Ruusu astui taloomme 26.4.2015 päämääränä 3 kk koe aika. Toisin kävi vaikka suunnitelmat ja päätökset olivat selvät. Elelimme neidin kanssa rauhassa tutustuen toisiimme ja välillemme syntyi yhteys. Ruusu on helppo ja avoin koira, mutta se ei kyllä anna mitään ilmaiseksi, paitsi itsensä rapsutettavaksi. Olin yltä päältä rakastunut koiraan heti enismmäisen viikon jälkeen ja kun 3 kk oli kulunut oli koko omistajanvaihdos asia ikäänkuin unohtunut.
Harrastimme neidin kanssa ja elimme normaalia koira-arkea. Muutimmekin muutamaan otteeseen mistä Ruusu selviytyi hyvin, pienellä stressi määrällä. Suurin ongelmamme oli sisälle pissiminen sekä suuri eroahdistuneisuus. Eroahdistuneisuutta lievitettiin musiikilla, TVn päälle jättämisellä, aktiivileluilla sun muilla. Ahdistus hävisi pikkuhiljaa, muttei kokonaan. Ahdistus ilmeni sisälle pissimisenä aina kun koira oli yksin kotona. Kun aktiivilelut oli suoritettu tai ne eivät enää kiinnostaneet alettiin haukkumaan jokaiselle pienelle kopautukselle mitä käytävästä kuului. Asuimme siis kerrostalossa.
Ruusun 'hinta' oli sterkkaus, joka oli suullisen sopimuksen mukaan suoritettava 3 kk koeajan jälkeen, jos koira sopii perheeseemme. Strekkaus suoritettiin vasta kesällä 2016, eli yli vuosi senjälkeen kun neiti oli minulle tullut. Toiminnan viive oli valtava, mutta elämäntilanteeni muuttui jolloin rahatilannekkin huononi(ei koskaan siihen pisteeseen ettei koiraan olisi varaa). Ruusun strekkaus oli korvan takana, mutta se myös mietitytti negatiivisellä, että myös positiivisella tavalla.
Kävimme kuitenkin viimein viemässä Ruusun leikkuupöydälle ja tästä ilmestyi polven luksaatio, johtuen kaiketi lääkeaineista, jotka pehmennyttivät niveliä. Kontrolli tarkastuksessa tilanne oli parempi ja saimme luvan pidempiin lenkkeihin ja tilanne parani paranemistaan.
Muutimme taas, Ruusu ei näyttänyt stressiä millään lailla muutamaan viikkoon. Laitoimme matot lattialle ja sitten se taas alkoi. Sisälle ja sohvalle pissiminen. Käänsimme sohvatyynyt taas yöksi kiinni ja otimme matot pois. Muutama viikko eteenpäin ja pissiminen loppui taas. Sohvaa ei travinnut enää laittaa kiinni ja saimme matonkin olohuoneeseen. Käytävän äänille reagoiminen ei ole loppunut, mutta se ilmenee vain pienenä narinana ja satunnaisena haukuntana.
Muutimme kerrostalon 3. kerrokseen jonka seurauksena Ruusu alkoi nostella sekä ontua oikeaa etutassuansa, asia korjaantui pikkuhiljaa kun koiran lihaksisto kasvoi, kun pääsimme tekemään pidempiä, rauhallisempia lenkkejä ja satunnaisesti annoin koiran kiivetä rappusia ylös. Muuten polven takia koira on aina kannettu portaat molmepiin suuntiin.
Jyväskylään muuttamisen jälkeen pääsimme taas puhumaan koiran omistajanvaihdos asiasta. Kävimme tuumasta sitten toimeen ja lähetin paperit kennelliittoon. Meni muutama viikko ja paperit olivat meneet Piian(Ruusun edellinen omistaja & Ellin kasvattaja) tykö, joka ilmoitti että asia kunnossa, paperit olivat taas matkalla kennelliitolle. Sain laskun omistajanvaihdoksesta sitten tammikuussa jonka maksoin ja pääsin myös käyttämään omakoira järjestelmää, sillä olin liittynyt samalla kennelliittoon jäseneksi. Ruusu oli kirjattu nimiini jo 26.10.2016 mistä hämmästyin, koska paperi hommat olivat täten myöhässä muutamisen kuukautta.
En valita, olen ikionnellinen, sillä se on nyt virallisesti minun koirani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti