66. Sawo Show 2016

Nyt on taas yhdet näyttelyt ja jännitykset ohitse. Kolme päiväisen Sawo Shown näyttelyistä olimme paikalla vain perjantaina minne Elli oli ilmoitettu kasvattajan johdosta. Paikanpäällä oli muutama muukin Magical Rose's kasvatti ja tuttuja ihmisiä joiden seurassa oli mukava viettää jokseenkin sateinen, mutta palkitseva päivä.
Kävimme noutamassa Ellin torstaina Leppävirralta koitostamme varten ja neitihän jäi nyt meille kuukaudeksi Kuopioon.
Me heräsimme perjantai aamuna puoli kahdeksalta koirien kanssa, hörppäsin aamukahvit rauhassa ja lykkäsin karvakuonoille aamuruoat eteen. Ylellinen mässytys kuului vain hetken aikaa kun kupit olivat jo tyhjät ja ruskeat nappisilmät katselivat ovelta pyytävästi, jotta ulos pitäisi lähteä. Vaatteet päälle, koirille valjaat ja eikun hissillä alas neljännestä kerroksesta kaupungin kaduille.

Aamulenkin jälkeen tulimme vielä hetkeksi levähtämään kämpille ja varmistamaan että kaikki tavaramme olisivat repussa mukana. Ruusu lähti mukaan turistikoirana joten sekin tarvitsi rokotuskortin mukaan mikä melkein meinasi jopa unohtua. Lähtiessä mietin, että pitää ottaa pyyhe sekä varmuudeksi ykis vara huppari mukaan jos alkaa satamaan, mutte ne jäivät kuitenkin ottamatta.

Bussimatka meni hyvin ja leppoisissa merkeissä. Lähdimme tarpomaan Sorsasalon P rampilta kohti rataa ja näyttelyitä. Onneksi bussissa oli muutama muukin menossa raviradalle koirien kanssa niin heitä seuraamalla pääsimme paikan päälle ehjin nahoin ja ajoissa. Sisäänkäynnin lähestyessä nappasin laukusta koirien rokotuskortit ja Ellin kisanumeron. Näytin lappusia yhdelle miehelle ja luulin, että se olisi siinä ja pakkasin laput takaisin laukkuun. Yritimme sitten mennä alueelle mutta meidät pysäytettiin näyttämään rannekettamme.

''Mitä ranneketta!?''

Sellainen olisi pitänyt saada lappujen näytön yhteydessä mutten kyllä saanut. Piti ottaa laput uudestaan laukusta ja käydä vilauttamassa toiselle miehelle jolta sitten sain rannekkeeni.

''Ja tämä vihkiminen kestää kolme päivää, sitten eroamme.''

..kuului miehen suusta joka teippasi ranneketta käteeni. Pienesti naurahdin tälle hassulle kommentille ja hyväksynnän saatuamme portsarilta lähdimme alueelle etsimään kehää 22, joka löytyi täysin toiselta puolelta aluetta. Paikanpäällä oli paljon myyntikojuja joita katselin jo sillä silmällä, että kun täältä lähdemme käymme ne kiertämässä.

Sitten alkoi odottelu kun pääsimme kehämme viereen. Etsin Piiaa, Ellin kasvattajaa joka ei ollut vielä saapunut paikalle. Ei kuitenkaan kauaa kestänyt kun näin ihmisjoukon takaa pari tuttua naamaa koirineen. Asetuimme 'taloksi' ja sitten alkoi koirien harjaus ja viimeistelyt. Pienenpolun kennelin Kirsikin saapui viereemme valmistautumaan koitokseen joka heti Ruusun huomattuaan tervehti neitiä ja kyseli, että muistaako tämä äitiä. Kyllähän sieltä sellaista hännän heilutusta tuli, että taisi muistaa.

Odotus ei käynyt pitkäksi sillä kokoajan oli jotain tekemistä. Rapsuttelin koiria ja kävimme Ellin kanssa kävelemässä ja tarpeilla vielä ennen meidän vuoroamme. Kuvailin myös kamerallani kehäämme mutta harmikseni huomasin etteivät ne olleet edes tarkkoja. Tarvitsen siis paremman putken jos haluan jatkossa kuvata myös kehiä omaa vuoroamme odotellessa.

Pian olimmekin jo kehässä tuomarin arvostelevien silmien alla. Tuomarimme oli tälläkertaa Israelilainen Shiboleth Myrna. Elli käyttäytyi todella nätisti ja liikkui hyvin. Seisomisen ja ensimmäisen kehäkierroksen jälkeen odottelimme jonkun aikaa kun päsimme pöydälle joten päätin pitää Ellin skarppina siihen asti, höpöttelin sille kaikenlaista, kehuin sitä ja teimme muutamia temppujakin siinä sivussa kuten istumista ja tassun antoa. Elli oli hyvin kiinnostunut ympäristöstä mutta jaksoi kuitenkin kiinnostua tekemisestä kanssani ja oli positiivisin mielin matkssa.
Pöydällä kaikki meni todella hyvin, se seisoi ja antoi tuomarin tutkia itseään kaikessa rauhassa, murisematta. Itse olin hieman jäässä kun tuomari kysyi Ellin ikää englanniksi. Tuli pieni ajatuskatkos ja vastasin sitten kuitenkin pienen aivojäätymisen jälkeen;

''Umm.. One year and nine months.''

Jess, hyvin meni. Tuomari oli todella mukava ja taisi tykätä Ellistä. Pöydältä pois, kehä ympäri ja sitten tuomari pyysi vielä suoraa viivaa jotta näkee taka- ja etuliikkeet. Hetkeksi seisomaan tuomarin teltan eteen kun hän kertoo kirjurilleen arvostelumme. Elliltä katosi häntä tässävaiheessa ja yritin taas innostaa sitä kehumalla ja pörröttämällä turkkia sekä antamalla nameja. Puhuin hyvin korkealta ja yritin kuulostaa innostuneelta koiran korviin. Se tepsi aina hetkeksi, mutta arvostelun kun jälkeenpäin luki niin kyllä tuomari hännästäkin tykkäsi vaikka se välillä tipahtikin alas seistessä. Lopuksi seisottiin ja odotettiin tuomiota. Siellä taas ei neidin häntä kadonnut. Hyvin omituinen juttu, liekkohän meidän neidillä ramppikuumetta?

Hauskintahan tässä on se, että kun tuomari vielä kierteli ja yritti päästä päätökseen taivas aukesi ja vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Päivän mittaan oli pilvistä, pientä tihkusadetta ja aurinkoakin tavattiin, mutta että meidän loppuminuuteilla iski rankkasade. Voi jukranpujut. Heti kun kuulimme tuomiomme, ERI ja SA niin juoksimme hoidopöydän luokse ja koira sateenvarjon alle piiloon. Itse vedin nahkatakkini niskaan ja suojasin koiraa.

Sateen ajaksi kehän toiminta tyssähti. Pieni tauko oli paikallaan. Odottelimme sateen loppumista ja välillä vain ripsi vettä mutta sitten taas pamahti uudelleen. Jonkun aikaa meni kun sadepilven reuna meni ohitse. Sitten alkoi koiran kuivaus ja harmittelimme kun ei kukaan miestä ottanut pyyhettä mukaan että olisi voinut neidin kuivata sillä olimme menossa vielä kehään. Onneksi vieressämme ollut nainen toi meille pyyhkeen;

''Onko teillä  pyyhettä kuivata koiraa? Tässä olisi lainaan.''

Taivaanlahja! Sen täytyi olla. Koira kuivemmaksi ja hieman harjausta. Elli ei kyllä yhtään arvostanut tätä hommaa. Ei sitten yhtään. Ilme oli kuin jostain piirretystä. Uitettu rotta. Onneksi meni jonkun aikaa kun seuraavankerran astelimme kehään. Ellin turkki kerkesi kuivua hyvin ja nyt se oli vielä oikein pöyheä ja kaunis.

Kun sitten viimeisen kerran menimme kehään alkoi taas rispiä vettä mikä harmitti, mutta koira liikkui kuitenkin hyvin vaikka raviradan pohjaan muodostuneita lätäkköjä pitikin väsitellä ja korvat katosivat sateen johdosta. Seisominen oli hieman 'onko pakko' rataa, mutta hyvin taisi kuitenkin mennä kun olimme viitosia ja saimme sen kaipaamamme SERTin. Jihuu! Hyvä Elli!

Arvostelun haettuamme jäimme vielä hetkeksi kehän viereen jutustelemaan ja ihmettelemään muita kleinejä. Ellillä oli myös lemmenleikkejä erään hyvinkin komena kleini pojan kanssa. Ei käynyt aika pitkäksi. Pian oli kuitenkin aika lähteä kun olin soittanut meille kyydin kotiin ettei tarvitsisi sateen pelossa lähteä odottelemaan bussia ja kiersimme tietysti myyntikojujen kautta mistä tarttui kiva spizin silhuetti kuvalla varustettu naulakko, juoksuhousut Ellille agilitykurssiamme varten, sillä neidillä on juoksut ja kurssin ehto on, että juoksuisella nartulla täytyy olla housut. Mukaan tarttui myös vihreä kasaan menevä matkavesikuppi.

Ellin alkuperäinen arvostelu :

''Good size and type. Well proportioned head with good expression. Good body proportions. Moderate angulations. Good topline. Good tailset and carriage. Well developed chest. Good coat and colour. A bit in at elbows while standing, but moves quite well.''

Suomeksi :

''Hyvä koko ja tyyppi. Hyvin sopusuhtainen pää hyvällä ilmeellä. Hyvät rungon mittasuhteet. Kohtuulliset kulmaukset. Hyvä ylälinja. Hyvä hännän kiinnitys ja kanto. Hyvin kehittynyt rinta. Hyvä turkki ja väri. Hieman sisäänpäin kääntyneet kyynärpäät seisoessa, mutta liikkuu melko hyvin.''

Suunnitelmissa lähteä ainakin JKL DogShowhun mikä järjestetään Marraskuussa. Kolmatta SERTiä vaan metsästämään. Huomista jännitetään täällä kotona jo. Siitä sitten postausta kirjoitellaan myöhemmin, en varmaan saa nyt vielä kuvaajaa ensimmäisiin treeneihin. Ehkäpä seuraaviin sitten.