64. Viininmarjapensaan alla Ruusulla koti oli kultainen

Pikaiset kuulumiset ennen Sawo Showta. Ennen taas seuraavia näyttelyitä Ellin kanssa, on mielestäni hyvä tehdä pieni kuulumis postaus. Tietää itsekkin, että missä mennään ja mitenpäin.

Hellettä ja ukkosta on ollut nyt paljon liikkeellä ja sen huomaa jo seniori ikäisestä koirastakin, että on hankala olla. Lenkit ovat olleet Ruusun kanssa lyhyitä ja illan viileydessä taas hieman pidempiä. Viilennys manttelimmekaan ei kamalasti auta porottavassa auringossa ja hiostavassa ukkos säässä. Olemme saaneet myös kaatosateen niskaan kesken lenkin. En kuitenkaan valita sillä onhan tämä kesä aika mukava ollut tähän mennessä. Ruusulle se on ollut hieman erilainen. Leikkaus ja polvi episodi ovat kuluttaneet neidistä virrat pois.

Tyytyväinen neiti hän on kuitenkin ja varsinkin kun pääsi uimaan ja maalaismaisemiin taas viikonloppuna rentoutumaan ja hengittämään raikasta ilmaa. Paikanpäällä oli myös 9kk corgin pentu Sergei jonka kanssa neiti R hieman tutustui. Ensin meinasi pentu ottaa nenilleen kun ärsytti vanhaa rouvaa pyörimällä takapuolessa kiinni, mutta sitten alkoi löytyä yhteinen sävel ja Ruusu meinasi lähteä myös Sergein seurueen mukaan kun he lähtivät kotiin ennen meitä sunnuntaina.

Ruususta huomasi miten se nautti vapaudesta ja sai kulkea oman tahdon mukaan isolla pihalla hieman välillä kissoja ahdistellen ja pallolla leikkien. Uimassa neiti kävi kerran ja pariin otteeseen myös kahlailemassa. Viinimarjapensaan ala oksatkin hieman tyhjentyivät kun neiti pääsi vauhtiin. Piti olla jo komentamassa jottei maha mene sekaisin. Pensas antoi myös hyvin auringolta suojaa kuumana päivänä.

Nyt olemme taas kotona ja Ruusulta oli lirahtanut ykkös hätä olohuoneen lattialle yöllä. Tätä on jatkunut leikkauksen jälkeen melkein jokainen yö. Sohvalle oli myös pissitty kaksi kertaa melkein peräkkäin ennenkuin aloimme nostamaan sohvatyynyt kulkureitin eteen jottei laiskanlinnamme mene pilalle. Tapausta selvitellään yhä, että onko tämä pidätysvaikeutta mikä johtuu leikkauksesta vai onko neidillä virtsainfektio. Asia selvinee pian kun lähdemme eläinlääkärimme vastaanotolle.

Elli on tulossa Kuopioon torstaina ja jää meidän seuraksemme kokonaiseksi kuukaudeksi. Perjantaina on meillä Sawo Showssa näyttelypäivä ja sitten ensi maanantaina(8.8) alkaakin agilityn alkeiskurssi. Saas nähdä miten meillä alkaa yhteistyö räähkän kanssa sujua ja miten Elli piristää Ruusun elämää.

~Nähdään taas pian!

10. Oon puolivuotias, oppimaan innokas!

Sain nimen hauskimman - Elli
On paljon tehtävää,
uutta ja tärkeää,
puuhailee touhuissaan Elli.
Maailma muuttuu, niin minäkin,
oppaaksi mamman värväsin!
Vaikea varttua,
itkua parkua,
muistan myös iloita Elli,
Elli, Elli.
Oon ELLI
hi hihi hi
hei vain!

Pieni neitimme Elli on täyttänyt puolivuotta 28.04.2015!

Iloitkaamme ja toivottakaamme hänelle hyvää synttäriä ja tietysti myös ihanille veljille

MR's Eclectic(Popo) & MR's Ecuador(Hugo)

Pennut 6vk

Näin ihana puolivuotis synttärilahja oli neidille eläinlääkärissä käynti ja yläkulmureiden poisto. Kaikki meni hyvin ja hampaat on poissa sekä varmaankin tallessa, äiti sai neidille jumppa ohjeita hampaille jotta purenta ei menisi vinoon. Itse en ollut mukana kun oli muuta hommaa kotona. Ellin & Puffen näenkin seuraavankerran lauantaina Match Shown merkeissä.

06. Maalaiselämää

''Moni haaveilee muutosta maalle, mutta arki kaukana kaupoista ja harrastusmahdollisuuksista saattaa pelottaa. Maallemuuttaja saa kuitenkin vaihdossa jotain, mitä ei kaupungista löydä.''

''Maalla asuminen on kuin paratiisissa.''

''Rauha ja hiljaisuus ystäviämme''

Maalla on kivaa varmasti koirankin mielestä. Sen näkee ilmeestä, eleistä ja kun tietää että koira on onnellinen, on sitä itsekkin. Puffe & Elli asuvat äitini, Kirsin kanssa maalaismaisemissa, meidän mökissämme ja koirat saavat luuhottavat irti ulkona sillä ne ovat iloisempia ja täällä on turvallista olla irti sillä isommille teille on matkaa. Naapurit varovat koiria ja hidastavat aina kun tietävät 'vaaravyöhykkeen' lähestyvän.
Kun asuimme äidin kanssa vielä kimpassa Puffen sekä jo edesmenneen lapinkoiran Nekun kanssa kaupungissa huomasi, että Puffe oli iloinen, mutta se muuttui täysin kun pääsi asumaan maalaismaisemiin. Ensin asuimme Polvijärven puolella omakotitalossa ja sieltä äiti muutti pieneen piilopirttiin minun ja poikaystäväni muutettua omilleni. Koirat iloitsivat aina kun saivat olla vapaana ja tehdä omia tutkimusretkiään. Nyt äiti asuu tutussa ja turvallisessa mökissä missä minun ukkini ja mummoni asuivat eli äitini vanhemmat. Ihana paikka ja täynnä muistoja sekä tilaa koirien juosta!

Kesä 2012, Puffe & Nekku mökillä

 Maalaismaisemat ovat kaikille hyvää terapiaa, jos olet asunut koko ikäsi kaupungissa et välttämättä tiedä mitä rauha ja hiljaisuus ovat. Itse kaipaan tänne rakkaaseen ja tuttuun ympäristöön kaupungista. Onneksi en asu enää Helsingin hälinässä vaan pienemmässä kylässä Suonejoella ja sielläkin hieman syrjemmässä sillä itseäni ahdistaa kaupungit.

''Niih! Ei niistä kuapungeista ole mihinkään. Ettäs tiiätte!''

''Maalla on mukavaa. Täällä saa olla mitenpäin vaan ja missä vaan! No okei, ehkä naapurin pihassa ei saa olla mutta sinne on kiva käydä pissimässä. Täällä on paljon koirakavereita joiden kanssa touhuta ja juosta. Nyt kun äiskä hommas ton pienen karvapallon jota sanoo Elliksi on sen kanssa ihan mukavaa käydä retkellä, mutta se on ärsyttävä kun se on mun kimpussa jatkuvasti.''

''Joskus lähden aina omille teilleni ja jätän Ellin pihaan että saan omaa rauhaa. Tytön kanssa on kiva käydä aina hevostalleilla haistelemassa uusia hajuja ja juosta sen kanssa minne se nyt meneekin. Saan vähän lomaa Ellistäkin kun lähden tytön mukaan ja pentu on jossain muualla. Laatuaikaa ihan kahdestaan! Mutta noista hevosista en oikein välitä ja niille pitää näyttää että mulle ei kannata ryppyillä, muuten saa köniin. Joskus taas ihmettelen kun tyttö kipuaa tollasen elukan selkään ja sitten siellä hommailee jotain.''

Rakastan juoksemista! Se on elämää!

''Tulkaa ihmeessä kokeilemaan maalaiselämää sieltä haisevasta kaupungista. Tää on ihanaa! Itse masennun jos joudun kauan olemaan kaupungin hälskeessä, on siellä hyvätkin puolensa tietty. Pääsee nuuhkimaan toisten kavereiden jättämiä viestejä metallisten tolppien juurilta ja tietää mikä koira, milloin ja miksi.''

''Mutta tätä elämää en vaihtaisi pois. En ikinä. Täällä on kivaa asua äiskän ja ehkä vähän ton pennunkin kanssa. Kunhan se kasvaa niin opetan sille kaiken mitä tiedän. Se on mun tehtäväni.''