109. Onko tuo koira narkomaani

Pikakuulumiset, kun on vain olo että on pakko kirjoittaa. Ruusu järjesti meille super järkytyksen kun vetäisi purkillisen bafucinia nassuunsa, kyllä luit oikein. Mitäköhän koiran päässä oikeasti on liikkunut kun se on syönyt raikkaita ja suuta puuduttavia makupaloja. TVssä mainostetaan hyvinkin pirteästi kyseistä kurkun desifiointi tablettia niin Ruusu varmaan ajatteli, että kun olemme haukkuneet sen hengitystä, että jospa tuo sitten auttaisi. Kerrompa tästä nyt hieman enemmän ja tarkemmin mitä oikein tapahtui;

Oli kaunis sunnuntai aamu 8. tammikuuta kun nousimme kahdentoista hujakoilla perheen voimin ylös. Ruusu nuuskutteli naamaa ja kinusi ruokaa, kissa pomppi nenillä ja kahvinkeitin alkoi surisemaan. Isäntä oli lähdössä tekemään autokauppoja, olemme olleet autottomia muutamisen viikkoa ja nyt oli löytynyt mieluinen auto. Carina E muutti perheeseemme ja heti ruoan jälkeen lähdimme sitä kokeilemaan koko porukka. Ruusu ihmetteli uutta peltilehmää, mutta hyppäsi kyytiin rivakasti ja tutki takapenkit läpikotaisin.

Lähdimme ajelemaan kohti K-markettia mistä tarttui mukaan muutama piuha uutta autoamme varten sekä patterit Ruusun LED-vilkku valoon. Isäntä kävi myös apteekissa nappaamassa Bafuciniä, koska oli ollut muutaman päivän kuumeinen ja kurkku oli kipeänä. Miettimättä suurempia autoon palatessamme pillerit päätyivät auton etupenkkien välissä olevaan tavara lokeroon. Isäntä nappasi yhden suuhunsa ja jatkoimme matkaamme vielä Prismaan tekemään ruoka ostoksia seuraavalle päivälle. Ruusu jäi autoon normaaliin tapaan hattuhyllylle tapittamaan takaikkunasta lähtöämme.

Palatessamme autoon n. 20 minuutin kuluttua emme olleet huomanneet vielä mitään. Ruusu tapitti hattuhyllyltä meitä, nakkasimme ostokset takapenkille ja lähdimme ajamaan kohti kotia. Noustessamme autosta koti parkkipaikalla huomasin penkilläni jonkun valkean korkin kun nostin reppua jalkatilasta ulos. Enempää miettimättä nakkasin korkin jalkatilaan ja läimäisin oven kiinni. Isäntä avasi takaoven, jotta saisi ostokset matkaan kunnes kauhukseen huomasi bafucin purkin takapenkillä muutaman irto pillerin kanssa, korkki revittynä pois.

Kauhuissaan isäntä nosti purkin käteensä näyttääkseen sitä minulle sanoen huolissaan;

''Ei hitto..''

Menin paniikkiin ja pysähdyin, olin hetken hiljaa ja katsoin Ruusun suuntaan joka tepasteli vieressäni. Katsahdin isäntään;

''Ei perkele. Mitä? Ei. Onko se tyhjä? Ei.. Ei.. Nyt soitetaan lääkäriin..!''

Sitä paniikin määrää kun koira on vetänyt purkillisen jotain sille kuulumatonta ja itsekkään ei tiedä lääkkeen vaarallisuudesta koiralle. Yritimme soittaa Tuhatjalkaan, mutta jostain kumman syystä kumpikaan meistä ei voinut soittaa kys. numeroon. Estot eivät ole mukava asia, varsinkaan tälläisissä tilanteissa ja ne menivät heti poistoon molemmilta. Tuhatjalka oli onneksi päivystävä eläinlääkäri näin kolmen aikaan sunnuntaina ja ajoimme suoraan vastaanotolle kaasu pohjassa.

Vastaanotolle juoksin koira sylissäni ja purkki kädessäni hätää kärsien ja itku silmissä. Hoitajan tavoitettuani kysyin heti hädissäni;

''Onko tämä vaarallista koiralle? Koko purkin tämä piru veti!''

Hoitaja rauhoitteli meitä, nappasi purkin kädestäni ja käski minun punnita koiran sillävälin kun kävi juttelemassa lääkärille. Punnitsin Ruusun, joka oli yhtä shokissa kuin minäkin. Joutua nyt yks' kaks' vastaanotolle kun emäntä on paniikissa. Koko koira tärisi ja ei uskaltanut liikkua. Itse kun pikkuhiljaa odotellessa rauhoituin, niin koirakin rauhoittui.

Hoitaja palasi pian katsomaan meitä ja kertomaan, että kyseinen lääke ei ole kovin vaarallinen. Hän ihmetteli, että miten koira on voinut saada purkin ja kerroin sitten, että ajattelemattomana ne jäivät autoon koiran kanssa. Hoitaja oli hyvin pirteä ja mukava, hän jopa hoilasi bafucinin mainos tunnaria kun rapsutteli hetken Ruusua ja kertoi, että on mahdollista oksetuttaa koira jos lääkäri katsoo sen tarpeelliseksi. Hetken juttelimme hoitajan kanssa kunnes tämä meni taas lääkärin juttusille.

Isäntä tuli hetki meidän jälkeen vastaanotolle kun oli löytänyt autolle parkkipaikan ja suunnisti luoksemme huolestuneen näköisenä;

''Mikä tilanne?''

Kerroin, että tilanne ei ole vakava ja tästä selvitään. Pian hoitaja tulikin taas katsomaan meitä ja kertoi, että ei todellakaan ole hengenvaarallinen tapaus, mutta ripuli tästä voi tulla ja kysyi haluammeko, että koira oksetetaan, mistä ainakin tulee ripuli. Sovimme sitten että emme lähde koiraa oksettamaan jos tilanne ei vaarallinen ole. Saimme matkaamme Carbomix 50g pullon mikä on siis lääkehiiltä, sekä 3 purkkia Hill's a/d märkäruokaa minkä kanssa hiili sekoitetaan ja tarjoillaan pari kertaa päivässä.

Käynnin hinnaksi pamahti 56,60€ mitä ei tähän tilanteeseen tarvittu, mutta parempi kuitenkin, että saatiin selko tilanteesta sekä hoito-ohjeet. Olemme kiitollisia Tuhatjalan henkilökunnalle, onneksi on aina joku päivystävä klinikka tälläisiä tapauksia varten!

Illemmalla Ruusu oli hieman väsyneen ja hitaan oloinen, mutta hengitys oli ainakin raikas! Neiti sai yhden purkillisen a/d ruokaa kahdessa osassa, sekä tietysti myös hiiltä. Oli hassun näköistä kun niin pieni määrä hiiltä värjäsi ruoan täysin mustaksi.
Nukkumaan mennessä ajattelin, että saisin nousta yöllä pari kertaa koiraa ulkoiluttamaan jos ja kun sen maha menisi sekaisin, mutta ei ihme kyllä tarvinnut. Aamulla koira oli normaali iloinen itsensä, mutta lenkillä putkahti ulos ensimmäinen hiiliripuli, jos sitä siksi voi kutsua. Täysin pikimustaa liejua mitä oli huvittava mennä kotiin pesemään kun näytti siltä, että koirasta lähtee värit viemäriin.

Seuraavilla lenkeillä meillä oli peppu karvojen viritys seuraavanlainen:

Ruusu ei tätä ponnari sirkusta oikein arvostanut, mutta ei tarvitse pahemmin takapuolta pestä kun venkslaa hieman pompuloiden kanssa. Neidin tila ei ole muuttunut huonompaan suuntaan joten selvisimme säikähdyksellä. Normaali ja höpsön virtainen mummo koira napittaa suklaa silmillään minua tuolta pedistä, nyt on nukkumaanmeno aika.