28. Kumpulantien koitos

Siilinjärvi-hoodeilla käytiin näyttämässä koiria Best-In Match Showssa Kumpulantiellä, josta tekstin otsikko.  Mätsärit olivat hyvin järjestetty ja mietitty, kehät kulkivat suht nopeaa. Plussaa oli hyvä kahvi ja hyvänkokoiset kehät sekä mukavat tuomarit!

Saapuessamme paikanpäälle melkein kello 12 oli pilvistä ja viileää. Auringosta ei tietoakaan, kun kävimme ilmoittamassa koirat kehiinsä ja jutustelimme Ellin kasvattajan Piian kanssa. Mutta kuinka ollakkaan, kun kehään päästiin ja Elli-Nonparelli päräytti punaisen nauhan, alkoi aurinko hieman jo näyttäytyä
Pöytää sekä tuomaria kammoksuva pieni 8kk ikäinen pentu tepsutteli vierelläni hihnassa uljaasti ja seisten hienosti paikallaan kun tuomari tuli morjestamaan ja antamaan vähän kädestään hajuja. Käveltiin kierrokset ympäri ja sitten käsky kävi, eli pöydälle mars! Epäilyttävästi lähestyimme pöytää, mutta käyttäydyimme hienosti. Elliä nostaessani pöydälle tokaisin tuomarille;

''Tällä on ollut vähän pöytäkammoa että jos otat ihan topakasti ettei pääse vedättämään ja murisemaan pahemmin''

Tuomarimme sitten vähän naurahti ja tarkasti koiran hampaat, rakennetta ja sitten vähän siliteltiin ja rapsuteltiin. Elli suoriutui todella hyvin pöydästä, ei murinaa tai muita mukinoita! Mahtava pentu oli voittanut pöytäkammonsa ja esiin kuoriutui se urhea pentu joka oli mukana ensimmäisissä mätsäreissään.

linkki videoon

Ellin kehän jälkeen iski pieni paniikin poikanen etteivät koirat menisi päällekkäin esiteltäviksi. Puffe & Ruusukin kun olivat mukana. Onneksi viereisessä kehässä alkoi isot aikuiset josta päättelimme, että pienten aikuisten oli tultava pentujen jälkeen samaan kehään.
Kun kutsu kävi sinisten nauhojen kehään katselimme vierestä tuomarin valintoja ja odotimme vuoroamme. Pian se aika koittikin ja pääsimme kehään muiden punaisten nauhojen saaneiden kanssa. Toiset koirat olivat polven korkuisia turrikoita ja me Ellin kanssa tipsuteltiin niiden kanssa kehässä.

Muutama kierros ympäri kun tuomari ensin asetteli koirat juoksujärjestykseen. Elli toimi hyvin tässäkin kehässä ja kuunteli minua eikä kertaakaan etsinyt äitiä joka kehän laidalla kuvasi koitosta.

Katselin taas välillä sivusilmällä kun koirakoita tiputettiin pois ja kehuin Elliä hienosta työstä kun se malttoi seistä. Välillä pylly kävi maassa mutta askel eteen ja asia korjaantui. Tuomari asetteli meidät sitten vielä viiden koiran kanssa juoksemaan muutaman kierroksen ympäri josta meidät napattiin toiselle sijalle. Huikea fiilis ja kamalasti kehuja pienen pienelle pennulle super hienosta työstä! Elli oli ensin hieman häkeltynyt kehuista, että mistäs nämä nyt tulikaan, mutta kun menimme seisomeen vielä hetkeksi palintomme eteen se taisi sitten tajuta missä oltiin kun se oikein pöyhisteli itseään ja oli ylpeän näköinen.

Keräsimme palkintomme ja sitten Ellille tuli kiire äidin luokse kun se bongasi hänet kehän laidalta.

Hetken aikaa odottelimme pienten aikuisten kehän alkua ja etenemistä jotta pääsisimme Ruusun kanssa kehään, mutta kuinka ollakkaan neiti ontui oikeaa etutassuansa aivan yht'äkkiä ja leikki loppui siihen. Sinisen nauhan tuomari meille kuitenkin antoi muistoksi ja pienen luun nauhan mukana. Tutki hän meidät vielä pöydälläkin ja etsimme tassusta jonkinsortin syytä ontumiselle mutta mitään ei löytynyt. Antura oli hieman lämmin ja myöhemmin hieman tuvonnut. Ihmeteltiin myös Piian kanssa ontumista että jospa se olisi vain ollut Ruusun mielipide kehässä olemisesta kun se ei aiemmin ontunut ollenkaan. Kehään mentäessä ontui yhden kerran ja sitten neiti alkoi laukata välillä tassu ylhäällä.

Haavereita sattuu ja ontuminen taisi johtua venähdyksestä taikka jonkun pistiäisen pistosta sillä neiti laski painoa tassulle ja pystyi kävelläkkin hyvin välillä sitä nostaen.

Puffe asteli kehään pian Ruusun jälkeen ja herra veteli todella hienosti koko homman vaikka olikin vähän häslä. Kehän jälkeen äiti naureskeli että häntä pelotti kamalasti, jos Puffe karkaa hihnasta kehässä ja sentakia Puffekin sitten oli hieman hätäinen. Hieno poika sai sinisen nauhan ja ei sijoittunut pidemmälle sinisten kehässä ja heidät tiputettiin kolmantena pois kehästä. Super hienot kehät koirilla oli, kaikki antoi tuomarin kopeloida ja astelivat koreasti, paitsi tietty pieni tassu-potilas Ruusu. Suurimmat pisteet kuitenkin Ellille joka ei murissut, purrut, jaksoi seistä ja käveli todella hienon suorituksen. Tänään oli Ellin päivä!

Palkinnoksi tuli ihana pinkki ruusuke, Hubert pusseja sekä kaulapanta joka on kyllä näille koirille aivan liian iso mutta sille löytyi onneksi käyttäjä. Elli-Nonparelli taitaa tietää mille poseeraa näissä kuvissa!

02. Siilinjärvi 15.3.2015

Olimme Siilinjärven Match Show'ssa 15.3.2015 äitini kanssa ja olin esittelemässä hänen pentukoiraansa kehässä. Nämä olivat itsellenikin täysin ensimmäiset näyttelyt joissa olin mukana ja vieläpä koiraa esittelemässä. En sentään täysin tietämättömänä siellä ollut, sillä joskus kaivoin tietoja match show'sta ja agilitysta omaa koiraani Puffea varten joka leimaantui äitiini ja asuu nyt hänen kanssaan. Onneksi paikanpäällä oli kuitenkin Ellin kasvattaja Piia, joka oli omien koiriensa kanssa kehässä pyörimässä. Häneltä sain vinkkejä ja apuja pieneen hermostuneisuuteen ja kysymyksiin.

Olimme paikanpäällä n. 10:30 ja kävimme ilmoittautumassa itsemme mukaan ja saimme lappusen missä luki PP 10 joka oli meidän numeromme ja PP(Pienet pennut) kertoi missä luokassa olimme. Show oli Siilinjärven tokmannin parkkihallissa minne oli rakennettu kolme kehää. Paikalla oli jo paljon koiria ja ihmisiä ja Elliä ihmetytti hirveästi, että missäs me nyt ollaan. Ihme kyllä neitiä ei pelottanut ollenkaan, ryhdikkäästi se tipsutteli ja katseli ympärilleen häntä pystyssä kun odottelimme kehään pääsyä. Kävimme teitysti harjoittelukierroksia kehässä sekä katselimme mitä Elli sanoo pöydällä olemisesta ja käpälöinnistä. Otimme myös yhteiskuvan Ellistä ja tämän isästä Aimosta, hoitopöydällä.

Ekaa kertaa pöydällä

Isäpappa & Elli

 Harjoittelukierrosten sekä sörkkimisten jälkeen olikin pitkä odotus ja hienosti tuo pieni, ehkä jopa paikan nuorin pentuliini jaksoi odotella ja katsella kun ensimmäiseksi kehään asteli lapsia koirien kanssa ja sitten olikin junnuluokka jonka jälkeen me pääsimme vasta kehään. Pareittain kävimme seisomassa, pyörimässä ja näyttämässä pentuja pöydällä. Elli oli hyvin mukana jokatilanteessa ja jaksoi seisoa hyvin vaikkakin välillä istahti namua pyytäessä joten laitoin käteni neidin takajalkojen viereen ja välillä muistutin että nyt seisotaan.

Odotellaan pöydälle pääsyä ja seisotaan näin hienosti

Pöydällä olikin jännät paikat kun tuntematon täti tuli hieman sörkkimään ja katselemaan purukalustoa, hienosti Elli jaksoi olla vaikka seisomisessa piti auttaa hieman ettei homma mene ihan istumiseksi. Lopuksi tuomaria odotti pusumyrsky ja siitä taas neiti pääsi ruohonjuuritasolle jossa piti tipsutella edestakaisin että nähdään taka- sekä etuliikkeet. Hieman Elli herpaantui kun pitkin mennä takaisin seisomaan eikä päästä mamman luokse joka olisi ollut ihan siinä liikeradan vieressä. Pantahan siltä irtosi siinä rytäkässä, mutta sain pennun kiinni ja pantaan juuri oikeaan aikaan eikä se pitkälle päässyt, onneksi. Seisoakkin siinä kerettiin hetki ja saatiin sitten sininen nauha ja kehuja.

 

Näin hienosti mää eskarilaiseks kävelen!

Mennään jo! Mamma on tuolla ja se hihkuu ilosta kun mä oon niin ihana

Eipä ollut Ellillä aikomustakaan jäädä siihen seisomaan kun se jo säntäsi emäntänsä jalkoihin hirveällä kyydillä ja minä tulin tietty perässä. Kamalasti hännän heilutusta ja äipältä kehuja kunnes oli taas hetken odottelu, että meidät kutsutaan muiden sinisten nauhojen saajien kanssa kehään ja sieltä valittaisiin 4parasta. Onneksi tässä ei mennyt kauhean kauaa vaikka eipä siitä mitään haittaakaan olisi ollut kun pentu oli täynnä virtaa. Hyvin kerettiin siinä välissä harjoitella seisomista ja kävelyä hetken kunnes kaikki pienet pennut olivat käyneet ringissä.
Ja niin siinä vaan sitten kävi, että seisoessamme siinä katselin sivusilmällä kun tuomari napsi muita kehästä pois ja sitten pikkuhiljaa sijoituksiin. Samalla kehuin Elliä kokoajan ja se seisoi nyt 100kertaa paremmin kun aiemmin ja malttoi hyvin pitää ryhtiä yllä. Asentoa ei tarvinnut korjailla paitsi hännän puolta hieman ja tökkiä välillä sitä takapuolta ettei istuta kun joku kävelee ohitse. Nameja se sai varmaan kourallisen.
Tuskanhiki siinä tuli kun tuomari napsi vain ympäriltä koiria ja sitten oli pakko vilkaista äitini ja Piian puoleen, että hei mitä me tässä vielä tehdään! Ei tää oo totta! Melkein itku isinä tuli kun me pääsimme Ellin kanssa kukoistamaan ykköspaikalle hienon punaisen ruusukkeen kera.

Ihailkaa mua, mä oon ELLI maailmanvaltias

Punaisen ruusukkeen saaminen vaati sitten vielä BIS rinkiin menemistä eli, Best In Show. Mutta nyt oli ansaitun tauon paikka ihan ulkoilmassa ja menimme paistattelemaan päivää, sillä odotus oli pitkä. Kävimme kiertelemässä tokmannin ympäristöä ja nappaamassa uusia hajuja Ellin nenä varastoon. Taisimme olla ulkona melkein puolisen tuntia josta menimme takaisin parkkihalliin jossa jouduimme odottamaan vielä seuraavat puolisen tuntia, tai siltä se ainakin tuntui.

 

 

Paikka oli hiljentynyt ja väkeä lähtenyt, joten Ellikin malttoi käydä hetkeksi maate ja tutkia vielä ympärillä pyöriviä koiria ja omistajia jotka odottelivat omaa vuoroansa. Pikkuhiljaa Elliäkin alkoi väsyttämään ja silmä luppasemaan. Neiti meinasi nukahtaa joten Piia ehdotti että laitetaas se isäpapan kanssa koppaan missä ei tarvitse maata kylmällä lattialla ja niimpä sitten tehtiin. Kovin urheasti se siellä yritti pysyä hereillä, mutta kaipa se hetken kerkesi levätä ja ehkä nukkuakkin ennen meidän viimeistä koitosta BIS ringissä.

 

Kun meidät kutsuttiin rinkiin oli Elli erimieltä ja sitä ujostutti hirveästi eikä se meinannut tulla mukanani, mutta sain sen kehumalla ja namin avulla mukaan jonka jälkeen kaikki meni tosi hienosti.
Siinä taas seisottiin monen monta minuuttia, mutta todella hienosti ja urheasti. Paljon en tässä sille edes nameja antanut ja silti jaksettiin törröttää ja odottaa kunnes puolet pyydettiin pois ringistä kun toinen puolikas kävelytti koiriaan ja me odottelimme ensimmäisen puolikkaan juoksut jonnka jälkeen mekin pääsimme hieman kävelemään ja siitä taas hetkeksi seisomaan.
Me pääsimme sitten 10. sijalle ja olo oli aivan huikee. Ekat mätsärit molemmilla mittarissa ja näin hyvin pärjättiin. Elli on kyllä ihan mahtava pentu.

sin.1    BIS-10

Näinki hieno punainen VSKK'n ruusuke sieltä mukaan tuli ja herkkuja tietysti, mukanlukien myös puruluita ja lelu.
Nyt täytyy äidin ostaa ruusuketaulu Ellille johon laitetaan sitten saavutukset. Seuraava Match Show oli meillä jo korvan takana jonne on matkaa hieman enemmän ja ne ovat ulkona järjestettävät joten siinä taas uusi haaste, mutta tässä välissä oli aikaa treenailla Ellin kanssa vielä tätä kävelyä ja seisomista sillä nämä mätsärit olivat 3.4.2015 Mikkelissä jossa minä olin taas neitiä esittelemässä. Seuraavassa postauksessa niistä sitten lisää.




ps. VSKK = Varpaisjärven Seura- ja käyttökoira Klubi ry