110. Pikku-pikku punkero

Ruusun lääkehiili kuuri on ohitse ja koira on normalisoitunut. Ruokakupin sisältö muuttui normaaliksi nappulaksi ja tuskin tuo ahmatti sitä edes huomasi. Pompula viritystä ei tarvitse enää laittaa ulos ja koira kiittää.

Kävimme tiistaina päivän ajelulenkin uudella autollamme, ajoimme Jyväskylästä Laukaaseen ratsastamaan ja sieltä Leppävirralle Mamman tykö. Ruusu oli mukana, tietysti. Neiti sai juosta taas vapaasti tallilla sillävälin kun ratsastin ja isäntä nuoli näppejään vierestä kameran takana.
Tallilta lähdimme ajamaan kohti Leppävirtaa ja matka kesti parisen tuntia kun kiersimme Äänekosken ja Suonenjoen kautta. Oli jo pimeä kun saavuimme Mamman pihaan, koirat juoksivat ulos haukkuen, Ruusu vinkui auton takapenkillä kun tajusi missä oltiin ja ryntäsi heti Puffen ja Ellin luokse niitä tervehtien.

Mamman luota nappasimme Ellin matkaan ja kävimme vielä veljeni luona kun miehet halusivat tutkia uutta autoamme, jotta oliko ollut hyvät kaupat. Tunti siinä vierähti ja koirat pinkoivat isolla pihamaalla vapaana sen aikaa, kunnes lähdimme taas matkaan, kohti kotia.

Kotiin saavuimme kymmenen hujakoilla ja kävimme koirien kanssa vielä iltalenkin jonka jälkeen Elli pääsi pesulle, mitä se ei arvostanut tippaakaan, mutta se vain oli pestävä. Pesuhuoneesta päästyään Elli kieri, juoksi, ravisteli ja sai hepulin. Hassua oli katsoa kun se suti matottomilla lattioilla ja yritti hinkata itseään kuivaksi. Matot oli otettava pois, jotta neiti ei stresseissään pissi niitä näinä ensimmäisinä päivinä.

Yö nukuttiin hyvin, mutta ennen unille nukahtamista Elli stressasi tolkuttomasti, ei löytänyt paikkaa ja mökötti siitä, kun ei saanut tulla sänkyyn kainaloomme nukkumaan, koska oli märkä. Isäntä sitten nosti Ruusun pedin makuuhuoneeseen, nosti koiran petiin istumaan ja heitti pienen pyyheen sen selän päälle johon se sitten jäi nakottamaan ja luultavasti nukahti siihen.
Aamulla alkoi taas kauhea häseltäminen, se ravaili ympäriinsä, inkui ja tuhisi, yritti herätellä meitä repimällä sängyn reunaa, mutta aamuruoan ja lenkin jälkeen se rauhoittui, onneksi.

Päivemmällä tartuin harjaan ja harjailin Elliä jonkun aikaa, pohjavilla kuoriutui tasoina pois. Mamma kertoi, että oli ahkerasti koiraa harjaillut, mutta karvaa vaan irtosi. Karstalla pohjavilla, joka on jumittunut ihon viereen kiinni ei lähde niin hyvin irti. Nappasin nyt alustavasti pahimmat tukot pois jotta iho saa hengittää, pohjavilla oli hieman vielä kosteahkoakin eilisestä pesusta niin se oli helppo saada pois. Koira näyttää nyt jo enemmän koiralta kuin kapiselta rakilta. Maalla saa näyttääkkin maalaiselta.

Nyt aloitellaan laihdutuskuuri tuon neidin kanssa, vaaka näytti 6kg joka saattaa johtua siitä kun se on saanut rasvaisempaa raakaruokaa nyt jonkun aikaa. Tasoitamme ruokavalion, käymme patikoimassa ja annamme rakkautta myös tälle pikku punkerolle, rakasta Ruusua unohtamatta!

81. Kakka juttu

Viime viikko onkin mennyt koiran terveyttä tarkastellessa. Kävimme 11.-13. päivä Leppävirran puolella juhlimassa isoveljeni synttäreitä sekä morjestamassa Mammaa, Puffea ja Elliä. Ruusu nappasi matkalla pöpön ja päätti ripuloida heti ensimmäisenä pe-la välisenä yönä, joka jatkui koko viikonlopun läpi. Kakkaa tihkuva koira oli muuten normaali, joten en painoikut sen enempää, jospa se vain ressasi. Lauantaina kävimme isommalla porukalla Mamman luona ja Ruusu jäi Ellin sekä Puffen luokse yöksi hoitoon, ettei se olisi juhlaporukan jaloissa. Mamma ihastui ajatuksesta; ripuloiva koira, mutta pärjäsi sen kanssa kuitenkin hyvin.
Seuraavana päivänä kävimme valoisan aikaan noutamassa Ruusua ja samalla yritin kuvata koiria joulukalenteria varten, mutta ei siitä tullut paljoa mitään kun Elli ja Puffe olivat kunnon hätähousuja sekä Ruusu oli selvästi sairas. Kuvistakin tuli sumuisia sekä pelkkää pikseli mössöä, johtuen huonoista kameran asetuksista, mutta niillä mentiin. Toivonmukaan käymme Leppävirralla vielä ensikuussa jossain vaiheessa niin saisin kunnon kuvia poppoosta. Ruusua ei viitsinyt palelluttaa ulkona tai pyytää enempää niin huonovointisena. Huomasimme pihalla ollessamme, että Ruusu oli oksentanut aamuruokansakin ulos ja Mamma ei ollut sitä huomannut aiemmin.

Pyllypesun jälkeen alkoi kotimatka mikä meni erityisen hyvin. Ruusu nukkui koko matkan, vaikkakin kovaäänisesti tuhisten ja maaten pienen pienellä kippuralla. Onneksi matka meni nopeasti ja pääsimme kotiin nukkumaan. Ulkona kävimme vielä Ruusun kanssa kolmelta aamuyöllä kun se osasi tulla pyytämään. Ise otin nopeasti vain kylpytakin päälleni, koiralle ei pantaa, vaan suoraan ulos. Ruusu juoksi rappuset alas ja oven auettua suoraan lumipenkkaan istumaan. Sisälle tultiin hetken päästä ja suoraan suihkuun. Uloste oli keltaista ja erittäin vetistä. Hälytyskellot soivat ja etsin suoraan internetistä apuja samalla kun kuivateltiin koiran kanssa hetki vessassa.

Yö meni hyvin vaikka aamulla olohuoneesta löytyikin lahja. Pieni ruskea köntti täynnä limaa. Keitin Ruusulle pienen määrän riisiä ja tarjosin sitä neidille joka upposi hetkessä. Koira oli ollut nyt syömättä 24 tuntia joten en odottanut heti mitään reaktiota riisiin. Aamulenkillä mitään ei tullut koirasta ulos, paitsi tietty pissit. Päivällä tuli taas ripuli, mutta siinä oli kiinteääkin tavaraa. Illalla ei tullut ollenkaan taas kakkosta. Ruusu joi normaalisti ja oli muuten normaali oma itsensä. Hieman apea se oli ollut, mutta pikkuhiljaa pirteys palasi.

Ruusu söi kaksi päivää riisiä vain aamulla ja illalla se ei saanut mitään. Pienen palan annoin sille banaania joka toi meille taas kolmantena päivänä aamulla yllätyksen olohuoneeseen. Enemmän kiinteämpi tavara tuli aina joka kerralla ja se oli kuin onnenpäivä vaikka se löytyikin aina lattialta. Ulos neiti ei tehnyt mitään.

Neljäntenä päivänä koitti maailman paras päivä.
Päätin sinä aamuna vaihtaa ruoan nappuloihin ja raakaan jauhelihaan. Ruusu odotti innolla aamuruokaansa, melkein kuola poskella. Olihan rapiseva pussi aina hyvä vaihtoehto, vai mitä? Lenkillä tapahtuikin ihmeitä. ''Se kakkasi!'' Kuului lenkkipolulta kello seitsemän aamulla, kun koira kyykistyi ja pyöräytti normaalin pökäleen. Vielä ei kuitenkaan oltu selvillä vesillä, sillä siitä alkoikin noin 30 tunnin ummetus. Voi luoja!

Kuudentena päivänä Ruusu oli täysin normaali, iloinen ja possumainen itsensä. Ruoka hävisi kupista sekunnissa ja se röhisi kiitokset ateriasta. Aamu lenkillä mitään ei taas tipunut ja päivä lenkillä olin soittamassa jo eläinlääkäriin kunnes neiti alkoi etsiä kakka paikkaa kierrellen ja välillä istuen. Jes! Sieltä se terve uloste taas tipahti.

Onneksi koitoksemme oli niillä eväillä ohi ja Ruusu teki normaalisti seuraavina päivinä ulosteensa ja oli terve. Kamala viikko takana ja nyt minusta tuntuu tyhmältä kirjoittaa tänne näitä kakka juttuja, mutta nämähä kuuluvat koiran arkeen ja ovat tärkeitä asioita.
Koiran ripulointiin tulee reagoida nopeasti ja oikealla tavalla. Isokin koira kuihtuu hyvin nopeasti. Riisi ei ole paras vaihtoehto, mutta meillä ei ollut muuta tähän hätään. Mineraaleja suositellaan lisäämään veteen ja niitä saa apteekista, mutta kun tilipussi näyttää nollaa on se hankalaa. Jos Ruusu olisi ripuloinut yhtään enempää, enemmän nestemäistä tavaraa tai olisi lopettanut juomisen olisin sen kiikuttanut suoraan eläinlääkäriin mitään rahatilannetta kyselemättä.
Selvisimme säikähdyksellä ja olemme siitä onnellisia.