199. At the doctor's office

Kiirettä, myöhästelyä, ajan hukkaan heittämistä ja postauksien aloitus hankaluuksia. Tässä sitä taas ollaan, melkein kuukausi postauksessa kerrottavan päivän ajankohdasta myöhässä. Uutta? Ei.

Todella moni spitzin omistaja tietää tämän rodun hampaiden vaihdon niinsanotuista ongelmista. Puhun nyt kulmureista, kun ne eivät vaan millään irtoa. Todella suurella prosentilla on tämä ongelma ja niin on meidän perheemme jokaiselta spitziltä jouduttu poistamaan kulmurit eläinlääkärissä. Tämä ongelma kohtasi myös Hippien.

Näinkin hienosti pysyvät hampaat tulla tupsahtivat ja maito kulmurit eivät sitten liikahtaneetkaan. Yksi yläetu hampaistakin oli hyvin tiukasti kiinni kunnes sekin lähti onneksi pois juuri ennen eläinlääkäriin soittoa. Minä olen laittanut talteen kaikki löytämäni irto hampaat myöhempää käyttöä varten, jospa niistä korun saisi! Puffen kulmahampaista tehtiin minulle ja Mammalle korvakorut aikoinaan.

Maitohampaiden lähtö on hyvin tärkeää ja jos ne eivät näytä liikahtavan ja pysyvät hampaat kasvavat vääriin asentoihin voi se aiheuttaa myöhemmällä iällä ongelmia syömisen kanssa, myöskin purenta on tietysti hassun näköinen. Tupla hampaista tuli naapuristakin kommenttia, että ne näyttävät hurjalta ja pakko se oli myöntää, että pikku torahampaista oli oitis päästävä eroon.

Yllä näette ensimmäisessä kuvassa vielä tietämättömän korvaeläimen, että mitä sinä päivänä tapahtuisikaan. Seuraavassa kuvassa olimme odottelemassa omaa vuoroamme klinikan pihassa, itse hieman jännittyneenä itku kurkussa.
Niin kovasti olisin halunnut viedä Hippien hammasspesialistin hoiviin Oiva Eläinklinikalle, mutta heillä oli todella pitkät jonot ja itse lähtin hoitamaan tätä asiaa hieman myöhässä, joten soitimme Lempäälän pieneläinklinikalle jonne pääsimme hyvinkin nopeasti.

Klinikalla minua jännitti todella paljon, sillä tämä oli ensimmäinen ihan oman koiran hammas operaatio ja olin aivan yksin ilman minkäänalista tukea. Olin varmistanut Mammalta, että jos paniikki iskee voisin osittaa hänelle operaation aikana. Onneksi ei tarvinnut.
Odotus aikana kävimme pihalla, jotta Hippie saisi tehdä asiansa ennen toienpidettä. Täytimme myös hoitajan kanssa tietomme järjestelmään ja pääsimme toimenpide huoneeseen hyvin nopeasti.
Normaliin tapaan mitattiin paino ja lääkäri kuunteli keuhkot sekä sydämen. Kaikki oli hyvin, joten Hippie sai rauhoitus piikin ja kysyin lääkäriltä, että saisinko minäkin rauhoittavan koska jännitti niin paljon tämä tilanne. Onneksi lääkäri oli mukava ja tajusi huumorini ja nauroi.
Melkein välittömästi lattialle päästyään ja lääkärin lähdettyä huoneesta, alkoi pientä hirveästi unettamaan. Se kapusi syliini ja muuttui veltoksi mistä itselleni iski jonkinsortin paniikin laukeamis reaktio ja kyllä, itkin hieman. Samalla kun pentu nukahti, se murahti pidemmän matalan murahduksen mikä oli mielestäni hassua. Mutta katsokaa nyt miten pihalla voi pieni eläin olla..

Lääkäri palasi noin kymmenen minuutin kuluttua katsomaan meitä ja nosti Hippien pöydälle sylistäni, jotta pääsisi aloittamaan hampaiden poiston.
Klinikalla oli todella ihana henkilökunta ja olin todella kiitollinen kun minulta kysyttiin, että saako tassukarvoja ajaa että he saisivat kanyylin paremmin paikoilleen. Kerroin, että olemme menossa näyttelyihin, joten he eivät ajaneet karvoja jotta näyttelyssä ajeltu tassu ei aiheuttaisi suurempia katseita.

Vasemmalla näette uneliaan eläimen valmiina operaatioon, täysin tietämättömänä ja pihalla kaikesta tapahtuneesta ja tapahtuvasta.
Lääkäri kurkki suuhun ja sanoi aika arvioksi puolisen tuntia ja että voisin jäädä katsomaan tai mennä vaikka kahville. Päätin katsoa kanyylin laiton, sekä nukutuksen ja lähteä sitten hetkeksi toisaalle sillä en kamalasti halua nähdä kun eläintäni ronkitaan ja kun itselläni on niin huonot hampaat, tuli hieman huono olo ja muistoja hammaslääkäristä.
Kävin odotellessani pikaisesti kaupassa ostamassa koirille uuden tassupyyhkeen ja kun palasin klinikalle, ei mennyt aikaakaan kun pääsin katsomaan heräilevää pentua.
Laskua maksaessani keskustelimme lääkärin kanssa kipulääkityksestä, koska Hippien veljellä oli tullut ruiskusta allerginen reaktio, antoi lääkäri mukaamme vaan tabletteja. Ostin klinikalta myös lisää betadineä Norjan reissuamme ajatellen.
Kun pentu kuuli ääneni käytävästä se lähti horjuen kävelemään minua kohti hoitajan luota rauhoittuen paikoilleen, lysähtäen maahan kun tulin sen luokse. Odottelimme jonkun aikaa klinikalla, että Hippie heräilisi tähän maailmaan, jonka jälkeen pääsimme lähtemään kotiin. Rapsuttelin pentua jonkun tovin toimenpidehuoneen lattialla ja välillä se jaksoi nostaa päätänsä. Kun käytävästä kuului hoitajan ääni, nosti pentu päätänsä ja murisi.

Yllä kuva kotimatkasta autossa, sekä hyvin utelias kissa ystävä ihmettelemässä, että mitä duracell kaverille on käynyt. Hippiekin jaksoi hetken pitää päätä ylhäällä ja tervehtiä kissa ystäväänsä kunnes se vaipui takaisin uneen tuhisten omiaan.
Ruusu oli aivan ihmeissään tilanteesta ja kun tulimme kotiin, päästin sen pihalle, Hippie vielä sylissäni. Ruusu ei malttanut tehdä muuta, kun hyppiä vasten minua inisten ja ihmetellen pennun olotilaa. Menin kyykkyyn ja näytin Hippietä Ruusulle jotta he saisivat haistella, koska Hippiekin hieman havahtui toisen huolestuneesta ininästä. Ruusu nuoli pennun naamaa häntä heiluen, korvat luimussa.
Menimme sisälle, laskin Hippien olohuoneen lattialle ja mummokoira oli niinkin huolissaan, ettei päästänyt pentua silmistään vaan kyttäsi tilannetta ensin kauempaa kunnes meni hoitamaan pentua aivan sen viereen. Ihana Nuu-Nuu!

Yllä pahamaiset maitohampaat. Yksi hammas oli tiukemmassa kuin muut, johtuen sulamattomasta, pidemmästä juuresta. Onneksi hampaat lähtivät kuitenkin todella nätisti, niin lääkäri ainakin sanoi. Neljä kulmuria, kaikki muut hampaat olivat vaihtuneet. Röntgeniä ei tälläkertaa tarvittu ja säästyimme röntgen maksusta.
Muutaman tunnin jälkeen operaatiosta Hippie jaksoi jo kävellä omatoimisesti vesikupille joten annoin sille pientä välipalaa, koska se ei saanut aamulla aamuruokaa mikä oli taas niin väärin kun kaikki muut söivät mutta hän ei. Voi sitä huutoa ja ravaamista ympäri asuntoa.
Illemmalla kävimme ulkona pidemmän aikaa ja vaikka Hippie olikin vielä hyvin väsynyt, jaksoi se tehdä asiansa ja sisälle tultaessa se käpertyi nukkumaan aivan minuun kiinni, tuhisten.

Hammas operaation hinnaksi tuli 154,40€ sisältäen klinikkamaksun, tarvikkeet, toimenpiteen sekä lääkkeet. Betadine pullosta tuli vielä loppusummaan +10€, eli koko lasku oli 164,40€ mikä ei ollut todellakaan paha hinta.
Spesialistilla hinta olisi ollut satasen tai pari enemmän, mutta ei ainakaan harmita, koska toimenpide sujui hyvin, asiakaspalvelu oli mitä ihanin ja mikä tärkeintä, Hippie voi hyvin. Hampaat etsivät vielä paikkaansa, yläkulmurit ovat todella nätisti jo purennassa, mutta alahampaat iskevät vielä vähän yläikeneen ja toivon, että ne asettuvat pian paikoilleen.

Tähän loppuun vielä video kooste uneliaasta Hippiestä, sekä huolehtivasta Ruususta jonka kokosin puhelimen klipeistä jos joku nyt haluaa velton pennun nähdä.

(linkki videoon)

05. Juvalla kaksin kappalein 4.4.2015 (+video)

Kunnon mätsäri viikonloppu oli meillä kyllä pääsiäisenä, mutta eihän se meitä haitannut. Päätimme ottaa myöskin räyhän mukaan Juvalle ja viedä jopa kehään. Puffe on siis perheemme räyhä, jääräpää ja agressiivinen tapaus kun toiset koirat otetaan huomioon. On iso riski ottaa agressiivisesti käyttäytyvä koira mätsäreihin mukaan, sen tiesimme mutta tiesimme myös, että Puffe käyttäytyy kanssani hyvinkin mallikkaasti ja tiesin sisimmässäni, että Puffe osaa käyttäytyä vaikka alkuräyhäämistä saattaisikin ilmaantua ja niinhän siinä kävikin.
Juvalle saapuessamme Puffe riuhtaisi itsensä pannastaan irti ja kävi tutkimassa toisia koiria, äiti juoksi kauhuissaan sen perässä, mutta ei Puffe ole riitaisa joten asia oli kunnossa. Hieman meitä kyllä nolotti kun koira juoksee irti, mutta naarmuitta selvittiin ja menimme ilmoittautumaan vaihdettuamme räyhälle valjaat päälle.

Elliä ihmetytti, että joko taas ollaan näissä hommissa

Sää oli kolea ja tuulinen vaikka aurinkoa luvattiinkin. Jonottelimme ilmoittautumiseen ja kun se oli tehty menimme käyttämään koiria pissillä ja tutkimme aluetta. Kävimme molempien kassa tietty kehässä harjoittelemassa. Minä pidin ensin Elliä ja äiti Puffea, mutta kun Puffe räyhäsi muille koirille vaihdoimme ja räyhääminen väheni huomattavasti. Äidillä on jotenkin sellainen mielentila aina mikä saa Puffenkin häiriintymään, mutta kyllä asia korjaantuu. Jännittihän meitä kaikkia tämä tilanne, en itsekkään ollut puhdas pulmunen näissä tilanteissa.
Aloimme miettimään kehäjärjestystä sekä numeroitamme. Ellin numero oli 006 & Puffen 205 joten tuli pelko että onko kehät päällekkäin. Kävimme tiedustelemassa ja onneksi kehät eivät olleet päällekkäin sillä sitten olisimme joutuneet miettimään kumman koiran äiti esittelisi. Onneksi ei tarvinnut miettiä ja minä käytin molemmat kehän puolella. Äiti olisi varmasti ottanut Ellin sillä Puffe toimii minun kanssani valehtelematta paremmin toisten koirien seurassa.

Pikemmittä puheitta, Elli oli kehässä ennen Puffea ja ensimmäisten joukossa joten valmistauduimme neidin kanssa koitokseemme. Kaikki meni mallikkaasti ja Elli toimi aina vain paremmin ja paremmin vaikka pöydällä piti tuomarille vähän murista kun hampaita yritimme sörkkiä. Loppujenlopuksi hampaat nähtiin ja pääsimme kävelemään edes'takaisin josta hetkeksi seisomaan ja odottamaan tuomiota. Yllätykseksemme tuomiomme oli taas punainen nauha!
Kehän jälkeen sivummalle odottelemaan ja leikkimään taas Hugo veljen kanssa joka oli eksynyt omistajansa kanssa myös esittäytymään. Voi sitä sisarrakkautta mikä näistä hehkui. Hammasta näytettiin ja vähän leikittiin toinen toisensa jälkeen pomoa. Onneksi oli kamera mukana tilanteessa.

Leikkiä ja pomottelua jatkui monenmonta minuuttia aina sini- ja punanauhaisten kehiin asti kunnes sisarukset erkanivat eri kehiin peräjälkeen. Kun oli meidän vuoro taas astua kehään emme siellä kauaa olleet, mutta kävimmepä kuitenkin ja Elli käyttäytyi taas niin hienosti. Jaksoi seistä ja keskittyä hommaansa aina siihen asti kun lähdimme pois ja odottelemaan Puffen kehän alkamista.

Kun mitään en oo tehny

Punaisten kehässä kävi vilinä, mutta neiti jaksoi keskittyä

Kävimme viemässä Ellin autoon nukkumaan kun se oli aika väsy ja meinasi nukahtaa syliini. Kova koitos pienelle pennulle tämä harrastus ja jos viikonloppu sisältää kaksi pitkää automatkaa ja mätsäripäivää.
Istuimme äidinkin kanssa hetkeksi autoon odottelemaan kun välissä oli monenmonta koiraa ennen Puffen ja minun yhteistä koitosta. Lämmittelimme ja joimme kahvia. Harjasimme koiria ja kun oli aika, menimme räyhän kanssa odottelemaan omaa vuoroamme. Harjoittelimme kävelyä ja hieman temppujakin herran mielen virkistykseksi ja yritin keksiä miten saan sen keskittymään itseeni eikä takan kulkevaan koiraan jonka kanssa joutuisimme kehään. Puffe on haastava koira ja tietyssä mielentilassa koira toimii sekä herran kanssa on oltava määrätietoinen jotta se pysyy kontrollissa.

Saimme 'vastukseksemme' kleinspitzin ja kaikki meni Puffen osalta todella hyvin ja tuomarikaan ei uskonut että herra on ensimmäistä kertaa kehässä. Vaikka ensimmäisten kävelyiden jälkeen pysähdyksessä Puffe kääntyi ja yritti vähän murahtaa takana olevalle koiralle meni kaikki muuten hyvin. Pöydälle nostaessa herraa hieman jänskätti, korkeanpaikankammo sillä taitaa olla ja tietysti jännä tilanne vanhalle herralle. Tuomarille oltiin mukavia ja hampaat näytettiin hienosti, mutta kun tuomari kävi kouraisemassa ''se on uros'' tiedotteen jälkeen hieman takapuolta piti vähän murahtaa ja senjälkeen ei sitten kauheammin annettu koskea takapuoleen kun yritin herraa seisottaa. Hienosti se kuitenkin kehujen ohessa antoi seisottaa ja koskea takatassuun ja hieman massuun että ryhti pysyi yllä.

Sittempä tässä alla on kolmen kuvan sarja yli-innostumisesta kun taisin kehua herraa hieman liikaa. Puffe innostuu paljon kehuista ja alkaa pomppia ja haukkua ja tässä tilanteessa se pomppi minua vasten kerran tai pari ja malttoi kuitenkin sitten kävellä loppuun asti hienosti kun pidin äänensävyni hieman rauhallisempana kun kehuin poikaa. Saimme koitoksesta sinisen nauhan. Puffen eka kerta kuitenkin ja kaikki meni super hienosti.

Mitä? Olinko mä hieno?

Olinko? Oikeesti? Ihanaa!

Pöh, valehtelit!

Sitten jäimme odottamaan loppuja pieniä aikuisia jotka pyörähtivät toisensa jälkeen kehässä ja odotus oli pitkä. Me Puffen kanssa lepuuttelimme jalkojamme ja välillä teimme temppuja ja kontrollitarkastuksia. Sinisten kehässä Puffe osasi käyttäytyä hienosti aluksi, mutta kun lähdimme kiertämään kehää alkoi ne ongelmat kun äiti tuli liian näkösälle ja Puffe halusi mennä tietysti mamman luokse.
Kun menimme mamman ohitse Puffe yritti 'karata' kehästä mutta pystyin pitämään sen kuitenkin vierelläni vaikka se yrittikin livahtaa sieltä sun täältä, pieni kaaos sitä syntyi muttemme häirinneet muita kehässä olevia kun pysyimme kuitenkin liikkeessä ja loppujenlopuksi sain Puffen keskittymään itseeni ja sain sen seisomaankin aika hyvin namien avulla. Sijoitusta ei tullut ja sitä emme odottaneetkaan, harjoituskierros oli tämä herralle ja todella hyvä sellainen.

Päivän koitoksen jälkeen oli mahtava fiilis ja tästä on hyvä jatkaa molempien kanssa. Puffe kaipaa harjoitusta monessa asiassa ja onneksi käymme koirakoulussa tiistaisin jotta saisimme kontrollia tuohon lellittyyn räyhääjään. Elli on jo konkari ja toimii hienosti, mutta onhan silläkin vielä toki parannettavaa. Pikkuhiljaa hyvä tulee :)

Päivän saldo: Elli - Pun & Puffe - Sin

Tässä vielä loppuun videonpätkää päivän suorituksista.

Linkki videoon

Seuraavaa postausta saattekin odotella seuraavaan koirapataamiseen. Olen tällähetkellä nimittäin kotona Suonenjoella ja palaan koirien keskuuteen pian! :)

Seuraavat mätsärit on meillä korvan takana, mutta tässä välissäkin saattaa tulla äkkilähtöjä jos jonkun mätsärin huomaamme ja se olisi tässä lähipiirissämme. Mutta ainakin näillä puheilla meidät näkee (ainakin) Suonenjoen Match Showssa 2.5!