Ruusu-neiti on nyt nähnyt maailmaa. Matkustimme parin viikon sisään kirjaimellissesti Suomen läpi. Kuopiosta Sodankylään, Sodankylästä takaisin Kuopioon ja siitä Haminaan. Mutta mikäpäs on mukavampaa kun pienet automatkat ihanan karvaisen ystäväsi kanssa?
17-20.06.2016 kävimme Lapinreissussa omalla mökillämme mikä sijaitsee Sodankylässä joen rannassa n.puolen tunnin matkan päässä keskustasta. Kyseinen reissu oli hyvinkin tapahtumarikas. Pari kilometriä ennen Ranuan keskusta pysähdyimme auttamaan kahta naista jotka olivat jääneet asuntoautonsa kanssa tienvarteen besan loppuessa. Kyseessä oli kaksikko jotka olivat matkalla Rovaniemen koiranäyttelyihin ja kyydissä oli kolme kleinspitziä! Mikä sattuma että meidän takapenkillämme matkusti juurikin kys. rodun edustaja Ruusu. Kuski nousi kyytiimme ja annoimme hänelle kyydin Ranuan keskustaan ja haimme heille bensaa jotta pääsisivät matkaan. Tienasimme kiitosbensat samalla ja vaikka omaan matkaamme tuli puolentunnin mutka ei se kyllä paljoa haitannut. Autoimme ihmisiä hädässä ja mikä parasta, saman koirarodun rakastavia, ihania ihmisiä!
Matkamme jatkui kohti määränpäätä ja kuinkas kävikään kun automme hajosi Rovaniemellä, kun viimeisen kerran pysähdyimme kahville ja haukkaamaan jotain pientä evästä sekä tankkaamaan uljaan menopelimme. Kun olimme lähdössä huoltoaseman pihasta about klo: 23:00 akun huomiovalo ilmestyi. Akku ei saa virtaa. Akun laturissa vikaa? Näin diagnosoimme ja soitimme apuja perheiltämme. Kuskina oli poikaystäväni Riku jonka edellinen auto oli kyseessä ja sen omisti nyt hänen äitinsä. Heille soitimme ensin ja samalla minä soitin isälleni joka meidät oli lappiin kysynyt että matkaamme tuli aika iso mutka.
Tovin asioita selvitellessämme päätimme jatkaa matkaa niin pitkälle kun auto vaan jaksaa. Puoliväliin pääsimme ja sitten auto sanoi käpälänsä irti pelistä. Pääsimme erään huoltoaseman pihaan kuitenkin mistä isäni tuli meidät hakemaan. Toi vara-akun jolla pääsimme Sodankylän keskustaan ja siitä pomppasimme isän kyytiin ja mökille nukkumaan kun kello oli noin kolme aamulla.
Seuraavana päivänä isäni herätti meidät kahdeksalta kalaan ja lähdimme tietty aamupalan jälkeen veneeseen ja vietimme kivan päivän. Ruusu oli rannalla isäni vaimon ja pikkuveljeni kanssa viettämässä päiväänsä. Samana päivänä hieman illemmalla isäni ja poikaystävän Riku selvittelivät auto asiaa ja Sunnuntaina auto saatiinkin sitten korjattua ja vika ei ollutkaan akun laturissa vaan joissain johdoissa, ota nyt automiesten puheista selvää, että missä johdoissa!
Me nautimme lomastamme, kalastimme, kävimme saunassa sekä ihanassa savusaunassa. Ruusu oli onnensa kukkuloilla kun sai olla vapaana ja pääsi vielä uimaankin. Neiti olisi kokoajan halunnut tassutella joessa. Vähän sai neiti maistaa kalan pyrstöä jota oli paistettu mökkimme laavussa. Voi miten ihana loma. Ruusu kiitti ja kumarsi vapaudesta kun kotimatkamme alkoi aamulla aikaisin, se vaan kuorsasi takapenkillä hyvin tyytyväisenä.
Tässä pienet videonpätkät mitä rannassa tapahtui eräänä kauniina päivänä
Olimme siis merenrannalla ja minua harmitti suuresti kun maisemat olivat niin upeita ja unohdin järjestelmäkamerani matkasta. Joudutte siksi tyytymään puhelinkuviin, mutta hei, ovathan nekin muistoja.
Neiti R ei tällä reissulla päässyt veneeseen mukaan vaan otti rannassa meidän saaliimme ilosylin vastaan. Itse kalastin kaksi, reissun isointa haukea joista toinen oli 2.75kg ja Ruusu halusi kovasti sitä maistella vaikka kuinka kielsi. Kalassa kävimme aamulla herättyämme ja illan vietimme neidin kanssa rannalla ja kierrellen lähisaaren nähtävyyksiä. Suurimman osan ajasta Ruusunen vietti tassut märkänä merivedestä. Kävi neiti saunassakin meidän kanssa istumassa.
Kotimatka häämötti edessä ja jouduimme jättämään nämä kauniit maisemat taaksemme hyvinkin nopeasti ja palaamaan kaupunkiin. Ruusu oli taas hyvin tyytyväinen matkustaja ja nukkui melkein koko kotimatkan. Kerran pysähdyimme syömään ja Ruusu pääsi tietty tekemään tarpeensa ja merkkinsä huoltoaseman pihaan. Kotona odotti raukea lomalaisten uuvuttava päiväunien otto ja sängyn alta kuuluikin tyytyväinen kuorsaus kun oli vatsa täynnä ruokaa.
Tämä Heinäkuun ensimmäinen viikko on ollut minulla ja Ruusulla kahdestaan elämistä kun Riku, jota jo isiksi Ruusulle kutsutaan lähti taas lappiin. Tälläkertaa Kaldoaiviin kaveriporukalla vaeltamaan ja kalastamaan. Hyvin olemme tähänasti pärjänneet ja tulemma pärjäämään. Innolla odotamme seuraavaa matka viikonloppuamme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti