Olen miettinyt, että tehdäänkö koiran kouluttamisesta tänä päivänä liian vaativaa? Itselläni on kamalat paineet miten ja missä ajassa koulutan Hippiä. Onko se tarpeeksi hyvä ikäisekseen, osaako se seurata, istua, odottaa ja tehdä muita ''turhia'' temppuja.
Internetistä löytyy kukkahattutätejä sekä ''wanna be pro'' kouluttajia, sekä niitä joiden apuja kuuntelee innoissaan eikä pala kurkussa, että teen kaiken väärin ja olen huono koiranomistaja.
Nykypäivänä näkee todella paljon nuoria taitavia koiria joista saattaa tulla itselle paineita, että olemmeko me, yhdessä tai minä kouluttajana huonoja jos teemme jotain todella pientä väärin. Jokaisella kouluttajalla on oma metodinsa, esikuvansa ja periaatteensa joten antakaa hyviä vinkkejä sekä ideoita älkääkä alkako haukkumaan ja sanomaan, että kaikki muut tekee kaiken väärin jos ne eivät tee kuten te teette jotakin.
Julkaisin instagramissamme pienen videon kun Hippi oppi antamaan tassua ja sain heti kuulla mitä tein väärin ja että Hipin ikäisen pennun tulisi istua suoraan eikä peruuttaa istumaan ja olla lähempänä kouluttajaa ja että naksutin liian lähellä sen korvaa ja olin liian hidas palkkaamaan ja niin edelleen. Lista jatkuu loputtomiin.
Kommentteja tuli jopa neljältä taholta, yksi ulkomailta. Nimiä enkä muuta tähän julkaise, koska sain myös hyvä vinkkejä vaikka keskustelun lähtökohta oli negatiivinen.
Itse nakkaan kyseiset asiat toisesta sisään ja toisesta ulos enkä anna sen enempää lannistaa itseäni. Koulutan Hippiä omalla ajallani, koiran ehdoilla enkä pakota sitä mihinkään ja pää sääntömme on pitää hauskaa yhdessä.
Tällähetkellä Hippi on 15 viikkoa ja voisin sanoa, että se osaa seuraavat pyynnöt;
- Istu
- Seiso
- Maahan
- Jätä
- Sivu
- Seuraa
- Tassu
- Tänne
Kaikki nämä kaipaavat sheippaamista, mutta ajan kanssa kaikki rutinoituu sekä kehittyy, kunhan en tee sitä liian vaikeaa, annan Hippielle tilaa ja olla tottakai pentu.
Hippi on, sanottakoot että oikeasti se ensimmäinen koira jonka tulen täysin yksin kouluttamaan.
Puffen kanssa auttoi Mamma jonka kanssa ala ikäisenä tietty vielä asuin. Elli ei ole minun omani enkä ole sen kanssa niin paljon tekemisissä että voisin sanoa, että minä olen sen kouluttanut. Ruusu tuli minulle kuusi vuotiaana ja vaikka olenkin opettanut sille muutaman perus asian, en voi siitäkään sanoa, että se on vain minun tekosiani.
Me toistamme samantyyppisiä harjoituksia, mutta muutan niitä riippuen Hipin mielialasta.
Kun koira osaa ja tiedät sen osaavan jotain, voit siirtyä seuraavaan tehtävään. Meillä kävi Hipin kanssa istumisen oppimisen jälkeen, että sitä tarjottiin jatkuvasti(mikä ei tietysti haittaa) joten opetin sille suoraan siirtymisiä istu-seiso-istu jotta se oppisi erottamaan käskyjä.
Sivulla kulkeminen tuli luonnostaan, paikka oli vaan joko liian kaukana sivulla tai edessä jaloissa joten lähdimme harjoittelemaan ensin sisätiloissa oikeaa paikkaa ja pian hän oppi myös ulkona seuraamaan sivulla. Itse täytyisi opetella kävelemään suoraan eikä antaa koiran viedä päin seinää. Pelkään siis että astun Hipin päälle jonka seurauksena koira ikäänkuin puskee minua sivulle. Kunhan Hippie osaa olla kiilaamatta, tämäkin ehkä korjaantuu kun alan luottamaan, että se ei ole siellä jaloissa. Odotan sitä päivää kun julkaisen meidän ensimmäisen 'temppu' videon että mikä huuto siitä seuraa.
Mitä te muut olette mieltä? Aiheuttaako kouluttaminen liikaa paineita?
Hyvä teksti ja tärkeä aihe! Kyllä välillä kieltämättä törmää harrastuspiireissä siihen että muutaman kuukauden ikäinen pentu tekee jo täydellistä perusasentoa, seuruuta, noutoa ja ties mitä temppuja. Ja onhan se mahtavaa jos joku ehtii ja jaksaa tehdä niin paljon niin nuoren kanssa! Mutta sitten toisaalta on myös paljon muutakin kuin tekniset taidot mitä on tärkeä opettaa tuon ikäiselle pennulle. Itse arvostan ainakin todella paljon sitä että koiralla on arjen taidot hanskassa ja työstän niitä vaikka se aika olisi sitten pois niistä tokoliikkeistä ja tempuista. Kyllä niitä ehtii sitten myöhemmin.
VastaaPoistaMediasta tulee muutenkin herkästi paineita kun tuntuu että kaikilla on hirveästi päivityksiä facessa, instassa ja blogeissa kaikesta hienosta ja taitavasta mitä heidän koirat osaavat. Tästä tulee äkkiä illuusio että kaikkien muiden koirat on tosi taitavia. Mutta kuinka usein kukaan julkaisee videoita niistä epäonnistumisista? No eipä varmaan kovin moni.. eli kannattaa muistaa että kyllä jokaisella koirakolla on haasteensa vaikkei niitä somessa julkaistakaan ;)
Ei kannata välittää ikävistä kommenteista mitä olet saanut videoosi. Tärkeintä että olet kuvannut omaa treenaamista ja ollut vielä niin rohkea että olet julkaissut netissä! Sillä tavoin oppii parhaiten kun näkee omaa tekemistään ja saa muilta ideoita. Ei kukaan ole heti täydellinen ja aina on kaikilla jotain parannettavaa. Jopa niillä ikävästi kommentoivilla ;)
Kuulostaa siltä että sinulla on pentusi kanssa jo hurjan paljon tärkeitä taitoja opeteltuna! Ei mun koirat varmasti 15 viikkoisena noin paljon osannut! :D Tsemppiä hurjasti teille ja nauttikaa yhdessä tekemisestä :)
Oho jostain syystä mennyt anonyyminä tämä kommentti. Ei ollut tarkoitus :D
PoistaMinunkin mielestäni pennun osaaminen vaatii juurikin omistajan jaksamista, hermoja ja aikaa siihen että se oppii, myös rotukohtainen aivotoiminta on osa asiaa, mutta itsellänikin on päivittäin aikaa tehdä mutten aina välttämättä töiden jälkeen jaksa tai jos Hippie on rasittavalla tuulella eikä kuuntele ollenkaan. Arkiset asiat opitaan ajallaan ja niitä opetellaan jokapäivä, myös vanhempien koirien arki on yhtä oppimista. Tärkeimmät asiat ovat juurikin arkiset asiat jonka moni unohtaa kun saa pennun kotiin ja myöhemmin huomataankin vanhempana että oho, ongelma edessä.
PoistaOlen kuullut monelta taholta että kotona olevat säännöt, jotka pennun tullessa tehtiin ovat lipsuneet vaan sentakia, että pentu ei niitä oppinutkaan koska omistaja ei jaksanut/muistanut niitä opettaa. Niin hassua kun se onkin, arki unohtuu!
Internetin syövereistä löytyy myös tietoa että päänsärky on syöpä. Vaikka netistä löytyy täydellisiä klippejä ja kuvia, on niiden takana paljon työtä ja epäonnistumisia joita ei juuri sentakia julkaista joten täydellinen kuva parivaljakosta on luotu. Kateellisuus iskee ja toisille epätoivo kun oma koira ei olekkaan niin hieno. Mutta aina täytyy ymmärtää myös koirien rotuominaisuuksia;
se hieno koira on bordercollie ja sinulla on mopsi. Mopsi ei välttämättä kykene oppimaan niin nopeasti, samalla tarmolla asioita tai kykene seisomaan taka jaloillaan.
Jokaisen osaavan koiran takana on paljon työtä ja omistautunut emäntä taikka isäntä mitä arvostan, mutta nettikiusaaminen on tässäkin harrastuksessa valitettavan yleistä. Tämän minäkin sain kokea vaikkakin pienessä muodossa.
Oli suuri kynnys laittaa video nettiin, mietin kolme päivää, että uskallanko, mutta uskalsin kuitenkin ja olen siitä tyytyväinen koska sinäänsä joskus negatiivinen kommenttikin auttaa. Jos negatiivisuudesta pääsee yli, avautuu monta asiaa tai jos kommentti on oikeasti aiheeton voi sen sivuuttaa surutta. Tämä on taito mikä on hyvä opetella jos haluaa julkaista nettiin yhtään mitään. Koskaan.
Meillä on paljon opittu ja opitaan suorittamaan ne entistäkin paremmin ajan kanssa ja toivon, että tästä tulee hyvä tyyppi.
-Kiitos kommentistasi!
Hyvä teksti ja samaistun suuresti! Oma koira jo tuollainen reilu 2 vuotias ja välillä tuntuu, että olen ihan paska koirankouluttaja, kun sillä ei vieläkään ole täydellistä perusasentoa ja seuraamista sekä muutenkin on arjessa ongelmaa. Varsinkin kun opiskelee vielä tällaisessa koirapainoitteisessa koulussa missä on paljon muitakin koiraharrastajia niin helposti alkaa vertaamaan itseään muihin, kun muut on niin taitavia ja jaksaa treenata niin usein.
VastaaPoistaMeillä ei ole ikinä ollut koiraa jolla olisi kaikki haluttavat arkiasiat ja osaamiset pääkopassa virheettömästi. Aina löytyy jotain pientä hinkattavaa! Ruusu on 9v ja hyvin usein kohtaamme ongelmia, mutta niistä selvitään keskustelemalla.
PoistaItsekriittisyys on paha. Minulla on muutenkin hieman huono 'minä kuva' niin tämä koiraharrastus oli vielä helppoa ja rentoa, mutta nyt kun Hippie tuli elämään on sekin muuttunut. Tulee hyvin usein olo, että jos teen tämän väärin se menee pilalle. Kouluttaja tekee virheitä, mutta niinkuin meidän kasvattajan pentuohjeissa lukee; ''Pentu on kuin tyhjä paperi, piirrä siitä mieleisesi.''
Veikkaan että mikään maalauskaan ole täydellinen, varsinkaan omat suttaukseni! Jos koiran kanssa ajaa ojaan tai tie päättyy umpikujaan on hienoa että me voimme kääntyä niiden parempien harrastajien puoleen kysymällä, kursseilla ja luennoilla.
.Kiitos kommentistasi!