15. luukku

Tästäpä luukusta löytyy pentu haaste. Tässä juuri harmittelen kun Ruusua en ole tuntenut pennusta asti, mutta haittaneeko tuo niin paljoa. Onhan minulla tähän haasteeseen vastat kahden koiran voimin.

SÄÄNNÖT

• Laita kuva koirastasi pentuna
• Kerro minkälainen koira oli pentuna, mitä hassuja tapoja sillä oli?
• Haasta 3 bloggaajaa

PUFFE

Puffe oli pentuna hyvin suloinen pieni hattara pallo, mutta eikös ne kaikki? Tämä herra tiesi jo heti pienestä pitäen kenen luokse se lähtee kasvattajaltaan ja niinhän siinä kävi, että herra pissi päälleni. Olin merkattu, omistettu. Niimpä yhdestä uros pennusta tuli nimeltään Puffe.
Päättäväinen ja tarmokas tapaus oli hän. Hihnassa kävely ei kiinnostanut, mutta se opittiin kuitenkin hyvin nopeasti. Ruoka ei aina maistunut, nirppanokka kun oli. Mammaan herra rakastui heti ensimmäisellä viikolla ja on siitä lähtien ollut erottamaton,
Rakkain ystävä oli jo seniori ikäinen sekä harmaantunut lapinkoira Nekku. Puffe oli kunnon pyllykärpänen, Nekku ei saanut rauhaa milloinkaan tämän ärisijän takia, mutta yöt ne aina nukkuivat vierekkäin.
Kun hormoonit alkoivat pikkuhiljaa jyllätä, löytyi oma kokoisesta leijona pehmolelusta rakkauden tunnustus kohde. Päivittäin jellona saikin kyytiä ja saisi vieläkin, ellei sitä olisi kulutettu puhki.
-Tyttö

ELLI

''Ei voi olla totta!'' Sanoivat mamma ja tyttö kun näkivät minut ensikerran. Melkein hämmennyin, mutta heilutin vipustani ja tepastelin ympäriinsä innokkaana. En ollut juuri voipakettia suurempi, mutta sitäkin enemmän olin rohkea ja utelias tutustumaan näihin nais'immeisiin.

Tuo mamma kuulema antaisi minulle kodin. Siinä ne puhuivat kasvattajani kanssa. Minusta. Pitkään ja pitkään! Köhöm..olinpa tärkeä!

Ei se haitannut jo tuolloin "kuulema" isoa egoani, mutta väsytti jo senverran, että otin tirsat tulevan mammani jalkaa vasten.

Nappasivat minut kainaloon ja matka alkoi suureen maailmaan. Tytön sylissä ensin pääsi itku kun autoksi sanoivat ja se liikkui melko lujaa. Vaan sitten nukkumatti vei voiton. Uudessa kodissani tutkin ensin joka nurkan ja kolon. Voi mahoton miten monta lymypaikkaa! Patterin vieressä oli kuitenkin paras paikka.

Ensimmäisenä aamuna herätin mammani järsimällä nenää ja johan tuo älysi antaa minulle aamupallaa. Sitten ulos pisulle.

Kiähnäsin jaloissa ja ihmettelin sitä valkeeta ja viileetä tassujeni alla. Oli minulla jo kaveri oottamassa. Puffeksi sanoivat. Riipuin ja roikuin jaloissa ja karvakauluksessa.

''Hei kaveri! Huomaatko että olen tässä. Enpä pelkää yhtään''

Kyllä minä sitten hurmasin kaikki siinä ohimennen, mutta parasta oli se ruoka! Eihän sitä muuten jaksa jos ei popsi.

Tulevina öinä nukuin mamman pään vieressä tyynyllä. Tuota enoani näykkäsin nenästä niin, että enolta pääsi vinku. Nojaa.. Haittaannooko tuo mittää ku se sitten vaan silitteli ja sanoi ettei ihan noin kirpakasti pittäis toimia. No, minkäs minä sille voin kun olen näin utelias ja kokeilunhaluinen. Ihmellinen uloke tuo nenä. Tuohon mamman nenänjärsimisen piälle annoin kyllä monta pusua. Enoltakkii pyysin anteeksi pussaamalla koko naaman ja näitä pusuja kyllä riittää.
Siellä ensikodissanikin olin laittanut kaikki ne isot turrit ojennukseen. Mut Hei! Olen Elli ja mulla on ison koiran luonne ja jos et minua huomaa niin pukkaan nenällä nilkkaan ja sanon rrrrr...Ja viputan vispilääni!
-Mamma

Haastamme seuraavat blogit mukaan:
Kaksi niin hehkuvaa
Team Whoops-a-Daisy
The Aussiet