04. Mikkeli 3.4.2015

''Aamuinen kevään peipponen sirkutteli aamuhämärässä pienessä metikössä kahden punaisen rakennuksen lähettyvillä ja sai aikaan dominoefektin jolloin kaikki tämän tontin elävät sielut heräsivät pikkuhiljaa taas uuteen, jännittävään päivään.
Päivä oli jo etukäteen suunniteltu joten perheen pää, keitteli aamuiset kahvit ja päästi tassuväen ulos. Tassuväkeen kuuluva oranssi, leijonaharjainen ystävä herätteli kumeilla haukahduksillaan aittarakennuksesta punahiuksisen tytön alkavaan päivään.''

Väsynyt matkalainen

Aamu alkoi sutjakkaasti aamukahvien jälkeen ja pian olimmekin jo kolmen porukalla lähdössä ajamaan punaisella Astralla kohti Mikkeli hoodia. Päivä oli aika hyvin suunniteltu paitsi liian aikainen lähtö hieman kärsitytti paikanpäällä kun odottelimme paikalle saapuvia koirakkoja sekä alkavaa pääsiäis Match Showta.
Olimme Mikkelissä tuntia ennen jo ilmoittautumisen avausta joten oli aikaa vaikka ottaa nokoset autossa ja hörppiä mukaan ottamaamme kahvia termospullosta. Käytimme tietysti Pikku-Piipiäistä pissillä ennen kehää ja mammaa taas hermostutti hieman päivän koitos. Eihän se sitä ääneen sanonut, mutta kyllä sen huomasi ja hermostutti hieman minuakin vaikka mätsärithän ovat vain harjoittelua ja ns. leikkimielistä kisailua.

Jännittävä päivä taas edessä pienellä Piikkisialla kun joutuisi taas esittelemään itseään kehässä. Se ei tätä typykkää haitannut kun se viiletti menemään paikanpäällä ja haukkui kaikille terveisensä. Hienosti totteli kaikkia komentoja ja käveli nätisti vieressä kun ilmoittautumisen jälkeen harjoittelimme hieman kävelyä ja seisomista. Tutustuimme tietysti paikkaan ja kävimme harjoituskierroksia kehässä muutamaan otteeseen joka oli Ellistä hankalaa kun mamma seisoi kehän vieressä ja oli aina kova ikävä, mutta herkkunamin avulla sain sen huomion kuitenkin itseeni ja neiti käveli tarmokkaasti eteenpäin silmät kiinni omissani.
Jännää oli nähdä Ellin veli paikanpäällä ensimmäistä kertaa ja Ellistäkin oli heiman ihmetystä ensin kun veli oli puolet pienempi ja hieman oudon hajuinenkin.
''Hei! Sähän oot mun sisarus! Viimeksi nähtiin pieninä!''
Näin ne varmaan moikkasivat toisiaan vaikka ensin oli hirmuisen outoa nähdä toisensa, mutta sitten alkoi leikki. Hugo on Ellin veljen nimi ja voi että kun se oli suloinen!

Hetkisen saivat sisarukset tutustua ja leikkiä keskenään kunnes paikalle tuli Aimo, pentujen isä sekä ukkikin kävi tuhisemassa terveisensä natiaisille. Elli tunnisti heti isänsä, mutta ukkia piti vähän jo ihmetellä mutta sylissä kun tutustuttiin taisi Elli antaa pusunkin ukilleen jos oikein muistan tai sitten se pusutteli vain tuota veljeään Hugoa.
Pian perhetapaamisen jälkeen käytimme Elliä vielä kehässä ja pissillä kunnes meidät kutsuttiin jo kehään. Olimme ensimmäisiä ilmoittautumassa ja tietysti ensimmäisen parin kanssa kehässä pyörimässä.
Elli kuunteli hyvin minua kokoajan kehässä ollessamme ja seisoi todella tarmokkaasti. 10kertaa paremmin kuin edellisessä mätsärissä kun se hokasi että tämähän oli tämä kiva homma. Paljoa ei tavinnut Elliä korjata, mutta se pöytä olikin hieman eri homma kun ilkeä tuomari tuli taas koskemaan hampaisiin josta Elli hieman murahti, mutta oli urheasti loppuun saakka ja antoi loppujenlopuksi katsoa hampaansa kunnolla kunnes taas käveltiin edes' takaisin ja mentiin seisomaan.

Ylläpirylläri kun saatiin Ellin kanssa punainen nauha! Hirmuisella onnenjuoksulla sitten Elli pinkoi mamman luokse ja sai paljon rapsutuksia ja kehuja. Oltiin tosi iloisia ja katseltiin sitten Ellin veljen kehä ja hekin saivat punaisen nauhan. Tämä tiesti sitä, että olimme samassa kehässä seuraavalla koitoksella.
''Hirmuisen jännää, vai mitä Elli?''
Ennen sinisten ja punaisten nauhojen kehää oli välissä monen monta pentua joten kerkesimme käydä autossa levähtämässä ja antamassa Ellille vettä sekä vähän harjausta johon neiti protestoi murisemalla. On se hassua kun se harjaus on niin kamala asia, mutta loppujenlopuksi harjaa pitä vähän nuolaista ja tuhahtaa, että tässäkö se olikin.

Kun sinisten nauhojen saaneiden kehä oli alkamassa, menimme seuraamaan sitä kehän laidalle ja odottelemaan omaa vuoroamme. Elli meinasi nukahtaa syliini ja välillä etsi äitiä joka odotteli kauempana kehää, ihmisjoukon takan ettei Elli ottaisi kehästä sitten lähtöjä kun mamma vilahtaisi jossain ja koko homma menisi pialle, eihän sitä pentua voi siitä syttää kun omistaja on aina se tärkein ja lauman pitää pysyä koossa.
Hienosti kehä kuitenkin meni vaikkei sjoituksille tälläkertaa päästykkään. Neiti seoisoi todella hienosti ja jaksoi odottaa tuomareiden valintaa, siitä me olemme ylpeitä että mätsärit menevät jo neidinkin päähän hienosti ja maltti kasvaa.

Hienon koitoksen jälkeen oli matkamme kotia kohti aluillaan pienen rupatteluhetken jälkeen kasvattajan Piian kanssa sekä Hugon omistajan Katin kanssa kun velipoika vetäisi PUN2!
Autossa Elli sai mataevääksi pienen luun jota se innoissaan nakersi kotimatkan ajan.

''Tästä se lähtee!''