Olimme miesystäväni kanssa menossa anoppilaan katsomaan kissanpentuja, käymään kaupassa ja minun oli päästävä hevostallille ruokkimaan hevoseni ja kun anoppila sijaitsee parin kilometrin päässä, päätimme lähteä pyörällä matkaan, mutta ongelmaksi osoittautui koira ja mitenkä se jaksaisi juosta perässä. Asia johti toiseen ja Ruusu päätyi pyörän koriin.
Looginen vaihtoehto vaikkakaan ei ehkä niin turvallinen ilman oikeanlaista koirakoria, mutta meille juuri sopiva! Tietysti ennen lähtöä testasimme, pysyykö neiti korissa vai peläsyykö se ideaa ja yrittää hypätä alas. Noh, tulos on tässä..
Ai, ollaanko jo perillä? |
Hei pieni, ootkos mun pentu? |
Ruusu oli hetken haltioissaan pennuista ja yritti jokaista hoitaa, mutta emokisu tuli hieman suunnitelmien tielle ja näytti kynttä. Haavoitta selvittiin eikä pahasti painittu, onneksi ja Ruusu jätti pennut rauhaan vaikka ilmeestä huomasi, että halusi maukuvia karvapalloja hoitaa.
Myöhemmin kävimme myös uimassa rannalla ja seuraavana päivänä neiti pääsi pitkästäaikaa mukaan hevostallille.
Voi pientä, korissa matkaan. ja pieni on tuo kissakin.
VastaaPoista