sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

185. Lätäkön päällä

Lämpöasteita + 2 ja aurinko paistoi puoli pilviseltä taivaalta, oli aika lähteä viimeisiä kertoja jäälle. Pakkasimme mukaan herkkuja, kameran ja iloisen mielen. Asumme alueella mistä löytyy muutama pikkuruinen lätäkkö mitä voi kutsua jopa lammiksi.
Ehkä 50 metriä halkaisijaltaan oleva, lätäkkö, oli vielä kantavaa, mutta jos erehdyit omine elopainojesi kanssa hyppäämään polulta pois, upposit loskaan. Onneksi koirat eivät paina kun muutaman kilon, joten lumi kantoi niitä välillä hieman upottaen.

Saavuttuamme tälle ''lammelle'' pyysin Ruusun vierelleni ja napsaisin remmin pois. Ruusun valtasi ilo, kun se pääsi taas irti, mutta hetkinen. Pentu on myös irti. P a k o o n !

''Juosse pois mummo mää tuun ja nappaan peräviuhkasta kii!''
''Tylmäyss!! Mää voitin!''

''Ei pakosti jossei sul käy!''

''Mä maistan sua vähä tästä näääin...''

''Oho, sehän kävi iha niskan piälle!''

''Onneks mä oon salaman nopee''




Tytöt jaksoivat touhuta jäällä jopa tunnin verran, Hippiä alkoi kuitenkin paleltamaan jatkuva lumen syönti, joten vaikka virtaa olisi ollut kuin pienessä kylässä, oli aika lähteä kotiin päin.
Kyselin isäntää vielä tarttumaan kameraan hetkeksi, jotta saisimme pönöttää ihan tyttöjen kesken kuvassa. Yksi oli ylitse muiden, Hippi nautti auringosta ja vaikka tarkennus osuikin hieman ohi oli tämä paras. Ruusu on oman itsensä näköinen, kaikessa mukana, vaikkei aina just nyt kiinnosta. Keväinen ilma toi hymyn myös minunkin huulilleni, vaikka kyllä ne nuo ihanat tyttöset minua enemmän hymyilyttivätkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti