalasti kun yritimme etsiä tuomariamme Matti Tuomista jota ei vaan meinannut löytyä, kunnes kiertelimme ympäriinsä aluetta ja näimme sitten hänet ja ohimennen selitimme tilanteemme ja saimme kuitenkin kielteisen vastauksen arviointiin liittyen. Sääntöjen mukaan hän sai kieltäytyä arvioinnista kun oli jo kehästään poistunut, mutta oli hiukan tiukalla päällä kun hermostuneisena kelloansakkin katseli, mutta minkä sille voi.
Toimistossa kävimme sitten kysymässä vielä että saisimmeko sunnuntaina sitten tulla, mutta se olisi ollut se myöhästynyt laatuarvostelu ja siinä ei olisi ollut kyllä järkeä ajaa paria tuntia taas vaan pienen kehäpyörähdyksen takia mistä ei saisi yhtään muuta kun sen arvostelun. Onneksi toimistolla oli hyvin mukava nainen joka meitä hieman lohdutti kertomalla ettei tämä ole ensimmäinen kerta ja että pahempaakin on sattunut. Noh, pakkasimme kamppeemme, kiersimme myyntikojut joista ei tarttunut mitään rahattomana mukaan ja lähdimme sitten kotia kohti. Noloina ja väsyneinä. Elli pääsi tälläkertaa helpolla, mutta oli sentään totuttelua taas ihmismassaan ja koiralaumoihin.
 |
| ''Lälläslää!!'' |
Nyt Heinäkuussa on Ruusulla sterilointi aika ja sitä jännitetään. Neidillähän on mahassaan myös tyra joka on tullut keisarileikkauksesta. Se hoidetaan samalla kuntoon strekkauksen kanssa. Mummeliini jäi nyt ainakin viikon ajaksi lomailemaan Mamman nurkille kun tämä kaupunki tosiaan vähän masentaa neitiä. Päätin, että vaikka kamala ikävä aina tulee jättää ystävä taakseen niin on hyvä kuitenkin antaa mielenvirkistystä ja hengittää maalla kavereiden kanssa kun masistella kaupungissa yksin. Aika menee nopeasti ja pian on mummeliini taas kotona.
Jotta sellaista! Jospa ensikerralla kävisi parempi tuuri. ''Kolmas kerta toden sanoo.'' ja tämähän oli nyt siis kolmannes näyttely missä oltiin ja mitäköhän tästä sitten saa miettiä. Seuraavaksi Karttulaan olemme menossa 18.kesäkuuta ja sinne on nyt kasvattaja Piia tulossa. Jospa tälläkertaa aikataulut ovat hanskassa ja ensikerralla muistetaan lukea suurennuslasilla joka ikinen kirjain jokaisesta esitteestä ja aikatauluista ettei näin enää tapahdu.
Onko teille joskus käynyt mitään samantapaista mokaa näyttelyissä taikka muissa harrastuksissanne?
