191. Hyväntekeväisyys Match Show

Pitkästä aikaa Mamman kanssa yhdessä harrastusten parissa, ihanaa yhteistä aikaa! Olen viimeaikoina käynyt yksin mätsäreissä koirien kanssa, mutta nyt pääsimme Mamman kanssa yhdessä tien päälle, mukanamme ensikertalainen Hippie.
Suuntasimme Varkauteen Mekaanisen musiiki museon järjestämään match showhun 10.05.-18 helatorstaina. Mamma oli hakenut minut, Ruusun ja Hippien edellisenä päivänä Leppävirralle ja pääsimme aikaisin paikanpäälle. Hippie oli ihmeissään moisesta autoilusta, mutta käyttäytyi todella mallikkaasti takapenkillä Ruusun ja Ellin kanssa. Räyhä herra Puffe jäi tälläkertaa kotiin.

Mekaanisen musiikin museon pihan parkkialueelle oli laitettu kaksi kehää jotka olivat sopivan kokoisia, eivät liian isoja taikka liian pieniäkään, ainakaan meille, pienempien koirien pyörittäjille. Hippie käyttäytyi hienosti myös paikanpäällä vaikka autosta ulos tullessa pääsi pari haukahdusta ja ihmetys tönötys jäätymistä. Se tuli niin hienosti vierellä ja uskalsi tehdä jopa tarpeensa sivummalle aluetta.
Ruusu ja Elli käyttäytyivät normaaliin tapaansa, hyvin ja Elli meni mököttämään kevythäkkiin heti kun se oli pystyssä. Kehien alkuun jäi vartti aikaa kun olimme ilmoittautuneet sekä asettautuneet varjoon. Ensin oli tietysti lapsi ja JH kehät kunnes oli pentujen vuoro, eli olimme Hipin kanssa ensimmäisenä menossa kehään meidän porukasta. Jännitys iski heti ilmoittautumis luukulla ja oli huipussaan kun astuimme kehään mutta helpotti hieman kehässä kun päästiin tekemään yhdessä.
Hippien kehä käyttäytyminen oli ihailtavaa vaikka hölmö pennun retale ei tietysti vielä malta seistä paikallaan sekuntiakaan. Kehuin sitä jatkuvasti ja nakkasin namia suuhun kun se malttoi edes hetken olla neljän jalan.

Liikkuminen sujui todella hyvin, ei vedetty eikä kiskottu vaan kuljettiin niin hienosti vierellä suurimman osan ajasta, jopa kontaktissa vaikka muuta hälinää löytyikin ympäriltä.
Pöydällä olimme hieman pidättäytyneitä, tuomari oli jännittävä juttu, mutta annettiin nätisti katsoa hampaat ja muutenkin kopeloida ilman mutinoita koko pieni koira läpi. Saimme enismmäisestä kehä pyörähdyksestämme punasen nauhan ja punaisten kehässä pääsimme kolmannelle sijalle. Eikä! Super pentu!
Alla Hipin suorituksesta video;

(linkki videoon)

Palkintokuvat olivat ''hieman'' haastavia ottaa tämän duracellin kanssa. Sain sieltä kuitenkin pari hyvää ja laitoin myös huumori mielessä pari epäonnistunuttakin!

Mamma päätti esittää Ellin tälläkertaa aivan itse. Vaikka Mammaa jännittikin ja jopa vapisi hieman ennen kehään menoa se meni paremmin kuin hyvin! Elli & Mamma nappasivat pienten aikuisten punaisten kehän ykkössijan! Elli käyttäytyy kehässä niin nätisti ja malttaa seistä todella hienosti, asettaen aivan itse itsensä. Ihana oli katsoa pitkästä aikaa Mamman ja Ellin yhteistyötä, viimeksi taisin nähdä heidät kehässä kun Elli oli puolen vuoden ikäinen. Suuri jännitys palkittiin ja Mamma sanoikin päivän päätteeksi, että nyt tuli taas himo lähteä uudestaan.

Me olimme Ruusun kanssa veteraaneissa sitten viimeisenä kehässä jota odotimme innolla. Hellelukemat kurkottelivat kahtakymmentä ja varjossa oli sopivan viileää, koirilla oli kyllä hieman lämmin mutta pärjäsivät hienosti kun oli vettä tarjolla.
Ruusu oli innoissaan taas menossa kanssani mistä saan olla iloinen, häntäkin heilui välillä mitä ihastelen. Vaikka neiti laukkasi ensimmäisellä kehä kierroksella hetken, se jaksoi ravata todella hienosti loppuun asti. Veteraaneja oli vain muutama, joten olimme kaikki samaan aikaan kehässä. Ruusu ei siis saanut puntaista taikka sinistä nauhaa vaan sijoituimme suoraan. Tuomari taisi tykätä meidän tytöistä kun Ruusu pääsi ykkössijalle! Kova kilpailu, mutta eikä, nyt oltiin Ellin kanssa best in show kehässä vastakkain!

Best In Show kehä alkoi välittömästi veteraani kehän jälkeen ja koirat olivat kuumissaan ja väsyneitä. Hippie joutui odottamaan yksin varjossa kevythäkissä joka aiheutti vikinää ja raapimista. Onneksi sain apuja vieressä olevalta tytöltä jolle nopsaan sanoin että ''jos se vikisee niin tökkää vähän verkkoa''.
Kuulin kehään Hipin vikinän, mutta yritin keskittyä Ruusuun joka oli taas todella hienosti kehässä vaikka olikin pakahduttavan kuuma suoraan auringossa. Onneksi pieni tuulenvire helpotti suoritusta. Elli ja Mamma nappasivat todella hienolla suorituksella neljännen sijan ja me pääsimme Ruusun kanssa toiseksi! Niin hieno päivä, koirat ja fiilis!

Viisi pussia palkintoja, viisi ruusuketta sekä pokaalia. Super tyttöjä ja pätevä Hippie 4kk ekoissa mätsäreissä! Jokainen käyttäytyi todella hienosti ja liikkuivat hyvin. Päivän päätteeksi kaikille iski väsy ja minulla oli jalat kipeät. Hippie nukkui pitkät päiväunet kun pääsi lepäämään. Kävimme vielä mätsäreiden jälkeen mummolassa varkaudessa ja siitä ajoimme Leppävirralle mökille pika käynnille jonka jälkeen pääsimme rauhoittumaan. Kannatti lähteä ja yritämme Mamman kanssa päästä yhdessä taas enemmän harrastamaan koirien kanssa.

Osan postauksen kuvista ovat ottaneet Ape Karjalainen sekä Nora Paloma ja niistä löytyy kuvaajien oma vesileima ja ne ovat kopioitu blogiin kuvaajan luvalla. Kiitos hielle ihanista kuvista!

176. Ruusuke kuvia

Hei vaan taas! Olemme tällä hetkellä Levillä lomalla koirien kanssa viikon verran ja kun muut laskettelevat, minä työstän blogia ja yritän maltilla olla kertomatta salaisuuksia tulevasta.
Olen ollut hidas ja huono ottamaan palkintokuvia vaikka niitä ei tällähetkellä paljoa ole ollut. Edellisestä mätsäristä missä kävimme marraskuussa en tainnut edes minnekkään kirjoittaa. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja laittaa ruusuke kuvat kerralla tähän!

12.11.2017
Match Show Kuopiossa Ruusun ja Ellin voimin. Ruusu pärjäsi todella hyvin pitkästä aikaa josta yllätyin, vaikka neiti laukkasi ja askel oli ajoittain epäpuhdas, mutta mielenkiinto oli super. Elli toimi todella hyvin, niinkuin aina mutta mamma oli taas ruokkinut neitiä liikaa ja noh, olihan se lihava pakko myöntää.
Ruusu pääsi veteraani kehässä sinisten ykköseksi ja sieltä tietty best in show kehään jossa sijoituimme yhdeksänneksi. Elli oli pienten aikuisten sinisen nauhan saaneista neljäs. Mukaan hyvä mieli, kaksi ruusuketta ja pokaalia + muuta pientä kivaa.

Ruusu VET SIN 1 BIS 9

Elli PA SIN 4

Seuraavat palkinto kuvat ovat vuoden 2018 ensimmäisistä mätsäreistä mistä löytyy videopostaus.

Elli PA PUN 1 BIS 9

Ruusu VET SIN 4

Ja loppuun todelliset edustus kuvat meistä. Ruusun kanssa meillä synkkaa, olemme samalla aaltopituudella. Elli on aina niin hieno ja joskus jopa maltillinen kun remmistä päästetään irti pönötys kuvaa ottaessa.

174. Vuoden ensimmäinen match show

Kuopiossa järjestettiin taas match show ja tiedettävästi olimme touhussa mukana. Osallistuimme jopa kolmeen eri kehään nimittäin näissä mätsäreissä oli parikehä missä esitetään kaksi koiraa samaan aikaan. Mielestäni idea oli hauska ja olihan se pakko mennä kokeilemaan! Sovimme mamman kanssa että hakisimme Ellin taas lainaan, eihän parikehään voinut ilman toista koiraa mennä.

Päivä alkoi ihanasti auringon paisteessa pikku pakkasella. Tavoitteena oli kuvata kokonainen my day, mutta idea lensi harakoille jo heti aamusta kun unohdin kuvata ja olo oli viikonlopun mukainen töiden jälkeen, väsynyt, mutta pakko oli mätsäriin lähdettävä keikkumaan.
Suuntasimme Musti & Mirri areenalle vaille yksitoista, puoli tuntia ennen ensimmäisten kehien alkua jotta kerkesimme rauhoittua, ilmoittautua sekä käydä koirien kanssa pissalla. Paikanpäältä löytyi paljon tuttuja ja koira-armeijamme oli valtava. Ruusun edellinen omistaja ja Ellin, Magical Rose's kasvattaja oli myös kahden koiran voimin paikalla joista toinen oli Ellin isä Aimo. Aimo yritti tehdä kehien välissä tuttavuutta taas Ruusun kanssa, mutta arvattavasti Ruusua ei kiinnostanut pätkän vertaa ja antoi mielipiteensä hyvin selväksi innokkaalle sulhaselle.

Parikehä oli ensimmäinen koitoksemme ja mielestäni se meni hyvin ilman minkäänlaista harjoittelua. Olisi ehkä pitänyt harjoitella jo kotona vierekkäin kulkemista, Ellin kannalta. Ruusu ei piitannut kaverista vierellään, mutta Elli vaikutti olevan hieman hämillään. Seisominen oli hankalaa, Elli mokoma oli vinossa ja Ruusu meinasi istua. Pieniä askellaji virheitä tuli mummokoiralle mutta muuten koitos meni mallikkaasti vaikka emme sijoittuneetkaan. Tuomarin kommentti ''Ihastuttava ja iloinen yhdistelmä.''.
Ruusun kanssa kävimme veteraanikehässä ja Ellin kanssa tietty pienissä aikuisissa. Ruusun kehä meni super hyvin, neiti jopa heilutti häntäänsä mitä se ei ole koskaan tehnyt kanssani, ei ikinä. Meinasin turskahtaa itkuun kun se oli niin innoissaan. Tuomarikin sanoi ''Hänellä oli hauskaa!'' ja niin sillä oli. Pilke silmäkulmassa ja ihana, ihana häntä heilui vienosti. Sinisen nauhan kehässä pääsimme neljänsiksi ja olin ymmälläni. Meinasimpa taas itkeä, niin hieno mummokoira!

Ruusu lähti isin kanssa kotiin hetkeksi kun jäimme Ellin kanssa odottamaan pienten aikuisten kehää. Isi kuvasi nämä videot joten saamme häntä kiittää kun jaksoi näihin ''kissan ristiäisiin'' tulla mukaan, tosin hyvin vastenmielisen näköisenä, hah.
Pieniä aikuisia oli huima määrä, 32 kappaletta ja me olimme 14. joten odottelu oli pitkä ennen sekä jälkeen. Onneksi Elli osasi rauhoittua makaamaan välillä vaikka ihmettelikin kaikkea ja oli selvästi hieman stressaantunut.
Videota ei ole Ellin ensimmäisestä kehä kierroksesta kun isi oli Ruusun kanssa myöhässä, mutta ompahan loppu osa tallessa. Ellin stressi ja huoli katoavat aina kehään astuessa, se ikään kuin herää eloon, nauttii ja esittelee itseään ylväästi tassut koreasti liitäen. Saimme punaisen nauhan ja punaisten kehässä tapahtui se mitä en osannut odottaa, voitto. Siitä sitten liidimme best in show kehään missä sijoituimme yhdeksänneksi.

(linkki videoon)
Ihan mahtava päivä ja koirat huipussa vireessä. Tästä on taas hyvä jatkaa sekä mietiskellä mihin näyttelyihin neidit ilmoitetaan sillä Ellillä on järkyttävä karvanlähtö. Mietimme ja tuumailemme Mamman kanssa jos lähtisimme valloittamaan etelä-suomen näyttelyitä, mahdollisuus on levittää reviiri Haminaan asti. Ruusun kanssa pidän matalampaa profiilia ja en välttämättä sitä ilmoita kuin yhteen näyttelyyn ennen helteitä taikka viimeistään syksyllä ellei sen turkki katoa. Neidin häntä on nimittäin mieletön. Seisottaessa hännän saa nenän päähän asti! Palkinto kuvat tulevat myöhemmin.

Oletteko te jo käyneet tänä vuonna Match Showssa?

120. Piipiäinen

Ollaan taas käyty Ellin kanssa mätsäröimässä kun arki alkoi tuntua turhan tylsältä. Saadaampa olla taas tästä neidistä ylpeitä kun niin hienosti veti estraadilla ja esitteli itseään into pinkeänä kaikille.

Kävimme siis Pop Dog Ryn järjestämässä Popparien Match Showssa 12.03 sunnuntaina ja sieltä pärähti pienten aikuisten kehästä punainen nauha ja kakkos sija.

Kivoimpana yllärinä paikanpäällä oli paikallinen kuvaaja Marika Piilonen, eli postauksen mätsäri kuvat ovat hänen käsialaansa. On kyllä mahtava saada vähän parempilaatuisia harrastuskuvia joskus itselleenkin. Omalla kameralla kun ei näin tarkkaa jälkeä tule, tai en ainakaan itse saa asetuksia niin hyvin kohdilleen, jotta saataisiin parempia kuvia.

Pikku piipiäinen tosiaan käyttäytyi paikanpäällä oikein mallikkaasti ja oli todella mukava kun pienten aikuisten kehä alkoi heti klo. 12.00, ettei jouduttu odottamaan normaaliin tapaan jopa paria tuntia ennen omaa vuoroa.
Neiti näppärä kiiti vierelläni jopa välillä innostuen hommasta ja seistessä tihrusilmä oli haukkana kiinni minussa. Elli asetteli itsensä hyvin ja ryhdikkäästi niinkuin aina ennenkin. Pöydällä Elli seisoi ehkä parhaiten koskaan tähän mennessä sillävälin kun tuomari tutki koiran rakennetta. Siitäkin saatiin havainnollistava kuva, jes!

Ja vaikka itselläni on tympääntynyt ja vakava ilme niin ei tämä nyt niin vakavaa hommaa ole! Kyllä sitä itsekkin hymyilytti kun näki miten Elli nautti huomiosta ja tekemisestä.
Ruusukkeesta jopa napattiin kiinni hampailla kun lähdimme punaisten kehästä sivummalle.

Palkinnoksi ruusuke, pokaali sekä pari namipussia mitkä kyllä meidän ahmateille maistuvat.

Poppoomme kiittää nopeaa kehä toimintaa ja kuvaajalle iso kiitos mahtavista kuvista!

116. Erityismaininta

Kuukausi vaihtui pienellä matkalla Helsinkiin koirien kanssa junalla kun itselläni oli joululahja avattavana sunnuntaina Apassionatan merkeissä. Koirat tulivat mukaani sillä isäntäkin lähti pienelle road tripille Kajaaniin serkkunsa valaa katsomaan.

Helsingissä viivyimme perjantaista maanantaihin eli 03.-06.02.2017. Tupsuhännillä tämä oli enemmänkin rentoutumis loma kun saivat vaan olla ja nukkua. Lauantai meni itsellänikin väysymyksen piikissä levoksi kun taas sunnuntaina lähdin aamulla laittamaan kaapeleita isän avuksi Wotkinssin toimistoon ja siitä suoraan hartwall areenalle tätini ja serkkutyttöjen kanssa katsomaan hevosia. Näin pitkästä aikaa serkkuni jota en ollut nähnyt peräti kahteen vuoteen. Nuo nuoremmat serkkutytöt olin nähnyt kesällä muutamaan otteeseen. Nautimme mahtavasta showsta ja siitä suuntasinkin isäni ja koirien luokse katsomaan miten pörröturkit pärjäsivät ilman minua.
Maanantaina oli tarkoitus käydä koirauimalassa, mutta se jäi kuitenkin toiseen kertaan ja lähdimme jo päivällä kohti Jyväskylää.

(linkki videoon)

Helmikuu on täynnä ystävänpäivään liittyviä tapahtumia ja kävimme kahdessa ystävänpäivä mätsärissä nyt viikonloppuna. Lauantaina Keski-Suomen kennelkerho oli järkännyt halli mätsärin minne menimme Ellin ja Ruusun kanssa, mutta vain Elli oli kehässä ja Ruusu oli turistina mukana jottei sen olisi tarvinnut olla kotona yksikseen. Tapahtuma oli hyvin järjestetty vaikka halli onkin aika pienikokoinen.

Enempää en kehistä ala sepittämään, mutta sen kerron, että hauskaa oli meillä kaikilla ja Elli menestyi todella hienolla asenteella. Kehät menivät nopeasti ja palkinnot olivat koirien mieleen, ruusuke oli eritoten todella nätti!


Sunnuntaina suuntasimme taas molempien koirien kanssa mätsäriin, tälläkertaa Palokkaan. Mätsärin järjestäjänä toimi Palokan Seudun Koiraharrastajat ry ja mätsäri oli Kodin Terran sisätiloissa.
Vaikka match-shown kerrottiin olevan sisätiloissa oli kyseinen paikka melko viileä minne olisi pitänyt pukeutua hieman lämpimämmin, toivonmukaan ensikerralla astelukemia kerrotaan vähän paremmin ettei tarvitse palella, muutamalta taholta oli tapahtumasivuille ilmoitettu asiasta. Muuten tapahtuma oli todella, todella mukava. Kehät menivät melko nopeasti ja jokaisessa luokassa jaettiin vielä erityismaininnat hyvästä yhteistyöstä.

Ellin kanssa kipitettiin taas punaisten toiseksi ja nappasimme tuon erityismaininnan mikä oli melko hupaisa juttu. En ole ajatellut että meillä niin hyvin homma pelaisi, mutta näemmä olemme hyvä pari.

Ruusukin pääsi tälläkertaa kehään näyttämään taitojansa. Neiti oli hyvin innoissaan kun tajusi pääsevänsä kehään, se hyppi ja pomppi ja häntä heilui hirmuisesti. Kehässä istuttiin muutaman kerran, mutta muuten mummeliini oli super hieno. Sinisen nauhan siitä saimme ja kuullemma hännänheilutus vei punaisen nauhan toiselle koiralle vaikka Ruusukin hirveästi yritti heiluttaa tupsuhäntäänsä. Mutta oli ehkä parempi saada sininen nauha kun Ellillä oli jo punainen, jottei tarvinnut kahden koiran kanssa mennä samaan aikaan kehään!

Palkinnot olivat huikeat, nätti pokaali, ruusuke ja pussi oli täynnä herkkuja, löytyi kuppia, hihnaa, heijastin liiviä, tassupyyhkeitä, näyttelyhihnaa ja esitteitä.

Ollaan me aika eteviä!

Nyt onkin odottelu tuonne 17. päivään kun Elli pääsee vihdoin virallisiin tutkimuksiin ja siitä suuntaamme käymään Tampereella appiukon syntymäpäivillä.

63. Puheenvuorossa; Poppoo

''Hei kaikki, poppoo täällä! Tultiin kertomaan teille kuulumisia ja uutisia.''

Puffe; ''Ensinnäkin..''
Elli; ''Ei ei! Minä kerron! Saanko kertoa!?''
Puffe; ''Penikka pois jaloista!!''
Elli; ''Uik!''
Puffe; ''Pysytäämpäs suunnitelmissa. Minä kerron ensin, sitten sinä.''
Elli; ''Okei, okei..''
Puffe; ''Ensinnäkin, ollaan kuultu että olette halunneet saada kuulumisia minusta ja penikasta. Noh, meillä menee hyvin tuolla maalla, kotona Mamman kanssa. Mamma häärää entistä enemmän meidän turkkien kanssa mikä hieman ärsyttää mut kyllä sen kestää kun saahaan ruokaa!
Tuossa kun oltiin eilen koko konkkaronkka kasassa jossain tapahtumassa taas niin kuulin kun tyttö ja mamma keskusteli mun ruokinnasta. Kuullemma mulle pitäisi saada joku viljaton mun korvien takia. Korvissa on siis ollu vikaa, ne kutisee ja erittää likaa aivan kamalasti. Mulle käy kyllä jos se uusi ruoka on sit kans hyvää. Mähän en ihan mitä vaan syö!''
Elli; ''Niin niin! Oltiin taas sellasessa match showssa ja ajettiin tytön ja Ruusu äidin luokse mikä oli tosi kivaa! Mamma otti naapurinsa mukaan myös kuka on tosi kiva kaksijalkainen ja hän myös ajoi peltilehmän paikanpäälle niin meidän Mamma sai ottaa rauhassa. Siellä paikalla oli taas hirveesti uusi tuttavuuksia ja paljon hajuja ja ääniä. Ilmoittautuminen meni aika nopeesti tälläkertaa kun ei jonoja ollut niin päästiin sitten sivummalle odottelemaan. Mu kyllä vähän häiritsi kun Mamma oli Puffessa kiinni kokoajan ja lähti välillä sen kanssa jonnekkin ja mua ärsytti niin hirveesti, että haukuin ja rähisin että ne tulis takaisin. Lopulta ne aina tuli. En sit tiiä oliko mun ärinä pelottavaa vai tarpeeks uskottavaa.''
Ruusu: ''Olisit vaan ottanut ihan rauhassa. Ei missään tarvii stressata mistään. Mulla oli vaan tylsää odotella. Hieman ihmetytti kun tyttö ei minun kanssa mennyt kehään. Mikäköhän sen päässä oikein liikkuu?''
Elli: ''En tiiä mut mua vähän jännitti kun tyttö yritti mun kanssa lähtee liikkumaan pois Mamman luota. Istahdin ja en ois halunnu lähtee mut sit se otti ne hirmu hyvät namit taskusta ja en vaan malttanu olla menemättä niiden perässä! On ne vaan hyviä!''

Puffe; ''Joo mä katoin vähänaikaa että minne te hävisitte. Kyllähän te takasin tulitte ja sitten taas odoteltiin monen monta tuntia ja alko vähän väsyttämäänkin, kunnes vihdoin lähdettiin liikkelle, mutta me mentiinkin kehän viereen eli kohta oli se hetki kun sinne piti mennä tallustamaan ja sörkittäväksi. Mä niin en tykkää tästä hommasta. En.''
Ruusu: ''Hyvinhän se kuitenkin meni mitä minä katselin. Ei hätähousu istunut kertaakaan. Mamma ois saanu vähän ripeemmin sua juoksuttaa kun olit niin energiaa täynnä ja liikkees meni töpöttelyksi. Se oli kyllä naurahtamisen aihe kun hyppäsit alas sieltä pöydältä kun tuomari tuli siihen vierees. Olisit voinut tassusi satuttaa senkin pöhkö! Onneksi ei mitään kuitenkaan käynyt..''
Puffe: ''Joo nokun jännitti kun se nainen vaan tuli yhtäkkiä siihen viereen kopeloimaan. Mamma nosti mut kuitenkin uudelleen pöydälle ja kerto että ei hätää. Sit mä maltoin olla siinä hetken kunnolla ja sain nameja mikä oli parasta.''
Elli: ''Olit tosi hyvännäköinen kun seisoit ja menit Mamman kanssa. Oon ylpee et mulla on tommonen isoveli!''
Puffe: ''Kiitos kiitos. Ei sullakaan pahemmin mennyt kehässä. Kuljit hienosti ja olit paljon urheempi siellä pöydällä kun mä mikä mua vähän nolottaa.. Mutta molemmat saatiin se sininen nauha, mitäköhän lie tarkottaakaan.''

Elli: ''Sit me oltiin viimesen kerran kehässä yhdessä ja sä et tainnut edes tajuta että olin sun takanas! No oli siinä yksi koira välissä, mutta mä niin yritin tulla sun luokse kun liikuttiin ja yritin kattella Mammaa josko se huomais mut, mutta tyttö tyrkytti mulle nameja suuhun niin unohdin sit välillä teidät..''
Puffe: ''Joo en mä tajunnu sua ollenkaan kun keskityin Mamman höpötyksiin. Onneks ei oltu siinä kehässä kauaa ja lähettiin sitten pois. Ei Mamman mukaan voitettu mitään, mut mitkä ne siniset nauhat sitten oli hä!?''
Ruusu: ''Ne oli vaan nauhat, mutta onhan sekin hyvä ettei teitä vaan heitetty ulos. Hyvin teillä eskarilaisilla kuitenkin meni. Saatte olla ylpeitä itsestänne. Mulle tyttö tokasi tossa että en ilmottautunut kehään ton mun polven takia ja että oon vielä potilas lomalla näistä hommista.
En ymmärrä, mähän oon jo kunnossa! Ei koske yhtään kävellä ja haluaisin vaan juosta ja leikkiä palloillani, mutta aina tulee kieltoa hetken päästä, että riittää jo. Oon kyllä ilonen että se tötterö otettiin multa pois jo viikko sitten kun käytiin vielä eläinlääkärin luona nypläämässä mun mahaa. Kuullemma 'tikkien poisto' oli kyseessä, mutta sit ne vielä piikitti mulle jonkun rokotuksen mitä tyttö pyys lääkäriltä. Vähän sattu mut sit mentiin kotiin ja ilman tötteröä! Antibiootteja en sen käynnin jälkeen enää saanu ja tyttö on nykiny mun polvee päivittäin ennen lenkkiä ja lenkin jälkeen. Kuullemma löysä, mutta tiedä siitä sitten.''

Elli: ''Hei, hei ja vielä sitten pitää kertoa mitä tyttö sanoi mulle ja Mammalle! Mä lähden kuullemma parin viikon päästä, noiden Sawo Show näyttelyiden jälkeen tytön luo kyläilemään muutamaksi viikoksi kun se ilmotti mut jonnekkin agility kurssille? Mitäköhän se on? Tyttö sano, että meille tulee kivaa joten varmaan se sitten on kivaa. Jee! Agility, täältä tullaan!''

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Vielä loppuun, taas:

Koirat siis kertoivat että olimme eilen Ulkomuototuomarit Ry'n järjestämässä Match Showssa Kuopion Petosella. Puffe ja Elli olivat kehässä ja saivat hienosti siniset nauhat ja nämä tiedot on lisätty koirien omille välisivuille.

Ruusu lomaili tämän kerran ja oli turistina mukana. Vielä ei viitsi rasittaa juuri operoitua koiraa jonka polvestakaan ei olla 100% varmoja, että kestääkö se vai ei. Lenkillä neiti R on ravaillut ja liikkunut puhtaasti ja energiaa on kuin pienessä kylässä, mutta polvea käpälöidessä se on edelleen hyvin löysä. Tikkien poistossa 14.7. eläinlääkärimme Paavo totesi polven olevan paikoillaan ja hieman kireämpi kuin leikkauksen jälkeen. Lääkeaineiden vaikutuksesta kuullemma nivelsiteet joskus venyvät. Samalla neiti rokotettiin ja seuraava piikki onkin kolmen vuoden päästä.

Puffelle kehottelin korva eritteiden takia viljatonta ruokavaliota Mammalle. Puffella on siis ollut korva ongelmia jo pari vuotta eikä selkoa siihen olla vielä saatu. Ruusulla oli hieman eritettä korvissa kun tuli takaisin kotiin ja viljattoman ruokavalion aloituksesta korvat ovat olleet täysin puhtaat. Puffelle voisi kokeilla myös samaa, nämä syövät Ellin kanssa Nutron nappulaa tällähetkellä mitä Ruusukin söi ennen.

Ellin kanssa ollaan menossa ACE-Agilityn järjestämään agilityn alkeiskurssille 8.8.-29.8.2016 eli ensikuussa blogiin agility juttuja, toivonmukaan kuvilla sekä videoilla varustettuna nyt kun sain videon editointiohjelmankin ladattua, mitä tässä opettelen käyttämään.

Mitä mieltä olitte tälläisestä vuoropuhelu postauksesta?
Oliko liian pitkäveteinen, menitkö sekaisin, tuliko asiaa tarpeeksi ja selkeästi?

53. Vuosi sitten

Muistellaampa hieman menneitä. Facebookin muisto toiminto ilmoitti, että siitä on täsmälleen vuosi kun aloitimme näyttely harrastuksen Ellin kanssa tämän täytettyä 5kk. Muistan sen päivän kun se olisi eilinen. Sen kamalan jännityksen ja härdellin sekä pikku pikku Ellin! Voi mikä ruipelo se oli silloin. Täynnä tarmoa, päättäväisyyttä ja energiaa, mitä on kyllä vieläkin jäljellä.

Mikä on muuttunut?
Neiti on tietty kasvanut ja kaunistunut. Meistä on tullut itsevarmempia yksin sekä yhdessä ja olemme kehittyneet mätsäreiden sekä näyttelyiden myötä paremmaksi pariksi. Yhteistyö sujuu paremmin, handlaaja ei enää häslää tai jännitä. Luottamus on kasvanut vaikka emme paljoa näekkään. Elli pääsi yli tuomari pelostaankin, mikä oli kesällä pieni ongelman poikanen.

Miten tästä eteenpäin?
Pyrin toimimaan Ellin kanssa nyt hieman täsmällisemmin liikkeessä ja seisomisessa, sillä neiti välillä lähtee laukkailemaan liikkeelle lähdettäessä mikä ei toisaalta haittaa, mutta jos laukka-askelia syntyy useampi ja kehä on pieni ei tuomari näe liikkeitä kunnolla.
Seisomisessa on taas ongelma paikallaan pysyminen. Heti kun yritän hieman kallistaa itseäni jotta näkisin miten Elli seisoo, lähtee tämä tepastelemaan aina sinne suuntaan minne kallistun. Etutassuista ja ryhdistä näkee hyvin, seisooko koira suorassa, mutta välillä on hyvä tarkistaa kuitenkin ryhtiä ja tassujen asentoja vaikka Elli osaakin asettua todella hyvin ja ryhdikkäästi seisomaan.
Paljon paljon mätsäreitä, aina kun vaan päästään niin lähdetään matkaan.

48. Kurkimäellä varpaat jäässä

Vuosi on vaihtunut, ilotulitukset katseltu ja kellon tikittäessä seuraavaan vuoteen on huolet unohtuneet ja aloitamme vuoden 2016 hymyssä suin!
Me olemme kerenneet käydä poppoon kanssa jo vuoden ensimmäisissä mätsäreissä. Suuntasimme 2.päivä Lauantaina KPSH ry'n järjestämiin mätsäreihin Kurkimäkeen, Viiksi-Areenalle heti aamutuimaan. Päivää kaunisti kirpeä pakkanen ja kaunis, hento pakkaslumi joka leijaili tanssahdellen pienessä tuulessa maahan.

Me olimme olleet Ruusun kanssa Kuopiossa muutaman päivän ja äiti tuli hakemaan meidät matkaan juna-asemalta. Kun avasin auton takaoven hyppäsi syliini kaksi karvapalloa, Elli ja Puffe. Hännät heiluen, tuhisten ja hieman ulistenkin ne tervehtivät minua ja kun Ruusu hyppäsi takapenkille tervehtivät he toisiaan iloisina. Hyppäsin etupenkille ja äiti painoi kaasua, lähdimme koitokselle koko poppoon kanssa pitkästäaikaa. Oli mukavaa kun kaikki oli koossa, mamma, minä, Puffe, Ruusu ja Elli. Ei tämän parempaa poppoota olekkaan!

Viiksi-Areenalle saavuttaessamme kello tikitti ja suuntasimme ilmoittautumaan missä meitä sekoitti Ruusun ja Puffen iät. Ensin ilmoitimme Ellin pieniin aikuisiin ja kun aloin kertomaan Ruusun tietoja mamma tokaisi;

-''Siis tämä menee veteraaneihin''

--''No eihän kun Ruusu on vielä 6! Helmikuussa 7.''

-''Oliko niin että Puffe on vanhempi?''

--''Siis öö..''

Siinä sitten hetki sekoittelimme ajatuksia ja ilmoituspisteen kirjuritkin naurahtivat. Ilmoitimme Ruusun aikuisiin ja äiti laittoi Puffen veteraaneihin. Siinä jälkikäteen kävimme kuitenkin vaihtamassa Puffen pieniin aikuisiin koska sekin oli vielä 6v. sillä herra on syntynyt Syyskuussa 2009 ja on Ruusua nuorempi. Hölmö mamma!

Odottelu kävi areenalla aika inhottavaksi pakkasen takia joka tunki jopa areenan sisätiloihin. Hytisimme ja tärisimme kun odottelimme kehiemme alkua. Kävimme koirien kanssa reenikierroksilla vapaammalla alueella ja katselimme josko Puffekin vielä muistaisi homman. Katsoin myös oliko Ruusu neiti laukka tuulella taas niinkuin muutamana edellisenä mätsäri päivinä. Hieman laukkailua ja muuten se kulki hyvin kuitenkin. Elli muisti homman ja meni super hyvin. Puffea jänskätti ja istui aina kun piti seistä, juoksi ja ryntäili mutta malttoi hyvin, toistaiseksi.

Elli-Nonparelli oli ensimmäinen meidän poppoosta kehässä ja neiti veti super hyvin, antoi katsoa hampaat mukisematta, kulki hyvin ja ryhdikkäästi ja sai punaisen nauhan. Sitten äkkiä koiran vaihto Ruusuun joka oli harmillisesti Puffen kanssa samaan aikaan kehässä kun mamma kävi tosiaan vaihtamassa Puffen veteraaneista aikuisiin eikä ajatellut katsoa etteikö olla samaan aikaan kehän puolella. Noh, kaikki hyvin ja kehään!
Ruusu oli hyvin innoissaan taskussa olevista makupaloista ja hyppi minua vasten mutta malttoi seistä hienosti ja jopa ravata. Katselin kävellessämme Puffen suoritusta ja se oli aika lennokkaalla päällä, mammakin naurahti tuomarillemme, että on taas niin kiire pojalla. Tuomari antoi ihanalle Puhvelille punaisen nauhan ja Ruusulle täten sinisen. Super hienoin suorituksin etiäppäin ja kun olimme viimeinen pari jäin Ruusun kanssa vielä sinisten kehään suoraan mikä meni tosi hienosti. Tälläkertaa Ruusu ei vaan malttanut ravata tai seistä kunnolla. Mummo-koiran mielestä nämä hommat on jo käyty eikä jaksais enää keskittyä. Pääsimme kuitenkin hienosti sinisten toiselle sijalle. Niin hieno tyttö!

Sitten taas kehän loputtua koiran vaihto Elliin ja Ruusu koppaan siksi aikaa tuhisemaan. Elli neiti lennähti mukaani innoissaan ja loisti taas kehässä hienosti, Puffen rinnalla. Kehä järjestys oli sinäänsä huono kun Puffe meni mamman kanssa minun ja Ellin edessä niin Elli oli tietty juoksemassa Puffea kiinni, mutta hyvin se malttoi tipsutella vierelläni kun juttelin sille paljon ja kehuin hyvästä suorituksesta aina kun se malttoi. Seisomisessa ei taas ollut mitään ongelmia kun neiti tapitti kauniilla ruskeilla nappisilmillään minua ja tuhisi tyytyväisenä.
Tuomari tiputteli koiria taas pikkuhiljaa pois, myös Puffe ja mamma jättivät leikin kesken viidentenä. Minä ja Elli jäimme neljän parhaan joukkoon ja jännitimme viimeisellä kävelykierroksella hirmuisesti kun jäljellä olimme me ja ystävämme Heidi ja koiransa Jade. Kova kamppailu ja tuomari päätti meidät voittajiksi. Elli hyppi innoissaan minua vasten kun kehuin sitä hyvästä suorituksesta ja haimme palkintomme.

Sitten jouduimmekin neidin takia palelemaan vielä vähän lisää areenalla kun ihmiset tekivät lähtöä ja pakkanen kiri vielä alemmas kun ihmisten ja koirien tuottama lämpö katosi. Olisi tehnyt mieli jo lähteä ja jättää BIS kehä väliin, mutta onneksi ei jätetty. Vaikka odotus oli taas inhottavaa kylmissään ja varpaat jäässä sekä Elliäkin alkoi hieman jo väsyttämään, oli se sen arvoista.
Kehässä sattui ja tapahtui, kiertelimme seisoimme ja kaartelimme vähän lisää. Elli näytti niin väsyneeltä ja silmätkin luppasivat välillä kun juttelin sille paljon ja yritin saada neidin piristymään ja suurinpiirtein tungin neidille makupaloja suuhun että mielenkiinto ei katoaisi. Onneksi kehä ei kestänyt pitkään kuitenkaan, ihan Ellin puolesta olen kiitollinen tästä vaikka itsekkin kyllä olin väsynyt ja hytisin kylmästä.
Tuomarit pudottelivat koiria paljon ja sitten jäljelle jäi 6parasta. Kiersimme kehää vielä muutaman kierroksen taputuksien kera. Tuomarit supisivat ja tekivät päätöksensä, veivät tulokset kuuluttajalle ja sieltä kuulimme tulokset. Vierestämme lähti koiria palkintosijoillensa ja Ellikin tipahti jo istumaan ja annoin sen istua sillä se oli sen ansainnut hienosta koitoksesta. Sitten kuulin kuuluttajan sanovan että me tulimme neljännelle sijalle, tipahdin kyykkyyn ja rapsuttelin sekä kehuin hirmuisesti hienoa Elliä ja menimme palkintomme luokse. Näin sitten kun mamma riensi ottamaan kuvia ja tiputti puhelimensakkin areenan lattialle. Pyysin häntä sitten hakemaan minun puhelimeni ja nappaamaan kuvia, koska kamera ei ollut nyt mukana mitä harmittelen suuresti, mutta puhelinkuvatkin kelpaavat muistoksi ja mitä muistoihin tulee, mamma innostui tuosta koiran kokoisesta pokaalista!

Vuoden ensimmäiseksi Match Showksi tämä meni super hyvin. Tässä taas näitä päiviä jotka voivat venyä, mutta eipä se koskaan haittaa. Tämä harrastus on kyllä niin mukavaa touhua ja parhaimpien koirien kanssa tietty. Nämäkin leikkimieliset näyttelyt on kivoja vaihteluita ja saapahan Elli neiti kokemusta taas lisää seuraaviin virallisiin mitä tässä jo hikipäässä suunnitellaan. Ellin karvankasvua odotellessa.

Olen tässä tuumaillut jo jonkin aikaa, että Ruusulle ja Puffellekkin pitäisi aloittaa jokin nivelille soveltuva ravintolisän syöttö pikkuhiljaa. Ruusunmarjaa, Joint Buddya tai msm-jauhetta olen miettinyt, että tilaan Chia De Gracialta mistä meidän chian-siemenetkin ovat. Mitä teillä on koirillanne edesauttamaan niveliä?