15. Kun äiti astui kehään

Oltiin taas mätsäröimässä koko karvakorva porukalla, mutta tälläkertaa ei satanut joten saatiin kameralla kuviakin muistoksi. Äitikin päätti ryhtyä handlaajaksi ja esitteli hienosti Puffen & Ellin kehässä. Hieman jännitystä huomattavissa äidissä oli ennen kehää kun oli todella hiljainen ja mietteliään näköinen ja koirat pomppivat ympäriinsä jaloissa. Hyvin on äiti ottanut mallia muista ja varmaan minustakin kehässä kun osasi hyvin käsitellä ja ohjata koiria.
Hyvä aloitus oli äidille hieman pienemmät mätsärit kun paikalla oli ehkä maximissaan 50koirakkoa? Mätsärit olivat tiistaina Rautalammella vanhan koulun pihassa kahden kehän varoissa. Hyvin järkätyt ja hyvä vauhti kehien etenemisessä, ei tarvittu odotella kauaa missään vaiheessa mikä oli hyvä Ellinkin puolesta joka oli ihan rättiväsynyt kun lähdimme pois.

Luonnollisesti meidän koirista ensimmäisenä kuontaloaan pääsi esittelemään Elli joka sai sinisen nauhan koitoksestaan. Punaisen nauhan olisi saanut jos tuomarin tarkastus olisi mennyt paremmin, mutta jotenkin neiti on alkanut hirveästi jännittämään tuomarien kosketus ja lähellä olo. Häntä alhaalla ei meinattu mennä tuomarin luokse vaikka kuinka yritettiin olla mukavia. Varmaankin se hampaiden tarkastus ja vieraan ihmisen kosketus on syypäänä tähän kun Ellillä oli yläkulmurien poisto tosiaan ja senjälkeen on hampaita jumpattu päivittäin ja suuhun katsomisesta on tullut inhottava kokemus. Aiemmissa mätsäreissä ennen hampaidenpoistoa Elli käyttäytyi mallikkaasti ja antoi vilkaista rakennetta ja hampaita ehkä hieman murahtaen, mutta nyt siitä on tullut säikky ja epäluuloinen.

Jännitys iski

On mielestäni hyvä vain harjoitella tarmokkaasti vieraan ihmisen kosketusta sekä läsnäoloa positiivisin merkein eikä vain ainoastaan mätsäreissä, mutta äitikin saa mökilleen harvemmin vieraita jotka voisivat koiria näprätä. Näyttelyharjoituksiin tässä joudutaan pian jos neidin asenne ei muutu jos virallisiin näyttelyihin meinataan lähteä. Pentuhan se teitysti on ja siltä ei voi odottaa tai pyytää liikaa ettei neiti turhaudu ja siitä tulisi ilkeä vieraita kohtaan. Treeniä, treeniä & treeniä!

Ellin esityksien jälkeen olikin jännät paikat kun Puffe ja Ruusu olivat vastakkain kehässä. Nappasin kameran poikaystävälleni joka tuli mukaan marisemaan tylsyydestä ja kertomaan miten haluaa mäyräkoiran jostain kumman syystä kun ympärillä pyöri ainakin 5kyseistä rotua.
Puffe esittäytyi mallikkaasti äidin kanssa vaikka harjoitukset kehän ulkopuolella tuottivat paljon istuntaa ja turhautumista. Saa olla Puffesta erittäin ylpeä kun se on oppinut kolmen mätsäröinnin ohessa jo tavoille!
Ruusun kanssa me pidettiin vaan hauskaa ja tehtiin mitä pyydettiin. Pidin katsekontakia kokoajan neidin kanssa ja kehuin sitä äänellä paljon ja jätin makupalat vasta loppuun vaikka Ruusu ei makupaloja tarvitsisi kehässä ollenkaan, onhan se senverran kokenut yksilö. Tuomarin annettiin koskea ja tutkia hienosti ja sitten käveltiin ympyrää hetken kunnes mentiin odottamaan sivummalle seisomaan kun oli Puffen vuoro olla tuomaroitavana.

Pölyhuiskat

Puffe osasi kyllä seistä hienosti ja kulkea äidin vieressä ilman hätäilyjä. Tuomarin kosketus hieman jänskätti mutta annettiin tutkia hyvin ja katsoa hampaat sun muut jonkajälkeen kaksikko lähti kävelemään ja taas huomasi miten hyvin äidillä ja Puffella homma toimii yhdessä. Minun kanssa Puffe etsii vain äitiä ja on hätähousu, mutta ymmärtäähän tuon kun herralla sattuu olemaan aika paha eroahdistus.
Tuomari lykkäsi minulle ja Ruusulle punaisen nauhan ja Puffelle sinisen, mutta täällä mätsäreissä sillä ei ollut suurempaa merkitystä koska punaiset ja siniset olivat loppujenlopuksi samassa kehässä vielä kertaalleen josta valittiin parhaat. Koirakkoja ei ollut niin paljon niin tämä ratkaisu oli sinäänsä hyvä ja palkintojakaan ei tainnut olla tarpeeksi palkita erikseen punaisia ja sinisiä.

Nauhakehässä meitä seisotettiin aluksi siihen asti että kaikki olivat saapuneet kehään ja sitten vain kierrettiin ympyrää josta meidän nakattiin Ruusun kanssa ensin seisotukseen ja siitä sitten meidän taakse kolme muuta ja sittempä vasta tajusin, että me olimmekin ykkösiä kun saimme ruusukkeen käteen, meitä kehuttiin ja onniteltiin ykkössijasta sekä käskettiin vielä BIS kehään.
BIS kehä alkoi sitten heti kun isot aikuiset olivat valmiita ja tälläkertaa kehässä ei ollut kuin kolme koiraa koska yksi koira oli ykkönen JH(Junior handler) sekä isoissa aikuisissa. Minua & Ruusua ''vastassa'' oli siis kaksi ykköspalkintoa saanut Suomenpystykorva sekä Shetlanninlammaskoiran pentu.

Best In Show

 Normaaliin tapaan seisottiin ja kierrettiin kehää ympäri kerran josta sitten taas seisottiin ja odotettiin mitä tuomarit päättävät. Yllätykseksi olimme oikeassa järjestyksessä ilmestyneet kehään eli suomenpystykorva tuli ykköseksi, me toiseksi ja pentu kolmanneksi.
Tuomarit perustelivat valintansa näin:
Hyvä nuoret käsittelijät ja hyvin käyttäytyvät koirat joista oli vaikea valita. Kriteereinä ensimmäiselle sijalle oli kaksi ykkössijaa joka vei voiton Ruusu kleinistä.
Tämänpäivän 'saalis' oli hyvä kaikinpuolin ja tulokset on lisätty taas koirien omille välisivuille. Puffe on kehittynyt huimasti sekä tietysti Elli, mutta neidin kanssa täytyy harjoitella käsittelyä ja Puffen kanssa hieman vielä malttia jotta homma olisi niinsanotusti täydellistä.

Ruusu PUN1 - BIS2

Seuraavaksi suuntaamme Kuopioon kevät mätsäreihin ensi lauantaina(09.05)

13. Märkäkorvista kakkosiksi

Vappuisten mätsäreiden merkeissä oltiin tälläkertaa liikkeessä Suonenjoella 02.05.2015 ja kolmen koiran voimin ekaa kertaa. Sää oli kaukaa sademetsästä kaivettu ja märkä koira haisi jokapuolella. Hulinaa, vilinää siellä sun' täällä ja hihnat aina solmussa. Alussa perus rutiinit eli ilmoittautumiset, Puffen räyhät muille korille, pissitys ja odotus autossa.

Mätsärit alkoivat klo: 12:00 ja ensin oli lapsi & koira jonka jälkeen alkoi ''oikeat'' kehät. Isot sekä pienet pennut olivat samassa kasassa ja saimme vastaamme Elli neidin kanssa kultaisennoutajan ja vaikeahan siitä on tietty tuomarin valita, mutta ei meidän tapauksessa tälläkertaa sillä Elliä pelotti meidän tuomari joka oli iso mies. Ensin meni hyvin seisotus ja kierros, mutta kun tuomari tuli lähemmäs meitä niin Elli veti hännän koipien väliin, istui ja meinasi lähteä karkuun. Tapauksen jälkeen ei maltettu sitten kävelläkäänn enää nätisti hetkeen, mutta loppujenlopuksi kaikki meni hyvin, saimme sinisen nauhan joka oli odotettavissa kun neiti stressasi jostainsyystä niin paljon. Hirveästi kehuja se sai, minä pidän suoritusta hyvänä vaikka koira ei toiminutkaan toivotusti, mutta kuunteli kuitenkin minua ja rohkaistui loppua kohden. Koirillakin on huonompia päiviä!

Märät turrikat autossa odottelemassa

Seuraavaksi jouduimme odottelemaan jonkin aikaa kunnes oli minun ja Ruusun vuoro astua kehään numerolla 57. Ruusu on vanhatekijä ja sen kyllä huomasi sillä se toimi todellahyvin vaikka välillä eksyttiinkin nuuhkimaan hajuja nurmelta. Saimme suorituksesta punaisen nauhan ja perusteluja olivat mm. Hyvä käytös, kuuliaisuus ja askel.
Ruusun jälkeen numerolla 61 oli Puffen vuoro ja herralle jäi valjaat päälle koska tuli hieman kiire, mutta eipä tuo kamalasti haitannut. Puffe yllätti minut todenteolla kun se käveli valtavan hyvin ja muutaman istahduksen jälkeen seisoi hyvin ja pitkään. Hirveästi ärsytti kun sää oli sateinen ja äiti ei voinut ottaa kameralla kuvia, olisittepa nähneet miten se matsoili! Vastassamme oli jo veteraani ikäinen tiibetin spanieli joka vei punaisen nauhan hyvällä käytöksellä ja me saimme sinisen nauhan ja saimme palautetta hätäisydestä. Puffe oli aika hätäinen kävellessä toisella kävely kierroksella ja meinasi hypätä tuomarin syliin tämän tullessa tarkistamaan hampaat. Herran käytös on parantunut todellapaljon edellisestä mätsäreistä vaikka mamman luokse on aina kiire ja meinataan välillä karata kehästä pois, tälläkertaa pysyin topakkana ja pidin koiran huomion minussa ja se toimi hyvin.

Ruusu PUN 2 - Puffe SIN 2

Pienten aikuisten sinisten nauha rinki alkoi pian ja menimme Puffen kanssa näytille muiden sinisten kanssa ja herra käyttäytyi nyt vieläkin paremmin vaikka se vähän hätäilikin ja etsi mammaa katsellaan, päätin seisottaa Puffen pää äitiin(joka oli kauempana piilossa) päin sillä se tiesi missä suunnassa mamma oli. Rauhoituttiin ja sitten käveltiin kierros ja taas seisomaan, katselin kun vierestä tiputettiin koirakoita pois ja ihmettelin hyvinkin ihmeissäni kun olimme Puffen kanssa kärkipäässä ja pääsimme kakkossijalle.. WAU!

Nopeasti koirien vaihto, annoin Puffen äitille ja juoksimme Ruusun kanssa punaisten kehään joka meni hienosti. Katsekontakti pysyi meillä nyt paremmin hallussa neidin kanssa kun ensimmäisen kerran ja se ei pysähtynyt haistelemaankaan vaan tepsutteli hienosti vierelläni. Tuntui jotenkin helpolle olla Ruusun kanssa kehässä kun Elli & Puffe ovat vielä niin kokemattomia ja Ruusu on vanha tekijä. Tuomari mietti hyvin pitkään meidän ja Minkki, borberterrierin välillä, että kumpi pääseekään ykköseksi tänään ja hienosti seisonut Minkki pääsi ykköseksi ja saimme hienon kakkossijan. Ruusu loisti kun vein sen palkintonsa viereen ja siitä huomasi, että se tiesi tehneensä hyvää työtä.

Kotiin päästyämme alkoi kuvaussessio ja palkintokahvin ryystäminen. Minä kehittelin sohvallemme viltin ja asettelin koirat siihen, äiti tuli pitelemään herkkupussia minun taakseni jotta koirat katsoisivat kaikki samaan suuntaan. Hankalaa hommaa, pakko sanoa ja sarjatulella oli pakko olla liikenteessä että edes joku kuva onnistuisi! Ensin otettiin koko konkkaronkasta yhteinen kuva pokaalien kanssa ja sitten yhteiskuva meidän pokalisteista. Puffen & Ruusun yksittäiskuvat onnistuivat helpoiten, mutta jäi harmittamaan Puffen kuvaan jäänyttä tummuutta jota en saanut muokattuakaan pois, pahuksen ikkuna siellä takavasemmalla!

Mätsärit järjesti SPSH ry eli Suonenjoen palvelus- ja seurakoiraharrastajat. Mätsärit oli hyvin järjestetty, buffetti oli hyvä kun sieltä sai makkaraa ja kotileivonnaisia mm. moccapaloja sun muuta. Tälläkertaa tuli kuitenkin vain kuolattua niiden perään. Paikalla oli kaksi tuomaria ja täten myös kaksi kehää. Kehät menivät melko nopeasti eteenpäin ja oli mukavaa kun BIS kehässä kehät yhdistettiin jotta saatiin isompi tila. Hyvä ratkaisu!

Seuraavat mätsärit ovat sitten ehkäpä Kuopiossa ja toivonmukaan Ellilläkin olisi parempi päivä ja se jaksaisi keskittyä.

Ihanat sekä rakkaat pölyhuiskat

05. Juvalla kaksin kappalein 4.4.2015 (+video)

Kunnon mätsäri viikonloppu oli meillä kyllä pääsiäisenä, mutta eihän se meitä haitannut. Päätimme ottaa myöskin räyhän mukaan Juvalle ja viedä jopa kehään. Puffe on siis perheemme räyhä, jääräpää ja agressiivinen tapaus kun toiset koirat otetaan huomioon. On iso riski ottaa agressiivisesti käyttäytyvä koira mätsäreihin mukaan, sen tiesimme mutta tiesimme myös, että Puffe käyttäytyy kanssani hyvinkin mallikkaasti ja tiesin sisimmässäni, että Puffe osaa käyttäytyä vaikka alkuräyhäämistä saattaisikin ilmaantua ja niinhän siinä kävikin.
Juvalle saapuessamme Puffe riuhtaisi itsensä pannastaan irti ja kävi tutkimassa toisia koiria, äiti juoksi kauhuissaan sen perässä, mutta ei Puffe ole riitaisa joten asia oli kunnossa. Hieman meitä kyllä nolotti kun koira juoksee irti, mutta naarmuitta selvittiin ja menimme ilmoittautumaan vaihdettuamme räyhälle valjaat päälle.

Elliä ihmetytti, että joko taas ollaan näissä hommissa

Sää oli kolea ja tuulinen vaikka aurinkoa luvattiinkin. Jonottelimme ilmoittautumiseen ja kun se oli tehty menimme käyttämään koiria pissillä ja tutkimme aluetta. Kävimme molempien kassa tietty kehässä harjoittelemassa. Minä pidin ensin Elliä ja äiti Puffea, mutta kun Puffe räyhäsi muille koirille vaihdoimme ja räyhääminen väheni huomattavasti. Äidillä on jotenkin sellainen mielentila aina mikä saa Puffenkin häiriintymään, mutta kyllä asia korjaantuu. Jännittihän meitä kaikkia tämä tilanne, en itsekkään ollut puhdas pulmunen näissä tilanteissa.
Aloimme miettimään kehäjärjestystä sekä numeroitamme. Ellin numero oli 006 & Puffen 205 joten tuli pelko että onko kehät päällekkäin. Kävimme tiedustelemassa ja onneksi kehät eivät olleet päällekkäin sillä sitten olisimme joutuneet miettimään kumman koiran äiti esittelisi. Onneksi ei tarvinnut miettiä ja minä käytin molemmat kehän puolella. Äiti olisi varmasti ottanut Ellin sillä Puffe toimii minun kanssani valehtelematta paremmin toisten koirien seurassa.

Pikemmittä puheitta, Elli oli kehässä ennen Puffea ja ensimmäisten joukossa joten valmistauduimme neidin kanssa koitokseemme. Kaikki meni mallikkaasti ja Elli toimi aina vain paremmin ja paremmin vaikka pöydällä piti tuomarille vähän murista kun hampaita yritimme sörkkiä. Loppujenlopuksi hampaat nähtiin ja pääsimme kävelemään edes'takaisin josta hetkeksi seisomaan ja odottamaan tuomiota. Yllätykseksemme tuomiomme oli taas punainen nauha!
Kehän jälkeen sivummalle odottelemaan ja leikkimään taas Hugo veljen kanssa joka oli eksynyt omistajansa kanssa myös esittäytymään. Voi sitä sisarrakkautta mikä näistä hehkui. Hammasta näytettiin ja vähän leikittiin toinen toisensa jälkeen pomoa. Onneksi oli kamera mukana tilanteessa.

Leikkiä ja pomottelua jatkui monenmonta minuuttia aina sini- ja punanauhaisten kehiin asti kunnes sisarukset erkanivat eri kehiin peräjälkeen. Kun oli meidän vuoro taas astua kehään emme siellä kauaa olleet, mutta kävimmepä kuitenkin ja Elli käyttäytyi taas niin hienosti. Jaksoi seistä ja keskittyä hommaansa aina siihen asti kun lähdimme pois ja odottelemaan Puffen kehän alkamista.

Kun mitään en oo tehny

Punaisten kehässä kävi vilinä, mutta neiti jaksoi keskittyä

Kävimme viemässä Ellin autoon nukkumaan kun se oli aika väsy ja meinasi nukahtaa syliini. Kova koitos pienelle pennulle tämä harrastus ja jos viikonloppu sisältää kaksi pitkää automatkaa ja mätsäripäivää.
Istuimme äidinkin kanssa hetkeksi autoon odottelemaan kun välissä oli monenmonta koiraa ennen Puffen ja minun yhteistä koitosta. Lämmittelimme ja joimme kahvia. Harjasimme koiria ja kun oli aika, menimme räyhän kanssa odottelemaan omaa vuoroamme. Harjoittelimme kävelyä ja hieman temppujakin herran mielen virkistykseksi ja yritin keksiä miten saan sen keskittymään itseeni eikä takan kulkevaan koiraan jonka kanssa joutuisimme kehään. Puffe on haastava koira ja tietyssä mielentilassa koira toimii sekä herran kanssa on oltava määrätietoinen jotta se pysyy kontrollissa.

Saimme 'vastukseksemme' kleinspitzin ja kaikki meni Puffen osalta todella hyvin ja tuomarikaan ei uskonut että herra on ensimmäistä kertaa kehässä. Vaikka ensimmäisten kävelyiden jälkeen pysähdyksessä Puffe kääntyi ja yritti vähän murahtaa takana olevalle koiralle meni kaikki muuten hyvin. Pöydälle nostaessa herraa hieman jänskätti, korkeanpaikankammo sillä taitaa olla ja tietysti jännä tilanne vanhalle herralle. Tuomarille oltiin mukavia ja hampaat näytettiin hienosti, mutta kun tuomari kävi kouraisemassa ''se on uros'' tiedotteen jälkeen hieman takapuolta piti vähän murahtaa ja senjälkeen ei sitten kauheammin annettu koskea takapuoleen kun yritin herraa seisottaa. Hienosti se kuitenkin kehujen ohessa antoi seisottaa ja koskea takatassuun ja hieman massuun että ryhti pysyi yllä.

Sittempä tässä alla on kolmen kuvan sarja yli-innostumisesta kun taisin kehua herraa hieman liikaa. Puffe innostuu paljon kehuista ja alkaa pomppia ja haukkua ja tässä tilanteessa se pomppi minua vasten kerran tai pari ja malttoi kuitenkin sitten kävellä loppuun asti hienosti kun pidin äänensävyni hieman rauhallisempana kun kehuin poikaa. Saimme koitoksesta sinisen nauhan. Puffen eka kerta kuitenkin ja kaikki meni super hienosti.

Mitä? Olinko mä hieno?

Olinko? Oikeesti? Ihanaa!

Pöh, valehtelit!

Sitten jäimme odottamaan loppuja pieniä aikuisia jotka pyörähtivät toisensa jälkeen kehässä ja odotus oli pitkä. Me Puffen kanssa lepuuttelimme jalkojamme ja välillä teimme temppuja ja kontrollitarkastuksia. Sinisten kehässä Puffe osasi käyttäytyä hienosti aluksi, mutta kun lähdimme kiertämään kehää alkoi ne ongelmat kun äiti tuli liian näkösälle ja Puffe halusi mennä tietysti mamman luokse.
Kun menimme mamman ohitse Puffe yritti 'karata' kehästä mutta pystyin pitämään sen kuitenkin vierelläni vaikka se yrittikin livahtaa sieltä sun täältä, pieni kaaos sitä syntyi muttemme häirinneet muita kehässä olevia kun pysyimme kuitenkin liikkeessä ja loppujenlopuksi sain Puffen keskittymään itseeni ja sain sen seisomaankin aika hyvin namien avulla. Sijoitusta ei tullut ja sitä emme odottaneetkaan, harjoituskierros oli tämä herralle ja todella hyvä sellainen.

Päivän koitoksen jälkeen oli mahtava fiilis ja tästä on hyvä jatkaa molempien kanssa. Puffe kaipaa harjoitusta monessa asiassa ja onneksi käymme koirakoulussa tiistaisin jotta saisimme kontrollia tuohon lellittyyn räyhääjään. Elli on jo konkari ja toimii hienosti, mutta onhan silläkin vielä toki parannettavaa. Pikkuhiljaa hyvä tulee :)

Päivän saldo: Elli - Pun & Puffe - Sin

Tässä vielä loppuun videonpätkää päivän suorituksista.

Linkki videoon

Seuraavaa postausta saattekin odotella seuraavaan koirapataamiseen. Olen tällähetkellä nimittäin kotona Suonenjoella ja palaan koirien keskuuteen pian! :)

Seuraavat mätsärit on meillä korvan takana, mutta tässä välissäkin saattaa tulla äkkilähtöjä jos jonkun mätsärin huomaamme ja se olisi tässä lähipiirissämme. Mutta ainakin näillä puheilla meidät näkee (ainakin) Suonenjoen Match Showssa 2.5!

04. Mikkeli 3.4.2015

''Aamuinen kevään peipponen sirkutteli aamuhämärässä pienessä metikössä kahden punaisen rakennuksen lähettyvillä ja sai aikaan dominoefektin jolloin kaikki tämän tontin elävät sielut heräsivät pikkuhiljaa taas uuteen, jännittävään päivään.
Päivä oli jo etukäteen suunniteltu joten perheen pää, keitteli aamuiset kahvit ja päästi tassuväen ulos. Tassuväkeen kuuluva oranssi, leijonaharjainen ystävä herätteli kumeilla haukahduksillaan aittarakennuksesta punahiuksisen tytön alkavaan päivään.''

Väsynyt matkalainen

Aamu alkoi sutjakkaasti aamukahvien jälkeen ja pian olimmekin jo kolmen porukalla lähdössä ajamaan punaisella Astralla kohti Mikkeli hoodia. Päivä oli aika hyvin suunniteltu paitsi liian aikainen lähtö hieman kärsitytti paikanpäällä kun odottelimme paikalle saapuvia koirakkoja sekä alkavaa pääsiäis Match Showta.
Olimme Mikkelissä tuntia ennen jo ilmoittautumisen avausta joten oli aikaa vaikka ottaa nokoset autossa ja hörppiä mukaan ottamaamme kahvia termospullosta. Käytimme tietysti Pikku-Piipiäistä pissillä ennen kehää ja mammaa taas hermostutti hieman päivän koitos. Eihän se sitä ääneen sanonut, mutta kyllä sen huomasi ja hermostutti hieman minuakin vaikka mätsärithän ovat vain harjoittelua ja ns. leikkimielistä kisailua.

Jännittävä päivä taas edessä pienellä Piikkisialla kun joutuisi taas esittelemään itseään kehässä. Se ei tätä typykkää haitannut kun se viiletti menemään paikanpäällä ja haukkui kaikille terveisensä. Hienosti totteli kaikkia komentoja ja käveli nätisti vieressä kun ilmoittautumisen jälkeen harjoittelimme hieman kävelyä ja seisomista. Tutustuimme tietysti paikkaan ja kävimme harjoituskierroksia kehässä muutamaan otteeseen joka oli Ellistä hankalaa kun mamma seisoi kehän vieressä ja oli aina kova ikävä, mutta herkkunamin avulla sain sen huomion kuitenkin itseeni ja neiti käveli tarmokkaasti eteenpäin silmät kiinni omissani.
Jännää oli nähdä Ellin veli paikanpäällä ensimmäistä kertaa ja Ellistäkin oli heiman ihmetystä ensin kun veli oli puolet pienempi ja hieman oudon hajuinenkin.
''Hei! Sähän oot mun sisarus! Viimeksi nähtiin pieninä!''
Näin ne varmaan moikkasivat toisiaan vaikka ensin oli hirmuisen outoa nähdä toisensa, mutta sitten alkoi leikki. Hugo on Ellin veljen nimi ja voi että kun se oli suloinen!

Hetkisen saivat sisarukset tutustua ja leikkiä keskenään kunnes paikalle tuli Aimo, pentujen isä sekä ukkikin kävi tuhisemassa terveisensä natiaisille. Elli tunnisti heti isänsä, mutta ukkia piti vähän jo ihmetellä mutta sylissä kun tutustuttiin taisi Elli antaa pusunkin ukilleen jos oikein muistan tai sitten se pusutteli vain tuota veljeään Hugoa.
Pian perhetapaamisen jälkeen käytimme Elliä vielä kehässä ja pissillä kunnes meidät kutsuttiin jo kehään. Olimme ensimmäisiä ilmoittautumassa ja tietysti ensimmäisen parin kanssa kehässä pyörimässä.
Elli kuunteli hyvin minua kokoajan kehässä ollessamme ja seisoi todella tarmokkaasti. 10kertaa paremmin kuin edellisessä mätsärissä kun se hokasi että tämähän oli tämä kiva homma. Paljoa ei tavinnut Elliä korjata, mutta se pöytä olikin hieman eri homma kun ilkeä tuomari tuli taas koskemaan hampaisiin josta Elli hieman murahti, mutta oli urheasti loppuun saakka ja antoi loppujenlopuksi katsoa hampaansa kunnolla kunnes taas käveltiin edes' takaisin ja mentiin seisomaan.

Ylläpirylläri kun saatiin Ellin kanssa punainen nauha! Hirmuisella onnenjuoksulla sitten Elli pinkoi mamman luokse ja sai paljon rapsutuksia ja kehuja. Oltiin tosi iloisia ja katseltiin sitten Ellin veljen kehä ja hekin saivat punaisen nauhan. Tämä tiesti sitä, että olimme samassa kehässä seuraavalla koitoksella.
''Hirmuisen jännää, vai mitä Elli?''
Ennen sinisten ja punaisten nauhojen kehää oli välissä monen monta pentua joten kerkesimme käydä autossa levähtämässä ja antamassa Ellille vettä sekä vähän harjausta johon neiti protestoi murisemalla. On se hassua kun se harjaus on niin kamala asia, mutta loppujenlopuksi harjaa pitä vähän nuolaista ja tuhahtaa, että tässäkö se olikin.

Kun sinisten nauhojen saaneiden kehä oli alkamassa, menimme seuraamaan sitä kehän laidalle ja odottelemaan omaa vuoroamme. Elli meinasi nukahtaa syliini ja välillä etsi äitiä joka odotteli kauempana kehää, ihmisjoukon takan ettei Elli ottaisi kehästä sitten lähtöjä kun mamma vilahtaisi jossain ja koko homma menisi pialle, eihän sitä pentua voi siitä syttää kun omistaja on aina se tärkein ja lauman pitää pysyä koossa.
Hienosti kehä kuitenkin meni vaikkei sjoituksille tälläkertaa päästykkään. Neiti seoisoi todella hienosti ja jaksoi odottaa tuomareiden valintaa, siitä me olemme ylpeitä että mätsärit menevät jo neidinkin päähän hienosti ja maltti kasvaa.

Hienon koitoksen jälkeen oli matkamme kotia kohti aluillaan pienen rupatteluhetken jälkeen kasvattajan Piian kanssa sekä Hugon omistajan Katin kanssa kun velipoika vetäisi PUN2!
Autossa Elli sai mataevääksi pienen luun jota se innoissaan nakersi kotimatkan ajan.

''Tästä se lähtee!''

02. Siilinjärvi 15.3.2015

Olimme Siilinjärven Match Show'ssa 15.3.2015 äitini kanssa ja olin esittelemässä hänen pentukoiraansa kehässä. Nämä olivat itsellenikin täysin ensimmäiset näyttelyt joissa olin mukana ja vieläpä koiraa esittelemässä. En sentään täysin tietämättömänä siellä ollut, sillä joskus kaivoin tietoja match show'sta ja agilitysta omaa koiraani Puffea varten joka leimaantui äitiini ja asuu nyt hänen kanssaan. Onneksi paikanpäällä oli kuitenkin Ellin kasvattaja Piia, joka oli omien koiriensa kanssa kehässä pyörimässä. Häneltä sain vinkkejä ja apuja pieneen hermostuneisuuteen ja kysymyksiin.

Olimme paikanpäällä n. 10:30 ja kävimme ilmoittautumassa itsemme mukaan ja saimme lappusen missä luki PP 10 joka oli meidän numeromme ja PP(Pienet pennut) kertoi missä luokassa olimme. Show oli Siilinjärven tokmannin parkkihallissa minne oli rakennettu kolme kehää. Paikalla oli jo paljon koiria ja ihmisiä ja Elliä ihmetytti hirveästi, että missäs me nyt ollaan. Ihme kyllä neitiä ei pelottanut ollenkaan, ryhdikkäästi se tipsutteli ja katseli ympärilleen häntä pystyssä kun odottelimme kehään pääsyä. Kävimme teitysti harjoittelukierroksia kehässä sekä katselimme mitä Elli sanoo pöydällä olemisesta ja käpälöinnistä. Otimme myös yhteiskuvan Ellistä ja tämän isästä Aimosta, hoitopöydällä.

Ekaa kertaa pöydällä

Isäpappa & Elli

 Harjoittelukierrosten sekä sörkkimisten jälkeen olikin pitkä odotus ja hienosti tuo pieni, ehkä jopa paikan nuorin pentuliini jaksoi odotella ja katsella kun ensimmäiseksi kehään asteli lapsia koirien kanssa ja sitten olikin junnuluokka jonka jälkeen me pääsimme vasta kehään. Pareittain kävimme seisomassa, pyörimässä ja näyttämässä pentuja pöydällä. Elli oli hyvin mukana jokatilanteessa ja jaksoi seisoa hyvin vaikkakin välillä istahti namua pyytäessä joten laitoin käteni neidin takajalkojen viereen ja välillä muistutin että nyt seisotaan.

Odotellaan pöydälle pääsyä ja seisotaan näin hienosti

Pöydällä olikin jännät paikat kun tuntematon täti tuli hieman sörkkimään ja katselemaan purukalustoa, hienosti Elli jaksoi olla vaikka seisomisessa piti auttaa hieman ettei homma mene ihan istumiseksi. Lopuksi tuomaria odotti pusumyrsky ja siitä taas neiti pääsi ruohonjuuritasolle jossa piti tipsutella edestakaisin että nähdään taka- sekä etuliikkeet. Hieman Elli herpaantui kun pitkin mennä takaisin seisomaan eikä päästä mamman luokse joka olisi ollut ihan siinä liikeradan vieressä. Pantahan siltä irtosi siinä rytäkässä, mutta sain pennun kiinni ja pantaan juuri oikeaan aikaan eikä se pitkälle päässyt, onneksi. Seisoakkin siinä kerettiin hetki ja saatiin sitten sininen nauha ja kehuja.

 

Näin hienosti mää eskarilaiseks kävelen!

Mennään jo! Mamma on tuolla ja se hihkuu ilosta kun mä oon niin ihana

Eipä ollut Ellillä aikomustakaan jäädä siihen seisomaan kun se jo säntäsi emäntänsä jalkoihin hirveällä kyydillä ja minä tulin tietty perässä. Kamalasti hännän heilutusta ja äipältä kehuja kunnes oli taas hetken odottelu, että meidät kutsutaan muiden sinisten nauhojen saajien kanssa kehään ja sieltä valittaisiin 4parasta. Onneksi tässä ei mennyt kauhean kauaa vaikka eipä siitä mitään haittaakaan olisi ollut kun pentu oli täynnä virtaa. Hyvin kerettiin siinä välissä harjoitella seisomista ja kävelyä hetken kunnes kaikki pienet pennut olivat käyneet ringissä.
Ja niin siinä vaan sitten kävi, että seisoessamme siinä katselin sivusilmällä kun tuomari napsi muita kehästä pois ja sitten pikkuhiljaa sijoituksiin. Samalla kehuin Elliä kokoajan ja se seisoi nyt 100kertaa paremmin kun aiemmin ja malttoi hyvin pitää ryhtiä yllä. Asentoa ei tarvinnut korjailla paitsi hännän puolta hieman ja tökkiä välillä sitä takapuolta ettei istuta kun joku kävelee ohitse. Nameja se sai varmaan kourallisen.
Tuskanhiki siinä tuli kun tuomari napsi vain ympäriltä koiria ja sitten oli pakko vilkaista äitini ja Piian puoleen, että hei mitä me tässä vielä tehdään! Ei tää oo totta! Melkein itku isinä tuli kun me pääsimme Ellin kanssa kukoistamaan ykköspaikalle hienon punaisen ruusukkeen kera.

Ihailkaa mua, mä oon ELLI maailmanvaltias

Punaisen ruusukkeen saaminen vaati sitten vielä BIS rinkiin menemistä eli, Best In Show. Mutta nyt oli ansaitun tauon paikka ihan ulkoilmassa ja menimme paistattelemaan päivää, sillä odotus oli pitkä. Kävimme kiertelemässä tokmannin ympäristöä ja nappaamassa uusia hajuja Ellin nenä varastoon. Taisimme olla ulkona melkein puolisen tuntia josta menimme takaisin parkkihalliin jossa jouduimme odottamaan vielä seuraavat puolisen tuntia, tai siltä se ainakin tuntui.

 

 

Paikka oli hiljentynyt ja väkeä lähtenyt, joten Ellikin malttoi käydä hetkeksi maate ja tutkia vielä ympärillä pyöriviä koiria ja omistajia jotka odottelivat omaa vuoroansa. Pikkuhiljaa Elliäkin alkoi väsyttämään ja silmä luppasemaan. Neiti meinasi nukahtaa joten Piia ehdotti että laitetaas se isäpapan kanssa koppaan missä ei tarvitse maata kylmällä lattialla ja niimpä sitten tehtiin. Kovin urheasti se siellä yritti pysyä hereillä, mutta kaipa se hetken kerkesi levätä ja ehkä nukkuakkin ennen meidän viimeistä koitosta BIS ringissä.

 

Kun meidät kutsuttiin rinkiin oli Elli erimieltä ja sitä ujostutti hirveästi eikä se meinannut tulla mukanani, mutta sain sen kehumalla ja namin avulla mukaan jonka jälkeen kaikki meni tosi hienosti.
Siinä taas seisottiin monen monta minuuttia, mutta todella hienosti ja urheasti. Paljon en tässä sille edes nameja antanut ja silti jaksettiin törröttää ja odottaa kunnes puolet pyydettiin pois ringistä kun toinen puolikas kävelytti koiriaan ja me odottelimme ensimmäisen puolikkaan juoksut jonnka jälkeen mekin pääsimme hieman kävelemään ja siitä taas hetkeksi seisomaan.
Me pääsimme sitten 10. sijalle ja olo oli aivan huikee. Ekat mätsärit molemmilla mittarissa ja näin hyvin pärjättiin. Elli on kyllä ihan mahtava pentu.

sin.1    BIS-10

Näinki hieno punainen VSKK'n ruusuke sieltä mukaan tuli ja herkkuja tietysti, mukanlukien myös puruluita ja lelu.
Nyt täytyy äidin ostaa ruusuketaulu Ellille johon laitetaan sitten saavutukset. Seuraava Match Show oli meillä jo korvan takana jonne on matkaa hieman enemmän ja ne ovat ulkona järjestettävät joten siinä taas uusi haaste, mutta tässä välissä oli aikaa treenailla Ellin kanssa vielä tätä kävelyä ja seisomista sillä nämä mätsärit olivat 3.4.2015 Mikkelissä jossa minä olin taas neitiä esittelemässä. Seuraavassa postauksessa niistä sitten lisää.




ps. VSKK = Varpaisjärven Seura- ja käyttökoira Klubi ry