66. Sawo Show 2016

Nyt on taas yhdet näyttelyt ja jännitykset ohitse. Kolme päiväisen Sawo Shown näyttelyistä olimme paikalla vain perjantaina minne Elli oli ilmoitettu kasvattajan johdosta. Paikanpäällä oli muutama muukin Magical Rose's kasvatti ja tuttuja ihmisiä joiden seurassa oli mukava viettää jokseenkin sateinen, mutta palkitseva päivä.
Kävimme noutamassa Ellin torstaina Leppävirralta koitostamme varten ja neitihän jäi nyt meille kuukaudeksi Kuopioon.
Me heräsimme perjantai aamuna puoli kahdeksalta koirien kanssa, hörppäsin aamukahvit rauhassa ja lykkäsin karvakuonoille aamuruoat eteen. Ylellinen mässytys kuului vain hetken aikaa kun kupit olivat jo tyhjät ja ruskeat nappisilmät katselivat ovelta pyytävästi, jotta ulos pitäisi lähteä. Vaatteet päälle, koirille valjaat ja eikun hissillä alas neljännestä kerroksesta kaupungin kaduille.

Aamulenkin jälkeen tulimme vielä hetkeksi levähtämään kämpille ja varmistamaan että kaikki tavaramme olisivat repussa mukana. Ruusu lähti mukaan turistikoirana joten sekin tarvitsi rokotuskortin mukaan mikä melkein meinasi jopa unohtua. Lähtiessä mietin, että pitää ottaa pyyhe sekä varmuudeksi ykis vara huppari mukaan jos alkaa satamaan, mutte ne jäivät kuitenkin ottamatta.

Bussimatka meni hyvin ja leppoisissa merkeissä. Lähdimme tarpomaan Sorsasalon P rampilta kohti rataa ja näyttelyitä. Onneksi bussissa oli muutama muukin menossa raviradalle koirien kanssa niin heitä seuraamalla pääsimme paikan päälle ehjin nahoin ja ajoissa. Sisäänkäynnin lähestyessä nappasin laukusta koirien rokotuskortit ja Ellin kisanumeron. Näytin lappusia yhdelle miehelle ja luulin, että se olisi siinä ja pakkasin laput takaisin laukkuun. Yritimme sitten mennä alueelle mutta meidät pysäytettiin näyttämään rannekettamme.

''Mitä ranneketta!?''

Sellainen olisi pitänyt saada lappujen näytön yhteydessä mutten kyllä saanut. Piti ottaa laput uudestaan laukusta ja käydä vilauttamassa toiselle miehelle jolta sitten sain rannekkeeni.

''Ja tämä vihkiminen kestää kolme päivää, sitten eroamme.''

..kuului miehen suusta joka teippasi ranneketta käteeni. Pienesti naurahdin tälle hassulle kommentille ja hyväksynnän saatuamme portsarilta lähdimme alueelle etsimään kehää 22, joka löytyi täysin toiselta puolelta aluetta. Paikanpäällä oli paljon myyntikojuja joita katselin jo sillä silmällä, että kun täältä lähdemme käymme ne kiertämässä.

Sitten alkoi odottelu kun pääsimme kehämme viereen. Etsin Piiaa, Ellin kasvattajaa joka ei ollut vielä saapunut paikalle. Ei kuitenkaan kauaa kestänyt kun näin ihmisjoukon takaa pari tuttua naamaa koirineen. Asetuimme 'taloksi' ja sitten alkoi koirien harjaus ja viimeistelyt. Pienenpolun kennelin Kirsikin saapui viereemme valmistautumaan koitokseen joka heti Ruusun huomattuaan tervehti neitiä ja kyseli, että muistaako tämä äitiä. Kyllähän sieltä sellaista hännän heilutusta tuli, että taisi muistaa.

Odotus ei käynyt pitkäksi sillä kokoajan oli jotain tekemistä. Rapsuttelin koiria ja kävimme Ellin kanssa kävelemässä ja tarpeilla vielä ennen meidän vuoroamme. Kuvailin myös kamerallani kehäämme mutta harmikseni huomasin etteivät ne olleet edes tarkkoja. Tarvitsen siis paremman putken jos haluan jatkossa kuvata myös kehiä omaa vuoroamme odotellessa.

Pian olimmekin jo kehässä tuomarin arvostelevien silmien alla. Tuomarimme oli tälläkertaa Israelilainen Shiboleth Myrna. Elli käyttäytyi todella nätisti ja liikkui hyvin. Seisomisen ja ensimmäisen kehäkierroksen jälkeen odottelimme jonkun aikaa kun päsimme pöydälle joten päätin pitää Ellin skarppina siihen asti, höpöttelin sille kaikenlaista, kehuin sitä ja teimme muutamia temppujakin siinä sivussa kuten istumista ja tassun antoa. Elli oli hyvin kiinnostunut ympäristöstä mutta jaksoi kuitenkin kiinnostua tekemisestä kanssani ja oli positiivisin mielin matkssa.
Pöydällä kaikki meni todella hyvin, se seisoi ja antoi tuomarin tutkia itseään kaikessa rauhassa, murisematta. Itse olin hieman jäässä kun tuomari kysyi Ellin ikää englanniksi. Tuli pieni ajatuskatkos ja vastasin sitten kuitenkin pienen aivojäätymisen jälkeen;

''Umm.. One year and nine months.''

Jess, hyvin meni. Tuomari oli todella mukava ja taisi tykätä Ellistä. Pöydältä pois, kehä ympäri ja sitten tuomari pyysi vielä suoraa viivaa jotta näkee taka- ja etuliikkeet. Hetkeksi seisomaan tuomarin teltan eteen kun hän kertoo kirjurilleen arvostelumme. Elliltä katosi häntä tässävaiheessa ja yritin taas innostaa sitä kehumalla ja pörröttämällä turkkia sekä antamalla nameja. Puhuin hyvin korkealta ja yritin kuulostaa innostuneelta koiran korviin. Se tepsi aina hetkeksi, mutta arvostelun kun jälkeenpäin luki niin kyllä tuomari hännästäkin tykkäsi vaikka se välillä tipahtikin alas seistessä. Lopuksi seisottiin ja odotettiin tuomiota. Siellä taas ei neidin häntä kadonnut. Hyvin omituinen juttu, liekkohän meidän neidillä ramppikuumetta?

Hauskintahan tässä on se, että kun tuomari vielä kierteli ja yritti päästä päätökseen taivas aukesi ja vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Päivän mittaan oli pilvistä, pientä tihkusadetta ja aurinkoakin tavattiin, mutta että meidän loppuminuuteilla iski rankkasade. Voi jukranpujut. Heti kun kuulimme tuomiomme, ERI ja SA niin juoksimme hoidopöydän luokse ja koira sateenvarjon alle piiloon. Itse vedin nahkatakkini niskaan ja suojasin koiraa.

Sateen ajaksi kehän toiminta tyssähti. Pieni tauko oli paikallaan. Odottelimme sateen loppumista ja välillä vain ripsi vettä mutta sitten taas pamahti uudelleen. Jonkun aikaa meni kun sadepilven reuna meni ohitse. Sitten alkoi koiran kuivaus ja harmittelimme kun ei kukaan miestä ottanut pyyhettä mukaan että olisi voinut neidin kuivata sillä olimme menossa vielä kehään. Onneksi vieressämme ollut nainen toi meille pyyhkeen;

''Onko teillä  pyyhettä kuivata koiraa? Tässä olisi lainaan.''

Taivaanlahja! Sen täytyi olla. Koira kuivemmaksi ja hieman harjausta. Elli ei kyllä yhtään arvostanut tätä hommaa. Ei sitten yhtään. Ilme oli kuin jostain piirretystä. Uitettu rotta. Onneksi meni jonkun aikaa kun seuraavankerran astelimme kehään. Ellin turkki kerkesi kuivua hyvin ja nyt se oli vielä oikein pöyheä ja kaunis.

Kun sitten viimeisen kerran menimme kehään alkoi taas rispiä vettä mikä harmitti, mutta koira liikkui kuitenkin hyvin vaikka raviradan pohjaan muodostuneita lätäkköjä pitikin väsitellä ja korvat katosivat sateen johdosta. Seisominen oli hieman 'onko pakko' rataa, mutta hyvin taisi kuitenkin mennä kun olimme viitosia ja saimme sen kaipaamamme SERTin. Jihuu! Hyvä Elli!

Arvostelun haettuamme jäimme vielä hetkeksi kehän viereen jutustelemaan ja ihmettelemään muita kleinejä. Ellillä oli myös lemmenleikkejä erään hyvinkin komena kleini pojan kanssa. Ei käynyt aika pitkäksi. Pian oli kuitenkin aika lähteä kun olin soittanut meille kyydin kotiin ettei tarvitsisi sateen pelossa lähteä odottelemaan bussia ja kiersimme tietysti myyntikojujen kautta mistä tarttui kiva spizin silhuetti kuvalla varustettu naulakko, juoksuhousut Ellille agilitykurssiamme varten, sillä neidillä on juoksut ja kurssin ehto on, että juoksuisella nartulla täytyy olla housut. Mukaan tarttui myös vihreä kasaan menevä matkavesikuppi.

Ellin alkuperäinen arvostelu :

''Good size and type. Well proportioned head with good expression. Good body proportions. Moderate angulations. Good topline. Good tailset and carriage. Well developed chest. Good coat and colour. A bit in at elbows while standing, but moves quite well.''

Suomeksi :

''Hyvä koko ja tyyppi. Hyvin sopusuhtainen pää hyvällä ilmeellä. Hyvät rungon mittasuhteet. Kohtuulliset kulmaukset. Hyvä ylälinja. Hyvä hännän kiinnitys ja kanto. Hyvin kehittynyt rinta. Hyvä turkki ja väri. Hieman sisäänpäin kääntyneet kyynärpäät seisoessa, mutta liikkuu melko hyvin.''

Suunnitelmissa lähteä ainakin JKL DogShowhun mikä järjestetään Marraskuussa. Kolmatta SERTiä vaan metsästämään. Huomista jännitetään täällä kotona jo. Siitä sitten postausta kirjoitellaan myöhemmin, en varmaan saa nyt vielä kuvaajaa ensimmäisiin treeneihin. Ehkäpä seuraaviin sitten.

50. Pop-pop-poppoo!

Mitäkö kuuluu?
Noh, kaikkea mahdollista. Poppoo on taas koossa mamman luona. Kuvaus sessioita uuteen ulkoasuun emme vielä voineet toteuttaa surkeiden sattumusten takia. Kyytini nukkui koko päivän!
Mutta tosiaan, minä olen nyt Ruusun ja kissojen kanssa muuttamassa Kuopioon ja Ruusu meni muuton ajaksi taas mamman hoiviin ja veimme sen sinne 23päivä. Neiti tulee takaisin kotiin kunhan tavarat ovat paikoillaan suurimmalta osin.
Puffen iki aikainen korvatulehdus on hellittämässä ja keskustelimme mamman kanssa, että aloitamme tosiaankin Puffelle ja Ruusulle jonkinmoisen nivelille hyvän lisän ruokintaan. Vielä emme ole päättäneet, että mitä mutta eiköhän sekin selviä pian kun laitamme päämme yhteen ja nappaamme mielestämme parhaimman vaihtoehdon tai sitten molemmille erilaista ja katsotaan tuloksia. Ruusulle listan kärjessä on vahvasti Chia De Gracian MSM jauhe. Pitänee mammalle ehdotella näitä erilaisia vaihtoehtoja jotta hän saa valita sen parhaan Puffelle, mutta pojullekkin suosittelen vahvasti samaa tuotetta.

Ruusun hoitoon vienti ei jäänyt pelkäksi koiran luovutukseksi taikka kahvitteluksi. Mamma pisti minut töihin ja puhdistin Ellin ja Puffen korvat sekä leikkasin Ellin kynnet kondikseen. Sekä harjasin kakkaisen takamuksen selväksi. Voi kiitos mamma! Koirille hoitojen jälkeen namipalaset ja itselle kahvia naamaan ja sittempä taas menoksi. Ruusu jäi katsomaan ovea kun lähdin pois ja kamala ikävä iski tuota ihanaa, hassua koiraa kohtaan. Kyllä se pärjää ja saa hyvää hoitoa. On se vaan kurjaa vaikka näin teen sentakia ettei neiti stressaantuisi tai olisi jaloissa muuttolaatikoita kantaessa.

Elli nakupetteri on alkanut kasvattaa taas turkkiaan pikkuhiljaa ja voimme alkaa miettiä näyttelyitä ja sertien metsästystä. Mammalle terkkuja, että neidiltä kaulapantaa pois että kauluskarva suapi kasvaa rauhassa.
Suunnitelmina sekä haaveina Koillis Sawo Show 2016 Tuusniemellä nyt helmikuussa ja maaliskuussa Lappeenranta Dog Show. Korvan takana myös Oulu KV, Kuopion ryhmänäyttely, Kuopio sawo show yms. Katsellaan minne päästään tulemaan!

Olen tässä miettinyt tehdä kysymyspostauksen jonnekkin väliin, mutta päätinkin jättää sen vähän myöhemmälle. Yritän saada koulutus postauksia valmiiksi tässä kunhan taas kerkeää niitä viimeistelemään ja lisäämään materiaalia. Agility postauksiakin alkaa toivonmukaan pian tulemaan kunhan liityn KPSH'hn eli Kuopion Palvelus- ja seurakoira harrastajiin ja Elli tulee kyläilemään reenien merkeissä.

39. Iisalmi KV

Jos meidän nyt pitäisi jotain sanoa, niin se on aivan massiivista hyperventalointia, iloa, naurua ja kamalasti kirppuja ja pöllyävää karvaa Ellin rapsuttelusta. Ei olisi ikinä uskonut miten hyvin tuommoinen räähkä-pentu pyöräyttää ensimmäiset virallisensa...

''Mittee se höpöttee?''
Kaikkihan alkoi kamalasta jännityksestä mikä vei yöunet minulta, Jessieltä. Mammalta taisi olla aamuiseen etappiin ajaminen stressaavaa kun lähtö viivästyi ja kun hän soitteli mulle 10min päästä Suonenjoelta näin..
''No, mulla meni lähtö ajotus mönkään! Eniro näyttää että menisi tunti viiskyt ja siellä kun piti olla 09:30 ja ei myö nyt keretä. Ei samperin samperi! Äkkiä vaan ja kaasua pohjaan!!''

Kerkesimme vallan mainiosti paikanpäällä hifistelläkkin tilannetta joten, nou hätä mamma, kaikki hyvin. Harjailimme koiruutta, juttelimme kasvattajan kanssa ja katselimme kehän kulkua. Käytimme Elliä pöydällä ja sörkimme sitä minkä kerkesimme jotta se ei purisi arvon tuomariamme.

Taas nähtiin Ellin velipoika Huugo

Piia, Ellin kasvattaja kyseli minua ennen oman koitoksen alkua handlaamaan yhden kasvateistaan kasvattajakehässä ja mikäpä siinä, kunhan selität mitä täytyy tehdä! Olin hieman hakusessa kokopäivän ajan ja kyselin, että mitä, miksi ja missä. Saattoi johtua väsymyksestäkin ja sateesta miksi haku oli päällä joka-asiasta. Minä menin jopa möläyttämään jotain sellaista mistä saattaisin saada vihamiehiä niskaani, mutta ajattelemattomana kun möläytin niin saan kärsiä seuraukset. Onneksi kukaan ei tainnut edes kuulla kun kyselin, että onkos tuo nyt pomerania vai kleinspitz mikä kehässä heiluu. Jollakulla olisi saattanut kuullemma tulla ryppyjä takkiin tästä.

Jokusen aikaa meni ennenkuin pääsimme Ellin kanssa kehään ja sinne menimmekin yksin, ainoana junnukoirana(junior). Pyyntö tuli heti pöydälle ja yritin ottaa kaiken homman niin, että neiti olisi expertti ja käyttäytyisi niinkuin pitääkin ja niin se sitten tekikin. Ei mitään ongelmia missään vaiheessa, ei murinaa, istumista kun tuomari käsitteli pentua. Häntäkään ei mennyt kertaakaan koipien väliin. Mahtavaa, ellen sanoisi!
Pöydältä edes'takas ja sitten kehän ympäri ja tuomarin eteen näitsti seisomaan ja odottamaan, että he kirjurin kanssa saavat arvostelunsa kirjoitettua loppuun ja laadittua meille tuomiomme.

''Koira saa ERI, SA ja voittaa luokkansa ja on myös ROP-Juniori''

Ensimmäinen ruusuke tuli ja se oli niinsanottu 'tiketti' Royal Canin Junior kilpailuun joka järjestettiin näyttelyiden lopussa. Pääsimme myös paras narttu kehään. Ellille iski siinä kehässä kamala pyllykutina ja se jäi rapsuttamaan itseään kesken kaiken kun yritimme kävellä kehää ympäri, mutta asiasta selvittiin seisottamiseen asti kuitenkin ja kun toiset kuulivt saavutuksensa Elli lösähti takapuolelleen ja alkoi taas kirputtamaan ja sille piti sitten vain nauraa. Ja sitten iski se ihmeellinen tunne kun kuulin saavamme sertifikaatin.
Kehän, olikohan hän nyt sihteeri sekä kuuluttaja joka aina kertoi mitä koirat saavat ja sijoittuivat käveli meidän kohdallemme ja kertoi että tulimme kolmansiksi eli PN3 ja että saamme SERTin. Anteeksi mitä?

 ''9 months old. Good propotions. Correct bite. Well set eyes and ears. Strong back. Enough angulations in front and back. Good body. Well set tail. In movement, good drive, but narrow in front and back.''

Suomennos minun taidoillani..

''9kuukautta vanha. Hyvä asento. Oikea purenta. Hyvin asettuneet silmät ja korvat. Vahva selkä. Tarpeeksi kulmauksia edessä sekä takana. Hyvä kroppa. Hyvin istuva häntä. Liikkeessä lennokas(?), mutta kapea edestä ja takaa.''

Hetki meni Elliä kehuessa ja kuunnellessa kasvattajan suusta onnitteluja kunnes oikeasti tajusimme mamman kanssa että neiti nappasi ensimmäisissä näyttelyissään SERTin.
Jäimme mamman kanssa odottelemaan vielä sitä Royal Canin järjestämää Junior kisaa ja siihen olikin aikaa peräti kolme tuntia. Kävimme kahvilla, Ellin kanssa ranskalaisilla ja sensellaista, mutta jotenkin vain jouduimme takaisin näyttelykentälle tuntia aiemmin juuri kun kunnon rankkasade alkoi. Ennen Juniori kehää kerkesimme siis kastua täysin vaikka sateenvarjo olikin. Elli oli ihan uitettu rotta ja minun oli vaikea liikkua märissä romppeissa. Päivälle oli luvattu sadetta mitä ei näkynyt kuin pienenä ripellyksenä ennenkui nyt. Vettä tuli saavista kaatamalla, vaakatosssa. Onneksi sade kuitenkin hellitti ennen viimeistä koitosta ja pääsimme kuivaamaan hieman neitiä jotta se olisi edustavampi.
Pidemmälle emme kehänkiertoa päässeet mikä oli ihan hyvä sillä Elli on täysin naatti päivästä. Silmät puoliksi kiinni ja se meinasi nukahtaa seisaillensakkin kun odottelimme liikkeelle pääsyä. Hyvin urheasti neiti seisoi mitä, 10minuutin ajan?
Ei voi olla kuin ylpäe tuosta pienestä räähkästä!

Tästä siis alkaa neidin virallinen näyttely ura ja hyvin pääsi alkamaankin.

JUN ERI1 SA PN3 SERT ROP-juniori