28. Kumpulantien koitos

Siilinjärvi-hoodeilla käytiin näyttämässä koiria Best-In Match Showssa Kumpulantiellä, josta tekstin otsikko.  Mätsärit olivat hyvin järjestetty ja mietitty, kehät kulkivat suht nopeaa. Plussaa oli hyvä kahvi ja hyvänkokoiset kehät sekä mukavat tuomarit!

Saapuessamme paikanpäälle melkein kello 12 oli pilvistä ja viileää. Auringosta ei tietoakaan, kun kävimme ilmoittamassa koirat kehiinsä ja jutustelimme Ellin kasvattajan Piian kanssa. Mutta kuinka ollakkaan, kun kehään päästiin ja Elli-Nonparelli päräytti punaisen nauhan, alkoi aurinko hieman jo näyttäytyä
Pöytää sekä tuomaria kammoksuva pieni 8kk ikäinen pentu tepsutteli vierelläni hihnassa uljaasti ja seisten hienosti paikallaan kun tuomari tuli morjestamaan ja antamaan vähän kädestään hajuja. Käveltiin kierrokset ympäri ja sitten käsky kävi, eli pöydälle mars! Epäilyttävästi lähestyimme pöytää, mutta käyttäydyimme hienosti. Elliä nostaessani pöydälle tokaisin tuomarille;

''Tällä on ollut vähän pöytäkammoa että jos otat ihan topakasti ettei pääse vedättämään ja murisemaan pahemmin''

Tuomarimme sitten vähän naurahti ja tarkasti koiran hampaat, rakennetta ja sitten vähän siliteltiin ja rapsuteltiin. Elli suoriutui todella hyvin pöydästä, ei murinaa tai muita mukinoita! Mahtava pentu oli voittanut pöytäkammonsa ja esiin kuoriutui se urhea pentu joka oli mukana ensimmäisissä mätsäreissään.

linkki videoon

Ellin kehän jälkeen iski pieni paniikin poikanen etteivät koirat menisi päällekkäin esiteltäviksi. Puffe & Ruusukin kun olivat mukana. Onneksi viereisessä kehässä alkoi isot aikuiset josta päättelimme, että pienten aikuisten oli tultava pentujen jälkeen samaan kehään.
Kun kutsu kävi sinisten nauhojen kehään katselimme vierestä tuomarin valintoja ja odotimme vuoroamme. Pian se aika koittikin ja pääsimme kehään muiden punaisten nauhojen saaneiden kanssa. Toiset koirat olivat polven korkuisia turrikoita ja me Ellin kanssa tipsuteltiin niiden kanssa kehässä.

Muutama kierros ympäri kun tuomari ensin asetteli koirat juoksujärjestykseen. Elli toimi hyvin tässäkin kehässä ja kuunteli minua eikä kertaakaan etsinyt äitiä joka kehän laidalla kuvasi koitosta.

Katselin taas välillä sivusilmällä kun koirakoita tiputettiin pois ja kehuin Elliä hienosta työstä kun se malttoi seistä. Välillä pylly kävi maassa mutta askel eteen ja asia korjaantui. Tuomari asetteli meidät sitten vielä viiden koiran kanssa juoksemaan muutaman kierroksen ympäri josta meidät napattiin toiselle sijalle. Huikea fiilis ja kamalasti kehuja pienen pienelle pennulle super hienosta työstä! Elli oli ensin hieman häkeltynyt kehuista, että mistäs nämä nyt tulikaan, mutta kun menimme seisomeen vielä hetkeksi palintomme eteen se taisi sitten tajuta missä oltiin kun se oikein pöyhisteli itseään ja oli ylpeän näköinen.

Keräsimme palkintomme ja sitten Ellille tuli kiire äidin luokse kun se bongasi hänet kehän laidalta.

Hetken aikaa odottelimme pienten aikuisten kehän alkua ja etenemistä jotta pääsisimme Ruusun kanssa kehään, mutta kuinka ollakkaan neiti ontui oikeaa etutassuansa aivan yht'äkkiä ja leikki loppui siihen. Sinisen nauhan tuomari meille kuitenkin antoi muistoksi ja pienen luun nauhan mukana. Tutki hän meidät vielä pöydälläkin ja etsimme tassusta jonkinsortin syytä ontumiselle mutta mitään ei löytynyt. Antura oli hieman lämmin ja myöhemmin hieman tuvonnut. Ihmeteltiin myös Piian kanssa ontumista että jospa se olisi vain ollut Ruusun mielipide kehässä olemisesta kun se ei aiemmin ontunut ollenkaan. Kehään mentäessä ontui yhden kerran ja sitten neiti alkoi laukata välillä tassu ylhäällä.

Haavereita sattuu ja ontuminen taisi johtua venähdyksestä taikka jonkun pistiäisen pistosta sillä neiti laski painoa tassulle ja pystyi kävelläkkin hyvin välillä sitä nostaen.

Puffe asteli kehään pian Ruusun jälkeen ja herra veteli todella hienosti koko homman vaikka olikin vähän häslä. Kehän jälkeen äiti naureskeli että häntä pelotti kamalasti, jos Puffe karkaa hihnasta kehässä ja sentakia Puffekin sitten oli hieman hätäinen. Hieno poika sai sinisen nauhan ja ei sijoittunut pidemmälle sinisten kehässä ja heidät tiputettiin kolmantena pois kehästä. Super hienot kehät koirilla oli, kaikki antoi tuomarin kopeloida ja astelivat koreasti, paitsi tietty pieni tassu-potilas Ruusu. Suurimmat pisteet kuitenkin Ellille joka ei murissut, purrut, jaksoi seistä ja käveli todella hienon suorituksen. Tänään oli Ellin päivä!

Palkinnoksi tuli ihana pinkki ruusuke, Hubert pusseja sekä kaulapanta joka on kyllä näille koirille aivan liian iso mutta sille löytyi onneksi käyttäjä. Elli-Nonparelli taitaa tietää mille poseeraa näissä kuvissa!