48. Kurkimäellä varpaat jäässä

Vuosi on vaihtunut, ilotulitukset katseltu ja kellon tikittäessä seuraavaan vuoteen on huolet unohtuneet ja aloitamme vuoden 2016 hymyssä suin!
Me olemme kerenneet käydä poppoon kanssa jo vuoden ensimmäisissä mätsäreissä. Suuntasimme 2.päivä Lauantaina KPSH ry'n järjestämiin mätsäreihin Kurkimäkeen, Viiksi-Areenalle heti aamutuimaan. Päivää kaunisti kirpeä pakkanen ja kaunis, hento pakkaslumi joka leijaili tanssahdellen pienessä tuulessa maahan.

Me olimme olleet Ruusun kanssa Kuopiossa muutaman päivän ja äiti tuli hakemaan meidät matkaan juna-asemalta. Kun avasin auton takaoven hyppäsi syliini kaksi karvapalloa, Elli ja Puffe. Hännät heiluen, tuhisten ja hieman ulistenkin ne tervehtivät minua ja kun Ruusu hyppäsi takapenkille tervehtivät he toisiaan iloisina. Hyppäsin etupenkille ja äiti painoi kaasua, lähdimme koitokselle koko poppoon kanssa pitkästäaikaa. Oli mukavaa kun kaikki oli koossa, mamma, minä, Puffe, Ruusu ja Elli. Ei tämän parempaa poppoota olekkaan!

Viiksi-Areenalle saavuttaessamme kello tikitti ja suuntasimme ilmoittautumaan missä meitä sekoitti Ruusun ja Puffen iät. Ensin ilmoitimme Ellin pieniin aikuisiin ja kun aloin kertomaan Ruusun tietoja mamma tokaisi;

-''Siis tämä menee veteraaneihin''

--''No eihän kun Ruusu on vielä 6! Helmikuussa 7.''

-''Oliko niin että Puffe on vanhempi?''

--''Siis öö..''

Siinä sitten hetki sekoittelimme ajatuksia ja ilmoituspisteen kirjuritkin naurahtivat. Ilmoitimme Ruusun aikuisiin ja äiti laittoi Puffen veteraaneihin. Siinä jälkikäteen kävimme kuitenkin vaihtamassa Puffen pieniin aikuisiin koska sekin oli vielä 6v. sillä herra on syntynyt Syyskuussa 2009 ja on Ruusua nuorempi. Hölmö mamma!

Odottelu kävi areenalla aika inhottavaksi pakkasen takia joka tunki jopa areenan sisätiloihin. Hytisimme ja tärisimme kun odottelimme kehiemme alkua. Kävimme koirien kanssa reenikierroksilla vapaammalla alueella ja katselimme josko Puffekin vielä muistaisi homman. Katsoin myös oliko Ruusu neiti laukka tuulella taas niinkuin muutamana edellisenä mätsäri päivinä. Hieman laukkailua ja muuten se kulki hyvin kuitenkin. Elli muisti homman ja meni super hyvin. Puffea jänskätti ja istui aina kun piti seistä, juoksi ja ryntäili mutta malttoi hyvin, toistaiseksi.

Elli-Nonparelli oli ensimmäinen meidän poppoosta kehässä ja neiti veti super hyvin, antoi katsoa hampaat mukisematta, kulki hyvin ja ryhdikkäästi ja sai punaisen nauhan. Sitten äkkiä koiran vaihto Ruusuun joka oli harmillisesti Puffen kanssa samaan aikaan kehässä kun mamma kävi tosiaan vaihtamassa Puffen veteraaneista aikuisiin eikä ajatellut katsoa etteikö olla samaan aikaan kehän puolella. Noh, kaikki hyvin ja kehään!
Ruusu oli hyvin innoissaan taskussa olevista makupaloista ja hyppi minua vasten mutta malttoi seistä hienosti ja jopa ravata. Katselin kävellessämme Puffen suoritusta ja se oli aika lennokkaalla päällä, mammakin naurahti tuomarillemme, että on taas niin kiire pojalla. Tuomari antoi ihanalle Puhvelille punaisen nauhan ja Ruusulle täten sinisen. Super hienoin suorituksin etiäppäin ja kun olimme viimeinen pari jäin Ruusun kanssa vielä sinisten kehään suoraan mikä meni tosi hienosti. Tälläkertaa Ruusu ei vaan malttanut ravata tai seistä kunnolla. Mummo-koiran mielestä nämä hommat on jo käyty eikä jaksais enää keskittyä. Pääsimme kuitenkin hienosti sinisten toiselle sijalle. Niin hieno tyttö!

Sitten taas kehän loputtua koiran vaihto Elliin ja Ruusu koppaan siksi aikaa tuhisemaan. Elli neiti lennähti mukaani innoissaan ja loisti taas kehässä hienosti, Puffen rinnalla. Kehä järjestys oli sinäänsä huono kun Puffe meni mamman kanssa minun ja Ellin edessä niin Elli oli tietty juoksemassa Puffea kiinni, mutta hyvin se malttoi tipsutella vierelläni kun juttelin sille paljon ja kehuin hyvästä suorituksesta aina kun se malttoi. Seisomisessa ei taas ollut mitään ongelmia kun neiti tapitti kauniilla ruskeilla nappisilmillään minua ja tuhisi tyytyväisenä.
Tuomari tiputteli koiria taas pikkuhiljaa pois, myös Puffe ja mamma jättivät leikin kesken viidentenä. Minä ja Elli jäimme neljän parhaan joukkoon ja jännitimme viimeisellä kävelykierroksella hirmuisesti kun jäljellä olimme me ja ystävämme Heidi ja koiransa Jade. Kova kamppailu ja tuomari päätti meidät voittajiksi. Elli hyppi innoissaan minua vasten kun kehuin sitä hyvästä suorituksesta ja haimme palkintomme.

Sitten jouduimmekin neidin takia palelemaan vielä vähän lisää areenalla kun ihmiset tekivät lähtöä ja pakkanen kiri vielä alemmas kun ihmisten ja koirien tuottama lämpö katosi. Olisi tehnyt mieli jo lähteä ja jättää BIS kehä väliin, mutta onneksi ei jätetty. Vaikka odotus oli taas inhottavaa kylmissään ja varpaat jäässä sekä Elliäkin alkoi hieman jo väsyttämään, oli se sen arvoista.
Kehässä sattui ja tapahtui, kiertelimme seisoimme ja kaartelimme vähän lisää. Elli näytti niin väsyneeltä ja silmätkin luppasivat välillä kun juttelin sille paljon ja yritin saada neidin piristymään ja suurinpiirtein tungin neidille makupaloja suuhun että mielenkiinto ei katoaisi. Onneksi kehä ei kestänyt pitkään kuitenkaan, ihan Ellin puolesta olen kiitollinen tästä vaikka itsekkin kyllä olin väsynyt ja hytisin kylmästä.
Tuomarit pudottelivat koiria paljon ja sitten jäljelle jäi 6parasta. Kiersimme kehää vielä muutaman kierroksen taputuksien kera. Tuomarit supisivat ja tekivät päätöksensä, veivät tulokset kuuluttajalle ja sieltä kuulimme tulokset. Vierestämme lähti koiria palkintosijoillensa ja Ellikin tipahti jo istumaan ja annoin sen istua sillä se oli sen ansainnut hienosta koitoksesta. Sitten kuulin kuuluttajan sanovan että me tulimme neljännelle sijalle, tipahdin kyykkyyn ja rapsuttelin sekä kehuin hirmuisesti hienoa Elliä ja menimme palkintomme luokse. Näin sitten kun mamma riensi ottamaan kuvia ja tiputti puhelimensakkin areenan lattialle. Pyysin häntä sitten hakemaan minun puhelimeni ja nappaamaan kuvia, koska kamera ei ollut nyt mukana mitä harmittelen suuresti, mutta puhelinkuvatkin kelpaavat muistoksi ja mitä muistoihin tulee, mamma innostui tuosta koiran kokoisesta pokaalista!

Vuoden ensimmäiseksi Match Showksi tämä meni super hyvin. Tässä taas näitä päiviä jotka voivat venyä, mutta eipä se koskaan haittaa. Tämä harrastus on kyllä niin mukavaa touhua ja parhaimpien koirien kanssa tietty. Nämäkin leikkimieliset näyttelyt on kivoja vaihteluita ja saapahan Elli neiti kokemusta taas lisää seuraaviin virallisiin mitä tässä jo hikipäässä suunnitellaan. Ellin karvankasvua odotellessa.

Olen tässä tuumaillut jo jonkin aikaa, että Ruusulle ja Puffellekkin pitäisi aloittaa jokin nivelille soveltuva ravintolisän syöttö pikkuhiljaa. Ruusunmarjaa, Joint Buddya tai msm-jauhetta olen miettinyt, että tilaan Chia De Gracialta mistä meidän chian-siemenetkin ovat. Mitä teillä on koirillanne edesauttamaan niveliä?