Hmm, tämä postaus on jotenkin hankala aloittaa, olen tehnyt ja yrittänyt keksiä jotain että saisin tekstin kulkemaan ja kakistettua asiani ulos. Mutta aloitukset ovat olleet tönkköjä ja liikaa ns. käytettyjä.
Mutta kuitenkin, Elli on ollut meillä hoidossa nyt jo yli viikon ja kaikki on sujunut hyvin. Ensummäisenä iltana neiti ei malttanut syödä kun oli kiireinen tapittaessaan ovea, että kyllä se mamma tulee vielä hänet hakemaan. Aktiviteettiä piti siis keksiä ja teimme muutamia tempputreenejä herkkujen avuilla ja kävimme pitkällä lenkillä ennen nukkumaanmenoa. Aamulla Elli oli pirteämpi ja ei kytännyt ovea, hieman maisteli ruokaakin muttei syönyt sen enempää.
Pari päivää meni että Elli oli normaali, energinen gremlin mikä se on aina ollut ja söi taas normaalisti.
Viidennen päivän kohdalla neiti teki yllätyksen ja täräytti ensimmäiset juoksunsa käyntiin mitä ollaan seurailtu ja tutkailtu käyttäytymistä.
Huomaa täysin, että Ellin vaistot ovat nyt heränneet. Kaikki hajun kiinnostaa, merkkailu on jatkuvaa sekä toiset koirat kiinnostavat ja vievät huomion. Kävimme torstaina SPSHn järkkäämässä jokaviikkoisessa näyttelyharjoituksissa Ellin kanssa ja neiti kuunteli, muttei pysynyt kontaktissa, ei ravannut koiraringin sisäpuolella ja hirveästi halusi tutustua toisiin. Ymmärtäähän sen kun juuri hormonit heräsivät ja kiinnostus toisista on kova. Treenien loppupäässä neiti ravasi nätisti vierellä ja kuunteli, seisoi sekä oli kontaktissa hyvin mikä oli hyvä saavutus päivälle. Neiti on jo rauhoittunutkin juoksuhölmöilyistään ja siitä huomaa, että ei olla enää pahimmassa vaiheessa.
Sunnuntaina koittaa päivä jona neiti lähtee takaisin kotiin Puffen ja mamman luokse ja me jäämme Ruusun kanssa taas kahdestaan. Olen äidiltä kuullut että Puffe herra on ollut syömälakossa muutaman päivän, ehkä ruoka ei maistu jos on pientä neitiä ikävä.
Supikoiranpentu jonka näimme iltalenkillä
Ellin- sekä blogimme nimi on painatettu kopin kankaaseen. Tälle brodeeraukselle tuli hintaa 16,10€ eli todella hyvään hintaan saatiin.
Tuo juoksuaika ei ain ole niitä mukavimpia juttuja, ei ainakaan kaikkien koirien kanssa. Meidän Himmulla on niin hiljaiset juoksut ettö on tois tarkkana oltava että ede ne huomaa. Ennekuin sai ne ainoat pentunsa, oli joka kerta kova valerasksus,Mutta onneksi ne loppui sitten oikeiden pentujen jälkeen.
VastaaPoistaSinut on haastettu!
VastaaPoistahttp://bortsu-kessu-saku.blogspot.fi/2015/07/liebster-awards.html