10. Oon puolivuotias, oppimaan innokas!

Sain nimen hauskimman - Elli
On paljon tehtävää,
uutta ja tärkeää,
puuhailee touhuissaan Elli.
Maailma muuttuu, niin minäkin,
oppaaksi mamman värväsin!
Vaikea varttua,
itkua parkua,
muistan myös iloita Elli,
Elli, Elli.
Oon ELLI
hi hihi hi
hei vain!

Pieni neitimme Elli on täyttänyt puolivuotta 28.04.2015!

Iloitkaamme ja toivottakaamme hänelle hyvää synttäriä ja tietysti myös ihanille veljille

MR's Eclectic(Popo) & MR's Ecuador(Hugo)

Pennut 6vk

Näin ihana puolivuotis synttärilahja oli neidille eläinlääkärissä käynti ja yläkulmureiden poisto. Kaikki meni hyvin ja hampaat on poissa sekä varmaankin tallessa, äiti sai neidille jumppa ohjeita hampaille jotta purenta ei menisi vinoon. Itse en ollut mukana kun oli muuta hommaa kotona. Ellin & Puffen näenkin seuraavankerran lauantaina Match Shown merkeissä.

05. Juvalla kaksin kappalein 4.4.2015 (+video)

Kunnon mätsäri viikonloppu oli meillä kyllä pääsiäisenä, mutta eihän se meitä haitannut. Päätimme ottaa myöskin räyhän mukaan Juvalle ja viedä jopa kehään. Puffe on siis perheemme räyhä, jääräpää ja agressiivinen tapaus kun toiset koirat otetaan huomioon. On iso riski ottaa agressiivisesti käyttäytyvä koira mätsäreihin mukaan, sen tiesimme mutta tiesimme myös, että Puffe käyttäytyy kanssani hyvinkin mallikkaasti ja tiesin sisimmässäni, että Puffe osaa käyttäytyä vaikka alkuräyhäämistä saattaisikin ilmaantua ja niinhän siinä kävikin.
Juvalle saapuessamme Puffe riuhtaisi itsensä pannastaan irti ja kävi tutkimassa toisia koiria, äiti juoksi kauhuissaan sen perässä, mutta ei Puffe ole riitaisa joten asia oli kunnossa. Hieman meitä kyllä nolotti kun koira juoksee irti, mutta naarmuitta selvittiin ja menimme ilmoittautumaan vaihdettuamme räyhälle valjaat päälle.

Elliä ihmetytti, että joko taas ollaan näissä hommissa

Sää oli kolea ja tuulinen vaikka aurinkoa luvattiinkin. Jonottelimme ilmoittautumiseen ja kun se oli tehty menimme käyttämään koiria pissillä ja tutkimme aluetta. Kävimme molempien kassa tietty kehässä harjoittelemassa. Minä pidin ensin Elliä ja äiti Puffea, mutta kun Puffe räyhäsi muille koirille vaihdoimme ja räyhääminen väheni huomattavasti. Äidillä on jotenkin sellainen mielentila aina mikä saa Puffenkin häiriintymään, mutta kyllä asia korjaantuu. Jännittihän meitä kaikkia tämä tilanne, en itsekkään ollut puhdas pulmunen näissä tilanteissa.
Aloimme miettimään kehäjärjestystä sekä numeroitamme. Ellin numero oli 006 & Puffen 205 joten tuli pelko että onko kehät päällekkäin. Kävimme tiedustelemassa ja onneksi kehät eivät olleet päällekkäin sillä sitten olisimme joutuneet miettimään kumman koiran äiti esittelisi. Onneksi ei tarvinnut miettiä ja minä käytin molemmat kehän puolella. Äiti olisi varmasti ottanut Ellin sillä Puffe toimii minun kanssani valehtelematta paremmin toisten koirien seurassa.

Pikemmittä puheitta, Elli oli kehässä ennen Puffea ja ensimmäisten joukossa joten valmistauduimme neidin kanssa koitokseemme. Kaikki meni mallikkaasti ja Elli toimi aina vain paremmin ja paremmin vaikka pöydällä piti tuomarille vähän murista kun hampaita yritimme sörkkiä. Loppujenlopuksi hampaat nähtiin ja pääsimme kävelemään edes'takaisin josta hetkeksi seisomaan ja odottamaan tuomiota. Yllätykseksemme tuomiomme oli taas punainen nauha!
Kehän jälkeen sivummalle odottelemaan ja leikkimään taas Hugo veljen kanssa joka oli eksynyt omistajansa kanssa myös esittäytymään. Voi sitä sisarrakkautta mikä näistä hehkui. Hammasta näytettiin ja vähän leikittiin toinen toisensa jälkeen pomoa. Onneksi oli kamera mukana tilanteessa.

Leikkiä ja pomottelua jatkui monenmonta minuuttia aina sini- ja punanauhaisten kehiin asti kunnes sisarukset erkanivat eri kehiin peräjälkeen. Kun oli meidän vuoro taas astua kehään emme siellä kauaa olleet, mutta kävimmepä kuitenkin ja Elli käyttäytyi taas niin hienosti. Jaksoi seistä ja keskittyä hommaansa aina siihen asti kun lähdimme pois ja odottelemaan Puffen kehän alkamista.

Kun mitään en oo tehny

Punaisten kehässä kävi vilinä, mutta neiti jaksoi keskittyä

Kävimme viemässä Ellin autoon nukkumaan kun se oli aika väsy ja meinasi nukahtaa syliini. Kova koitos pienelle pennulle tämä harrastus ja jos viikonloppu sisältää kaksi pitkää automatkaa ja mätsäripäivää.
Istuimme äidinkin kanssa hetkeksi autoon odottelemaan kun välissä oli monenmonta koiraa ennen Puffen ja minun yhteistä koitosta. Lämmittelimme ja joimme kahvia. Harjasimme koiria ja kun oli aika, menimme räyhän kanssa odottelemaan omaa vuoroamme. Harjoittelimme kävelyä ja hieman temppujakin herran mielen virkistykseksi ja yritin keksiä miten saan sen keskittymään itseeni eikä takan kulkevaan koiraan jonka kanssa joutuisimme kehään. Puffe on haastava koira ja tietyssä mielentilassa koira toimii sekä herran kanssa on oltava määrätietoinen jotta se pysyy kontrollissa.

Saimme 'vastukseksemme' kleinspitzin ja kaikki meni Puffen osalta todella hyvin ja tuomarikaan ei uskonut että herra on ensimmäistä kertaa kehässä. Vaikka ensimmäisten kävelyiden jälkeen pysähdyksessä Puffe kääntyi ja yritti vähän murahtaa takana olevalle koiralle meni kaikki muuten hyvin. Pöydälle nostaessa herraa hieman jänskätti, korkeanpaikankammo sillä taitaa olla ja tietysti jännä tilanne vanhalle herralle. Tuomarille oltiin mukavia ja hampaat näytettiin hienosti, mutta kun tuomari kävi kouraisemassa ''se on uros'' tiedotteen jälkeen hieman takapuolta piti vähän murahtaa ja senjälkeen ei sitten kauheammin annettu koskea takapuoleen kun yritin herraa seisottaa. Hienosti se kuitenkin kehujen ohessa antoi seisottaa ja koskea takatassuun ja hieman massuun että ryhti pysyi yllä.

Sittempä tässä alla on kolmen kuvan sarja yli-innostumisesta kun taisin kehua herraa hieman liikaa. Puffe innostuu paljon kehuista ja alkaa pomppia ja haukkua ja tässä tilanteessa se pomppi minua vasten kerran tai pari ja malttoi kuitenkin sitten kävellä loppuun asti hienosti kun pidin äänensävyni hieman rauhallisempana kun kehuin poikaa. Saimme koitoksesta sinisen nauhan. Puffen eka kerta kuitenkin ja kaikki meni super hienosti.

Mitä? Olinko mä hieno?

Olinko? Oikeesti? Ihanaa!

Pöh, valehtelit!

Sitten jäimme odottamaan loppuja pieniä aikuisia jotka pyörähtivät toisensa jälkeen kehässä ja odotus oli pitkä. Me Puffen kanssa lepuuttelimme jalkojamme ja välillä teimme temppuja ja kontrollitarkastuksia. Sinisten kehässä Puffe osasi käyttäytyä hienosti aluksi, mutta kun lähdimme kiertämään kehää alkoi ne ongelmat kun äiti tuli liian näkösälle ja Puffe halusi mennä tietysti mamman luokse.
Kun menimme mamman ohitse Puffe yritti 'karata' kehästä mutta pystyin pitämään sen kuitenkin vierelläni vaikka se yrittikin livahtaa sieltä sun täältä, pieni kaaos sitä syntyi muttemme häirinneet muita kehässä olevia kun pysyimme kuitenkin liikkeessä ja loppujenlopuksi sain Puffen keskittymään itseeni ja sain sen seisomaankin aika hyvin namien avulla. Sijoitusta ei tullut ja sitä emme odottaneetkaan, harjoituskierros oli tämä herralle ja todella hyvä sellainen.

Päivän koitoksen jälkeen oli mahtava fiilis ja tästä on hyvä jatkaa molempien kanssa. Puffe kaipaa harjoitusta monessa asiassa ja onneksi käymme koirakoulussa tiistaisin jotta saisimme kontrollia tuohon lellittyyn räyhääjään. Elli on jo konkari ja toimii hienosti, mutta onhan silläkin vielä toki parannettavaa. Pikkuhiljaa hyvä tulee :)

Päivän saldo: Elli - Pun & Puffe - Sin

Tässä vielä loppuun videonpätkää päivän suorituksista.

Linkki videoon

Seuraavaa postausta saattekin odotella seuraavaan koirapataamiseen. Olen tällähetkellä nimittäin kotona Suonenjoella ja palaan koirien keskuuteen pian! :)

Seuraavat mätsärit on meillä korvan takana, mutta tässä välissäkin saattaa tulla äkkilähtöjä jos jonkun mätsärin huomaamme ja se olisi tässä lähipiirissämme. Mutta ainakin näillä puheilla meidät näkee (ainakin) Suonenjoen Match Showssa 2.5!

04. Mikkeli 3.4.2015

''Aamuinen kevään peipponen sirkutteli aamuhämärässä pienessä metikössä kahden punaisen rakennuksen lähettyvillä ja sai aikaan dominoefektin jolloin kaikki tämän tontin elävät sielut heräsivät pikkuhiljaa taas uuteen, jännittävään päivään.
Päivä oli jo etukäteen suunniteltu joten perheen pää, keitteli aamuiset kahvit ja päästi tassuväen ulos. Tassuväkeen kuuluva oranssi, leijonaharjainen ystävä herätteli kumeilla haukahduksillaan aittarakennuksesta punahiuksisen tytön alkavaan päivään.''

Väsynyt matkalainen

Aamu alkoi sutjakkaasti aamukahvien jälkeen ja pian olimmekin jo kolmen porukalla lähdössä ajamaan punaisella Astralla kohti Mikkeli hoodia. Päivä oli aika hyvin suunniteltu paitsi liian aikainen lähtö hieman kärsitytti paikanpäällä kun odottelimme paikalle saapuvia koirakkoja sekä alkavaa pääsiäis Match Showta.
Olimme Mikkelissä tuntia ennen jo ilmoittautumisen avausta joten oli aikaa vaikka ottaa nokoset autossa ja hörppiä mukaan ottamaamme kahvia termospullosta. Käytimme tietysti Pikku-Piipiäistä pissillä ennen kehää ja mammaa taas hermostutti hieman päivän koitos. Eihän se sitä ääneen sanonut, mutta kyllä sen huomasi ja hermostutti hieman minuakin vaikka mätsärithän ovat vain harjoittelua ja ns. leikkimielistä kisailua.

Jännittävä päivä taas edessä pienellä Piikkisialla kun joutuisi taas esittelemään itseään kehässä. Se ei tätä typykkää haitannut kun se viiletti menemään paikanpäällä ja haukkui kaikille terveisensä. Hienosti totteli kaikkia komentoja ja käveli nätisti vieressä kun ilmoittautumisen jälkeen harjoittelimme hieman kävelyä ja seisomista. Tutustuimme tietysti paikkaan ja kävimme harjoituskierroksia kehässä muutamaan otteeseen joka oli Ellistä hankalaa kun mamma seisoi kehän vieressä ja oli aina kova ikävä, mutta herkkunamin avulla sain sen huomion kuitenkin itseeni ja neiti käveli tarmokkaasti eteenpäin silmät kiinni omissani.
Jännää oli nähdä Ellin veli paikanpäällä ensimmäistä kertaa ja Ellistäkin oli heiman ihmetystä ensin kun veli oli puolet pienempi ja hieman oudon hajuinenkin.
''Hei! Sähän oot mun sisarus! Viimeksi nähtiin pieninä!''
Näin ne varmaan moikkasivat toisiaan vaikka ensin oli hirmuisen outoa nähdä toisensa, mutta sitten alkoi leikki. Hugo on Ellin veljen nimi ja voi että kun se oli suloinen!

Hetkisen saivat sisarukset tutustua ja leikkiä keskenään kunnes paikalle tuli Aimo, pentujen isä sekä ukkikin kävi tuhisemassa terveisensä natiaisille. Elli tunnisti heti isänsä, mutta ukkia piti vähän jo ihmetellä mutta sylissä kun tutustuttiin taisi Elli antaa pusunkin ukilleen jos oikein muistan tai sitten se pusutteli vain tuota veljeään Hugoa.
Pian perhetapaamisen jälkeen käytimme Elliä vielä kehässä ja pissillä kunnes meidät kutsuttiin jo kehään. Olimme ensimmäisiä ilmoittautumassa ja tietysti ensimmäisen parin kanssa kehässä pyörimässä.
Elli kuunteli hyvin minua kokoajan kehässä ollessamme ja seisoi todella tarmokkaasti. 10kertaa paremmin kuin edellisessä mätsärissä kun se hokasi että tämähän oli tämä kiva homma. Paljoa ei tavinnut Elliä korjata, mutta se pöytä olikin hieman eri homma kun ilkeä tuomari tuli taas koskemaan hampaisiin josta Elli hieman murahti, mutta oli urheasti loppuun saakka ja antoi loppujenlopuksi katsoa hampaansa kunnolla kunnes taas käveltiin edes' takaisin ja mentiin seisomaan.

Ylläpirylläri kun saatiin Ellin kanssa punainen nauha! Hirmuisella onnenjuoksulla sitten Elli pinkoi mamman luokse ja sai paljon rapsutuksia ja kehuja. Oltiin tosi iloisia ja katseltiin sitten Ellin veljen kehä ja hekin saivat punaisen nauhan. Tämä tiesti sitä, että olimme samassa kehässä seuraavalla koitoksella.
''Hirmuisen jännää, vai mitä Elli?''
Ennen sinisten ja punaisten nauhojen kehää oli välissä monen monta pentua joten kerkesimme käydä autossa levähtämässä ja antamassa Ellille vettä sekä vähän harjausta johon neiti protestoi murisemalla. On se hassua kun se harjaus on niin kamala asia, mutta loppujenlopuksi harjaa pitä vähän nuolaista ja tuhahtaa, että tässäkö se olikin.

Kun sinisten nauhojen saaneiden kehä oli alkamassa, menimme seuraamaan sitä kehän laidalle ja odottelemaan omaa vuoroamme. Elli meinasi nukahtaa syliini ja välillä etsi äitiä joka odotteli kauempana kehää, ihmisjoukon takan ettei Elli ottaisi kehästä sitten lähtöjä kun mamma vilahtaisi jossain ja koko homma menisi pialle, eihän sitä pentua voi siitä syttää kun omistaja on aina se tärkein ja lauman pitää pysyä koossa.
Hienosti kehä kuitenkin meni vaikkei sjoituksille tälläkertaa päästykkään. Neiti seoisoi todella hienosti ja jaksoi odottaa tuomareiden valintaa, siitä me olemme ylpeitä että mätsärit menevät jo neidinkin päähän hienosti ja maltti kasvaa.

Hienon koitoksen jälkeen oli matkamme kotia kohti aluillaan pienen rupatteluhetken jälkeen kasvattajan Piian kanssa sekä Hugon omistajan Katin kanssa kun velipoika vetäisi PUN2!
Autossa Elli sai mataevääksi pienen luun jota se innoissaan nakersi kotimatkan ajan.

''Tästä se lähtee!''