63. Puheenvuorossa; Poppoo

''Hei kaikki, poppoo täällä! Tultiin kertomaan teille kuulumisia ja uutisia.''

Puffe; ''Ensinnäkin..''
Elli; ''Ei ei! Minä kerron! Saanko kertoa!?''
Puffe; ''Penikka pois jaloista!!''
Elli; ''Uik!''
Puffe; ''Pysytäämpäs suunnitelmissa. Minä kerron ensin, sitten sinä.''
Elli; ''Okei, okei..''
Puffe; ''Ensinnäkin, ollaan kuultu että olette halunneet saada kuulumisia minusta ja penikasta. Noh, meillä menee hyvin tuolla maalla, kotona Mamman kanssa. Mamma häärää entistä enemmän meidän turkkien kanssa mikä hieman ärsyttää mut kyllä sen kestää kun saahaan ruokaa!
Tuossa kun oltiin eilen koko konkkaronkka kasassa jossain tapahtumassa taas niin kuulin kun tyttö ja mamma keskusteli mun ruokinnasta. Kuullemma mulle pitäisi saada joku viljaton mun korvien takia. Korvissa on siis ollu vikaa, ne kutisee ja erittää likaa aivan kamalasti. Mulle käy kyllä jos se uusi ruoka on sit kans hyvää. Mähän en ihan mitä vaan syö!''
Elli; ''Niin niin! Oltiin taas sellasessa match showssa ja ajettiin tytön ja Ruusu äidin luokse mikä oli tosi kivaa! Mamma otti naapurinsa mukaan myös kuka on tosi kiva kaksijalkainen ja hän myös ajoi peltilehmän paikanpäälle niin meidän Mamma sai ottaa rauhassa. Siellä paikalla oli taas hirveesti uusi tuttavuuksia ja paljon hajuja ja ääniä. Ilmoittautuminen meni aika nopeesti tälläkertaa kun ei jonoja ollut niin päästiin sitten sivummalle odottelemaan. Mu kyllä vähän häiritsi kun Mamma oli Puffessa kiinni kokoajan ja lähti välillä sen kanssa jonnekkin ja mua ärsytti niin hirveesti, että haukuin ja rähisin että ne tulis takaisin. Lopulta ne aina tuli. En sit tiiä oliko mun ärinä pelottavaa vai tarpeeks uskottavaa.''
Ruusu: ''Olisit vaan ottanut ihan rauhassa. Ei missään tarvii stressata mistään. Mulla oli vaan tylsää odotella. Hieman ihmetytti kun tyttö ei minun kanssa mennyt kehään. Mikäköhän sen päässä oikein liikkuu?''
Elli: ''En tiiä mut mua vähän jännitti kun tyttö yritti mun kanssa lähtee liikkumaan pois Mamman luota. Istahdin ja en ois halunnu lähtee mut sit se otti ne hirmu hyvät namit taskusta ja en vaan malttanu olla menemättä niiden perässä! On ne vaan hyviä!''

Puffe; ''Joo mä katoin vähänaikaa että minne te hävisitte. Kyllähän te takasin tulitte ja sitten taas odoteltiin monen monta tuntia ja alko vähän väsyttämäänkin, kunnes vihdoin lähdettiin liikkelle, mutta me mentiinkin kehän viereen eli kohta oli se hetki kun sinne piti mennä tallustamaan ja sörkittäväksi. Mä niin en tykkää tästä hommasta. En.''
Ruusu: ''Hyvinhän se kuitenkin meni mitä minä katselin. Ei hätähousu istunut kertaakaan. Mamma ois saanu vähän ripeemmin sua juoksuttaa kun olit niin energiaa täynnä ja liikkees meni töpöttelyksi. Se oli kyllä naurahtamisen aihe kun hyppäsit alas sieltä pöydältä kun tuomari tuli siihen vierees. Olisit voinut tassusi satuttaa senkin pöhkö! Onneksi ei mitään kuitenkaan käynyt..''
Puffe: ''Joo nokun jännitti kun se nainen vaan tuli yhtäkkiä siihen viereen kopeloimaan. Mamma nosti mut kuitenkin uudelleen pöydälle ja kerto että ei hätää. Sit mä maltoin olla siinä hetken kunnolla ja sain nameja mikä oli parasta.''
Elli: ''Olit tosi hyvännäköinen kun seisoit ja menit Mamman kanssa. Oon ylpee et mulla on tommonen isoveli!''
Puffe: ''Kiitos kiitos. Ei sullakaan pahemmin mennyt kehässä. Kuljit hienosti ja olit paljon urheempi siellä pöydällä kun mä mikä mua vähän nolottaa.. Mutta molemmat saatiin se sininen nauha, mitäköhän lie tarkottaakaan.''

Elli: ''Sit me oltiin viimesen kerran kehässä yhdessä ja sä et tainnut edes tajuta että olin sun takanas! No oli siinä yksi koira välissä, mutta mä niin yritin tulla sun luokse kun liikuttiin ja yritin kattella Mammaa josko se huomais mut, mutta tyttö tyrkytti mulle nameja suuhun niin unohdin sit välillä teidät..''
Puffe: ''Joo en mä tajunnu sua ollenkaan kun keskityin Mamman höpötyksiin. Onneks ei oltu siinä kehässä kauaa ja lähettiin sitten pois. Ei Mamman mukaan voitettu mitään, mut mitkä ne siniset nauhat sitten oli hä!?''
Ruusu: ''Ne oli vaan nauhat, mutta onhan sekin hyvä ettei teitä vaan heitetty ulos. Hyvin teillä eskarilaisilla kuitenkin meni. Saatte olla ylpeitä itsestänne. Mulle tyttö tokasi tossa että en ilmottautunut kehään ton mun polven takia ja että oon vielä potilas lomalla näistä hommista.
En ymmärrä, mähän oon jo kunnossa! Ei koske yhtään kävellä ja haluaisin vaan juosta ja leikkiä palloillani, mutta aina tulee kieltoa hetken päästä, että riittää jo. Oon kyllä ilonen että se tötterö otettiin multa pois jo viikko sitten kun käytiin vielä eläinlääkärin luona nypläämässä mun mahaa. Kuullemma 'tikkien poisto' oli kyseessä, mutta sit ne vielä piikitti mulle jonkun rokotuksen mitä tyttö pyys lääkäriltä. Vähän sattu mut sit mentiin kotiin ja ilman tötteröä! Antibiootteja en sen käynnin jälkeen enää saanu ja tyttö on nykiny mun polvee päivittäin ennen lenkkiä ja lenkin jälkeen. Kuullemma löysä, mutta tiedä siitä sitten.''

Elli: ''Hei, hei ja vielä sitten pitää kertoa mitä tyttö sanoi mulle ja Mammalle! Mä lähden kuullemma parin viikon päästä, noiden Sawo Show näyttelyiden jälkeen tytön luo kyläilemään muutamaksi viikoksi kun se ilmotti mut jonnekkin agility kurssille? Mitäköhän se on? Tyttö sano, että meille tulee kivaa joten varmaan se sitten on kivaa. Jee! Agility, täältä tullaan!''

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Vielä loppuun, taas:

Koirat siis kertoivat että olimme eilen Ulkomuototuomarit Ry'n järjestämässä Match Showssa Kuopion Petosella. Puffe ja Elli olivat kehässä ja saivat hienosti siniset nauhat ja nämä tiedot on lisätty koirien omille välisivuille.

Ruusu lomaili tämän kerran ja oli turistina mukana. Vielä ei viitsi rasittaa juuri operoitua koiraa jonka polvestakaan ei olla 100% varmoja, että kestääkö se vai ei. Lenkillä neiti R on ravaillut ja liikkunut puhtaasti ja energiaa on kuin pienessä kylässä, mutta polvea käpälöidessä se on edelleen hyvin löysä. Tikkien poistossa 14.7. eläinlääkärimme Paavo totesi polven olevan paikoillaan ja hieman kireämpi kuin leikkauksen jälkeen. Lääkeaineiden vaikutuksesta kuullemma nivelsiteet joskus venyvät. Samalla neiti rokotettiin ja seuraava piikki onkin kolmen vuoden päästä.

Puffelle kehottelin korva eritteiden takia viljatonta ruokavaliota Mammalle. Puffella on siis ollut korva ongelmia jo pari vuotta eikä selkoa siihen olla vielä saatu. Ruusulla oli hieman eritettä korvissa kun tuli takaisin kotiin ja viljattoman ruokavalion aloituksesta korvat ovat olleet täysin puhtaat. Puffelle voisi kokeilla myös samaa, nämä syövät Ellin kanssa Nutron nappulaa tällähetkellä mitä Ruusukin söi ennen.

Ellin kanssa ollaan menossa ACE-Agilityn järjestämään agilityn alkeiskurssille 8.8.-29.8.2016 eli ensikuussa blogiin agility juttuja, toivonmukaan kuvilla sekä videoilla varustettuna nyt kun sain videon editointiohjelmankin ladattua, mitä tässä opettelen käyttämään.

Mitä mieltä olitte tälläisestä vuoropuhelu postauksesta?
Oliko liian pitkäveteinen, menitkö sekaisin, tuliko asiaa tarpeeksi ja selkeästi?

62. Me selviämme tästä, rakas ystäväni.

04.07.2016
Päivä alkoi normaaliin tapaan kellonsoittoon, pieni musta karvapallero hyppää sängylle viereesi ja röhkien herättelee sinua kauneusuniltasi. Nouset ylös ja menet keittiöösi unenpöpperössä, laitat kahvinkeittimen päälle ja menet suihkuun. Tuo musta karvapalleroinen ihmettelee rutiinin muutosta.
Ei aamuruokaa?

Tuhisten koira kömpii sohvalle lipomaan tassujaan kunnes tulet suihkusta kuivaillen märkiä hiuksiasi. Saatte katsekontaktin ja musta pörriäinen heilauttaa häntäänsä ja tuhahtaa. Kerrot aamupalan jäävän tänään välistä ja lähdettekin ulos. Iloisesti pörröinen otus lähtee perääsi ulko-ovesta hissiin ja pihalle.

Pörröinen otus ihmettelee sisälle tultaessa kun ruokakippo lojuu vieläkin tiskipöydällä eikä tämän edessään. Hieman jo hermostuttaa ja tuhistaan. Emäntä vain häärää ja pakkaa laukkuansa. Pian tulee soitto ja otus saa taas punaiset valjaat päällensä, menette ulos mutta tälläkertaa autoon.
Mistä on kyse?

Lyhyt automatka ja saavutte pienen rakennuksen eteen missä haisee omituiselta. Musta karvaotus saa tehdä vielä tarpeensa kunnes menette rakennuksen sisätiloihin. Sinulle tämä paikka on jo tuttu toisen eläimen, kissasi kanssa. Koiruus nuuhkii ja ihmettelee vastaanotolla toista, isompaa mustaa karvakorvaa, mutta malttaa istua jalkojesi juureen, hieman jännittyneenä läähättäen. Ruskeat nappisilmät kohtaavat useasti omasi kysyvästi.

Pian ovi aukeaa ja eteenne ilmestyy vanhempi mies valkoisessa takissa. Pörröturkki ihmettelee hetken, mutta astelee urheasti huoneeseen kanssasi. Sinua jännittää. Ulkona riehuvat sadepisarat ovat kastelleet vaatteidesi ulkopinnan ja pyyhit hiuksiasi kostealta poskeltasi korvasi taakse. Lääkäri pyytää lauleskellen teidät mittaamaan pörröystävän painon. Kauhistellen katsot vilkkuvia numeroita vaa'assa kunnes ne pysähtyvät. 6,2kg. Pyörität silmiäsi ja ilmoitat lääkärillenne luvun jonka jälkeen hän ottaa lääkeruiskun mihin laittaa pienestä pullosta liuosta. Nostat sitten pörröisen ystäväsi pöydälle ja sinua pyydetään pitämään tästä hieman kiinni. Lääkäri ilmoitti harmistuttavasta löydöksestään liikapainon lisäksi. Löysät polvet, toinen huonompi kuin toinen muttei kommentoinut niitä sen enempää. Rapsuttelet ystävääsi jutellen mukavia.
Ai! Sattuu!

Ystäväsi inahtaa pelokkaasti ja itsekkin hieman säikähdät. Uusi yritys ja pidät nyt ystävästäsi hieman topakammin kiinni ja kerrot että kaikki järjestyy. Ei mitään hätää.
Ei mitään hätää...

Otus kuulee rphkaisevat sanasi ja tarkkailee tilannetta vielä hetken kunnes nuo suklaanruskeat nappisilmät vaipuvat kiinni ja pörröturkki kuukahtaa lattialle sinun silitystesi avittamana. Kyynel vierähtää poskellesi, annat suukon ystäväsi pehmeälle ja karvaiselle otsalle.
Pian nähdään taas. Hieno tyttö.

Lääkäri palaa hetkenpäästä ja nostaa karvakorvaisen ystäväsi operaatio pöydälle hyviin käsiin.

Palaat tunnin päästä noutamaan ystävääsi huolestuneena, mutta tietoisena että kaikki on mennyt hyvin. Sinut pyydetään operaatio huoneeseen ja lääkäri näyttää operaation lopputuloksen kertoen, että sterilisaatio sekä tyran poisto sujuivat hyvin. Kyseessä hieman pidempi viilto tyran poiston johdosta kuin normaalissa sterilisaatiossa, mutta kaikki on hyvin. Saat lääkkeet mukaasi, katsot kun lääkärin assistentti puhdistaa ystäväsi turkkia puhdistusaineesta ja asettelee hänet nätisti tuomaasi koriin jotta pääsette toipumaan koetuksesta. Ennen lähtöänne kyselet vielä löysistä polvista ja saat pienen esitteen nivelten hyvinvointiin liittyen.

Muutaman tunnin jälkeen musta ystäväsi alkaa virkistyä ja heti kun huomaat sen, menet sen viereen silittämään hellästi tuota pehmeää otsaa.
Hei rakas. Kaikki on hyvin, ollaan kotona. Nuku vaan vielä hetki.

Musta otus vilkaisee ympärillensä ja kun kuulee sanasi, tuhahtaa ja painaa silmänsä vielä kiinni. Pian kopasta, vierestäsi kuuluu tyytyväistä kuorsausta. Hätistät välillä kissan jos toisenkin häiritsemästä ystäväsi unta. Pian tuo jo heräilikin tähän hetkeen. Hieman hämillään tapahtuneesta ja vielä kovin unisena.

Pian alkoikin murhenäytelmä kun ystäväsi tupsahti istumaan ja selvenemään. Hetken istumisen jälkeen karvaturkki yritti nousta pois korista ja huomasikin jotain aivan kamalaa ja kivuliasta. Se yritti vaikeannäköisesti päästä nuolemaan vatsaansa kunnes menit väliin ja rauhoittelit ystävääsi. Ruskeat nappisilmät katsoivat sinua anellen apua. Kyyneleet tulvivat silmistäsi.
Koita jaksaa rakas ystävä. Kaikki on hyvin. Pärjäät hienosti.

Hetken ystäväsi istuu paikoillaan, pikemminkin tunnin mittaisen ajan kunnes kokeilee taas liikkua pois koristansa ja pääsee sen viereen lattialle. Hieman inahtaen se laskee takapuolensa viileälle lattialle tapittaen sinua. Huomaat korityynyn mikä oli märkä. Veit korin vessaan jotta voisit sen pestä myöhemmin. Tulit takaisin katsomaan ystävääsi ja tarjosit sille vettä. Kaikki oli hetken vielä hyvin. Karvakorva etsi itselleen paikkaa hyvin vaivallisen näköisesti, yritti tepsutella töppöjaloillaan kyyryssä kivusta sohvan taakse nurkkaan kunnes se tapahtui. Ystäväsi takajalat pettivät ja kuulit kivuliaan ulvahduksen jonka seurauksena tuskaista vikinää ja syöksyit heti väliin kun ystäväsi yritti kauluri päässään taas nuolla peräpäätänsä. Pörröturkki vikisi ja tärisi kun yritit rauhoittaa sitä, puhua ja rapsutella. Olit tietämätön tilanteesta, mitä tehdä ja miten toimia. Kun ystäväsi rauhoittui ja ei enää vikissyt, puhuit sille vielä mukavia ja tarjosit taas vettä mikä kelpasi. Tovin istuit silitellen ystävääsi sen vierellä. Koko yö meni vahtiessa. Välillä kaikki näytti hyvälle ja paremmalle aina siihen pisteeseen kun karvakorva yritti kävellä. Yö oli pitkä ja tuskainen, teille molemmille.

Aamun sarastaessa heräsit lattialta ystäväsi vierestä joka oli myös ehkä jopa hetken saanut unta. Annoit kipulääkkeen ja antibiootit lääkärin ohjeiden mukaan. Myöhemmin tarjosit ystävällesi myös ruokaa kun se vaikutti täysin lääkkeistä heränneeltä. Ajattelit myös että eilinen oli vain eilinen ja että tänään olisi kaikki paremmin. Ystäväsi vaikutti pirteämmälle, ruoka maistui ja silmät loistivat kirkkaina. Vaikka pörröturkki olikin pysynyt tismalleen samassa kohdassa koko yön olin positiivisin mielin liikkeellä. Laitoit kahvit tippumaan.
Sattuu! Auta! Mitä tämä on!?

Taas tuskanhuuto pysäytti sinut ja huomasit ystäväsi hädissään pyörimässä ympyrää etsien paikkaa minne pysähtyä vaikka takajalat eivät toimineetkaan vielä kunnolla. Menit väliin taas ja rauhoittelit ystävääsi vaikka itse olit stressin ja pelon valtaama. Tilanteen taas rauhoituttua hengähditte yhdessä. Muutaman tunnin sama jatkui. Ystävä yritti liikkua ja takajalat antoivat periksi. Sinulta loppui ymmärrys ja soitit eläinlääkärille itku kurkussa koiran huutaen taustalla. Teidät pyydettiin tarkistukseen.

Vastaanotolla odottelette hetken. Ystäväsi istuu korissaan, tötterö päässä hermostuneesti läähättäen ja hieman täristen. Kun pääsette lääkärin pyytämänä huoneeseen pyytää tämä näyttämään ongelman.
Anteeksi..

Kuiskasit ystävällesi laittaen taluttimen pantaan kiinni ja pyysit sitä kävelemään mistä aiheutui kotona useaan otteeseen ilmennyt kivunhuuto ja takajalkojen toimimattomuus. Lääkäri hieman ihmetteli ja nosti koiran pöydälle heti käpälöiden tämän polvia.
Voi harmin paikka..

Kuului lääkärimme suusta huolestunut ilme kasvoillaan. Kysyit heti että onko polvi pahentunut. Myöntävä vastaus. Kauhistuneena kyselit informaatiota ja ystävällinen läkäri selitti tilanteen, kertoi hieman hoito ohjeita ja antoi sinun kokeilla, että missä vika. Kauhistuneena tunsit miten polvilumpio heilui löysästi puolelta toiselle ja oli kuin jumittunut ulkosyrjälle aina välillä napsahtaen paikoilleen tassua liikuteltaessa kuin pyörällä polkiessa. Lääkäri sanoi että pahimmassa tapauksessa tulee eteen leikkaus, mutta ensin hoidamme sterilointi haavan kuntoon ja seuraamme polven tilannetta. Ystäväsi inahti välillä polvea käpälöidessä mutta muuten oli hyvin urhea. Kipulääkitystä ei nostettu. Lääkäri kertoi jumppaohjeita millä voi välillä katsoa missä kunnossa polvi on. Kaikki juoksemiset ja äkkinäiset pelit, leikit kiellettiin. Ymmärrettävästi paino on saatava nyt salamana putoamaan.

Pian pääsitte taas lähtemään kotiin mustan ystäväsi kanssa. Harmittelit käynnistä johtuvaa stressiä ystävällesi, mutta onneksi kävitte vielä selvittämässä asiaa. Nyt olitte taas viisaampia tilanteesta. Ulinaa ja kipupiikkejä ilmestyi vielä aika-ajoin illan mittaan, mutta toisen kipulääkkeen annon jälkeen pörröinen pikku ystäväsi saattoi nukahtaa sängyn alle ja sinä hengähtää hieman edes helpotuksesta.

Viimekerran kun kävit kurkkaamassa sänkysi alle, miten ystäväsi jaksaa tämä heilutti iloisena häntäänsä ja tuhahti, jotta kaikki on toistaiseksi hyvin. Hymyilit ilon kyynel silmäkulmassasi ja kurotit hieman vielä rapsuttaaksesi tätä korvan takaa.
Me selviämme tästä kyllä. Rakas ystäväni.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Vielä ihan asiatekstin muodossa; Eli Ruusulla todettiin sterilisaation ja tyran poiston yhteydessä löysät polvet mikä sitten paheni vasemman puolsessa polvessa sterkkauksen jälkeen kun neiti lähti liikkeelle ja polvi yhtäkkiä petti alta. Kyseessä on siis patellaluksaatio eli lumpio on luiskahtanut pois paikoiltaan, jalkaa suoristaessa lumpio loksahtaa paikoilleen muttei pysy siinä kun koira lähtee liikkeelle tai jalkaa koukistetaan. Tämää tuottaa koiralle hankaluuksia liikkua ja sitä lähdemme nyt seuraamaan. Ulkona käyminen sekä leikkaushaavan että polven kanssa on hankalaa. Kannan Ruusun sen pedin kanssa hissiin ja ulos. tuossa vieressämme on mukava ruohopläntti missä neiti saa tehdä tarpeensa. Ihmiset katsovat ihmeissään koiraa joka yrittää liikkua vaivalloisesti ja huutaa samalla. Onhan se tietämättömäle ihmiselle outo kokemus, mutta näillä mennään jonkun aikaa. Jos polvi vaan kipeytyy entisestään on mietittävä mitä sen kanssa tehdään.
Tapauksen seurauksena elämäntyyli muuttuu. ruokavalioon tulee muutos. Pysymme samassa merkissä mutta vaihdamme tilanteeseen sopivan pussin joka sisältää nivelille tarkoitettuja lisäravinteita. Lisänä odottelemme tilaamaani msm jauhetta mikä myös lisätään neidin ruokavalioon asap.
Nyt parantelemme sterkkaus haavan kuntoon ja seuraamme samalla polvien tilannetta. Tilannekatsauksia siis tulossa.