67. En vois väittää, ettetkö onnellinen ois

Heti Sawo shown jälkeen pakkasimme laukkumme ja lähdimme automatkalle kohti Rantasalmea. Olimme menossa juhlimaan perheenjäsenen 40v juhlia heidän mökillensä erääseen saareen ja koirat olivat tervetulleita mukaan. Matka kävi leppoisissa merkeissä, Elli ja Ruusu torkkuivat koko matkan välillä katsellen hetken maisemia ja läähättäen kuumuudesta. Pysähdyimme hetkeksi Matkukseen hakemaan päivällistä subwaysta ja matkamme jatkui siitä ilman muita pysähdyksiä.
Kun olimme perillä järvenrannalla meitä odotti venematka saareen. Hakijamme oli saapunut juuri meitä vastaan joten heitimme kamppeemme veneeseen ja minä nostin koirat sylissäni mukaan. Molemmat koirat olivat ihmeissään veneestä, mutta matka taittui onneksi ongelmitta.

Saareen päästyämme veimme tavaramme mökkiin ja päästimme koirat irti. Ensin seurasi juoksuhepulit pitkin pihaa ja Ruusu ennätti ensimmäisenä kastelemaan tassujaan hiekkapohjaiseen rantaveteen. Elli ei uskaltanut mennä veteen kunnes minä hetkenpäästä nostin sen varovasti rantaan. Ihmeissään pentu tuijotti minua avelevasti. Se ei osannut liikuttaa niveltäkään. Järkyttynyt neiti sai Ruususta pian seuraa kun se hyppäsi Ellin viereen yrittäen rohkaista tätä liikkumaan, mutta ei hän vaan uskaltanut liikkua, ei sitten mihinkään päin. Minä kun napasin valjaista kiinni ja kannustin hyppäämään rantaan niin sitten se pinkaisi ja rivakasti kuivalle maalle josta seurasi hepuli. Elli juoksi Ruusu kannoillaan ympyrää muristen ja äristen pian kuitenkin rauhoittuen.

Ilta meni rattoisasti seuraten koiria pihalla ja välillä niiden kanssa peuhaten. Paikanpäällä oli muutama muukin karvakorva joiden kanssa Ruusu ja Elli tekivät tuttavuutta. Ruusulle nämä koirat olivat jo jokseenkin tuttuja ennestään, mutta Ellillä täysin uudia tuttavuuksia. Oli hassua katsoa kun Elli yritti pyytää 14vuotiasta jo kuuroa narttua leikkiin ja sai aikaiseksi vain murinaa ja hampaiden väläyttelyä. Näinkin innokkaalla koiralla pitäisi olla leikkikaveri, mutta kukaan ei innostunut leikkimään räähkän kanssa.

Seuraavana päivänä Nuusku niminen 11vuotias narttu hieman jo uskalsi yhtyä leikkimään Ellin kanssa kun päästimme koirat aamu tarpeilleen mikä oli hauskaa katsottavaa. Otimme Lauantaina myös Ellistä palkintokuvat saunan terassilla niin, että kaunis järvimaisema olisi takana.
Ruusu nautti sillävälin rannan antimista ja tassutteli innoissaan vedessä ja maisteli välillä viileää vettä. Mummokoiruus oli onnensa kukkuloilla ja minua harmitti ajatus viedä se takaisin kaupunkiin kun sillä oli niin mukavaa täällä, mutten sitä voinut tännekkään jättää. Koirat kuitenkin pääsivät nauttimaan vapaudesta hyvän ajan. Palasimme kaupunkiin jo lauantai-päivänä.

Venematka pois saaresta oli huvittava kun matkustimme eri veneellä ja koirat pääsivät keulaan tutkimaan matkan kulkua. Minun piti olla tarkkana jos koirat olisivat yrittäneet hypätä pois kyydistä, mutta onneksi näin ei käynyt. Tiedä miten paniikissa olisin ollut kun etenimme moottoriveneellä ja koira olisi jäänyt potkurin alle. Pelastusliivit olisivat olleet hyvät mutta sellaisia ei ole tullut hankittua kun emme ole paljoa koirien kanssa veneilleet.
Itse en ole varma koirien mielipiteestä veneilyyn. Oliko se mukavaa vai pahin juttu koko maailmassa. Ilmeistä voimme päätellä kaikenlaista. Hienosti matka kuitenkin meni ja heti rantaan hypättyään neidit ravistelivat tuulettuneet turkkinsa ja köpöttelivät tyytyväisinä perässämme autoon ja kotimatkamme alkoi.

Lyhyt mökkiloma oli mukavaa vaihtelua Ruusun kaupunkielämään. Kyllä koirasta aina huomaa milloin se nauttii. Elliä en osaa lukea niin hyvin että oliko se enempää tyytyväisempi kuin tullessaan maalta Mamman luota meidän tykö. Onnellinenhan tuo oli, muuta en väitä.
Meidän kaupunki elämä on alkanut hyvin, Mamma pelotteli meitä, että Elli pissii yöllä sisälle tai ulos lähtiessä alkaa jo kykkiä uko-ovella, mutta mitään ei ole tähänmennessä sattunut tai tapahtunut. Koira on ollut koira ja Ruusu ollut hyvin tyytyväisen oloinen saadessaan karvaisen ystävän.