16. Koirajengi

Mökille. Mökille? Mökille!! Me lähdettiin 8.päivä käymään mökillä Ruusun kanssa, lauantaina meillä oli KPSH'n järkkäämät mätsärit edessä jo aamu 10 aikaan joten oli parempi lähteä mökille ettei äidin olisi tarvinnut herätä kamalan aikaisin ja lisäksi koukata meitä matkanvarrelta mukaan ja venyttää ajomatkaa jopa tunnin verran pidemmäksi. Äidin kyydillä siis mökille ja katsomaan mitä Ruusu miettii maisemanvaihdoksesta viikonlopuksi ja miten se kestää omaa riiviö lastaan, Elliä.

Mamii!

Ruusu oli mökillä ensin aluksi varovainen ja seurasi minua kokoajan. Pidin neitiä siis irti jotta se saisi juosta sekä tutkia paikkoja. Välillä se kävi nuuhkimassa ympäristöä mutta palasi jalkoihini ja kyttäsi jos menin sisään tai muualle. Elli härkki jatkuvasti Ruusua muristen ja hyökäten tätä kohti ja Ruusu vain 'chillasi' nurmella tai missä ikinä olikaan ja ei välittänyt asiasta paitsi joskus se aina vähän näytti hammasta ja murahti.
Kävimme Ruusun kanssa tallilla moikkaamassa hevostani Santtua ja lauantaina illalla kävimme näyttelyiden jälkeen lenkillä mökkitiellä.

Lauantai aamuna olimme nokka kohti Kurkimäkeä ja KPSH'n hallia sekä koirahoitola Viikseä. Paikanpäällä olimme hyvään aikaan ja kävimme ilmoittamassa koiruudet tietysti ensiksi ja sittempä alkoi odottaminen. Tälläkertaa minä esittelin Ellin sekä Ruusun ja äiti esitteli Puffen.
Elli tietysti ensin joka ei malttanut kamalasti keskittyä hommaan kun mamma oli taas kateissa. Todella hyvin neiti jaksoi kuitenkin seistä ja saimme harjoitella pöytähommia kun aiemmin emme ole pariin kertaan päässeet pöydälle ja ajteltiin kokeilla kun se tuomarin lähestyminen ottaa Ellille hermoromahduksen. Pöydällä seisottiin hienosti kunnes tuomari alkoi lähestyä ja Elliä alkoi pelottamaan, rohkaisin sitä ja tarjosin makupaloja sieltä sun täältä kun tuomarin kanssa juteltiin ja kerroin hampaiden poistosta sekä koiraa arveluttavasta kontaktista tuomariin. Saatiin tarkastettua hienosti rakennetta ja vilkaistiin hampaita ja sitten käveltiin edes' takaisin. Koitoksesta sininen nauha ja palautetta tuli tuomarin kohtaamisesta aiheutuvasta arkailusta jota treenattava. Tietysti, mutta pikkuhiljaa.

Pikainen koiran vaihdos ja Ruusun kanssa kehään jossa meitä jo odotettiinkin. Ruusu-neiti toimi taas hienosti, mutta tälläkertaa emme olleet niin hyvin yhteydessä toisiimme ja katsekontakti hävisi heti seisotuksen jälkeen ja neiti pyöritteli kävellen eteenpäin. Yritin kaapia hieman huomiota ja välillä sain katsekontaktin koiraan. Kaikki meni kuitenkin hienosti ja pääsimme Ruusun kanssa pöydälle jossa tutkittiin ja kopeoitiin, vanhana konkarina kaikki sujui vallanmainiosti ja saimme punaisen nauhan. Punaisten kehässä meidät pudotettiin heti ensimmäisenä pois mikä hieman ihmetytti, mutta ei sitä aina voita ja ollaan tyytyväisiä päivän ainoaan sijoittuneeseemme jonka koitos jäi minulle hieman arvoitukseksi sillä näin vain sinisten nuhojen kehästä loppuosan.

Puffe sijoittui sinisten neljänneksi(SIN4) ja pakko olla vaan pojasta ylpeä vaikka kaiken mitä näin kehästä oli aika koomista ja melkein tikahduin nauruun kun näin Puffen karkaavan pannastaan peräti kolme kertaa peräkkäin! Kun minulla oli Ellin kanssa sinisten nauhojen kehä Puffen päälle ei Puffe saanut näyttelyremmiä joten äiti esitteli pojan kaulapannassaan josta se helposti pääsee riuhtaisemaan itsensä irti ja niinhän siinä kävi. Puffe päätti viimeisellä kävely kierroksella lähteä kehästä.
''You guys can stay, imma go home''
Tuomareitakin hieman nauratti ja sijoittivat karkulaisen neljänneksi ja palkinnolle päästyään Puffe karkasi uudestaan ja äiti juoksi sen perässä kunnes se tuli takaisin ja parivaljakko meni hetkeksi seisomaan palkinnollensa sen keräten ja lähtien kehästä kunnes juuri kehästä päästyään  Puffe teki sen taas. Onneksi nyt kukaan ei tainnut edes tajuta kun Puffe juoksi suoraan majoittautumis nurkkaamme. Oli se vaan aika koomista!

Puffen mielestä komeus kuuluu vaan perheellensä

Kävimme iltalenkillä vielä lauantaina koko karvaköörin kanssa ja naapurin koiratkin tulivat navetalta moikkaamaan uutta tuttavuutta, Ruusua joka ei oikein pitänyt tervehdyksestä. Ruusu istui takapuolensa maahan ja aivankuin se olisi katseellaan pyytänyt minulta apua.
Ensin ilmaantui Rilla joka on kuvissa valkea neiti ruskein täplin ja se innoissaan juoksi heti Ruusun takapuoleen kiinni. Ruusu murahti ja istahti kunnes Rilla jätti sen hetkeksi rauhaan tervehtien Puffea sekä Elliä. Kuvissa näkyy myöskin vanhempi lapinkoira Pörrö joka ilmaantui paikalle hetki Rillan saapumisen jälkeen ja sekin syöksyi tervehtimään Ruusua. Haisteluiden jälkeen pääsimme jatkamaan kuitenkin matkaamme kolmen koplana ja pääsimme kotiin asti.

Auta, pliis. Tää ei oo kivaa

Mitä täällä tapahtuu!?

Onko teidän ystävänne karanneet näyttelyissä?