Ihanaa arkea, kahden tupsuhännän kanssa, tätä on ollut ikävä. Elli on ollut meillä kohta kaksi viikkoa ja on saanut huomata miten arki eroaa, kun on yksi koira lisää laumassa. Aamu on erilainen kuin Ruusun kanssa, Elli on heti pienen liikahduksen kautta nuolemassa naamaa tai käsiä, pyörimässä mahan päällä ja Ruusu vain tuhisee lattialla kunnes itse hyppää sängylle irvistelemään hampaidensa kanssa meitä ylös.
Herätessä pääsee täyttämään kahta kuppia sillävälin kun Elli hyörii jaloissa ja Ruusu istua nököttää jossain keittiön nurkassa harmaita huuliaan lipoen. Ulos lähtiessä puet kahdelle koiralle vehkeet ylle, taistelet jokapäivä kahden remmin kanssa, jotka sotkeutuvat toisiinsa. Jos päätät päästää koirat irti lenkillä, saat tuumata kumpaa kutsut että molemmat tulevat luoksesi, jommalta kummalta kun korvat häviävät ja aina et tiedä kumpi se on. Saat myös miettiä kumman koiran kanssa reenaat ensin. Molemmat kun ovat mustasukkaisia, siinä onkin miettimistä kumman suututat loppu päiväksi.
 |
| Mustasukkainen Ruusu kun kutsuin Elliä katsomaan kameraan |
Kävimme viime viikonloppuna Kuopiossa kun ystävällämme oli syntymäpäivä juhlat. Koirat jäivät anoppilaan hoitoon sillävälin kun me olimme keskustassa. Olivat pärjänneet hienosti tai niin ainakin meille kerrottiin, hieman ihmeteltiin ja Elli itki mutta muuten kaikki oli sujunut. Kun tulimme yöpymään anoppilaan saimme raikeat tervetulo laulut koirilta ja käytimme neidit vielä pihalla, siinä kuudelta aamulla. Loppu yö nukuttiin sikeästi koirat kainalossa ja aamulla heräsimme taas Ellin pyörimiseen ja Ruusun tuhinaan. Ylös, ulos ja lenkille ihanaan aurinkoiseen säähän vaikka vähän päätä särkikin. Koirat piristävät ihmeellisesti jokaista päivää, niistä saa vain olla kiitollinen.
On hassua kun Mamma käski meitä ottamaan matot pois lattialta, koska Elli kuullemma pissii yöllä lattialle ja varsinkin matolle. Pidimme matottomia päiviä tasan kolme ja laitoimme ne takaisin kun yöllä ei ollut tapahtunut koskaan mitään vahinkoa. Eikä ole vielä tähänkään päivään asti sattunut mitään. Taitaa olla joku toinen syypä öisiin vahinkoihin.
Elli on ollut mallikas ja toimiva koira koko tämän ajan. On ollut mukava päästä taas treenaamaan neidin kanssa vaikka Ruusu on hieman erimieltä, mokoma mustasukkainen tupsuhäntä! Elli on melko erilainen kouluttaa kuin Ruu-ruu. Elli ei ole niin kiinni ruoassa, vaan enemmänkin kädessä. Klikkeri on ollut aktiivisessa käytössä ja Elli on NIIN fiksu! Se mikä menee Ruusulla ohi monta kertaa, Elli tajuaa sen muutaman toiston jälkeen.
Elli on saanut opetella myös ''maahan'' käskyn ja leikkiä tassun annolla, siitä on kuoriutumassa jo ''high five''. Ruusun kanssa ollaan tahditettu ''istu-maahan-istu'' käskyjä ja nyt olemme lisänneet mukaan myös ''seiso'' käskyn. Aloitimme myös ryömimisen! Piakkoin treeni videota taas tulossa.
Pikkuhiljaa tulee taas Ellin toimet ja peroona esille kun se on saanut asettua elämään meidän kanssamme. Neiti on pienesti sulkeutunut, joten se on arka, miettii ja tuumaa ennenkuin päästää itsensä valloilleen.
-Ruusu tunkee takapuolensa rapsutettavaksi aina kun mahdollista
-Lenkille lähdetään tuhahtaen, venytellen ja syöksyen pää edellä pannasta läpi, että mennäänkö jo
-Ruoka häviää kupista sekunnin murto-osassa
-Lenkillä remmi löysänä, hienosti vierellä kulkeva musta tupsuhäntä
-Alku yöstä aina kainalossa nukkumassa, paitsi jos Elli tai kissa hyppää viereen silloin mennään omaan petiin
-Aina ruoassa kiinni
-Kissan lähestyessä Ruusun mielestä niitä ei ole olemassakaan
-Elli on varovainen ja ei välttämättä tule luokse kutsuttaessa
-Ensimmmäisenä ovella pyörimässä odotellen kun ihminen pukeutuu ja sitten ei halutakkaan valjaita päälle vaan astellaan taaksepäin
-Kuppi tyhjenee sekunnissa
-Vetohirmu ja itkupilli joka ei pidä paineesta rintakehässä
-Aina jaloissa nukkumassa ja aamulla kieli nenän kautta aivoissa
-Kouluttaessa kiinni kädessä
-Kissa rakastaja, ihania kissoja joka paikassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti